Telefooni Afrikassa

Toimeksi saaneena kirjoitan jo aiemmin lupaillun hahmotelman telco-sektorin vahvuuksista ja mihin sen tulisi kehittyä. Näkökulma on ihmiskunnan kokonaisuuden etua tarkkaileva. Pitkällä tähtäimellä kaupalliset intressit tuppaavat konvergoimaan sen suuntaisiksi (paskaa myymällä elää vain aikansa), tai ainakin niiden olisi syytä konvergoitua, jos kapitalistista talousjärjestelmää halutaan ylläpitää.

Ihan alkajaisiksi huomio mobiiliteknologian merkittävimmästä hyödystä: se on halpaa. Kattavien puhelinverkkojen rakentaminen länsimaissa otti tuollaiset sata vuotta, kun suurin osa kehittyvästä maailmasta on saatu katettua kännykkäverkoilla alle kymmenessä vuodessa vaikka maiden taloudet ovat paljon heikommassa kunnossa kuin länsimaiden aikoinaan. Kokonaistyömäärä Zimbabwen kattamisessa kännykkäverkolla lienee prosentti tai pari siitä mitä kuparin vetäminen joka kotiin maksaisi. Ja se kupari varastettaisiin.

Tämä on kuitenkin nykypäivää, ei tulevaa. Jatkoa ajatellen, teleoperaattorien merkittävin resurssi on niiden laskutussuhde asiakkaisiinsa.

Case Safaricom

Kenian suurin pankki (asiakasmäärällä mitattuna) on nykyään mobiilioperaattori Safaricom. Lähes kaikilla on prepaid kortit, vaikka monella ei olekaan puhelinta. Korttiaan voi ladata kiskalla käteisellä, käteistä voi nostaa ja käteistä voi ladata myös toisen kortille, kunhan tietää numeron. Ja rahaa voi siirtää kortilta toiselle. Eli siis kaikki keskeiset tilipalvelut. Ilman paikalliseen pankkijärjestelmään liittyvää korruptiota ja kertaluokkaa halvemmalla. Safaricomin ei esim. tarvitse tunnistaa asiakkaitaan lainkaan: sim-kortti 123456789 on vain k.o. kortti, ja se käyttääkö sitä Mohammad vai Maria on ihan se ja sama.

Konseptin vahvuudesta kertonee se, että Visa on tuonut prepaid-luottokortit markkinoille, ilmeisesti kilpaillakseen operaattorien kanssa tunnistautumattomista asiakkaista.

Pankin ei tarvitse olla operaattori menestyäkseen – ainakaan länsimaissa, prepaid-malli kun ei kilpaile esim. lainanannossa. Mutta jos operaattoreilta alkaa niiden oma perusbisnes kuolla alta, kuten kaikki veikkailevat, niin pankkien perusbisneksen (jota ne eivät edes itse kaipaa) valtaaminen saattaisi olla hyvä veto.

Mikromaksut

Toinen esimerkki laskutussuhteen hyödyntämisestä. Telco-maailmassa on kehitelty IP Multimedia Subsystem (IMS). Se on valtava kasa standardisaatiota, jolla voidaan replikoida kaikki korkeamman tason CS– ja POTS-standardit IP-pohjaisilla vastineilla ja luoda uusia niiden jatkoksi. Ei siitä sen enempää tällä kertaa.

Yhtenä pienenä osana IMS:ää on Aggregation proxy, HTTP proxy joka tarkistaa että kaikki sille tuleva liikenne on autentikoidulta käyttäjältä, ja lämää eteenpäin menevään liikenteeseen ylimääräisen headerin jolla ilmoittaa tämän varmennetuksi. Se on oikeastaan tarkoitettu erinäisten muiden IMS-servereiden avustajaksi, ja on systeemin kokonaisuuteen verrattuna suorastaan triviaalin yksinkertainen. Mutta sillä on yksi merkittävä ominaisuus: sen avulla olisi helppo toteuttaa mikromaksamisjärjestelmä webiin.

Aloitetaanpa mobiiliwebillä. HTTP-liikenne hoituu suoraan WAP-gatewayltä internettiin normaaliin tapaan. Blogisivusto haluaa laskuttaa anonyymiltä käyttäjältä 2 eurosenttiä oikeudesta lukea suosittua blogia vuorokauden ajan. Se vastaa HTTP GET pyyntöön redirectillä, joka osoittaa proxyn kautta takaisin samalle sivustolle. Proxyn saadessa pyynnön, se kierrättää varmistussivun käyttäjän kautta, ja varmistuksen saatuaan pistää pyynnön suojattua yhteyttä pitkin blogisivustolle, joka palauttaa cookien, jonka avulla käyttäjä voi nyt 24h selata k.o. blogia suoralla HTTP-yhteydellä.

