Kolme tapaa elää

Sleepy sleepers lausui aikoinaan, että on vain kaksi tapaa harrastaa seksiä. Kaupungissa elämisen tapoja sen sijaan on kolme.

Ensimmäinen tapa on asua kaupungissa ilman autoa tai käyttämättä autoa arkielämään. Töihin, kauppaan, kouluun, harrastuksiin ja kavereille mennään kävellen, pyörällä tai julkisilla.

Tämä on se tapa, jolla itse elän, ja jolla suuri osa tutuistani elää. Sinkut, pariskunnat ja lapsiperheet. Kun paikat joihin haluaa mennä ovat järjellisen lähellä ja yhteydet niihin kunnossa, pääsee kaikkialle helposti. Ja kun lapset ovat sen ikäisiä, että he alkavat itsenäisemmät harrastukset ja tapailla kavereita, alkavat he myös liikkua itsenäisesti. Kaupunki avautuu taas uusille ihmisille.

Toinen tapa on kulkea töihin tai kouluun julkisilla, mutta rakentaa muu elämä auton varaan. Suora bussi tai metro vie työpaikalle ja iltapäivällä sieltä takaisin. Tai ehkä autolla ajetaan juna-aseman liityntäparkkiin. Iltapäivällä voikin sitten töistä tullessa poiketa kätevästi hakemassa citymarketista viikon ruokaostokset. Auton tarvitsee jo lasten takia, kun niitä pitää heittää harrastuksiin pitkin kaupunkia.

Kolmantena on täysin autoon perustuva elämäntapa. Perheessä on yhtä monta autoa kuin täysi-ikäisiä jäseniä ja niillä tehdään kaikki matkat. Autottomat ihmiset, lapset, vanhukset ja mahdolliset vierailijat, ovat kyytiläisiä, eivätkä kykene liikkumaan itsenäisesti.

Ero elämäntapojen välillä on tietenkin asuinpaikka. Kantakaupungissa ja metro- sekä juna-asemien lähellä ensimmäinen elämäntapa on vallitseva, ja toinenkin yleinen. Muilla alueilla, joita joukkoliikenne palvelee hyvin elämäntapa on useimmilla joukkoliikenteeseen tukeutuva, mutta autokin omistetaan. Huonommin palvellulla autovyöhykkeellä taas kaikilla on autot, koska se on käytännössä ainoa järkevä tapa liikkua.

Keltaisella alueella hallitseva on autoton elämäntapa, punaisella taas elämäntapa-autoilu. Kuva tutkimuksesta yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet.

Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet -tutkimuksessa seutu jaettiin vyöhykkeisiin liikennemahdollisuuksien mukaan (kävely, joukkoliikenne, autoilu). Käytännössä autoilumäärät seurasivat hyvin suoraviivaisesti asuinpaikan vyöhykkeestä.

Tästä seuraa kaksi tärkeää huomiota.

Ensinnäkin, nämä kaikki ryhmät ovat olemassa. Itse asiassa ne ovat likimain saman suuruisia.

Liikenne ja viestintäministeriön KULKURI-tutkimuksesta selviää että tavalla 1 elää pääkaupunkiseudun asukkaista 34%, tavalla 2 30-40% ja tavalla 3 30-40%. Karkeasti ottaen ryhmät ovat siis saman suuruisia. Helsingissä autoton elämäntapa on yleisempi (54% talouksista on autottomia), Espoossa ja vantaalla hiukan harvinaisempi.

Yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvat ihmiset tuntuvat usein kuvittelevan, että kaikki elävät heidän tavallaan. Yksi tämän harhan muoto on unohtaa autottoman elämäntavan olemassaolo. Ajatus saa muodon ”kaikkihan tarvitsevat auton”, ”viimeistään kun saa lapsia, on auto pakko hankkia” tai ”kyllähän työssäkäyvillä on kaikilla auto”. Kaikki nämä väitteet ovat virheellisiä. Eivät tarvitse, ei ole pakko ja ei ole. Lähes puolet helsinkiläisistä elää ilman autoa, siihen joukkoon mahtuu runsaasti vaikka missä elämäntilanteessa olevia ihmisiä.

Tämä sama harha vallitsee valitettavasti osassa virkamieskuntaakin. Se näkyy siinä, miten uskotaan parkkinormin olevan välttämätön keskustassakin tai ajatellaan, ettei nelosen yöliikenteen poistaminen ole mikään ongelma. Eihän se olisikaan, jos ihmiset kävisivät sillä vain töissä. Mutta Munkkiniemessäkin eletään lähinnä ilman autoa, ja silloin kyky liikkua myös illalla on tärkeä. Erittäin tärkeä.

Tämä ymmärtämättömyys on ongelma, koska se johtaa päätöksiin, joilla autoton elämäntapa tehdään monilla alueilla vaikeaksi tai lähes mahdottomaksi. Elääkseen ilman autoa kun tarvitsee riittävät lähipalvelut ja riittävän julkisen liikenteen (ellei ole himopyöräilijä). Jos rakennetaan nukkumalähiötä, siellä jokainen tarvitsee auton; autoton elämäntapa edellyttää kaupunkia.

Kahta erilaista kaupunkia. Asuinpaikkansa saa valita itse.

Tästä tullaankin siihen toiseen huomioon. Näistä kolmesta elämäntavasta ensimmäinen on kaupungille ja yhteiskunnalle kokonaisuudessaan ylivoimaisesti halvin.

Elämäntapa-autoilu vaatii massiivisen tieinfran, joka maksaa moninkertaisesti joukkoliikenteen tai pyöräilyn infran hinnan. Moottoritiet myös vaativat valtavasti tilaa, johon voitaisiin rakentaa kaupunkia. Autoilu pakottaa hajanaiseen rakentamiseen.

Joukkoliikenteeseen tukeutuva elämä ei tule yhtä kalliiksi, koska kadut mitoitetaan työmatkaruuhkan mukaan. Bussilla töihin kulkija joka käyttää niitä illalla suunnistamaan ajaessaan ei siis oikeastaan maksa mitään. Sen sijaan hänen autonsa säilytys maksaa jopa 70 000 euroa, ja sen maksavat naapurit tai kaupunki. Parkkipaikkavaatimukset osaltaan hajauttavat kaupunkirakennetta ja pakottavat ihmiset muuttamaan kauemmas.

Siksi on kaupungin ja meidän kaikkien etu sallia ihmisten elää ilman autoa. Jokainen saa valita elämäntapansa itse, mutta pitää rakentaa kaupunkia, jossa myös muiden kannalta parhaan tavan voi valita, eikä pakottaa kaikkia elämäntapa-autoiluun. Riittävän suuri osa autottomia asukkaita on tiiviin, kaupunkimaisen rakentamisen edellytys. Autoton elämäntapa mahdollistaa kaupungin.

36 thoughts on “Kolme tapaa elää”

  1. Tämä on varmasti tulenarka aihe, koska itse huomaan ainakin käpertyväni syyllisyydenpistoksissa siilipuolustukseen heti, kun autollisuuteeni puututaan. Ja koska ystäväpiirini koostuu ennen kaikkea ryhmän 1 ihmisistä, pidän tuon ryhmän elämäntapaa normina ja ekologisena ihanteena – johon en tässä joukkoliikennetilanteessa aio kuitenkaan liittyä tai kuulua. Siksi tämä kirjoitus tuntui hyvin helpottavalta: käsitellään asiaa kerrankin siltä kannalta, kuinka mahdollistetaan autottomuus, eikä aina vain siltä kannalta, että jättäkää ne autot nyt vain pois. Enkä jätä! Tai jätän, heti kun se on helpompaa. Kun joukkoliikenne kulkee tiheästi myös iltaisin, kun keskustassakin voi kulkea puiden siimeksessä muuallakin kuin kahdella kadulla niin että pitkien matkojen käveleminen on kivaa, ja kun joukkoliikenne toimii ennen kaikkea raiteilla eikä matkapahoinvointia aiheuttavina busseina. Ja kun palvelut ovat suloisesti lähellä. Sitten jätän. (Vaikka sitten toivottavasti kaupungin laitamilla on jo parkkitiloja, joihin voi jättää auton, jota tarvitsee vain maalle matkaamiseen.)

    1. Ihaaa että joku tajusi kirjoituksen keskeisen pointin. Kiitos siitä 🙂

      Tosiaan en halua kritisoida kenenkään elämäntapaa, enkä syyllistää autoilusta. Suuri osa Helsingin seudusta (ja muistakin kaupunkiseuduista) on rakennettu sillä tavalla, että siellä asuessa auton omistaminen on käytännössä välttämättömyys.

      Mutta tämä ei ole koko maailma. On myös ne osat, joissa se ei ole välttämätöntä. Siellä moni haluaisi asua, ja siksi sitä pitäisi rakentaa lisää.

      Tarkoitukseni on avata silmiä tälle moninaisuudelle, ei kieltää mitään sen osaa.

  2. Moi!

    Olisihan se hienoa, jos voisi elää ilman autoja.
    Mutta se pitää kanssa muistaa, että minkä edellytysten mukaan esimerkiksi kaupunkeja kaavoitetaan tms. teitä on pakko olla pelastus-, huolto- ja tavarankuljetusten takia. Aika suuri osa moottoriteidenkin liikenteestä on sitä kuorma-autoa… Ei sitä infraa rakenneta työmatkailijoita ajatellen, kyllä siinä on muut kriteerit vahvempina mukana.

    Ja näin Turussa asuvana elämäntapa-autoilijana (auto on jo puhtaasti työnkin takia, mikä on oman liikkuvan työni vaatimus) voin sanoa, että kyllä täälläkin pärjää ilman autoa jos sattuu asumaan keskustassa tai sen lähellä.
    Ongelmat alkavat siinä vaiheessa monesti kun pitäisi poistua kaupungista jonnekin lähikuntaan tms, siinä joutuu oikeasti suunnittelemaan aikataulut kun julkiset kulkee miten kulkee. Tai kun haluaa kulkea poikittain lähiöiden välillä jotenkuten järkevään aikaan. Puhumattakaan monista harrastuksista, joissa tavaramäärä on suuri tai harjoittelupaikat ovat ties missä.
    Nämä jäävät sitten monesti autottomilta tekemättä koska se on vaan liian epäkäytännöllistä tai aikaa palaa aivan liikaa.

    Helsingissäkin on tullut käytyä sen verran monta kertaa, että kyllähän siellä pärjää mainiosti keskustassa ilman autoa, jos ei sieltä ajattele poistua ikinä landelle.

    Ja sepä onkin juuri se juttu, kaupungissa pärjää mainosti ilman autoa kunhan ei ajatellut poistua kaupungista vaan pysyttelee kiltisti elämänsä siellä. Valintahan sekin tietysti mutta itse kokisin sen vapauttani rajoittavana tekijänä. Jotkut haluavat olla vapaita menemään minne tahtovat koska tahtovat ja siitä vapaudesta saa sitten maksaa kovan hinnan. Auton pitäminen on kallista puuhaa ja siitä valtiolle menevät verot eivät suinkaan mene takaisin autoilijoille esim. hyvinä tieyhteyksinä (tai kunnossa olevina teinä..) vaan kyllä ne jyvitetään aivan muualle.

    1. Kyllä, jonkinlainen tieverkosto tarvitaan joka tapauksessa, muun muassa mainitsemistasi syistä. Sen sijaan kovin monia rinnakkaisia kaistoja pelastusajoneuvot tai huoltoajo eivät tarvitse. Eivätkä moottoriteitä kaupungissa.

      Tieverkoston pituus perustuu siihen, että kaikkialle pitää päästä autolla. Tämä on erittäin perusteltua. Mutta tieverkoston ”leveys” (kapasiteetti) perustuu siihen, paljonko autoja on liikkeellä aamuruuhkassa. Käytännössä tieverkosto mitoitetaan aamuruuhkan mukaan. Kuormaliikenteen osuus tässä on täysin marginaalinen, kuten Olli tuolla alla havainnollistaa numeroin.

      Ja olen samaa mieltä, että moni pärjää Turussakin ilman autoa. Esimerkiksi enoni kasvatii siellä kaksi lasta aikuiseksi ilman että perheessä oli koskaan autoa. He kyllä asuvatkin keskustassa. Vastaavasti moni turussa tarvitsee käytännössä välttämättä autoa. Esimerkiksi ilmeisesti sinä.

      Nämä molemmat ryhmät ovat olemassa, kuten myös tuo väliryhmä, jossa autolla ei ajeta ruuhkassa töihin, mutta kyllä muut arkimatkat. Mikko Laaksonen kaivoi Turun osalta numerot, että keskustan kävelyvyöhykkeellä asuvista 44 prosentille kävely on ensisijainen kulkutapa, kun taas syrjemmällä autovyöhykkeellä 88 prosentille on auto ensisijainen kulkutapa.

      Tarkoitukseni ei missään tapauksessa ole sanoa, ettei autoa saisi käyttää. On myös aivan selvää, että nyky-yhteiskunta tarvitsee autoilua ainakin jonkin määrän toimiakseen.

      Pointtini on, että myös autoton eläminen pitää tehdä mahdolliseksi. Mieluiten mahdollisimman monelle. Se tulee yhteiskunnalle valtavasti halvemmaksi, joten oikeastaan sitä tulisi suosia. Nykyäänhän yhteiskunta kannustaa ja pakottaa ihmisiä autoiluun perustuvaan elämäntapaan esimerkiksi rajoittamalla hyvän kävelykaupungin rakentamista ja pistämällä muut maksamaan autoilun parkkikustannukset.

      Itse muuten kaupungista poistuessani lainaan tai vuokraan auton, jos olen menossa jonnekin minne ei julkisilla pääse järkevästi. En näe tässä mitään ongelmaa.

  3. Autoton elämäntapa olisi kyllä ihan kiva. Mutta valitettavasti helsingin asuntojen neliöhintojen vuoksi perheellisenä siitä voi vain haaveilla.

    Se, että sinun kaveripiirissäsi sattuu olemaan lapsiperheitä joille se onnistuu, ei tarkoita olisi kovin monelle mahdollista. Käytännössä se vaatii että on

    1) ostanut perheasuntonsa ajat sitten
    2) saanut asunnon perintönä suvusta tai muuten reilun perinnön
    3) molemmat vanhemmat ovat hyvätuloisia
    4) järjetön laina

    Turha höpistä autopaikkojen lisäävän asuntojen hintoja – ne kalasataman autopaikattomat asunnot eivät olleet juurikaan sen halvempia.

    1. Kyllä, se että joutuu muuttamaan saadakseen asunnon johon perhe mahtuu jonnekin kauas on useille varmaan totta. Yhden kyselyn mukaan puolet kehyskuntiin muuttaneista asuisi mielellään lähempänä jos se olisi taloudellisesti mahdollista, ja yleensä kysyttäessä ihmiset ovat lähes aina tyytyväisiä siihen minne ovat muuttaneet.

      Kuitenkaan se että asunnot maksaa enemmän ihan oikeassa kaupungissa ei ole mikään luonnonlaki. Rakentamiskustannuksissa ei ole kovin suurta eroa, mitä nyt vaikkapa ne parkkipaikat tuovat turhia lisäkustannuksia. Se mikä niitä hintoja nostaa on että useampi asuisi mielellään kaupungissa, jolloin kysyntä ylittää tarjonnan, koska ei kaavoiteta lisää kaupunkia. Väestön ikääntyminenkin vaikuttaa, oma talo ja oma piha voi olla kolmekymppiselle onni mutta kuuskymppisille rasite.

      Se että ei kaavoiteta kaupunkia tarpeeksi on muun ikävän ohella efektiivisesti ihmisten pakottamista autoilemaan, ja tämä on poliitikkojen ja kaavoittajien eikä niiden autoilijoiden vika. Tätä tässä yritetään muuttaa, ja se ei muutu niin kauan kun kuvitellaan että kaupunkia voi rakentaa autoilun ehdoilla, koska semmoista kaupunkia ei voi käytännössä tehdä.

    2. En aivan ymmärrä nyt listaasi. Voisitko hiukan avata ajatteluasi?

      Ilmeisesti viittaat siihen, että hyvillä paikoilla asunnot ovat niin kalliita, että lapsiperheet joutuvat usein muuttamaan jonnekin kauas, missä he sitten tarvitsevat autoa?

      Tämä on tietenkin ihan totta, ja suuri ongelma. Keskeinen ratkaisu on rakentaa lisää sitä hyvää tiivistä kaupunkia johon monet tuntuvat haluavan. Tässä näkemykseni siitä miten se kannattaa tehdä.

      Tässä taas esimerkki siitä, kuinka Jätkäsaaren Hitasissa autopaikka nosti asunnon hintaa 42 000 eurolla. Vapaarahoitteisissa mekanismi on toki monimutkaisempi, mutta on ihan selvää, että jos auton käyttäjä ei maksa parkkipaikan hintaa, joku muu sen silloin maksaa. Ei sitä 40 000 tai jopa 70 000 euroa mikään parkkikeiju maksa.

      Rupesin muuten miettimään, että tuttavapiirini lapsiperheistä kohtuullinen osa asuu vuokralla. Joillakin on tuore, nykymittapuulla maltillinen asuntolaina ja joillakin osaomistusasuntoja ym. vierityksiä. Jotkut ovat myös hyvätuloisia, toiset eivät. Ja on ainakin yksiä myös perintö auttanut alkuun asunnon ostossa. Mitään yhtä määrittävää tekijää ei tunnu olevan, paitsi että niitä kalliita neliöitä on kyllä kaikilla vähemmän per naama kuin jossain Tuusulassa olisi.

    3. Anonyymi voi lisäksi laskea kuinka suuret ovat auton kustannukset, joihin kuuluvat mm.:
      * vakuutukset
      * huollot
      * polttoaineet
      * useimmilla rahoituskulut, mutta kaikilla väistämätön arvonalenema n. 10% vuodessa

      Varovaisestikin arvioiden näihin saa menemään n. 20k€ autolla n. 5000€ vuodessa. Kuinka paljon suuremman (tai paremmalla paikalla olevan) asunnon asuntolainaa lyhentäisitkään tällä n. 400:lla lisäeurolla kuukaudessa?

  4. ”Aika suuri osa moottoriteidenkin liikenteestä on sitä kuorma-autoa…”

    Ei ole, ainakaan kaupungissa. Helsingin kantakaupungin rajalla (auto)liikenteestä 3% on kuorma-autoja (lähde). Mutta tämä oli siis kaikilta teiltä eikä moottoriteiltä, joten katsotaan moottoriteistä esimerkkinä vaikka Länsiväylää: keskimääräisestä vuorokausiliikenteestä 1,5% on kuorma-autoja, aamun ruuhkatuntina 1,3%, ja aamulla keskustaan kulkevasta ruuhkasta 0,7% (lähde).

    1. Anteeksi, yllä jäi rekat huomiotta, joten Länsiväylän luvut vielä uudestaan: 2,3%, 1,9%, 1,0%.

  5. Olen mennyt kaikki matkat pyörällä kuukausien ajan. Tässä elämäntavassa pitemmät matkat ovat seikkailuja. Aistit enemmän; tuulen vireen, lihassolusi tuntevat mäkien jylhyyden ja tunnet maaseudun tuoksut. Tarinalla on enemmän käänteitä ja näet enemmän. Pyörällä kesä on koko ajan läsnä. Läheisillesi olet tässä ja nyt, useammin hymyillen. Jopa leipäpalan jakaminen merkitsee enemmän.

    Tiedän, että autot ovat hyviä teleporttaajia paikasta toiseen. Kiireisessä elämässä siitä on etua, mutta kiireen sijaan haluan hyvän elämän, jossa jo matkustus on mukava kokemus.

    Arkipyöräilyä käytän hetkenä, jolloin annan mieleni rauhoittua kiireisen aamun ja työn tai kiireisen työn ja illan välissä. Se on aika, jonka olen varannut itselleni eikä sitä kukaan voi ottaa pois.

  6. Itse en kyllä koe olevani rajoitettu kaupunkiin, vaikka järjestysluvultaan ensimmäisen elämäntavan olenkin valinnut – on nimittäin olemassa muitakin keinoja poistua kantakaupungin ulkopuolelle kuin oma auto.

    Näistä yksi, jota itse ajoittain käytän ja jota jostain käsittämättömästä syystä hyvin monet tuttavani ihmettelevät, on auton vuokraaminen kaupallisilta palvelutarjoajilta.

    Suomessa ei kulttuuriin tunnu oikein kuuluvan se, että auton joutuisi vuokraamaan vaikka sen voisi ihan hyvin myös omistaa. Ja kyllähän se 200 euroa viikonlopusta saattaa äkkiseltään kuulostaa suurelta summalta, mutta on loppuviimein kyllä aika pieni rikka rokassa auton omistamisen todellisiin kuluihin verrattuna.

    Toinen, kenties jopa vielä enemmän ihmetystä herättävä, on taksin käyttö arkielämässä. Satunnaisia 15-30 euron hintaisia taksimatkoja voi tehdä aika monta auton todellisilla kuukausikuluilla.

  7. Ei auto liity tapaan elää. Elämäntapa on eri asia kuin se, miten liikkuu tai millä välineellä käy kerran viikossa ostoksilla.

    Autottomille auto on jostain syystä hitosti autoa isompi ongelma, josta riittää puhetta. Monelle autolliselle auto on oikeasti vain rahallinen rasite, josta on paljon iloa.

    Mutta ei autoa tarvitse miettiä. Sen sijaan voi ajatella, miten kotiaan lämmittäisi mahdollisimman ekologisesti, milloin kierrätyskeskus olikaan auki ja millaista työtä haluaisi tehdä. Ja mitä energiasta lapsilleen opettaa.

    Elämäntavoista voi puhua vain ihminen, joka on valinnut autottomuuden ja sitä kovasti alleviivaa. Pääkaupunkiseudun autottomaan kolmannekseen kuuluu paljon mm. vanhuksia, yksinasujia ja varsinkin niitä, joilla ei ole varaa edes uusiin sukkiin. Silloin autottomuus tai metron käyttö ei totta vie ole valinta.

    1. Autottomille se auto on iso ongelma mm. siksi, että autottomat joutuvat maksamaan tiiviin kaupungin alueella kymmeniä tuhansia euroja toisten ihmisten autopaikoista ja kärsimään siitä ettei kaavoiteta riittävän tiivistä kaupunkia jossa palvelut saa oikeasti lähellä (koska autopaikkavaatimukset estävät sen).
      http://mikkosarela.blogspot.fi/2012/02/autojen-pakollisuudesta-lapsiperheissa.html

      Eivät ne autopaikat maksa pientalon pihaan laitettuna (lähes) mitään, eikä kukaan niitä ole poistamassa.

  8. Ehkä vihertävissä eniten rasittaa ja ihmetyttää auton vastustaminen sen itsensä takia, joko vastustamisen tai auton. mikä siinä autossa on niin ihmeellistä, se on 1800-luvun keksintö ja niitä saa parilla sadalla eurolla jo valita.

    Sen sijaan että murehditte millä kukakin liikkuu , miksi, milloin ja minne, toivoisin, että keskittyisitte siihen että ihmiset saisivat liikkua kuten haluavat. ja mielellään siten että kustannukset maksetaan itse. tämä ei onnistu teillä ”joukkoliikennefaneilla” joiden kustannuksia me autolla enimmäkseen ajelevat maksamme.

    Vapautta, sanalla sanoen, ei sosialismia.
    Vapautta valita itselle sopivin vaihtoehto.

    Joukkoliikenne ja muu julkinen liikenne on varmasti ihanata ja mahtavata, mutta jos se on niin upeaa niin miksi ihmiset täytyy veroilla ja maksuilla ja rajoituksilla siihen pakottaa.
    Ja senkin jälkeen se pyörii tappiolla Helsingin kaltaisessa käpykylässä.

    1. Kyllä! Ehdottomasti niin, että kukin maksakoon kustannuksensa. Eli autoliikenteen vaatiman infrastruktuurin rakentaminen otettakoon pois valtion budjetista ja siirettäköön autoilijoiden maksettavaksi esim. tienkäyttömaksujen muodossa.

    2. Isossa kaupungissa kyllä tuo kustannusten jakauma menee juuri toisin päin. Helsingissä moottoriteiden maankorko on kokoluokkaa 500 miljoonaa euroa vuodessa, autoilun tuottamien pienhiukkasten ongelmat satoja miljoonia ja parkkipaikkoja maksetaan verovaroista vajaalla sadalla miljoonalla vuodessa.

      Autoilijat sen sijaan eivät maksa näistä palveluista senttiäkään veroja Helsingin kaupungille.

  9. Olisit laittanut nyt edes romanttisen kesäkuvan sijasta kuvan siitä, kun odottaa Hakaniemen torilla viiman keskellä 10minuuttia myöhässä olevaa bussia -20C pakkasessa.

    1. Oletko koskaan istunut jääkylmään autoosi toivoen, että se lämpiäisi kohta?

      Minä ajoin pyörällä 20 asteen pakkasessa. Se oli upeaa, koska minun ei tarvinnut hytistä paikallani. Ajoin 500 kilometriä kylmimpään talviaikaan ja tunne oli ihan yhtä riemastuttava kuin lapsena pulkkamäessä. Tiet olivat hyvässä kunnossa, kiitos Espoon kaupungin.

      Näitkö viime keväänä, kun taivas muuttui tasaisen harmaasta poutapilviksi, joen valtavat vesimassat, hiljaisuuden jälkeen metsän äänet, seinänvierustoilla kukkivat krokukset, entä sulavan lumen pitsireunat tai sorsien parveilut? Ohititko kaikki?
      Kevään merkit hiipivät pikkuhiljaa, joten vain olemalla läsnä huomaat eron. Pimeyttäkin on vähemmän, kun olet itse ulkona etkä vain katso ikkunasta ulos.

      Tuisku on kamalaa? Pitäiskö meidän sitten eristää itsemme elämästä?Autoilija on usein kuin prinsessa, joka valittaa hernettä patjan alla tajuamatta, että onni tulee elämän sattumista ja luonto on paras niiden järjestäjä.

      Totuus on, että täällä Etelä-Suomessa sataa vähemmän kuin kuvittelet ja kovia pakkasia on vain kourallinen. Kun tulee lokakuu, voi näyttää sateiselta, mutta marraskuu on jo kuiva. Talvikin alkaa vasta joulun jälkeen.

      Kaupunkioloissa pyörä on nopea talvellakin. Vaikka matka taittuu hitusen hitaammin, olet jo puolimatkassa, kun autoilija vielä skrabaa autoaan.

  10. Luovun autosta heti, kun ilman sitä työmatka on alle tunnin. Poikittaisliikenne kun ei toimi, niin se ei toimi. Eläköön pääkaupunkiseutu jolla asuvista varmasti jokainen tietään, että pitkittäin pääsee kyllä, poikittain ei sitten niin millään. Liikun autolla töihin ja takaisin, autolla matka on 20min, julkisilla vaihtojen kanssa tunnista puoleentoistatuntiin riippuen ruuhkasta. Iltaisin liikun junalla, 15min keskustaan, tapaamaan ystäviäni.

    Minulle auto on väline, joka säästää aikaa muullekin elämälleni. Käytän muuten myös lentokoneita. Usean kerran vuodessa, sillä ystäväni asuvat pitkin Eurooppaa. Kierrätän paperit, pahvit, bion ja lasipurkit. Metallitkin nyt kun saimme taloyhtiöön sellaisen roskiksen myös. Ostan mahdollisuuksien mukaan luomua ja teen ruuan itse arkisin (koska työmatka on kestoltaan lyhyempi, jää siihen aikaa). En muuttaisi millään kaupungin (Helsingin tässä tapauksessa) keskustaan, sillä pidän kävelylenkeistä luonnon lähellä.

    Minun maailmassani auto on väline, jolla säästää aikaa kaikelle muulle. Ystävien näkemiselle, yhdessä ololle ja elämästä nauttimiselle. Auto säästää arkisin aikaa muulle kuin työlle parhaillaan kaksi tuntia. Se on paljon. Siksi liikun autolla.

  11. Anomyymi kirjoittaa: ”Ehkä vihertävissä eniten rasittaa ja ihmetyttää auton vastustaminen sen itsensä takia…”

    Mä tiedän että tää on Internet ja että osalta kytkeytyy sisälukutaito veke siinä vaiheessa kun mainitaan henkilöauto. Mutta silti. Tämä siis vastauksena kirjoitukseen, jossa eksplisiittisesti todetaan mm. seuraavaa:

    ”Huonommin palvellulla autovyöhykkeellä taas kaikilla on autot, koska se on käytännössä ainoa järkevä tapa liikkua.”

    ”Siksi on kaupungin ja meidän kaikkien etu sallia ihmisten elää ilman autoa. Jokainen saa valita elämäntapansa itse, mutta pitää rakentaa kaupunkia, jossa myös muiden kannalta parhaan tavan voi valita, eikä pakottaa kaikkia elämäntapa-autoiluun. Riittävän suuri osa autottomia asukkaita on tiiviin, kaupunkimaisen rakentamisen edellytys. Autoton elämäntapa mahdollistaa kaupungin.”

    Ja niin edelleen. Siis me haluttaisiin että Helsinkiin saa kaavoittaa ihan oikeaa kaupunkia muiden painavempien syiden ohella, kuten että olisi kiva jos olisi asuntoja, siksikin ettei ole pakko ajaa autolla. Mulle on ihan sama jos jossain kehäteiden tuolla puolen ihmiset asuu vaikka asuntoautoisssa, kukin tyylillään. Eli ketä tässä nyt ollaan viherfasistien toimesta pakottamassa ja mihinkä?

    Muuten, kaupungissa joukkoliikenne ei välttämättä vaadi subventioita. Esimerkiksi Helsingin raitiotieliikenne, joka vielä on harvinaisen kustannustehottomasti hoidettu, maksaa suurin piirtein saman verran kuin se tuottaa lipputuloja. Subventiot menee siihen että tuetaan joukkoliikennettä siellä missä ei ole joukkoja, kun niidenkin alueiden autottomien pitää jotenkin päästä liikkumaan.

  12. Poteroitumisen välttämiseksi auki: taloudellinen laskelma on täysin erilainen riippuen mikä on N lauseessa ”minulla olisi N autoa joka tapauksessa”. Jos ei tunnusta että N=0, N=1 ja N=2 populaatiot ovat olemassa ja suuria, ei kokonaiskuva aukene.

    N=0 ryhmä haluaa yksinkertaisesti rakentaa oman asuinalueensa omista lähtökohdistaan, ja vähentää N=2 ryhmän vaikutusmahdollisuuksia tällä alueella.

    Otso haluaa nyt rakentaa N=0 asuinaluetta. Muiden asuinalueiden olemassaolo eksplisiittisesti tunnustetaan, mutta siihen ei oteta muuta kantaa.

  13. Kommenteissa vilahtelee ajatus siitä, että ”ei ole varaa asua joukkoliikenneyhteyksien varrella”. No se on aivan totta, että omistusasunnot ovat monella alueella aivan älyttömissä hinnoissa, mutta kun olen tällä hetkellä katselemassa isompien vuokra-asuntojen hintoja, niin esim. Töölön suunnalla on miltei järkevän hintaisia 60-80m2 -kämppiä tarjolla toistuvasti. Varmasti jossain kehyskunnassa tai lähiössäkin saa halvemmalla, mutta sitten pitääkin laskea ne auton omistamis- ja käyttökulut mukaan, eli arvioida omat autonkäyttötarpeensa.
    Jäin kirjoituksesta käsitykseen, että samaa myös Otso ajoi takaa: on monenlaisia tarpeita ja haluja. Jos elämään kuuluu, että reissataan paljon autolla myös vapaa-aikana vaikka mökille tai sukulaisiin, niin toki auto voi olla tarpeen. Jos asuu työpaikkaan nähden huonojen liikenneyhteyksien päässä, niin auton käyttö voi vähentää työmatka-aikaa todella merkittävästi. Mutta näiden tarpeiden ja halujen perusteella pitäisi pyrkiä valitsemaan _asuinalue_, eikä vaatia sitä, että myös tiiviin asuinmuodon yhteydessä on täydelliset yksityisautoilumahdollisuudet.
    Kuten aiemmin kommentoitiin, niin joillekin on punainen vaate, kun vihreä poliitikko puhuu yksityisautoilusta. Kannattanee vielä lukaista se koko kirjoitus, ja Otson vastakommentit ja löytää se väite, jossa yksityisautoilu tuomittiin pahimpana syntinä..

  14. Valtio kerää autoilijoilta tänä vuonna yli 6 miljardia autoveroina, polttoaineveroina, ajoneuvoveroina ja alveina. Todennäköisesti lähempänä 7 jaardia. Tieverkon ylläpitoon käytetään n. 1.6 miljardia ja joukkoliikennettä tuetaan reilulla 200 miljoonalla. Ylijäämällä, 4-5 miljardilla kustanamme reilut 8% valtion vuotuisista menoista. Esim. vaikkapa esikoulun, peruskoulun, lukion, ammatillisen koulutuksen ja massiiviset korkeakoulutuksen kustannukset.
    Kerropa miten keräät valtion kirstuun reilut 4 miljardia city-vihreällä ituhippeilyllä? Lisää biodynaamista viljelyä parvekkeilla?

  15. ’Valtio kerää autoilijoilta’ (Ano)
    1) Helsingin kaupunki ei kerää latin latia. Tässä blogataan kaupunkisuunnittelua, ei valtion veropolitiikkaa.
    2) Kuka muuten nimitti sinut autoilijoiden edustajaksi? En muista, että minulta olisi kysytty mitään.
    3) Voit laskea ne alvit tuohon jos ja vain jos ihmiset eivät ostaisi mitään alvillista niillä rahoilla siinä tapauksessa, että rahat eivät kuluisi autoiluun.

    1. Laskeskelin näitä kustannuksia auki Helsingin osalta kolme vuotta sitten. Johtopäätös oli, että autoilua tuetaan enemmän.
      http://vesirajassa.blogspot.fi/2009/12/kaupunkiautoilun-hinta.html

      Ja vaikka laskettaisiin valtion budjettiin menevät rahat mukaan (niitähän ei kaupunki näe ikinä), niin silti autoilua tuetaan eniten. Laskelmat ovat sen hetken tietojen mukaan, eli nyt jo hiukan vanhentuneita.

      Alvia ei toki lasketa mukaan. Sen laskeminen tähän on älyllisesti vähän epärehellistä.

  16. Katsokaa ympärillenne, ja miettikää mitä mallia tämä meidän länsimainen kehitys apinoi?

    Kyllä, vaikka sitä saa haukkua ja vihata avoimesti, se on USA:lainen yhteiskunta ja elämäntapa jota tavoitellaan. Supermarketit, kansainväliset kauppaketjut, Apple, Google, Coca Cola jne… All American! Sitä me haluamme. Tai siis emme tietenkään me ajattelevat yksilöt, mutta se suuri harmaa massa kansalaisia.

    Ja miten siihen ihannoituun kulttuuriin yksityisautoilu sitten osuus? Se edustaa vapautta, persoonallisuuden ilmaisemista ja statusta. Tätä ei valitettavasti saa millään julkisella kulkuneuvolla aikaiseksi. Koskaan.

    Rakentamalla ”autottomia kaupunkeja” ajaudutaan suuriin ongelmiin tulevaisuudessa. Niiden infran muuttaminen autoille sopiviksi jälkikäteen maksaa paljon…

    Näin sanoo amerikkalainen:
    People love their cars

    A car gives us the freedom that we desire. Having your own car means you can reduce the amount of time you spend on public transport. A car also gives you the opportunity to go on spontaneous road trips that public transport simply cannot accommodate you with.

    People also love their cars because they are an expression of their personality. When choosing a new car you can decide on what features are going to suit you, and if they don’t already, YOU can change them. Your car can express the type of person you are and what your car means to you.

    The best thing about owning a car is that it is totally yours. Nobody can tell you how to run it or what to do with it and it’s entirely up to you where you take it. People love cars because of these exact reasons and this is essentially why it is such a big business across the world.

    1. Kirjoitin juuri vähän aikaa sitten aiheesta:

      Hyvin toimiva liikennejärjestelmä toteuttaa seuraavat vaatimukset*:
      1. Se kuljettaa minut minne haluan.
      2. Se kuljettaa minut silloin kun haluan.
      3. Palvelu on käyttämäni ajan arvoista
      4. Palvelu on käyttämäni rahan arvoista
      5. Sen käyttäminen on mukavaa
      6. Voin luottaa siihen.
      7. Se antaa minulle vapauden muuttaa suunnitelmiani.

      Maaseudulla henkilöauto toteuttaa nämä vaihtoehdot ehdottomasti parhaiten.

      Helsingin kantakaupungin kaltaisessa tiiviissä kaupunkikeskustassa nämä samat seitsemän vaatimusta selittävät sen, miksi joukkoliikenne on ensisijainen kulkutapa. Ratikat ja metro kulkevat muutaman minuutin välein ja juuri sinne minne olen menossa (1 ja 2). Joukkoliikenteellä kulkeminen on monessa tapauksessa nopeampaa kuin autoileminen (3). Joukkoliikenteen käyttäminen on halvempaa kuin autoilu (4). Joukkoliikenteen käyttäminen voisi olla merkittävästi mukavampaa (5), joten tässä joukkoliikenne on ehkä huonoimmillaan ratikoiden hitauden lisäksi. Helsingin kantakaupungin joukkoliikenne on varsin luotettavaa, vaikkakin pintaliikenteen täsmällisyydessä olisi paljon parannettavaa (6). Erityisen tärkeää on kuitenkin se, että ratikoilla ja metrolla kulkeminen antaa paljon laajemman liikkumisen vapauden kuin henkilöautoilu johtuen siitä, että autoilija joutuu keskustassa tuskailemaan parkkipaikan löytämisen kanssa (7). Helsingin joukkoliikenteen järjestämisessä on kuitenkin paljon parannettavaa kaikkien seitsemän tarpeen osalta.

      http://mikkosarela.blogspot.fi/2012/08/liikkumistarpeista.html

  17. Otson ja muiden kirjoittelulla on ollut vaikutusta omaan käyttäytymiseeni, koska en ole aiemmin tullut ajatelleeksi esimerkiksi juuri parkkinormin vaikutusta kaupungin toimintaan. Hyvän kaupunkifillarin hankinta ja hyötypyöräilyn lisääntyminen ja samalla halu sujuvammasta pyöräilyinfrasta Helsingissä on osaltaan myönteisen propagandan tulosta. Eli, vaikka blogosfäärissä esiintyy usein pelkästään hyvin mustavalkoinen vääntö, niin asiallinen argumentointi on omalla kohdallani toiminut. Varmaan löytyy muitakin?

    Ja eikö tässä ole kyse pelkästään siitä, että hinnoitellaan parkkipaikat alueen mukaan siten, että sujuva kaupunki mahdollistuu? Kun Solvallassa suunnistamiselle ja muulle auton omistamisen ihanuudelle lyödään oikea hintalappu, niin sitten asia olisi ainakin omalla kohdallani helpompi ratkaista.

  18. Toivottavasti Helsingistä ( ainakin keskustasta) saataisiin täysin autoton! Tosin mielestäni joukkoliikenteessä on vielä paljon parannettavaa !

  19. Ihan hyvä teksti, tosin kyllä noita päivastaisiakin jankuttajia löytyy aika paljon, varsinkin Vihreistä.

    En ole samaa mieltä siitä elämäntapojen 1 ja 2 suosimiseksi tarvitsee rakentaa umpikorttelista kantakaupunkia, se voin saavuttaa plajon mukavimminkin tavoin.

    Esimerkiksi Sveitsissä, jossa itse asun, voi molempia elää molemmin tavoin vallan mainiosti ja silti asua omakoti- tai pienkerrostalossa pienissä kylissä lähellä hyviä harrastusmahdollisuuksia ja palveluja. Itseasiassa väitän, että pienen 3000 hengen kylämme palvelut ovat parempia ja lähempänä kuin suurimmassa osassa Helsingin kantakaupunkia.

    Lisäksi huomauttaisin, että Helsingin kantakaupungin viihtyvyys johtuu suurelta osin juuri siitä että se on vain harvojen suurituloisten ulottuvilla. Kun tämä muuttuu, laskee myös viihtyvyys keskiluokkaisille lapsiperheille.

    Tämä ei tietenkään koske niitä joiden mielestä erilaiset näkyvät sosiaaliset ongelmat nyt vain kuuluvat kaupunkikuvaan ja viihtyvät vaikka jossan Kurvin tienoilla hyvin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *