Fail fast government

Yritystoiminnassa puhutaan nykyään paljon ketteryydestä ja ”lean-periaatteesta”. Ajatus on, että tehdään nopeita kokeiluja, katsotaan miten asiat toimivat, opitaan siitä ja siirrytään seuraavaan ideaan. Malli on alkujaan peräisin ketterästä ohjelmistokehityksestä, jossa tyypillisesti tehdään 2 viikon ajan yhtä asiaa, katsotaan tulos ja päätetään seuraavan 2 viikon suunta. Toimintatapaa kutsutaan iteroinniksi, eli samaa asiaa tehdään aina uusia kierroksia, kunnes lopputulos alkaa tyydyttää.

Maamme hallitus kirjoitti hallitusohjelmaansa tavoitteen ottaa käyttöön kokeilukulttuuri. Nyt hallitus stten toteuttaa tätä ajatusta ketterästä hallitustyöskentelystä.

Katsotaanpa havainnollistavana esimerkkinä hallituksen kärkihanke, project Tuottavuusloikkaa.

Taustalla on huoli, että Suomessa työn kustannukset ovat kasvaneet nopeammin kuin Ruotsissa ja Saksassa, ja siksi työn hintaa pitää alentaa. Koska devalvaatiota ei voi eurossa tehdä, etsitään muita tapoja toteuttaa sama tulos, ns. ”sisäisenä devalvaationa”.

Iteraatio 1: yhteiskuntasopimus, toukokuu

Hallitusneuvottelujen rinnalla työmarkkinajärjestöt kerättiin neuvottelemaan ”yhteiskuntasopimusta”, jonka tavoitteeksi asetettiin hieman epämääräisesti määritelty viiden prosentin ”tuottavuusloikka”. Hallitustunnustelijan ja työmarkkinajärjestöjen odotukset neuvottelujen etenemisestä olivat kaukana toisistaan. Neuvottelut eivät koskaan ehtineet päästäkään tasolle, jossa olisi vakavissaan neuvoteltu jostain, kun Sipilä jo julisti ne epäonnistuneiksi.

Iteraatio 2: yhteiskuntasopimus 2.0, elokuu

Elokuussa samat osapuolet kokoontuivat neuvottelemaan yhteiskuntasopimusta uudelleen. Tällä kertaa tavoitteena oli viiden prosentin ”kilpailukykyloikka”, joka oli täsmennetty tarkoittamaan 5% alennusta työn yksikkökustannuksissa. Neuvottelut kariutuivat koska SAK ei halunnut neuvotella palkkojen alentamisesta, ja hallitus ilmoitti etenevänsä seuraavaksi ”parlamentaarisin keinoin”.

Iteraatio 3: Pakkolait, sunnuntaikorvaukset jne, syyskuun alku

Syyskuun alussa hallitus esitteli pakettinsa: sunnuntai- ja ylityökorvauksen alennus, sairaslomapalkan karsintaa, pitkien lomien lyhentämistä ja suurimpana kaikista yksityisten työnantajien sosiaaliturvamaksun leikkaus murto-osaan.

Esityksestä seurasi voimakasta kritiikkiä, suurmielenosoitus ja epäilyksiä, ovatko ehdotukset perustuslain ja EU-säädösten mukaisia. Eniten kritisoitiin sitä, että lisien leikkaaminen on palkanalennus, joka kohdistuu sangen mielivaltaisesti aloille, joilla lisillä on suuri rooli, eikä lainkaan aloille, joilla ei käytetä sunnuntailisiä. Yksikkötyökustannusten laskussa käytetty matematiikka oli ilmeisesti ainakin osittain vetäisty hihasta.

Iteraatio 4: Kilpailukykyneuvottelut, syyskuun loppu

Seuraava versio tuottavuusloikasta työstettiin taas työmarkkinajärjestöjen kanssa syyskuun lopulla. Sopimusta ei tälläkään kertaa syntynyt.

Iteraatio 5: Lomarahalaki, viime maanantai

Hallitus palasi maanantaina pakkolakien äärelle, mutta muutettuna niin, että eniten kritiikkiä aiheuttanut lisien leikkaus peruttiin ja sen tilalle otettiin lomarahan leikkaus 30% – ja samalla sen ulottaminen kaikille. Monet kiristettävistä säädöksistä olisivat nyt myös määräaikaisia kolmeksi vuodeksi – ilmeisesti tämä kiertää osan perustuslain karikoista.

Samalla paljastui, että Sipilä ei tiennyt ettei kaikilla työntekijöillä ole lomarahaa. Ehdotuksen vaikutuksia ei ilmeisesti oltu juurikaan selvitetty. 5% lasku yksikkötyökustannuksissa näyttikin muuttuvat merkittäviksi palkankorotuksiksi suht satunnaiselle joukolle työtekijöitä.