Teknisesti tuo on helppoa. Se mitä vaaditaan, on bisneskäytäntö, jossa operaattori voi ylläpitää voitollisesti ”partnerisuhteita”, joiden suuruus on luokkaa euron kuussa. Google ja Amazon pystyvät siihen, mutta on selvää, että se vaatii muutosta operaattoreilta jotka moiseen ryhtyvät.

Homma on laajennettavissa lankanettiinkin, jos koneisiin listään SIM-kortti tai muutoin käytäntö, jossa operaattori voi laskuttaa asiakkaalta mitä vaan. Ensimmäinen on läppäreihin tulossa, toinen vaatisi lähinnä luottamusta.

Maksujärjestelmän voisi toteuttaa puhtaasti yhden operaattorin palveluna, mutta jotta homma leviäisi tehokkaasti, pitäisi se saada laajemminkin käyttöön samalla standardilla. Minkä standardin ei tarvitse olla viittä sivua.

Yhteenveto

Tähänastinen mobiilioperaattorien merkittävin saavutus on halpa puheluinfra. Paino sanalla halpa. Sitä varmasti voi halventaa entisestään, mutta tähän on syytä suhtautua kypsänä bisneksenä jossa voitto tulee vain tehokkuudesta.

Jatkossa suurin potentiaali liittyy halvan maksuinfran tuottamiseen. Paino taas sanalla halpa. Voitot tulevat suurista voluumeista — ja taas tehokkuudesta.

ps. tein tämän pyynnöstä, mutta ei minulle sentään makseta tästä. Vielä.

4 kommenttia artikkeliin ”Telefooni Afrikassa”

  1. Minusta sekä netti- että mobiilioperaattorien suurin ongelma on että niiden ydinbisnes ei ole seksikästä.

    Niiden ydinbisnes on kilpailtua infrabisnestä. Edulliselle ja toimivalle puhelu- ja verkkoinfralle ei voi povata kymmenien prosenttien kasvukäyriä kun tietty penetraatio on saavutettu.

    Koska molempien alojen yritykset lasketaan teknologia-alalle ja teknologiayritysten pitää olla jatkuvasti tukevassa nousukiidossa, ei omaan bisnekseen eli asiakkaiden parempaan palvelemiseen keskittyminen riitä, vaan on jatkuvasti tuli perseen alla siitä, että pitäisi kehittää jotain uutta.

    Jatkuvasti haaskataan satoja miljoonia siihen että yritetään keksiä jotain teennäistä uutta bisnestä, vaikka parasta bisnestä olisi keskittyä hoitamaan se oma tontti hyvin.

  2. Joo noinhan se menee.

    Huomaan kirjoittaneeni implisiittisestä lähtökohdasta, että operaattorien pitäisi kehittyä johonkin. Tosiasiassahan pelkästään tehokkaaksi bittiputkeksi ryhtyminen on ihan hyvä strategia, jolla voi pyörittää suhteellisen vakaata bisnestä tehden kohtuullista voittoa. Paremmin se ainakin kannattaa kuin kaiken rahan hukkaaminen epäonnistuneisiin kokeiluihin ja konkkaan meneminen. Mutta ei ole seksikästä ei.

    Infrabisneksen ongelmiin liittyen onkin ollut tarkoitus kirjotella jotain vielä…

  3. Infrayrityksissäkin on tietysti eroja. Jos ollaan auringonlaskun bisneksessä, on ehkä järkevää yrittää kehittää jotain korvaavaa bisnestä.

    Oikeastaan kyse on sopivasta balanssista eksploraation ja eksploitaation välillä. Lainaan itseäni:

    Itse hahmotan yhteisöjen rakenteita käsitaparin eskploraatio ja eksploitaatio kautta. Mielestäni eräs organisaation keskeisiä strategisia valintoja on asettaa näiden kahden suhde organisaation tavoitteiden ja tilanteen mukaan sopivaksi.

    Jos eksploraatiota on liikeyrityksessä liikaa, resurssit loppuvat kesken. Jos taas yritys keskittyy pelkkään eksploitaatioon, se toimii lyhytnäköisesti ja syö pitkän tähtäimen toimintamahdollisuuksiaan.

    Erilaiset organisaatiot tarvitsevat erilaista balanssia. Perinteisen tutkimusorganisaation kannattaa mielestäni painottua eksploraatioon. Eksploraatiossa taas yhteistyö on nähdäkseni aivan keskeistä, joka on syy sille miksi tehokkuusajattelu ja sisäinen kilpailu ei sovi sinne samalla tavalla.

    Mielenkiintoista on se, että esimerkiksi Googlen kaltaiset yritykset ovat oikeastaan suuria tutkimusorganisaatioita, koska internetissä ilmaiseksi tai suoraan myytävä tuote ei tarvitse samanlaista myynti-, tuotanto-, asiakaspalvelu- jne. organisaatiota kuin saippuakauppias.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *