Loki, päivä 20: mitä minä haluan?

Stora Fagerö – Stora Brändö, 28 mpk, josta 1 koneella.
Tuuli: 7-10 m/s idästä kaakkoon.
Kirja: Timothy Ferris: 4 tunnin työviikko

Purjehdus oli hyvä. Tuuli oli vastaan, mutta se ei haittaa. Ensin kokeilin mennä sisäväylälle, mutta vastaan se oli sielläkin, että ei kun Porkkalan selälle vaan. Aloitin isopurje yhdellä reivillä, mutta avasin sen pian kokonaan. Vene on kuitenkin sen verran pieni, että keulaan osuvat aallot syövät nopeuden. Erityisesti paapuurin halseilla (tuuli vasemmalta), koska aallot kääntyvät aina vähän myötäpäivään, ja itätuulella Porkkalan niemi vielä korostaa tuota. Siksi paapuurin halssilla kohti ulkomerta tarvitsi ohjata käsin, jotta voi joustaa aallot, mutta styyrpuurin halssilla kohti maata pinnanaru piti veneen hyvin suunnassa. Tosin söi kyllä narun taas lähes puhki. Ja aamulla huomasin vanttien kiristimien lukittimien unohtuneen mastoa nostaessa. Enkä muista mihin ne laitoin, mutta hiuspinnejä onneksi oli. Hiuspinnejä kannattaa olla mukana.

Porkkalan kärjen kohdalla laitoin reivin takaisin ja sitten luovin sivuvastaiseen läöpi koko Porkkalan niemen väylän Stora Brändöhön, jossa viimeksi yövyin vajaat kolme viikkoa sitten. korjattu masto toi purjehtimiseen paljon nautintoa takaisin, isopurjeen tikkaukset tuntuvat kestävän hyvin (vaikka teippi kyllä ei) ja päivä muistutti hyvin siitä, että pärjään veneen kanssa kohtalaisissakin tuulissa ja se on kivaa.

Illalla tuli sitten enemmän säätöä. Ensin koitin itäpuolen laituria, mutta se oli liian tuulinen. Länsipuolelle ankkurilla kiinni kallioon siis. Ja kymmeneltä tuuli kääntyi niin, että länsipuolen suoja muuttuikin sivutuuleksi. Ja naapuriveneen ankkuri jo pettikin. Itsellänkin kun puuttuu ankkurista ketju, niin takaisin itään ja poijuun. Ja keskellä yötä vielä vaihdoin kylkikiinnitykseen laituriin, koska sivutuulessa vene repi köysiään aika pahasti. En tiedä, kuinka vahvaa nykimistä keulaknaapi lopulta kestää, mutta en myöskään ajatellut ottaa selvää. Nokka tuuleen vaan, vaikka mitä vaatisi.

Viimeinen ilta merellä meni siis meren seurassa, valvoen ja heräillen katsomaan, että vene on vielä kunnossa.

Päivän lukemisena oli Timothy Ferrisin 4 tunnin työviikko. Lähtemättä nyt analysoimaan kirjoittajan ilmeistä tarvetta todistella olevansa erityinen (kuten meidän kaikkien), niin peruskysymys on hyvä: mitä elämässään oikeastaan haluaa, ja edesauttavatko asiat joita tekee näitä tavoitteita? Ferrisin maailmassa ne ”oikeat asiat” ovat matkustelua, kielten oppimista, sambamestaruuksia ja sen sellaista. Hän elää maailmassa, jossa työt vat vain välttämätön paha rahoittaa jännät jutut, ja oikeasti tärkeää on vaikka lähteä kolmeksi viikoksi yksin purjehtimaan ex tempore. No, mikäs siinä, mutta ei maailma toimi oikeasti ihan niin. Ihmisten tavoitteet usein liittyvät myös perheeseen, menestykseen, arvostukseen lähipiirinsä tai vertaistensa joukossa jne. Ne sitoutuvat maailmaan ja muihin ihmisiin tavoilla, jota ei voi vaan optimoida tehokkaaksi.

Ferrisin kirja on kokonaisvaltainen self-help opas elämään, jossa pienellä (palkka)työmäärällä pyöritetään twitter-statuksissa kadehdittavalta kuulostavaa elämäntapaa. Mutta hänellä on myös konkreettisia niksejä, joista muutaman ajattelin ottaa käyttöönkin:

  1. Kysy itseltäsi useita kertoja päivän mittaan, miksi teet sitä mitä teet. Onko se tärkeää? Miksi? Jos ei, tarvitseeko sitä tehdä? Vai vältteletkö ehkä jonkin tekemistä? Älä välttele.
  2. Tee joka päivälle etukäteen lista tärkeistä tehtävistä. Siinä saa olla kaksi kohta. Tee ne ensin, anna kaiken muun odottaa. Ja tee ne ehkä ennen kun tsekkaat sähköpostit.

Ferrisin niksien sijasta ajattelin jakaa teille äitini uraniksin, joka toimii hyvin, ja jota olen muilllekin suositellut. Se menee näin:

  1. Mieti millaisia asioita haluaisit (töissäsi tai ammatillisesti) tehdä. Niiden ei tarvitse olla realistisia tai olemassaolevia rooleja.
  2. Ala kertomaan niistä ihmisille. Aika valikoimatta, vähän kaikenlaisille ihmisille.
  3. Eteesi ilmaantuu yllättäen ja pyytämättä toivomasi kaltaisia mahdollisuuksia. Kas kun ihmiset muistavat, että se on homma, josta olisit kiinnostunut ja jossa siis olisit luultavasti hyvä, he ottavat yhteyttä, jos tilaisuus aukeaa.

Aika yksinkertaista, ja toimii kuulema aika hyvin. Toisin kuin Ferrisin solipsistisessa maailmassa, niksin toiminta perustuu ymmärrykseen siitä, miten ihmiset toimivat sosiaalisena yhteisönä, pyrkien yleensä tekemään toisilleen hyvää jos se onnistuu helposti ja ohimennen.

Ja työlistallani tälle reissulle on ollut miettiä vastaava lista itsekin. Eli mitä minä haluan tehdä?

  1. Olisi kiva suunnitella jonkin ison organisaation avoimen koodin strategia. Esimerkiksi suomalaisen kaupungin. Siis OS:n strategista hyödyntämistä osana ohjelmistohankintaa ja kehitystä. Myös ketterän kehityksen käyttöönotto tai avoimen tiedon strategia olisi mielenkiintoista tehdä. Tai miksei vaikka kaiken ohjelmistokehityksen/hankinnan strategia saman tien. Vähän kuin Helsingin tuleva tietotekniikkaohjelma, paitsi että sitä en voi kirjoittaa itse, koska olen sen hyväksyvän elimen PJ. 🙂 Pidän oikeasti asioiden katsomisesta myös konsulttivinkkelistä. Myös puhujakeikat samantapaisissa aihepiireissä ovat minulle mieluisia.
  2. Haluan kolumnipaikan johonkin IT:tä sivuavaan lehteen. Käsitellen tietoyhteiskunta, julkisia ohjelmistohankintoja ja sen sellaista. En ole vielä koskaan ollut kolumnisti, ja tekstilajina kiinnosta kokeilla sitä. Selvää on, että sanottavaa minulla riittää ja luulen että tyylilajikin löytyy. Lehtenä ajattelin Tietoviikkoa esimerkiksi, miksei vaikka Tekniikka&Talouttakin. Tai vaikka Mikrobittiä.
  3. Haluan kansanedustajaksi. Minuthan on toki jo asetettu ehdolle, mutta täsä reissun mittaan mietin vielä asian läpi, ja politiikan saralla se on yksi niistä sioista joita haluan tehdä. Ja minulla on joitakin ideoita, miten kansanedustajan roolia voisi hyödyntää vähän uusilla tavoilla ja ehkä tavanomaisesta poikkeavasta vinkkelistä…Aion siis käydä vaalit ihan tosissani, ja tarvitsen siihen tukijoita moneen rooliin. Mitenkään itsestäänselvää läpimeno ei nimittäin ole. Suunnittelu alkaa tässä elokuun mittaan, nyt jo tukiryhmään saa mielellään liittyä.

Nämä ovat nyt seuraavan 12 kuukauden asioita, joita haluan tehdä. Ferrisiltä omaksuin myös ajatuksen, että tavoiteita ei kannata asettaa kauheasti sen kauemmas. Ja jos joku noista ei toteutuisikaan nyt, niin se saattaa tulla vastaan joskus toiste. Maailma ei toimi systemaattisen suunnitelman mukaan; tavoitteet vaan auttavat sattumaa työssään.

6 thoughts on “Loki, päivä 20: mitä minä haluan?”

  1. Työlistaan liittyen:

    1) Kiinnostaisiko sinua järkätä joku open source -aiheinen sessio Viitteen puitteissa? Voisin mielelläni puhua siitä mitä avoin koodi noin yleensä tarkoittaa, miten homma toimii käytännössä, miksi ihmiset sitä tekevät, miten sillä tehdään rahaa, jne. Vedän alunperin dippatyöhöni perustuvaa Robot Framework -projektia (http://robotframework.org) ja sitä kautta tunnen tämän maailman varsin hyvin. Toisena aiheena voisi olla tuo mainitsemasi avoimen koodin ja myös avointen rajapintojen käyttö valtion ja kuntien hankkeissa. Tuosta aiheesta saisi varmasti myös alustusten jälkeen mielenkiintoisen keskustelun aikaan. Ehkäpä jokin alla toimiva yritys olisi jopa kiinnostunut tarjoamaan tapahtumalle tilat ja mahdollisesti jopa hiukan virvokkeita.

    2) Harkitse myös Talouselämää. Ainakin meillä TEK:n tarjoamista lehdistä Tekniikka&Talous menee sanomalehtimäisempänä nopeammin paperikoriin. Kevään lukemattomia Talouselämiä taas on tullut selailtua tässä kesälläkin.

    3) Hienoa! Jos työ- ja perhekuviot antavat aikaa niin harkitsen tukiryhmään liittymistä.

    1. 1) joo, hyvä idea. Mietittään mitä tosta voisi kehittää

      2) Tulin jo hommanneeksi paikat Tietoviikkoon, eli sillä mennän ainakin alkuun.

      3) Kiitos, tervetuloa mukaan!

    1. Sä tavoitit tuon harjoituksen hengen ehkä kyllä paremmin kuin minä 🙂 Mulla lista jäi vähän vaatimattomaksi; täytynee joskus koittaa toisenkin kerran.

      Ja nimenomaan ideoiden ei tarvitse olla realistisia, eikä edes sellaisia työtehtäviä jotka nykyisellään ovat olemassa. Kaikkea kun voi sattua eteen.

  2. Voisit myös sujauttaa listaan pyrkimyksen lopettaa häslääminen. Ostat sen perkeleen ketjun ankkuriin heti ensimmäisen tilaisuuden tullen niin sun tarvitsee stressata huomattavasti vähemmän etkä olisi muutenkaan niin perkeleellinen hasardi muillekaan veneilijöille.

    Mä valitsin sut valtuustoon joten en äänestänyt seuraavaksi mepiksi enkä tule äänestämään seuraavaksi kansanedustajaksikaan. Tulevaksi, ehkä, kanske.

    Yksi jobi kerrallaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *