Esipuhe

ANNI SINNEMÄKI, HELSINGIN APULAISPORMESTARI

”Kehätien ruuhkassa ei kohtaa ketään, ratikalle kävellessä kyllä.”

Kaupungissa on usein parasta, kun sattumalta törmää johonkuhun, jonka tuntee. Samalla kaupunki tarjoaa monelle rauhaa olla myös hyvällä tavalla näkymätön. Ihmisiä on paljon, kaikki eivät tiedä sinusta kaikkea.

Arkisen ytimensä lisäksi kaupungit muodostavat yhden tämän päivän yhteiskunnan suurimmista kysymyksistä. Kaupungeissa syntyvät työpaikat ja tuottavuus ovat Suomessa erityisen ratkaisevia. Suomen työllisyysaste on jäljessä muista Pohjoismaista ja sen myötä velkaannumme vauhdilla. Se vaikeuttaa yhdenvertaisten julkisten palveluiden järjestämistä. Suomessa myös kaupungistumisaste on selvästi matalampi kuin muissa Pohjoismaissa.

Kaikkien, jotka ovat tosissaan kiinnostuneita taloudesta, kannattaa lukea tämä Otso Kivekkään teos kaupunkien kestävästä suunnittelusta. Se antaa roimasti enemmän eväitä Suomen talouden ongelmien selättämiseen kuin nykyisen sinimustan hallituksen synkkä leikkausohjelma vailla näkymää tulevasta.

Suomen talouden menestyksen ehdoton edellytys on, että Suomeen voi tulla ihmisiä maan rajojen ulkopuolelta tekemään töitä. Työllisyysasteen nostaminen merkittävästi lähivuosina ei ole mahdollista ilman työperäistä maahanmuuttoa. On selvää, että juuri kaupungit ottavat tulijat vastaan. Kaupunkeihin syntyy kasvavia yrityksiä ja uusien ihmisten on helpompi elää kaupungeissa, joissa ilmapiiri on rennompi ja hyväksyvämpi, jossa erilainen ulkonäkö ei tee sinusta silmätikkua.

Työllisyyden kasvu kasvattaa kaupunkeja, ja kaupunkien täytyy olla valmiita vastaanottamaan tämä ihmisten määrän kasvu niin, että samalla huolehditaan kaupunkiluonnon säilymisestä ja vahvistamista ja rakentamisen päästöjen painamisesta alas. Tämä tehtävä vaatii ajattelua ja suunnittelua, ja näitä kysymyksiä Kivekkään kirja valottaa hyvin ja ymmärrettävästi.

Ilmastokriisi ja luontokato kietoutuvat yhteen ja kaupungeissa näitä kahta ihmiskunnan perustavanlaatuista kriisiä tulee myös ratkoa yhdessä. Mikään Suomen suurista kaupungeista ei ole perääntynyt kunnianhimoisista päästövähennystavoitteistaan, vaikka nykyinen hallitus vaikeuttaa kaupunkien päästöjen vähentämistä tarpeettomasti.

Kaupunkien rooli koko Suomenkin ilmastotavoitteissa on suuri. Kaupungeilla on mahdollisuuksia ohjata kaukolämpö pois fossiilisista polttoaineista ja toivottavasti kokonaan eroon polttamisesta, myös biomassan. Liikenteen päästöjen laskeminen on vaikeaa, vaikka kaupungeissa sen ei edes tarvitsisi olla. Halutessaan kaupungeilla on kyky vaikuttaa rakennussektorin päästöihin, sektorin edellytyksiin muuttua osasta ongelmaa osaksi ratkaisua. Suomessa luontokatoa ei voi pysäyttää ilman selkeitä muutoksia metsätaloudessa. Maassamme avohakataan joka viikko kahden Helsingin Keskuspuiston kokoinen alue metsää. Metsien nykyinen talouskäyttö vie meiltä niin hiilinielut kuin metsälajitkin. Eikä sitä asiaa voi ratkaista kaupunkisuunnittelulla. Mutta toisaalta metsien vaaliminen Helsingin kaltaisessa kaupungissa, jossa ei ole lainkaan talousmetsää vaan vain virkistykselle ja yhä enemmän lahopuulle, kääville, linnuille ja sammalille omistettua metsää, on äärimmäisen tärkeää. Luontoa on yksinkertaisesti vaalittava kaikkialla, missä se vain on mahdollista. Kaupungeissa on myös mahdollisuuksia lisätä rakennettua luontoa, jota puistot, viherkatot, niittyraiteet ja katupuut ovat. Näilläkin ympäristöillä on oma osansa lajikirjon ylläpitäjänä.

Näitä ilmastotoimien ja kaupunkiluonnon suojelun moninaisia mahdollisuuksia tämä teos käsittelee ymmärrettävästi mutta pyrkimättä myöskään liikaa yksinkertaistamaan mekanismeja, jotka ovat luonteeltaan aidosti monimutkaisia.

Suomalaisista puolueista vihreillä on kirkkaasti eniten kiinnostusta, omistautumista ja näkemyksiä kaupunkien suunnittelusta. Se on iso arvo maailmassa, jossa lähes kaikkien polttavien kysymysten ratkaisu tarvitsee ratkaisuja myös kaupungeissa.

Kivekkään teos pureutuu Helsingin osalta sekä niihin asioihin, joissa vihreät ovat saaneet aikaiseksi tarpeellisia ja suuria muutoksia että niihin asioihin, joissa muutos on vielä kesken tai ihan lapsenkengissä.

Ai niin, autot. Onko sinulla lämpimiä autotunteita tai jopa ”auto edellä” -ideologia? Silloin tunnen myötätuntoa, sillä tämä kirja käy läpi tosiasioiden ja numeroiden valossa sen, että kaupunkia ei kannata kehittää autoilu edellä, ja että oikeastaan yhdenkään kaupungin menestykselle ei tee hyvää raivata autoille lisää tilaa tai laajentaa niiden roolia liikennejärjestelmässä. Näin se vain on. Ja lähes samaan hengenvetoon: kaupungin kehittäminen niin, että se muuttuu paremmaksi ja auton merkitys pienenee ei tarkoita autotonta kaupunkia, eikä sitä, etteivätkö monet jatkossakin käyttäisi autoa Helsingissä ja muissa kaupungeissa.

Vihreät eivät missään aja autotonta kaupunkia ja yhtä vähän sitä ajaa Otso Kivekäs.

Kaupunkeja on ehdottoman välttämätöntä suunnitella hyvin ja sitä tämä kirja käsittelee perusteellisesti. Samalla on hyvä muistaa, että yksi kaupungin parhaista puolista on epätäydellisyys. Kaupunki ei ole koskaan valmis, se kestää virheitä, rumien ja kauniiden rakennusten rinnakkaineloa, tyhjiä rakennuksia ja joutomaata. Jonain päivänä nekin rakennukset täyttyvät elämästä ja joutomaasta kilpaillaan. Voit törmätä johonkuhun ja se törmäys voi muuttaa elämäsi kulun.