Iteraatio 6: ei sittenkään lomarahaa kaikille, eilen

Keskiviikkona pääministeri ilmoitti että lomarahaa ei ulotetakaan kaikille, vaan uusi lainsäädäntö tulisi koskemaan vain ihmisiä, joita koskee jokin työehtosopimus. Aiemmin sivussa neuvotteluista ollut Suomen yrittäjät pääsi tällä kierroksella keskeiseen asemaan, ja ehdotus vastaa ilmeisesti aika suoraan heidän esitystään.

 

Nyt tuottavuusloikkaa on kehitetty jo viisi iteraatiota. Malli on pikkuhiljaa tarkentunut, ja aiemmissa versioissa olleita virheitä on korjattu. Toisaalta iteraatiot uhkaavat lyhetä hallitsemattomasti – tällä viikolla on tullut jo kaksi uutta versiota, ja laadunvarmistus ennen julkaisua (valmiin määritelmä, definition of done) on selvästi alkanut lipsua. Ketterässä kehityksessä toki kuuluu julkaista nopeasti jotta nähdään idean toimivuus, mutta perusvirheet pitäisi silti kyetä karsimaan ennen julkaisua. Hallituksen ote prosessista uhkaa pettää.

 

Älkää käsittäkö minua väärin. Tarkoitukseni ei ole pilkata! Ketteryys ja fail fast -periaate ovat oikeasti hyviä ideoita. Mutta miksi hallituksen rämpiminen ja poukkoilu sitten tuntuu niin surkuhupaisalta?

Miksi hallituksen toimista tulee tällainen fiilis?
Miksi hallituksen toimista tulee tällainen fiilis?

 

Onko kyse vain siitä, että hallintorakenteemme, lehdistömme ja kansa eivät ole tottuneet johtamistapaan, jossa asioita ei suunnitella etukäteen vaan korjataan sitten mokat jälkikäteen? Että kunhan totumme tähän, palkansaajien suurmielenosoitukset, lehdistön jatkuva irvailu hallitukselle ja päivittäin muuttuvat päätökset muuttuvat osaksi politiikan normaalia kulkua?

Auttaisiko, toimintatavan formalisointi? Jos määriteltäisiin iteraatiot ja valmiin määritelmä sovittaisiin täsmällisesti ja niistä pidettäisiin kiinni? Hallitus julkaisee uudet tuottavuusehdotuksensa joka perjantai klo 12. Iltapäivä varataan selittelylle, ja viikonlopun media ja järjestöt saavat repostella esityksiä ja kaivaa niistä ongelmia. Sitten maanantaina alkaa uusi iteraatio, käydään läpi tullut palaute, ja sovitaan seuraava suunta. Viikon mittaan ehdotusluonnoksia työstetään, tehdään taustalaskelmat, käydään neuvotteluja, mikä nyt onkaan tarpeen. Ja taas perjantaina julkaistaan uudet päätökset. Kesken viikkoa ei muuteta linjaa, ja vain ne päätökset tehdään, joista on saatu jonkinlainen vaikutusarvio ja kuultu sekä EK:n että Suomen yrittäjien kanta. Ja sitten taas seuraava kierros.

Vai onko sittenkin niin, että jostain syystä tai toisesta aivan näin ketterä toimintatapa ei kuitenkaan sovi maan johtamiseen? Että muutokset työmarkkinoiden toimintaan pitää kuitenkin tehdä ennakkovalmistellen ja selvittäen ehdotusten vaikutukset ennen kun ne julistetaan päätöksiksi?

 

Tämä ei ollut retorinen kysymys. Nopeampi, vähemmän ennakkovalmistelua ja enemmän virheiden korjausta sisältävä toimintatapa on monissa yhteyksissä selvästi hidasta ja huolella harkitsevaa parempi. Esimerkiksi suurimmassa osassa yritystoimintaa. Mutta on myös asioita joihin se ei sovi. Vaikkapa aivokirurgia tai kuurakettien valmistus.

Voiko maata ylipäänsä johtaa ketterästi? Sipilän hallitukselta se ei nyt tunnu oikein onnistuvan, mutta tämähän onkin vasta ensimmäinen kierros hallitusta joka yrittää olla ketterä, ensimmäinen fail fast government. Eihän kaiken voi olettaa onnistuvan kerralla.

Että seuraavaa iteraatiota odotellessa…

6 thoughts on “Fail fast government”

  1. Olipas kiintoisa näkökulma!

    Mieleen tuli eräs huomionarvoinen seikka tässä kaikessa: mitään varsinaisia toimeenpantuja päätöksiä ei vielä ole tehty. Päätösten sijaan viime viikot ovat tosiasiassa olleet julkista keskustelua siitä, mitä pitäisi tehdä.

    Aikaisempi yhteiskunnan kehittämismalli on ollut sellainen, jossa virkamiehistö, poliitikot ja elinkeinoelämän keskusjärjestöt ovat pohtineet norsunluutorneissaan näitä asioita kuukausitolkulla, ja sitten on tehty jotain muutoksia. Julkisuudessa näistä on kuultu suunnilleen silloin kun lakialoite on ollut jo kierroksilla, jos silloinkaan.

    Nyt on ilmassa muutoksia toimintatapaan, lähtien siitä tavasta miten prosessia johdetaan ja miten julkista keskustelua käydään. Monelta osin se on mennyt vähän metsään, mutta itse tykkään paljon siitä, että asioista keskustellaan enemmän ennen kuin ne viedään eduskunnan päätettäväksi.

    Oman lisämausteensa prosessiin toki tuo kolmikanta ja siellä tapahtuvat valtataistelut.

    Tekemistä olisi myös medialla ylitulkintojen välttämiseksi. Nyt on suuntaan jos toiseenkin ekstrapoloitu ja täytetty puuttuvia kohtia milloin mitenkin. Tuntuu että tämä on tehty enemmänkin kärjistämällä klikkijournalistisista lähtökohdista. Median kautta ollut hirveän vaikeaa selvittää viime viikkoina että mitä nyt on sanottu ja päätetty ja mitä ei. Totuutena raportoidaan ties mitä.

    P.S. Lean -periaate on kanonisen käsityksen mukaan alunperin kotoisin Toyotan tuotantoprosessista eikä softapuolelta. Ketterä prosessi on oikeastaan eri asia. Molemmissa on toki tavoitteena toimia tehokkaammin, yksinkertaisemmin, ja fiksummin.

    1. Totta, päätöksiä ei ole pantu toimeen, tämä ei ole ketterää lainsäädäntöä, vaan vain ketterää hallituksen päätöksentekoa. Vanha tapa oli hioa päätöstä suljettujen ovien takana ja kun se kerran julkaistaan, se myös pannaan toimeen. Uusi tapa jota nyt kokeillaan on julkaista päätös (päätöksenä, ei alustavana ehdotuksena), katsoa reaktiot ja sitten julkaista seuraava päätös. Jokainen päätös on kuitenkin siinä mielessä lopullinen, että jos hallitus ei uutta päätöstä tee, se on voimassa ja tarkoitus panna toimeen.

      Nähtäväksi jää, miten tästä päästään toimeenpanoon asti.

      Ja joo, Lean on alkujaan Toyotalta, vaikka itselleni tuttu lähinnä softamaailmasta. EIkä ketteryys ja lean ole itse asiassa sama asia, vaikka sukua toisilleen ovatkin. Vedin tuossa vähän mutkia suoraksi.

  2. Olisikohan myös niin, että politiikassa olisi enemmän kysymys johtamisesta ja vähemmän toimeenpanosta. Eli voisiko vielä nykyäänkin toimia päättäväisesti?

  3. Mainio kirjoitus! 🙂

    Villen kommenttia jatkaakseni, kysehän on siis Lean Startup-toiminnasta. Testataan markkinavalidaatio ennen tuotteen eli lakien tekemistä.

  4. Muuten ihan hauska kirjoitus, mutta sorrut käyttämään pökkelöä sanaa ”pakkolaki”. Lähtökohtaisesti kaikki lainsäädäntö on ”pakottavaa”.

  5. Hyvä Otso! Et oikein itsekään taida tietää, ovatko nopeat päätökset hyväksi vai ei. Hallitus on nimittäin tehnyt joissakin asioissa nopeita päätöksiä, esimerkiksi Suomen rappeutuvan väyläverkon korjausvelkaa ainotaan vähentää panostamalla väyliin. Tämä päätös ei kuitenkaan sulle kelpaa, vaan reagoit vähintäänkin ällistyttävästi:
    ”Maan hallitus ei ymmärrä Helsinkiä tai Helsingin seudun ongelmia. Se satsaa metsäautoteiden parantamiseen pääkaupunkiseudun raideliikenteen sijaan. Toki tukkien ajo on tärkeää puuhaa, mutta ei se nosta jalostusastetta, kasvata vientiä tai kansantuotetta, puuskahtaa vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Otso Kivekäs Helsingistä.”/YLE
    Harvoin olen kuullut koulutetun ihmisen suusta suurempaa puppua. Etkö tosiaan ole tietoinen siitä, miten väyläinvestoinnit vaikkuttavat vaikkapa biotalouden investointiin? Oletko todellakin niin todellisuudesta vieraantunut, ettei tiedä tämän metsiin pohjautuvan ja niitä ”tukinkuljetuksia” tarvitsevan teollisuuden olevan vientiteollisuutta ja vieläpä hieman laskutustavasta riippuen joko Suomen suurin tai toiseksi suurin vientitulojen tuoja? Etkö ole huomannut, että maailman on pikku hiljaa siirtymässä öljypohjaisesta taloudesta biopohjaiseen, jossa uusilla puusta tehdyille tuotteilla on valtavan mahdollisuudet ja markkinat? Onko sinulta mennyt tyystiin ohi puurakentamisen buumi, joka myös tarvitsee niitä ”tukinkuljetuksia”?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *