Piti olla pelkkä informaatiokokous, mutta menikin dramaattisemmaksi.
Esiteltäviä asioita oli kaksi: ratikkavarikkojen tulevaisuus ja organisaatiouudistus.
Ratikkavarikon laajennosta suunnitellaan Koskelaan. Tarkoitus on laajentaa säilytystiloja uusia ratikoita varten ja keskittää myös korjaamotoiminta sinne. Varikon päälle ja Koskelantien varteen suunnitellaan myös asuintaloja.
Koskelasta vedettäisiin kiskot Käpylään varayhteydeksi, ettei päähalli ole vain yhden reitin varassa ja helposti motitettavissa. Suunniteltu reitti jatkaisi Pohjolankatua Taivaskallion alueen ohi ja Kunnalliskodintietä, siis Koskelan liikenneympyrän kautta. Ykköstä voisi periaatteessa jatkaa parilla pysäkillä, mutta valitettavasti kiskot kulkevat Käpylän seudun harvimmin asuttuja alueita pitkin.
Minusta samalla olisi syytä miettiä Ykkösen linjauksen kehittämistä. Koskelantie olisi aika luonteva reitti ratikalle, ja lisäisi ykkösen käyttöä varmasti verrattuna Pohjolankatuun, jolla asuu paljon vähemmän väkeä. Tästä ei kuitenkaan päätä HKL, vaan kaupunkisuunnittelulautakunta.
Vallillaan suunniteltu maanalainen varikko elää vielä mahdollisena varasuunnitelma, mikä Koskelassa tulisikin jokin mahdoton ongelma. Käytännössä se on kuitenkin jäädytetty, eikä sitä edistetä mitenkään.
Organisaatiouudistus sitten… Meille esiteltiin muutos liikelaitoksen osastorakenteessa. Metro- ja ratikkayksiköt olisi yhdistetty raideliikenneyksiköksi. Infrayksikkö olisi ohennettu pelkäksi omistajayksiköksi siirtämällä huoltotoimet raideliikenneyksikköön ja hallintoyksikköäkin olisi kevennetty.
Asian kiireinen valmistelu ja esittely herätti niin paljon epäilyksiä, että totesimme, että ei tätä näin voi tehdä. Johtokunta päätti siis, että organisaatiouudistusta ei tehdä tältä pohjalta ja tällä aikataululla.
Oikeastihan kyse ei tietenkään ollut pelkästään eikä ensisijaisesti siitä, minkä nimisiä yksiköitä HKL:ssä on. Kyseessä on kahden organisaatiokulttuurin konflikti. Osa liikelaitoksesta toimii vanhassa virastokulttuurissa, jossa jokainen johtaja on herra omalla maallaan ja yksiköt tekevät mitä tekevät. Toisaalta osa muistuttaa enemmän nykytyylin mukaista yrityskulttuuria, jossa on laatujärjestelmiä, johtamisjärjestelmiä ja kehittämishankkeita. Nämä eivät sitten sovin kovin hyvin yhteen, ja siitä seuraa ristiriitoja. Yhdistettynä hankalaan automaattimetroprojektiin tilanne on sotkuinen.
Tässä välissä sitten jää johtokunnan tehtäväksi koittaa luotsata liikennelaitosta kaupunkilaisten kannalta parhaaseen suuntaan. Yhdeksän maallikkoa melko suppeiden tietojen varassa joutuu päättämään, millainen organisaatio tarvitaan, jotta länsimetro saadaan kulkemaan automaatin kanssa ajallaan.
No, tällä mennään nyt. Laajempaa kuvausta kokouksesta löytyy Liljan blogista.