Kuukausi: heinäkuu 2015

6.7. Pihlajasaari – Stora svartö, 15 mpk, josta 6 koneella
Tuuli: 0-4 m/s länsiluoteesta, yleensä aina vastaan

Tuulta oli vähän, ja sekin vähä vastaista. Kunnollisilla purjeilla voisi mennä kelvollisesti , mutta erinäisten vaiheiden jälkeen kunnolliset purjeet saadaan vasta matkalla mukaan Tammisaaresta tai Hangosta. Nyt mennään pikkufokalla ja muodottomalla isolla.

Kansiluukun sentään sain korjattua suht vettä pitäväksi jo ennen lähtöä (lue: purettu paloiksi, revittyä kaikki tiivisteen jämät irti ja kasattu uudelleen uuden sikafleksin kanssa), mutta purjeiden lisäksi myös kakkosakun vaihto jäi toiseen kertaan, samaten kuin kajuutan puuosien öljyäminen ja säilytyslokeroiden pesu. Ainakin.

Kevyessä vastaisessa ei ulkomerellä kannata yrittää suurinta nousukulmaa, koska aallot vaan tappavat vauhdin. Purjeiden tuoma voima on niin heikko. Parempi nousta vähän vähemmän ja virittää purjeet antamaan enemmän tehoja. Mutta siitä seuraa, että luovit eivät sitten ole mitään 90 astetta, vaan selvästi loivempia. Varsinkin ikälopuilla purjeilla. Kytön taakse asti tuulta riitti hiljaisen lillutteluun, sitten se loppui kokonaan. Siitä sitten koneella Porkkalan kärkeen.

Lapsi nukkui matkalla pitkät päiväunet, ja vastaavasti jaksoi sitten riekkua taas satamaan saapumiseen asti, eli lähemmäs puolta yötä. Ja itsekin nukuin; yksi perhepurjehduksen luksuksia. Anna ajoi koneella ja apina katseli maisemia.

Laitoin aamulla piilarit, koska menin testaamaan räpylöitä ja uimalaseja (ostin sellaiset, että voi hakea juuttuneet ankkurit pohjasta). Niitä koko päivän pidettyäni on vaikea ymmärtää, miksi olen elänyt viitisen vuotta ilman. Vähänkö on kätevää kun ei tarvitse laseja, ja toisaalta voi laittaa aurinkolasit koska haluaa! Lapsellakin on nyt räpylät, mutta parasta käyttöä niille tuntui olevan veden kauhominen ympäriinsä ja hassu kävely rannalla.

Huomenna pitäisi olla itätuulta, eli silloin nokka länteen!

4.7. Pohjoisranta – Pihlajasaari, 5mpk, josta 0 moottorilla
Tuuli: 7 m/s lännestä

Purjehdus alkaa taas. Luvassa on kolme viikkoa merillä. Saattaa olla, että tämänkesäisessä päiväkirjassa on viime kesää vähemmän elämänfilosofiaa, ja enemmän triviaaleja havaintoja. En näet ole tällä kertaa veneessä yksin mökkihöperöitymässä, vaan mukana on Anna, sekä 5-vuotias apinanpoikanen.

Lapsi tosin ilmoitti olevansa kissa nimeltä Mini, saa nähdä jääkö pysyväksi ratkaisuksi. Itse olin aikoinaan monta vuotta Misse sen jälkeen kun pikkuveli uhkasi tulollaan asemaa.

Olen kirjoitellut tekstejä varastoon, mutta julkaiseminen on jäänyt. Laitan niitä nyt ulos 2-3 päivässä, kunnes saan itseni kiinni…

Tähän asti kesän jokainen lähtö on venynyt seitsemään illalla. No ei tällä kertaa. Annan työt olivat valmiit perjantaina noin yhdeltä yöllä. Kun Aamusta asti aloimme tekemään lähtöä veneelle (pakkamista, kaupassakäynti, taimien istuttamista, …) pääsimme lopulta irtautumaan laiturista illalla puoli yksitoista. Tuulta oli ja sääkin lämmin, joten suuntasimme Suokin ympäri Pihlajasaareen. Siinä vaiheessa alkoi jo tulla pimeää, ja apinakin riekkui hereillä eikä nukahtanut veneeseen (kuten yleensä), joten Pihlis oli oikein sopiva kohde. Ja on eri asia lähteä kuin olla lähtemättä. Sitten kun on lähtenyt, on lähtenyt. Ja Pihliksessä on hyvä uimaranta viimeiselle lämpimälle aamulle hetkeen.

Kumman hyvin veneeseen mahtui kolmen hengen tavarat ja kuusi kassillista ruokaa, kun purin vesivessan keväällä pois tilaa viemästä. Tämä on 70-luvulla myyty perheveneenä, ja on siinä jotain perää. Ainakin jos H-veneeseen vertaa 🙂

Kansiluukku vuosi juhannusretkellä aika pahasti, joten irrotimn sen, purin kaikki tiivisteet, putsasin ksyleenillä ja kasasin uudestaan Sika-951:n kanssa. Aika iso homma itse asiassa, ja luukku takaisin veneessä perjantaina ennen lähtöä. Uusi vara-akku jäi hommaamatta ja uudet purjeet eivät vielä ehtineet veneeseen. Että matkallekin riittää säätöä vielä.