Eurovaalit tai ei, kunnallispolitiikka kulkee omaa tahtiaan. Tässä yhteenveto IT-jaoston keväällä käsittelemistä asioista ja vähän katsausta tulevaan. IT-jaosto – tai virallisesti kaupunginhallituksen tietotekniikkajaosto – on siis viime syksynä perustettu luottamuselin, jonka tarkoitus on valvoa ja ohjata kaupungin IT-hankkeita ja yleisesti IT-strategiaa. Itse toimin sen puheenjohtajana.
Tietotekniikkaohjelma
Helsingissä tehdään kesän ja syksyn yli tietotekniikkaohjelma, jossa linjataan seuraavan kolmen vuoden IT-strategiaa.
Edellinen ohjelma 2012-2014 toi avoimen datan Helsingin strategian keskeiseksi osaksi, mutta muutoin se oli melko varovainen. Vantaan vastaava ohjelma on selvästi konkreettisempi. Joka tapauksessa tämä on siis tietotekniikkajaoston kolmivuotisen kauden ehkä merkittävin yksittäinen asia.
Jaoston lähetekeskustelussa toivoimme, että ohjelmaa valmistellaan avoimesti ja joukkoistaen, ja nyt se on varmistunut. Tätä voi pitää tietotekniikkajaoston ensimmäisenä merkittävänä aikaansaannoksena.
Kesäkuussa tulee kaikkien kommentoitavaksi ohjelman visio-osa ja avoimia kysymyksiä siitä, mihin Helsingin pitäisi fokusoida, miten kaupunki voisi tarjota kaupunkilaisille enemmän, ja toisaalta mitä kaupunkilaiset voisivat tehdä. Niin ihmiset, yritykset kuin muutkin yhteisöt. Ideoimme Vasemmistoliiton Mikko Pörin kanssa muutamia kysymyksiä, mutta varsinaisen joukkoistuksen hoitaa kaupunki.
Toinen kierros tulee sitten syksyllä kun koko ohjelman luonnos laitetaan kommenteille. Alustana toiminee otakantaa.fi.
Konkreettisena asiana ohjelma tulee käsittelemään edeltäjäänsä enemmän tietojärjestelmien hankintaan. Toimittajaloukun välttämiseen, elinkaaren suunnitteluun, ekosysteemien huomioimiseen ja toivoakseni strategiseen avoimen koodin käyttöön.
Kevään aikana jaosto on pitänyt kaksi kokousta ja käsitellyt kolme konkreettista tietojärjestelmähankintaa. Yli miljoonan euron hankkeet tuodaan siis kaikki jaostoon
1) Taloushallinnon laskujärjestelmä
Laskujärjestelmä on suhteellisen suoraviivainen digilaskujen lähetyspalvelun hankinta. Markkinoilla on olemassa useita toimivia ratkaisuja, ja asiata järjestetään kilpailutus ja valitaan yksi, pääasiassa hinnan perusteella mutta osin myös integrointien helppouden. Jokin osa siis tulee integrointityötäkin, kun järjestelmä yhdistetään muihin tietojärjestelmiin. Palvelun kautta tulee menemään noin puolitoista miljoonaa laskua, mikä kerrottuna viidellä vuodella selittää jo että hanke jotain maksaakin.
Kilpailutettavaksi myyntilaskujärjestelmä on sikäli kiitollinen, että siinä ollaan ostamassa valmiita, olemassa olevia ratkaisuja ja pitää vain vertailla mikä vastaa parhaiten tarvetta ja maksaa vähiten. Tehtävän uuden kehitystyön osuus kokonaisuudesta on vähäinen ja sekin on melko selkeää integraatiotyötä (kun integroitavat järjestelmät jo toimivat toisen myyntilaskujärjestelmän kanssa any way).
2) Metron tuotannonohjaus
Metron tuotannonohjaus taas sekin on melko tyypillinen huollon tuotannonohjaus: samalla peruslogiikalla ne toimivat niin metronpyörän sähkömoottoreiden kuin vaikka teollisuusrobotin sähkömoottoreiden huoltosyklit.
Nykyisin metron käytössä olevat ohjelmat Metku ja MetroTOP ovayt vanhoja (10v ja >20v) ja kummankin jatkokehittäminen on jo vaikeaa tai mahdotonta, koska myös kehitystyökalut joihin ne perustuvat on jo lopetettu. Ne on aikoinaan tehty custom-ratkaisuina Valtion tietokonekeskus VTKK ja nykyään niiden oikeudet omistaa pörssiyhtiö Tieto, jonka osaksi VTKK päätyi. Järjestelmät on nyt syytä korvata ennen Länsimetron avaamista, koska sen mukaan ottaminen niihin on vaikeaa.
Suunnitelmana on kilpailuttaa tuotannonohjausjärjestelmää, sekä sen sovittamista toimimaan metroliikenteessä, että myös integrointia muihin HKL:n järjestelmiin (taloushallinta, metroautomatiikka, jne). Tuotannonohjaus on kohteena sikäli hiukan vaikeampi, että toisaalta on olemassa valmisjärjestelmiä (lähtien SAPista), ja niiden käyttäminen on lähes varmasti halvempaa ja nopeampaa kuin tehdä kokonaan uutta järjestelmää. Mutta toisaalta valmisjärjestelmä ei riitä sellaisenaan, vaan muokkaustakin joudutaan tekemään. Edes ratikan huolto ei ole riittävän lähelle sama, että siinä käyttössä olevan ohjelma toimisi ilman muutoksia (koska metrojunia kytketään toisiinsa, ja telejä vaihdetaan eri logiikalla).
Ja tästä seuraa, että jonkinlaisessa loukussa ollaan sitten toimittajan kanssa lähes väistämättä. Mutta sen laajuutta voidaan rajata. Keskustelussa tuli esiin, että kehityksessä syntyvät rajapinnat pitäisi vaatia asiakkaan hallintaan, jotta jatkossa olisi helpompaa päivittää osia. Tämän asian esittelijä lupasi ottaa harkintaan.
3) Sopimushallintajärjestelmä.
Kaupungilla ei tällä hetkellä ole keskitettyä sopimushallintaa. Kun kaupungilla on voimassa kymmeniä tuhansia sopimuksia, on niiden hallinnoinnille tarvetta.
Nyt sellainen on tarkoitus ostaa palveluna Cloudialta. Kaupungille ei siis asenneta mitään omia servereitä. Valinta perustuu KL-kuntahankintojen aiemmin tekemään kilpailutukseen, jonka Cloudia voitti.
Järjestelmän euromääräistä hyötyä on vaikea arvioida, mutta yksikin sopimusongelma voi maksaa enemmän kuin palvelu kymmenessä vuodessa. Palvelu hankitaan tässä vaiheessa käyttöön niille virastoille, joilla ei ole ennestään sopivaa.
Vähän huolta herätti se, että luopumissuunnitelmaa ei ole kauhean pitkälle mietitty. Yleensä kun oikea vaihe miettiä palvelusta luopumisen suunnitelma on silloin kun sitä otetaan käyttöön. Kaikki data kuitenkin pysyy kaupungin omistuksessa, ja sopimukset on ilmeisesti tehty niin, että joskus tulevaisuudessa vaihdon toiseen palveluun pitäisi periaatteessa sujua.
Opetustoimen tietotekniikka
Huhtikuussa käytiin läpi myös kaupungin opetustoimen tietotekniikkaa. Visioita on paljon, rahaa vähän vähemmän. Suomen jatkuvasti seuratut PISA-tulokset laskevat, ja merkittävänä erona meitä edellä olevat satsaavat tietotekniikkaan paljon enemmän.
Helsingissä on 57 000 koululaista kohden 14 000 tietokonetta ja 6000 opettajalle 2000 tietokonetta. Minun on vaikea käsittää, miten opettaja edes voi tehdä työnsä ilman tietokonetta. Kai nyt vähintään joutuu googlella hakemaan asioita?, vaikkei sitä luokassa suoraan käyttäisikään? Tämä siis lainkaan kyseenalaistamatta opettajien ammattitaitoa; en vaan osaa ilmeisesti kuvitella niitä realiteetteja joissa he joutuvat toimimaan.
Oppilaiden tietokoneiden, kännyköiden ja muiden laitteiden osalta ollaan menossa suuntaan, että kukin saa tuoda kouluun omia laitteitaan, ja silloin kun opetuksessa tarvitaan jotain laitteita (esim. padi), koulun puolesta sellaiset löytyy niille joilla ei omaa ole. Tämä on nähdäkseni aika hyvä
Muuta
Fiksu kalasatama on Helsingin ”Smart City” hanke. Smart City on hiukan epämääräinen kattotermi, joka voi tarkoittaa lähes mitä tahansa paremmasta jätelogistiikasta avoimen datan kautta yhteisöllisyyden kehittämiseen. Tässä tapauksessa sen alle kuuluu ainakin Kalasatamaa taloyhtiöitä yhdistävä Fisuverkko, tontinluovutusehtoihin ideoitu avoimien kiinteistörajapintojen vaatimus ja halu kokeilla kaikenlaista.
Roihupeltoon suunniteltu konesali on tässä vaiheessa vasta tonttivaraus kiinteoistövirastossa. Se ei siis vielä ole IT-jaoston asialistalla. Sinänsä todella positiivista että sellaista suunnitellaan.
Apotista lisää vielä erikseen jossain vaiheessa. Tässä odotellessa, Vasemmistoliiton Mikko Pöri ja Juho Lindman ovat esittäneet joitakin hyviä kysymyksiä.
