Kohti Eurooppaa

Bryssel, Europarlamentin rakennus. Perjantai 8.11.2013 klo 9:23. Vihreän liiton hallitus päättää asiaa huolellisesti harkittuaan asettaa allekirjoittaneen ehdolle europarlamentin vaaleissa 2014.

Siirrytään kevääseen 2014. Luvassa on paljon työtä tehtäväksi, ja ennen kaikkea paljon puhetta.

Aion puhua tietoyhteiskunnasta. Euroopan parlamentti on se elin, joka päättää NSA:n urkintaan vastaavasta tietosuoja-asetuksesta. Euroopan parlamentti päätti myös torjua perusoikeuksia rajaavan ACTA-sopimuksen. Myös tekijänoikeuksien harmonisointi, ohjelmistopatentit ja ohjelmistohankintojen säätely päätetään europarlamentissa.

Suomi on liian pieni vaikuttamaan maailmanlaajuiseen tietoyhteiskunnan kehitykseen. Euroopan unionilla on edes periaatteessa kyky puolustaa kansalaisiaan myös internetissä. Siksi Eurooppa on se areena, jolla keskustelu internetin ja yhteiskunnan tulevaisuudesta täytyy käydä.

Aion puhua taloudesta. Eurokriisiä ratkaistaan jo neljättä vuotta vyönkiristyspolitiikalla, joka ei selvästikään toimi, jonka teoreettinen pohja on hatara ja joka muutenkin alkaa muistuttaa jonkinlaista omituista ruoskintakulkuetta. Ja jonka seuraava uhri voi muuten olla Suomi.

Myös koko euroalue ja sen luonne on tarpeen nostaa esiin. Yhteinen valuutta ilman yhteistä talouspolitiikkaa on epävakaa ja johtaa juuri sellaisiin ongelmiin joita olemme nähneet. Viime kädessä vaihtoehtona on joko talouspoliittisten päätösten teko koko valuutan tasolla, siis europarlamentissa ja komissiossa, tai paluu paikallisvaluuttoihin. Eurovaalit on oikea aika käydä tämä keskustelu.

Aion puhua liikenteestä ja kaupungeista, tutkimuksesta ja bisnesekosysteemeistä, ilmastonmuutoksesta ja energiasta. Ja kaikesta muustakin mistä muutenkin aina puhun. Myös polkupyöristä ja omenahillosta.

Puhun näistä aiheista netissä, mutta myös livenä pitkin Suomea. Jos keksit, minne haluaisit minut puhumaan, saa vinkata.

Kivekas_Otso_12-06-06_043_pieni
Kuva on kuntavaaleista. Minkä värinen paita pitäisi eurovaaleihin hankkia?

25.5. käydään sitten vaalit, joissa minua voivat äänestää kaikkialla Suomessa asuvat ihmiset.

Realistisesti ottaen mahdollisuuteni päästä läpi eivät ole kauhean suuret. Ihmeitä toki tapahtuu, mutta luultavimmin Vihreät saavat Suomesta parlamenttiin noin kaksi paikkaa. Kun listalla on jo Anni Sinnemäki ja Jyrki Kasvi,  ja muitakin kovia nimiä lienee vielä tulossa, en luultavasti mahdu kärkikaksikkoon. Ääni minulle ei kuitenkaan mene tällöin hukkaan, vaan sillä varmistetaan parlamenttipaikka Annille tai Jyrkille. Eivätkä he ole huonoja ehdokkaita ollenkaan.

Lisäksi vaalikampanja on tietenkin erinomainen tapa nostaa teemoja keskusteluun. Tavoitteeni on, että vaaleissa puhutaan pari piirua enemmän tietoyhteiskunnasta ja eurokriisin ratkaisemisesta, ja Euroopasta ylipäänsä, eikä vain lippalakeista.

Varsinainen vaalikampanja alkaa kevättalvella. Sitä ennen on kuitenkin jo paljon asioita, mitä pitää tehdä, ja joihin pyydän apuasi:

  • Voit lukea ja jakaa eteenpäin blogitekstejäni silloin, kun ne ovat jakamisen arvoisia.
  • Voit liittyä tukiryhmään facebookissa tai nettilomakkeella. Liittyäkseen ei tarvitse tietää, täsmälleen miten haluaa tukea, keksimme kyllä ideoita. Sekä ideoijia että konkreettisia toteuttajia tarvitaan.
  • Voit suositella minua kavereillesi sopivissa tilanteissa. Jos vaikka hekin haluaisivat mukaan kampanjaan.
  • Voit lahjoittaa rahaa. Eurovaalit eivät ole halpoja. Minimibudjetti kampanjalle on käytännössä 10 000 euroa, ja yritän kerätä siitä suurimman osan mikrolahjoituksina. Pienetkin summat tässä vaiheessa ovat arvokkaita, koska jo tilillä olevan rahan käyttöä on helpompi suunnitella.

Aivan erityisesti tarvitsen tueksi ihmisiä kaikkialla ihan muualla kuin Helsingissä. Jos pidät jutuistani, ja haluat auttaa projektissa, ota yhteyttä!

Maailma, jossa kaikki osaavat koodata

Esseessään Mikä minua ei miellytä Antti Nylén pohtii:

Mitä mieltä oltaisiin koodaajasta, joka päivittelisi ihmisten kehnoja C++-ohjelmoinnin taitoja – varmana siitä, että hyvät koodaustaidot tekisivät meistä parempia ihmisiä?

Kyseessä on parodinen vertaus, jolla Nylén argumentoi miten kirjailijoiden  puhe kirjoittamistaidon tärkeydestä on oikeastaan vain itsekorostusta.

Mutta otetaanpa kysymys todesta.

Unohdetaan tuosta C++, joka on vanhanaikainen ja hankala kieli. Entä jos kaikki osaisivat skriptata? Koodata yksinkertaisia laajennoksia ohjelmiin ja toistuvien työvaiheiden automatisointia? Millaisessa maailmassa eläisimme?

Juttelin vuosi sitten nuoren lääkärin kanssa tietojärjestelmistä joita hän työssään käyttää. Kaveri ei ollut ihan tavallinen lääkäri, vaan oli tehnyt myös koodaushommia ennen lääkärinuraansa. Hän hyödynsi työkoneensa tietoturvareikää ja asensi siihen graafisen skriptityökalun, joka teki kymmenisen klikkausta ja copy-pastea vaativat operaatiot yhdellä napinpainalluksella. Puolen vuoden jälkeen ohjelma oli tilastointinsa mukaan säästänyt häneltä useamman työpäivän verran turhaa työtä.

Hänen työkaverinsa käyvät läpi nuo klikkaukset ja copypastet. Joka potilaan kohdalla, joka päivä. Tai osa varmaan kirjoittaa tiedot lomakkeesta toiseen käsin, eikä edes copypastella. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin mukaan lääkärien työajasta 5-30% menee softien kanssa säätämiseen. Se on miljoonia työtunteja joka vuosi.

Eivätkä huonot tietojärjestelmät ole suinkaan lääkärien yksinoikeus. Melkein jokaisella työpaikalla joku kliksuttelee lomakkeita, tai kopioi tietoja paikasta toiseen. Toistuvia töitä, jotka voisi pienellä skriptaamisella automatisoida yhden napin taakse. Itse olen automatisoinut muun muassa kymmenien kuvien pienentämisen verkkojulkaisua varten, toistuvien etäyhteyksien ottamisen ja haut satoja tiedostoja sisältävistä standardeista.

Maailmassa jossa kaikki osaavat skriptata olisi toimistotyö siis tehokkaampaa. Ehkä paljonkin tehokkaampaa.

Myös yhteiskunnallinen keskustelu on muuttumassa yhä teknisemmäksi. Erilaista dataa on yhä enemmän saatavilla, ja hyvin perustellut argumentit menestyvät paremmin. Enää ei riitä vaatia huolenpitoa lähimmäisistä, vaan uskottava argumentti tarvitsee perustulomallin ja laskelman sen yhteiskunnallisista kustannuksista.

Tai jos otetaan yksinkertaisempi esimerkki, argumentti ratikoiden nopeuttamisesta vaati esittämistään varten yksinkertaisen Python-skriptin, jolla tarvittavan datan kasasin. Käsityönä sama olisi ollut yksinkertaisesti liian rasittavaa.

Maailmassa, jossa datan monimutkaisempi käsittely on harvojen taito, myös valta pikkuhiljaa keskittyy. Koodaamisen perusteet voivat vielä muodostua lukutaidon tapaan kansalaistaidoksi, jonka tarvitsee voidakseen osallistua täysipainoisesti yhteiskuntaan.

Lisäksi maailmassa jossa kaikki osaavat koodata, olisi tietenkin valtavasti enemmän huonoa koodia. Mutta sen kanssa pitänee sitten vaan elää.

programming-motherfucker

Tällainen maailma saattaa hyvinkin olla tuloillaan. Uudistettavaan opetussuunnitelmaan on tarkoitus lisätä tieto- ja viestintätekniikan opetus, sisältäen mm. ohjelmointia. Malli kopioitaneen enemmän tai vähemmän Virosta, jossa ohjelmointia opetetaan jo ensimmäiseltä luokalta alkaen.

Ohjelmoinnin opetus peruskoulussa tuskin sisältää C++:aa, ei ehkä edes Pythonia. Pikemminkin kielinä saattavat olla vaikka Scratch,  jota Helsingin yliopiston peliohjelmointikerhossa käytetään, tai LOGO, KODU ja Lego Mindstormin NXT, joita Virossa käytetään.

Realistisesti peruskoulun opetus tuskin johtaa siihen, että kaikki osaisivat koodata. Eiväthän kaikki osaa puhua ruotsia tai laittaa ruokaakaan, vaikka nekin ovat pakollisia aineita. Mutta jos puoletkin ihmisitä osaisi koodata, se olisi suuri muutos.

Palaten Nylénin kysymykseen, entä jos kaikki osaisivat koodata?

Minä olen kokolailla varma, että maailma olisi parempi paikka, jos kaikki osaisivat koodata yksinkertaisia skriptejä. Maailma olisi parempi jo sillä, että minä osaisin Pythonia vähän paremmin.

Siitä sopii olla ihan mitä mieltä haluaa.