Yhdeksäs planeetta, eli postmodernia taivaanmekaniikkaa

24.8.2006 tapahtui jotain merkittävää. Aurinkokuntamme menetti yhden planeetan. Todellisuus jossa elämme muuttui, kun kansainvälinen tähtitieellinen unioni päätti lakkauttaa planeetta Pluton äänestyspäätöksellä.

Se Pluto, joka on jäätynyt pieru jossain tuolla viiden valotunnin päässä, kiertää siellä vanhaa rataansa, mutta planeetta Pluto olikin sosiaalinen konstruktio, kulttuurinen tuote siinä kuin mikkihiiren koirakin.

Näin jälkikäteen, kyse on tietenkin pienestä trivialiteetista. ”Planeetta” on vain nimilappu, joka liimataan sopivat kriteerit täyttäviin taivaankappaleisiin. Ja määritelmää voidaan muuttaa, sehän on vain yhteinen sopimus. Fysiikka tai itse taivaankappaleet eivät siinä muutu miksikään.

Mutta jos olisit mennyt selittämään tätä jollekin valistuneelle maallikolle vuosien 1700 ja 1960 välillä, hän olisi joko 1) pitänyt sinua tärähtäneenä, tai 2) myöntänyt, että olet toki periaatteessa oikeassa, mutta kuitenkin tärähtänyt, koska emmehän me nyt käytännössä voi mennä sopimaan että pöytä onkin nyt nimeltään tuoli tai että planeetta ei olekaan planeetta.

Täytyy muistaa, että planeettoja oli aikoinaan kiinteä määrä, viisi, ja ne edustivat antiikin jumalia. Keskiajan kristillisille skolastikoillekin Ptolemaioksen taivaanmekaniikka planeettojen silmukkaratoineen oli kiistaton Jumalan antama totuus. Useimmat keskeiset kiistat ja uudet opit, jotka liittyivät tieteelliseen vallankumoukseen käsittelivät juuri taivaanmekaniikkaa. Galileo havaitsi Jupiterin kuita ja venuksen vaiheet, sekä väitteli inkvisiittorien kanssa heliosentrismistä. Newton loi klassisen mekaniikan Principiassa nimenomaan taivaankappaleiden liikkeiden perusteella. Newtonin taivaanmekaniikkaa käytetään usein esimerkkinä vahvasta tieteellisestä teoriasta, koska sen avulla löydettiin Neptunus.

Ensin planeettojen määrä ja olemus tuli jumalalta annettuna totuutena, joka voidaan lukea auktoriteettiteoksista. Sitten ne ovatkin luonnon objekteja, joita voidaan tutkia ja löytää lisää, eivät kirkon päätettävissä vaan tiedemiesten löydettävissä. Mutta maailma on taas muuttunut, ja nyt niitä voidaan pudottaa äänestyspäätöksellä, kuin celestiaalisissa idols-kisoissa konsanaan. Pluton suoritus ei vakuuttanut raatia.

Newtonin mekaniikka ei ole väärässä. Suhteellisuusteorian mukaan se pätee tietyissä erityisolosuhteissa (jossa kaikki arkielämässä tapahtuu), mutta kun olosuhteet poikkeavat tästä, se ei enää täsmää. Samaten klassinen mekaniikka pätee planeettojen liikkeisiin, mutta ei siihen, ovatko ne itse asiassa planettoja, koska se taas on ihmisten sopimus. Pieni ero, eikä yleensä merkittävä. Mutta riitti kadottamaan yhden planeetan. Se, että tämä on meille triviaalia tarkoittaa vain, että olemme oikeastaan kaikki konstruktivisteja.

Samaan tapaan nähdäkseni useimmat post-sitäsuntätä-filosofiat ovat relevantteja lähinnä käsiteltäessä erikoistapauksia ja sivumerkityksiä, jotka eivät useimmiten ole merkittäviä, kun tarkastellaan konventionaalisia asioita. Se, missä määrin sukupuoli on performatiivista on lopultakaan sangen harvoin oleellista tavalliselle perusheterolle. Mutta sukupuoltaan vaihtavalle se on, koska uusi rooli on pakko opetella, se ei synny leikkauksessa.

Näihin teorioihin liittyy yleinen kirjoitustapa, jossa ne esitetään paljon räväkämmin ja laajemmalla pensselillä kuin niiden mielekäs sisältö oikeastaan antaisi myöten. Ehkä esimerkin korostamiseksi, ehkä kiusallaan, ehkä pakottaakseen ajattelemaan, en tiedä. Ne vaativat omaa, aktiivista lukutapaansa, jossa lulkija joutuu rakentamaan päänsä sisälle mielekkään tulkinnan joka selittää luettavan tekstin, ja työskennellä sitten tämän tulkinnan kanssa, eikä ”tekstin suoraan” (tekstiä an sich ei tietenkään voi lukea, ainoastaan tulkita, lukekaa vaikka Derridaa).

Voi tietenkin olla, että tämä on vain oma luentani, eikä näitä teorioita ole tarkoitettu tulkittaviksi tähän tapaan. Mutta näin luettuna niissä on usein jotain järkeä, ja niitä järkevinä pitävät ihmiset tuntuvat usein lukevan ne näin (eivät toki aina). Vastaavasti niitä järjettöminä pitävät ihmiset lukevat ne yleensä jotenkin muutoin.

ps. Tässä vielä videoesitys aiheesta. Kiitokset kersalle.

18 thoughts on “Yhdeksäs planeetta, eli postmodernia taivaanmekaniikkaa”

  1. Minusta teoriat voi tulkita noin, jolloin ne ovat täysin järkeviä eikä ainakaan minulla ole niiden kanssa mitään ongelmaa.

    Väitän kuitenkin, että noita teorioita sovelletaan vain erilaisten poliittisten tai henkilökohtaisten agendojen oikeuttamiseen. (Agendat ovat aina muotoa jossa vastustetaan jotain olemassaolevaa.)

    Oikeastaan väitän, että mainitsemallasi tavalla teorioita käytetään vain silloin, kun kyse on siitä, että halutaan todistaa kyseisen kaltaisen teorian älyllinen legitimiteetti. Tuossa muodossa niitä ei koskaan sovelleta käytäntöön.

  2. Olisiko sinulla antaa esimerkkiä tuosta soveltamisesta?

    Ideaalisti tähän tietysti sopisi esimerkki siitä, kuinka planeetan olemusta sosiaalisena konstruktiona käytetään jonkin henkilökohtaisen tai poliittisen agendan oikeuttamiseen, mutta sellaista on ehkä kohtuuton kysyä. Muukin esimerkki käy hyvin, koska en aivan osaa seurata ajatustasi.

  3. Hankalaa käy löytää esimerkki, koska sen pitäisi käytännössä olla jotain jossa mielipiteesi on muuta kuin standardin ”vasemmistolainen”.

    Kokeilen kepillä jäätä: esimerkiksi käy minusta äärifeminismi sellaiselta ylilyövältä osin, joka ei edusta tasa-arvon ajamista vaan on kääntynyt poliittiseksi etujen ajamiseksi. Valtaosa feminismistä ei onneksi ole tätä.

    Hackingin kirjassa Social Construction of What? on käyty läpi esimerkkejä tutkimuksista, ja mitä niissä on oikeasti tarkoitettu kun ne on otsikoitu muodossa ”X on sosiaalisesti konstruoitu”. Yleensä silloin sisällön puolesta tarkoitetaan sitä, että X:n käsite on sosiaalisesti konstruoitu.

    Siinä merkityksessä ilmaus on minusta ihan mielekäs, tosin hieman harhaanjohtava. Tulee mieleen, että miksi sana käsite on tiputettu otsikosta pois, kun se aiheuttaa hyvin paljon sekaannusta?

    Äärifeminismin taustalla on ajatus, että ”sukupuoli on sosiaalinen konstruktio”. Yllä olevassa merkityksessä tämä on triviaalisti totta. Mutta poliittisessa keskustelussa ilmauksella ei tarkoiteta tätä, vaan sitä että kaikki tilastollisetkin erot kaikissa kysymyksissä sukupuolten välillä johtuvat kulttuurista. Tällä sitten oikeutetaan kaikki sellaiset poliittiset agendat, jossa heikommin menestyvää sukupuolta (käytännössä aina naisia) tuetaan asiassa X.

    Ajattelevat hyvin pärjäävät feministiset naiset kokevat tuon äärifeminismin näkökulman naisia halventavaksi, koska jos joku nainen sitten pärjää, käytännössä kaikki ajattelevat että tuo nainen ei pärjännyt omilla avuillaan vaan siksi että sai tukea sukupuolensa perusteella. Eli naisten kokema arvostus ei lisääntynyt vaan heikkeni.

    En tietenkään väitä, etteikö jollain saralla naisten ja miesten menestyminen voisi olla jopa kokonaan kulttuurin tuotetta. Mutta sellaisen asian olettaminen aksiomaattisesti ilman todisteita ei edistä sukupuolten välistä tasa-arvoa, vaan on ilmentymä siitä, että ajetaan tietyn poliittisen intressiryhmän etua.

    Koska syrjintäväite ei perustu todistettuihin faktoihin vaan aksiomaattisiin yleistyksiin, jos joku poliittinen muutos saadaan läpi mutta mitään muutosta toteutumaan ei tapahdu, sitä pidetään merkkinä siitä että tilanne on pahempi kuin aiemmin ajateltiin ja tarvitaan vielä suurempaa tukea.

    Siinäkään ei ole minusta mitään väärää että ajetaan jonkun poliittisen intressiryhmän etua jonkinlaisella retoriikalla. Haluan vain tässä ymmärtää erilaisten prosessien luonnetta.

  4. http://fi.wikipedia.org/wiki/Eris_(plutoidi)

    Noo, ennen kuin Eris[1] löydettiin v. 2005, Plutoa kai olikin luontevaa pitää planeettana, mutta tätä kuvaa

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:EightTNOs.png

    katsomalla lienee selvää että olisi hankala keksiä kriteeriä jonka mukaan Pluto olisi planeetta ja Eris ei. Toisaalta jos Eris ja Pluto olisivat, niin entäs nuo seuraavaksi suurimmat sitten?

    Nir Shaviv kirjoittaa aiheesta hyvin:
    http://www.sciencebits.com/PlutoPlanetoid

  5. Neulasia: sanoit tuon tiiviimmin kuin mihin itse kykenin: Plutoa oli luontevaa, ellei jopa luonnollista pitää planeettana. laneetan käsitteelle ei kukan antanut täsmällistä määritelmää, koska se oli oikeastaan itsestään selvä. Paitsi ettei sitten ollutkaan.

    Mikko: esimerkkisi valotti asiaa hiukan (joskin pidän hieman loukkaavana, että arvelet etten kykene ymmärtämään esimerkkiä, ellei se sovi poliittisiin näkemyksiini). Sanot, että on olemassa sellaista radikaalifeminismiä, jossa sosiaaliseen konstruktioon vedoten ”kaikki” sukupuolierot tulkitaan patriarkaatin sorron ilmentymiksi. Internettiä joskus ennenkin lukeneena uskon, että näin todella on.

    Suomalaisia radikaalifeministejä jonkin verran tuntevana täytyy kyllä sanoa, että muualla kuin internetissä en ole törmännyt moiseen kertaakaan (tai sitten en ole sitä tunnistanut törmätessäni).
    Erityisesti sukupuolikiintiöihin liittyvissä kysymyksissä en muista kenenkään, radikaalin tai maltillisen, feministin tai muun, ikinä viitanneen sukupuolen asemaan sosiaalisena konstruktiona perustellakseen sillä jotenkin kiintiöitä. Varmasti tätäkin on tapahtunut, googlella voisi löytyä jokin viite.

    Pikemminkin kiintiöiden perustelut joita muistelen, ovat yleensä olleet linjalla ”tasa-arvo pitää olla” tai ”mitä muut maatkin ajattelisivat”.

    Vierastan itsekin sukupuolikiintiöitä, koska niissä (väärin)ymmärretään tasa-arvo ryhmien eikä yksilöiden tasa-arvoksi, mutta yhteys konstruktivismiin nimenomaan politiikan käytännössä (siitähän puhuimme) jää kyllä minulla tässä näkemättä. Ja siitä on vielä toinen, paljon pidempi askel siihen, että tajuaisin miten ”[…] teorioita sovelletaan vain erilaisten poliittisten tai henkilökohtaisten agendojen oikeuttamiseen”.

    Hmm. saattaa siis myös olla, että loukkaavaksi kokemani oletuksesi olikin oikea, enkä kykene ymmärtämään esimerkkiä, koska olenkin siihen liian radikaalifeministi.

  6. (joskin pidän hieman loukkaavana, että arvelet etten kykene ymmärtämään esimerkkiä, ellei se sovi poliittisiin näkemyksiini).

    Pahoittelen, tarkoitukseni ei ollut loukata.

    En tiedä helpottaako loukkaantumistasi, että arvelen näin myös itsestäni ja lähes kaikista muista maailman ihmisistä.

  7. Riippumatta siitä onko tuo ajatukseni ihmisten kyvystä ymmärtää esimerkkejä vastakkaisista mielipiteistä oikea vai ei, pääsemme eteenpäin jos löydämme jonkun asian, jossa mielipiteesi on vastakkainen kuvaamani ajattelumallin kanssa. Useimmiten sellaiset ovat sellaisia asioita, joissa mielipide on ”oikeistolainen”.

    Pidän todennäköisenä, että sinulla on myös sellainen — koska uskon että kaikilta meiltä löytyy molempia — mutta se saattaa olla niin henkilökohtainen ettei sitä voi käyttää esimerkkinä tällaisessa julkisessa keskustelussa. Yksi syy on, että jos mielipide poikkeaa referenssiryhmän yleisesti hyväksytystä mielipiteestä, siitä ei yleensä halua pitää mölyä.

    Yleensä tällaiset poikkeukset sääntöön tuntuvat olevan seurauksia jostain rajuista henkilökohtaisista kokemuksista. Esim. Nancy Reagan on varmaan yhtä äärioikeistolainen pahis kuin ennenkin, mutta on alkanut vaatia miehensä kokemusten seurauksena Alzheimeria koskevan tutkimuksen lisäämisestä joka on pohjimmiltaan vasemmistolainen vaatimus.

    Korostan tässä nyt, että mikään tässä ei pohjautunut käsitykseeni sinusta henkilönä vaan kokemuksiini pohjautuvasta käsityksestäni ihmisistä yleensä.

  8. Kersa: kiitokset. Embedded youtube ei antanut asettaa aloituskohtaa (lue: en osannut) joten laitoin linkin postauksen loppuun.

    Mikko: en mitenkään oikeasti loukkaantunut. Kieltämättä perustelusi esimerkkien valintakriteereille ovat järkeenkäypiä; täytyypä miettiä, miksi sen sanominen suoraan ääneen kuten teit tuntuu silti jotenkin huonolta tavalta.

    Itse asian suhteen minua vaivaa se, että alkuperäinen väitteesi on suoraan luettuna trivialisti epätosi, ja käsitteitä höllentäen nähdäkseni silti edelleen selvästi epätosi. Tämä viittaa siihen, että ymmärrän sen nyt väärin, koska tuskin esittäisit hölynpölyä systemaattisesti. Olen koittanut pyöritellä väitettä, ja rakentaa tulkintaa jossa se olisi mielekäs, mutta se ei nyt onnistu.

    Totta kai konstruktivistisia teorioita käytetään poliittisten agendojen oikeuttamiseen tilanteissa, joissa itse teoria ei oikeastaan edes tue agendaa. Kuten myös relativismiakin. Mutta niin käytetään ihan kaikkia muitakin filosofisia ja useimpia tieteellisiä teorioitakin. Alla pari fiktiivistä stereotyyppistä esimerkkiä.

    ”Se on jumalan totuus, että homous on syntiä ja luonnotonta. Siksi ei homoliitoille”

    ”Naisen geenit määräävät hänet hoivaamaan lapsia. Siksi vanhempainvapaan jakaminen tasan vanhempien kesken on älytöntä”

    Miten konstruktivististen ideoiden vapaamielinen käyttö politiikan oikeuttamiseen eroaa näistä antikonstruktivistisista esimerkeistä, joissa uskonnollista ja luonnontieteellistä taustateoriaa käytetään löysin rantein politiikan oikeuttamiseen?

  9. Esimerkkisi todistavat kyllä triviaalisti vääräksi väitteen vain noita teorioita sovelletaan erilaisten poliittisten tai henkilökohtaisten agendojen oikeuttamiseen.

    Se ei suinkaan ollut se mitä väitin. Alla alkuperäinen väitteeni:

    Väitän kuitenkin, että noita teorioita sovelletaan vain erilaisten poliittisten tai henkilökohtaisten agendojen oikeuttamiseen.

    Jos haluat todistaa väitteeni vääräksi, esimerkkiesi pitäisi olla sellaisia, jossa konstruktivistista teoriaa sovelletaan johonkin muuhun kuin poliittisen agendan edistämiseen. Uskontoa sovelletaan esim. henkilökohtaiseen moraaliin eli ”taivaaseen pääsemiseen”, geenitutkimusta taas esim. ihmisten tunnistamiseen, eläinten jalostamiseen, lääkkeisiin jne.

    Metatasolla pidän kiinnostavana, että ilmeisesti luit väitteeni varsin selkeästi vikaan, useamman kerran, ja vielä luit sen tavalla josta oli helppo löytää vastaesimerkkejä. Juuri tuolla tavoin olen huomannut myös oman mieleni toimivan kun joku asia ei istu maailmankuvaani.

  10. Ah, taisin kommentoida taas sekavasti. En siis kuvitellut sinun tarkoittaneen vain noita teorioita sovelletaan erilaisten poliittisten tai henkilökohtaisten agendojen oikeuttamiseen, vaikka kieltämättä sellainen vaikutelma saattoi tulla.

    Se triviaaliesimerkki oli, että itse en koe käyttäväni niitä minkään oikeuttamiseen, vaan maailman ymmärtämiseen. Saatan toki olla väärän tietoisuuden vallassa tässä asiassa, olen hiukan jäävi.

    Ja triviaalistihan lähes mikä tahansa ihmisten toimia koskeva universaaliväittämä on aina väärä, jos tulkitaan kirjaimellisesti… (mutta tähän vetoaminen tuntuisi huijaukselta)

    Kysymys eroista muihin teorioihin nousi esiin, kun rupesin arvailemaan että mitä oikeastaan väitätkään. Saatoin arvata hiukan vikaan.

    Uskontoa sovelletaan esim. henkilökohtaiseen moraaliin eli ”taivaaseen pääsemiseen”, geenitutkimusta taas esim. ihmisten tunnistamiseen, eläinten jalostamiseen, lääkkeisiin jne.

    Tämä oikeastaan auttoi minua hiukan ymmärtämään, mitä ehkä yritit sanoa, missä diskurssissa esitit tuon väitteen.

    Tälläisessä human condition -diskurssissa puhuttaessa näkisin konstruktivismin sovellukseksi ihmisten ajattelun, kommunikaation ja ryhmätoiminnan ymmärtämisen. Tietoteoreettisen relativismin osa taas on sovittaa tieteen antamat tulokset esteettisesti tyydyttävällä tavalla maailmankuvaksi (ts. ei siitä mitään oikeaa hyötyä taida olla).

    Pohjimmiltaan oikeastaan kaiken (semi)tieteellisen teoretisoinnin voi palauttaa yritykseksi ymmärtää maailmaa. Mutta tuohon osuu jo kaikki uskonnosta self-helpin kautta taiteeseenkin, eli yleistys on aivan liian lavea sanoakseen juuri mitään.

  11. Se triviaaliesimerkki oli, että itse en koe käyttäväni niitä minkään oikeuttamiseen, vaan maailman ymmärtämiseen. Saatan toki olla väärän tietoisuuden vallassa tässä asiassa, olen hiukan jäävi.

    Olisi pitänyt kai lisätä joku ehto että asia tulee voida olla jotenkin verifioitavissa, eli pelkät väitelauseet siitä mitä oma kokemus oikeasti on eivät riitä todisteeksi. Mutta tästä taidat kaiketi olla samaa mieltä.

    Uskon itse, että ”maailman ymmärtäminen” on yleensä meille ihmisille (siis myös minulle) sitä, että keksimme erilaisia selityksiä joilla puolustella jo vakiintunutta maailmankuvaamme.

    Ja triviaalistihan lähes mikä tahansa ihmisten toimia koskeva universaaliväittämä on aina väärä, jos tulkitaan kirjaimellisesti…

    Näinhän se on. Tarkoitukseni oli tietysti provosoida sinua irti tietystä käsityksestä.

    Tälläisessä human condition -diskurssissa puhuttaessa näkisin konstruktivismin sovellukseksi ihmisten ajattelun, kommunikaation ja ryhmätoiminnan ymmärtämisen.

    No voitko nimetä yhden teorian jota on mielestäsi voitu konkreettisesti soveltaa mainitsemiisi asioihin niin pääsemme eteenpäin. Tarkoitan siis sellaista teoriaa, joka on tiedettä, eli jonka voi oikeasti verifioida, en puhu pseudotieteellisestä väitelauseiden esittämisestä.

    Konstruktivismin luonne on minusta se, että silloin kun se on totta se on täysin triviaalia eikä edistä ymmärtämistä. Jos taas puhutaan vahvasta konstruktiivisuudesta, sen luonteeseen kai määritelmällisesti kuuluu ettei voida sanoa mitään konkreettista, koska se olisi positivistista ja vahvasti konstruktivistisen metafysiikan vastaista.

  12. Tarkoitan siis sellaista teoriaa, joka on tiedettä, eli jonka voi oikeasti verifioida.

    Kai huomaat, että tiukensit juuri kriteeriä? Mutta mennään tällä kriteerillä nyt, eli tieteellinen tutkimus, jossa pohjaa konstruktivismiin ja tuottaa verifioitavia tuloksia.

    Oma oikean yhteiskunnanillsen ja humanistisen tutkimuksen tuntemukseni on luvattoman heikkoa, joten otetaan esimerkki hiukan sivuun. Gradussani käytin useampiakin Margaret Elliottin tutkimuksia lähteenä. Tässä niistä yksi. Paperissaan Elliot analysoi muutamaa vapaan koodin yhteisöä ”occupational community” käsitteen kautta. Perusideana on (mutkia oikoen) kuinka yhteisöllisyyden kokemus ja siitä seuraava yhteinen kulttuuri määrittää esimerkiksi työkaluvalintoja. Yhtenä tekijänä juurikin minkalaisen roolin yhteisö konstruoi vaikkapa dokumentointityökalulle.

    Hyödystä: käytin Elliottin tutkimuksia yhtenä pohjana, kun hahmottelin, miten FOSSD-projekteille voisi määritelä empiirisiä metriikoita. Tuo esimerkkipaperi käsitteli sitä, miten työkalujen käyttö edistää ryhmän tiiviyttä, joka taas korreloi menestyksen ja pysyvyyden kanssa. Tästä saadaan empiirisä, jopa osin automatisoitavia metriikoita arvioida projektien pysyvyyttä jatkossa.

    Metriikan konstruoimisen jälkeen voi toki osoittautua, että Elliott olikin aivan väärässä, eikä mekanismi toimi niinkuin hän esittää. Mutta sehän juuri osoittaa falsifioitavuuden.

    Voit toki väittää, että nuo tulokset ovat triviaaleja, että se on itsestäänselvää. Mutta minun olisi vähän paha keksiä metriikoita hatusta ilman, että voin viitata johonkin teoriaan joka selittää mksi niiden pitäisi toimia. Ja sellaisen luominen taas luontevimmin onnistuu, kun puhutaan sosiaalisista konstruktioista ja miten yhteisö jäsentää maailmaa.

    Liikkuen sivuun tieteestä: esimerkiksi siirtymä SVN:stä GIT:iin organisaatiossa on nähdäkseni hyvä mieltää sosiaalisten kosntruktioiden kautta. Kyse ei ole vain eri työkalusta, jonne tuupata sorsansa, vaan versionhallinnan käsite muuttuu siirtymässä. Yhteisön täytyy hylätä vanha sosiaalinen konstruktio, joka on versionhallinta, ja luoda uusi. Itse ainakin koen nämä käsitteet tässä hyödylliseksi.

    En aivan hahmota, mitä oikein ajattelet vaihtoehdoksi. Ajatellaan vaikka valtioa. Italialaisille se ei ole suomalainen ajatus ”me kaikki yhdessä”, vaan pikemminkin jonkin ulkoinen entiteetti joka tulee ja sotkeutuu asioihin. Miten tätä pitäisi käsitellä, jos ei sosiaalisten konstruktioiden kautta?

    * Onko valtio jotain muuta kuin sosiaalinen konstruktio? Mikä?
    * Onko kysymys niin triviaali, ettei ole tarpeen puhua sosiaalisista konstruktioista tai analysoida niitä tarkemmin?
    * Onko jokin muu syy, jonka takia valtiosta ei pidä puhua sosiaalisena konstruktiona, vaikka tälläisestä käsitteistöstä oliis hyötyä sen ymmärtämisessä?

    Tarkoitukseni oli tietysti provosoida sinua irti tietystä käsityksestä.

    Tämä ei ole tainnut vielä onnistua, koska en koe vielä ymmärtäneeni mikä se käsitys varsinaisesti olisi, josta minua provosoit irti. Minulla on hiukan fiilis, että saatat postuloida minulle käsityksiä, joita en itse jaa. Tai ainakin en itse koe omaavani. Mutta se on vain fiilis, ja vaikka oikeakin, ei vielä tarkottaisi etteikö minulla niitä olisi tiedostamattomana.

    Pitäisi ehkä lukea the social construction of what, niin saattaisin hahmottaa paremmin niitä konstruktioita, joilla tässä pelaat.

  13. Versionhallinan käsite on kieltä, puhuttu kieli on triviaalisti ”sosiaalinen konstruktio” ja kieli triviaalisti myös elää. Eli mitä sitten? Mikä on pihvi että käsite muuttuu?

    Kuten yllä epäselvästi yritin ilmaista, ”sosiaalinen konstruktio” käsite joka on itsessään erittäin epäselvä eikä se että joku on sosiaalinen konstruktio itsessään sano mitään vaan pikemminkin synnyttää epäselvyyttä, koska ihmiset ymmärtävät sanan ”sosiaalinen konstruktio” niin monella eri tavalla. Eli miksi sitä termiä edes haluaisi käyttää, varsinkin kun kai kerran pitää itseään ”sosiaalisen konstruktion” asiantuntijana jos kerran sitä alaa tutkii.

    Kai huomaat, että tiukensit juuri kriteeriä?

    Toki, sanoinhan sen itse myös. En halunnut muuttaa ajatukseni sisältöä, joten siksi muutin sitä miten sen ilmaisin sen. Tietysti myös tulkintasi muuttuu, se oli tarkoitus, koska alkuperäisellä ilmaisutavalla ymmärsit muuta kuin mitä tarkoitin.

    Oikeastaan ajan takaa sitä, että jos subjektiivinen (joskus kollektiivinen) mielipide asetetaan esimerkiksi todellisuutta koskevien todisteiden yläpuoelelle, voidaan sanoa että on aina kyse politiikasta. Eli sinänsä en muuttanut mitään, tarkensin vain.

    Valtion käsite on triviaalisti poliittinen. Se liittyy maahanmuuttokeskusteluun. Pystytkö näkemään kuinka sinun ja toisaalta ”maahanmuuttokriittisten” positiot ovat täsmälleen tämän mallin mukaisia?

  14. Nyt täytyy sanoa, että ymmärrykseni siitä, mistä olemme puhumassa ei kyllä ainakaan konvergoidu.

    Yritin selittää, mitä validia käyttöä nähdäkseni on konstruktivismille ja sosiaalisen konstruktion käsitteelle, mutta tämä ei nyt liittynytkään aiheeseen?

    Väitän kuitenkin, että noita teorioita sovelletaan vain erilaisten poliittisten tai henkilökohtaisten agendojen oikeuttamiseen.

    Väitän, että olen yksiselitteisesti osoittanut tämän väitteen (ainakin näin muotoiltuna) vääräksi. Se siitä, jatketaan siis eteenpäin taas uudelta pohjalta.

    Kuten sanoitkin, sosiaalinen konstruktio on käsitteenä epäselvä, jossain määrin politisioitunut ja siihen liittyy paljon poliittisia konnotaatioita. Tämä tietysti heikentää sen käyttöarvoa; olisi hienoa, jos joku kehittäisi spesifimmän ja vähemmän poliittisen käsitekehikon puhumaan samasta asiasta. Mutta tämä on yhteiskuntatieteiden yleistä problematiikkaa, josta olet itsekin paljon puhunut. Ja se ei muuta sitä, että kuvattu ilmiö on olemassa ja relevantti, ja siitä on tarpeen puhua jollain sanoilla siihen astikin, että idealisoitu yhteiskunnan normaalitiede joskus syntyy.

    Oikeastaan ajan takaa sitä, että jos subjektiivinen (joskus kollektiivinen) mielipide asetetaan esimerkiksi todellisuutta koskevien todisteiden yläpuoelelle, voidaan sanoa että on aina kyse politiikasta.

    Tähän ei paljon lisättävää. Nähdäkseni väite on selkeästi ja lähes triviaalisti tosi. Mutta se ei riitä oikeuttamaan aiemmin esittämiäsi väitteitä (pun intended).

    Maahanmuuttomielipiteiden kuvaamiseen tuo kuvaamasi struktuuri on ihan hyvä, ainakin kun ymmärretään, että molemmilla puolilla on siinä omat ”pyhänsä” ja ”jakonsa”. Ja minulle postuloimasi mielipidekin on aivan riittävän oikein (kyllä, tunnistan sen).

    Tuossa teesi-antiteesi-synteesi-rakenteessa sen sijaan on ongelmia. Mutta ei mennä niihin tässä, kommentoin niitä jo tuon postauksesi kommenteissa aikoinaan.

  15. Mikko: Väitän kuitenkin, että noita teorioita sovelletaan vain erilaisten poliittisten tai henkilökohtaisten agendojen oikeuttamiseen.

    Otso: Väitän, että olen yksiselitteisesti osoittanut tämän väitteen (ainakin näin muotoiltuna) vääräksi.

    Mikko: Oikeastaan ajan takaa sitä, että jos subjektiivinen (joskus kollektiivinen) mielipide asetetaan esimerkiksi todellisuutta koskevien todisteiden yläpuoelelle, voidaan sanoa että on aina kyse politiikasta.

    Otso: Tähän ei paljon lisättävää. Nähdäkseni väite on selkeästi ja lähes triviaalisti tosi. Mutta se ei riitä oikeuttamaan aiemmin esittämiäsi väitteitä (pun intended).

    Nähdäkseni ainoa esittämäsi todiste oli oma kokemuksesi. Olen siinä mielessä tavallaan äärikonstruktivisti, että uskon että subjektiivinen kokemus on läpeensä mielipiteen värittämä. Minun näkökulmastani siis sinulle riittää tästä aiheesta todisteeksi subjektiivinen ja tässä luultavasti kollektiivinen mielipide. Eli esimerkkisi on todiste minun argumenttini puolesta, ei sitä vastaan.

  16. Öö… täh? Siis ei.

    Tämä meni nyt jotenkin aivan kolossaaliseksi ohipuhumiseksi. Ehkä koska aihe on minulle jotenkin poliittista syistä vaikea hahmottaa, kuten spekuloit. Tai sitten aivan jostain muusta syystä.

    Oli miten oli, jatketaan tästä vaikka joskus livenä jos muistetaan, ehkä se onnistuisi paremmin. Tällä tavoin tämä on selvästi jo ajanhukkaa, en vaan tajua pointtiasi, ja selvästi minunkaan viestini eivät mene perille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *