Avainsana: internet

Tiedon valtatien uusi geopolitiikka

Helsinkiin suunnitellaan 100 000 neliömetrin uutta datakeskusta.

Satatuhatta kerrosneliöä on paljon. Noin 2/3 Itäkeskuksesta, tai 2500 ihmisen asunnot. Mutta konesaliksi se on vielä paljon enemmän. Suomen suurin konesalisuunnitelma on Venäläisen Yandexin rakenteilla oleva sali Mäntsälässä, joka tulee valmiina olemaan 36 000 neliöä. Googlen sali Haminassa on seuraavana ja siitä noin puolet. Ne molemmat palvelevat ennen kaikkea Venäjän asiakkaita.

Suurin kotimaiseen käyttöön tehty konesali on Tiedolla, ilmeisesti alle kymmenesosa Roihupellon suunnitelmasta. Tyypilliset Suomalaisten palveluntarjoajien konesalit ovat 1000 neliön luokkaa. Academican kuluisa sali Uspendskin katedraalin alla on 200 neliöä, 0,2% Roihupellon suunnitelmasta ja saman yhtiön suurempi mutta vähemmän kuuluisa sali Suvilahdessa 2000 neliöä.

Satatuhatta kerrosneliöä lienee enemmän kuin Suomen koko tämänhetkinen konesalikapasiteetti. Yhdysvalloissa konesaleja arvioidaan olevan yhteensä 10 miljoonaa neliöä. Suunnitelma on prosentin siitä, ja siis maailmanmittakaavassa merkittävä konesali-investointi.

Tässä ei todellakaan puhuta nyt paikallisesta pikkubisneksistä, vaan siitä miten ja missä tulevaisuudessa koneita Euroopassa pyöritetään. Kyse on tiedon valtatien geopolitiikasta.

Google on jo Suomessa, palvelemassa lähinnä venäjän asiakkaitaan. Samaten on Yandex, ”Venäjän Google”. Venäjällä on paljon kysyntää erilaisille nettipalveluille, mutta niiden tarjoamisessa maan rajojen sisällä on riskejä. Ja osa asiakkaista haluaa nimenomaan palvelua, jossa heidän hallituksensa ei pääse lukemaan viestien ja kovalevyjen sisältöä.

Kyse ei kuitenkaan ole vain Venäjästä. Suomen hallitus päätti myös 10 terabitin valokaapelin rakentamisesta Itämeren pohjaa pitkin Saksaan. Vielä nykyään Suomen käytännössä ainoa yhteys Keski-Eurooppaan ja oikeastaan koko muuhun maailmaan kulkee Ruotsin ja Juutinrauman sillan kautta. Yksinäinen linkki on aina haavoittuva, ja Ruotsin sotilastietopalvelu FRA myös salakuuntelee liikennettä. Saksan kaapeli on oikeastaan välttämätön edellytys sille, että Suomesta käsin voidaan palvella Euroopan markkinoita datapalveluilla.

Suunnitteilla on myös toinen merikaapeli. Koillisväylän kaapeli kulkisi Lontoosta Murmanskin kautta Siperian pohjoispuolitse Japaniin ja Kiinaan. Pituutta kaapelille tulisi yhteensä 14 000 km. Kun Rovaniemeltä rakennettaisiin vielä kaapeli Murmanskiin, Helsinki olisi yhtäkkiä Euroopan pääkaupungeista lähimpänä Tokioa.

Matka Helsingistä Tokioon olisi noin 12 000 km, eli valonnopeutena 40 millisekuntia, realistisesti ehkä 100-150ms. Nykyinen etäisyys esimerkiksi Lontoosta Tokioon on 24 000km ja 230 millisekuntia, ja kehitettäessä nettipalveluita, millisekunneilla on väliä, koska ne nopeasti kertautuvat sekunneiksi, jotka tekevät palvelusta käyttökelvottoman. Käytännössä Koillisväylän kaapeli saattaisi tehdä monet sellaiset palveluratkaisut mahdollisiksi, jotka eivät sitä tänään ole.

Tämän päivän geopolitiikka on ennen kaikkea yhteyksiä, ei niinkään rajoja
Tämän päivän geopolitiikka on ennen kaikkea yhteyksiä, ei niinkään rajoja

Suomi on tässä uudessa maantieteessä onnekkaassa asemassa. Ainoa Venäjän rajanaapuri, jolla on hyvä tietoliikenne- ja sähköinfra. Lisäksi kohta riittävän hyvät yhteydet Keski-Eurooppaan ja sitten vielä Euroopan nopeimmat yhteydet Japaniin ja Kiinaan. Ja toimiva infrastruktuuri sekä vakaa demokratia.

Luonnonolojen päälle, myös menestyksen edellyttämä infra on hoidettu. Mutta politiikassa on kyse muustakin kuin edellytysten tarjoamista. Politiikassa on kyse myös siitä, ettei sössitä kaikkea.

Datapalveluille on vielä yksi kriittinen ehto: luotettavuus, ja ettei tietoliikennettä vakoilla. Valitettavasti juuri se on uhattuna. Puolustusministeriö kaavailee USA:n urkintalainsäädännön kopioimista Suomeen, millä olisi tuhoisa vaikutus pyrkimyksille toimia luotettavien datapalvelujen kärkimaana.

Järjettömät lakihankkeet eivät ole luonnonlaki, ne ovat poliittisia valintoja. Niin Suomessa kuin Euroopassakin. Tästäkin on eurovaaleissa kyse.

Kirjoittaja on ehdolla eurovaaleissa numerolla 164

Valtalaki

Tuossa vähän yli kuukausi sitten kirjoitin pitkän ja raskaslukuisen tekstin aiheesta, joka on kyllä jokapäiväinen, mutta ei kauhean kiinnostava. Tai niin ainakin kuvittelin.

Puhun nyt pyöräilyn väistämissäännöistä risteyksessä. Sysäyksenä tuohon toimi, kun päädyin toisessa blogissa komentoijien virhekäsityksiä oikoessani pohtimaan, kuinka monella eri tavalla pyörä ja auto voivatkaan kohdata tasa-arvoisessa risteyksessä. Ja niitä olikin aika monta, kuten tuppaa käymään valintapuun ollessa sekä leveä että syvä. Se oli sitten pakko kirjoittaa auki.

Pari viikkoa myöhemmin google-analyticsin käyrä näytti sitten tältä:

Kolmessa päivässä blogiin tuli 9000 käyntiä, enemmän kuin edellisen vuoden aikana yhteensä. Tähän mennessä tuo postaus on luettu (tai pikemminkin haettu ruudulle) 12000 kertaa. Ylivoimaisesti suurin lähde oli Facebook, toisena ilmeisesti IRC ja Twitter, sen jälkeen erilaiset keskustelupalstat fillarifoorumista hifiharrastajien kautta futisfoorumiin. Väistämissäännöistä tuli myös lyhyt pätkä telkkariin, jossa pääsin leikkimään törmäystestinukkea.

Kuten käppyrästä huomaa, netissä suosio on nopeaa, mutta lyhytaikaista. Se mitä sen sijaan ei huomaa, on että blogin lukijamäärä nousi melkein kolminkertaiseksi aiempaan nähden. Analyticsin pitäisi selvästi käyttää logaritmista asteikkoa.

Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellinen kävijäkäyrän muoto. Olen nähnyt vastaavaa muuallakin, ja itse asiassa blogin aiempi hittiartikkeli, Kaupunkiautoilun hinta (toinen pitkä ja raskaslukuinen teksti, oletteko te lukijat hulluja?), toisti aivan samaa kuvioa, mutta kertaluokkaa pienemmin luvuin.

Nopeasti nouseva mutta lyhytaikainen suosio liittyy elimellisesti sosiaaliseen mediaan. Joskus ennen muinoin nörttien naiveissa kuvitelmissa linkki oli ikuinen viittaus asiasta A asiaan B ja kuvasti niiden välistä sisäsyntyistä yhteyttä. Ei enää. Nykyään linkit voisi luokitella:

  • hetkellisiin, eli facebookkiin, twitteriin ym., joissa linkit käytännössä lakkaavat olemasta lyhyen ajan kuluttua,
  • lyhytaikaisiin, kuten blogien ja foorumien postauksissa olevat linkit, jotka kyllä säilyvät olemassa, mutta joiden klikkausmäärä painottuu ensimmäisiin päiviin ja joidenkin viikkojen kuluttua lähenee nollaa, ja
  • pysyvyyn, eli niihin perinteisiin linkkeihin jollain ”oikealla” nettisivulla. Niitäkin toki on, mutta vain pieni vähemmistö, ainakaan blogeihin viitatessa.

Internet elää nykyään hetkessä, ja sen huomio on lyhyempää kuin yläastelaisten serurustelusuhteet.

Suosion epätasainen jakauma, se että yksi postaus luetaan 12000 kertaa, toinen 700 ja muut korkeintaan joitakin satoja, sen sijaan ei liity vain sosiaaliseen mediaan, vaan sosiaalisiin verkostoihin ylipäänsä. Tälläiset jyrkän epätasaiset jakaumat tunnetaan yhteisnimellä power law (Pareto-jakauma, Zipf-jakauma, loglog-jakauma…), joka on tyypillinen kaikenlaisille sosiaalisille kuvioille kaupunkien koista näyttelijöiden palkkatasoon ja vapaiden koodiprojektien kehittäjämääriin. Sekä erinäisille muillekin ilmiöille.

Ilmiön taustalla on…  tai siis, ilmiö on tapana mallintaa käyttäen skaalattomia verkkoja ja preferenssilinkittymistä (preferential attachement), jossa uuden solmun linkittyminen vanhoihin solmuihin perustuu jakaumaan, joka on suhteessa kullakin solmulla ennestään olevien linkkien määrään. Suomeksi esimerkin kautta siis: jokainen uusi euro osuu ihmisille siinä suhteessa, paljonko kenelläkin on rahaa; samalla todennäköisyydellä jokaisen olemassaolevan euron viereen. Jos minulla on miljoona ja sinulla kymppitonni, saan sata kertaa todennäköisemmin lisää. Ja kohta minulla onkin jo kaksi milliä kahtakyt tonniasi vastaan (tästä muuten nimi skaalaton: suhteet näyttävät samalta, vaikka määriä muutettaisiin kertaluokkia).

Paitsi että… ei itse asiassa ole mitenkään erikoisemmin todistettu, että läheskään kaikki nuo ilmiöt johtuisivat preferenssilinkittymisestä, tai edes että ne noudattaisivat power law -jakaumaa. Cosma Shalizi et al huomasivat, että useimmat power law jakaumilla selitetyt datasetit voi itse asiassa aivan yhtä hyvin selittää myös tavallisilla eksponentiaalisilla tai lognormaaleilla jakaumilla. Näiden erottelemiseen toisistaan tarvitsisi absurdin suuria aineistoja, joita ei yleensä ole saatavilla. Varsinainen paperi tässä.

Tällähän ei sinänsä pitäisi olla suurtakaan väliä: ainahan saman datan voi selittää monella eri funktiolla, ja jos tunnetaan ilmiön toimintamekanismi, riittää että saatu data voi/isi/ tulla siitä ilmiöstä. Ainoa vaan, että ainakin tietojenkäsittelijöillä tuntuu olevan usein suuria vaikeuksia hahmottaa, miten reaalimaailman ilmiöitä voi tai ei voi todistaa. Kuvitellaan, että kun on saatu jostain kasa dataa, joka voisi noudattaa käyrää X, oma suosikki-ilmiö, joka voisi generoida X muotoista dataa on sitten todistettu. Sivumennen sanoen samaa näkee myös ekonomeilla.

Ja se valtalaki, joka innoitti tuohon otsikon väärinsuomennokseen, on tietenkin 4.7.1917 valtalaki, jolla eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi. Sosialidemokraattien aloitteesta, ja lähinnä heidän äänillään, joskin porvaripuolueissa itsenäisyysmielinen vähemmistö äänesti myös puolesta. Vähän pilkkuja sorvaamalla sitä voidaan käytännössä pitää suomen ensimmäisenä itsenäistymisjulistuksena. Tai voitaisiin pitää, jos senaatti ei olisi jänistänyt ja hyväksynyt porvarien ja venäläisen kenraalikuvernöörin äänin Venäjän väliaikaisen (porvari)hallituksen käskykirjettä hajottaa eduskunta. Kirjettä, joka siis valtalain mukaan oli laiton.

Myöhemmät historian tapahtumat ovatkin sitten tutumpia. Seuraava eduskunta oli porvarienemmistöinen, ja lopulta julistautui 6.12. itsenäiseksi sosialistien sillä hetkellä hallitsemasta venäjästä, demarien äänestäessä vastaan. Eli sosialistit halusivat itsenäistyä porvarillisesta venäjästä, ja porvarit sosialistisesta venäjästä, mutta kummatkin nikottelivat päinvastaista. Asiaan kun liittyi kaikenlaisia näkökantoja…

Mistä internetissä on kyse?

Tiedättekö mistä internetissä on kyse, mikä siinä on olennaista?

Tietokoneiden verkottumisesta? – Ei, tekninen yksityiskohta.
Uudesta joustavamasta talous 2.0:sta? – Nää, se on vain optimointia
Pornosta? – No ei kyllä siitäkään.

Kirjoitin aiheesta jo aiemmin, mutta nyt on pakko tarkentaa. Internetissä on kyse tästä.

Siis oikeesti? 19% seisaaltaan? Tämä ei olisi ikinä selvinnyt ilman internettiä.

Tuolla keskustelussa nousee esiin, kuinka jokaisella on oma tapansa, ja muuta tapaa on vaikea edes kuvitella muiden käyttävän. Toisin tekeminen on jotein likaista (aivan riippumatta siitä kumpaa vaihtoehtoa kannattaa).

Vastaava, joskin hiukan ylevämielisempi kiista oli 1800-luvulla mielikuvituksen luonteesta: siitä, luommeko kirjaimellisesti kuvia päässämme, vai onko mielikuvitus vaan sanontatapa vailla syvempää merkitystä. Aiheesta tapeltiin kauan, kunnes Francis Galton teki pienen kyselytutkimuksen, ja huomasi, että osa ihmisistä näkee kuvia päässään ja osa ei. Sitä ennen kymmenet fiksut ihmiset olivat tapelleet aiheesta siinä varmassa uskossa, että asiassa on vain yksi universaali totuus.

Tarinan opetus: Muut ihmiset ovat muunlaisia, ja itsestään ei voi yleistää. Jos et tiedä, miten muut ajattelevat tai toimivat, et sitä tiedä. Vaan se pitää selvittää. Ja yllättävän monissa asioissa ihmiset eroavat toisistaan, eikä mitään yleistä ihmisyyttä olekaan.

Mutta siis seisaaltaan? oikeesti…

Ihmiskunnan suurin saavutus

Maslowin tarvehierarkiassa pohjimmaisina ovat perustavimmat tarpeet (ruoka, ilma, jne) ja niiden päällä kerroksittain ”korkeammat tarpeet” turvallisuus, sosiaalisuus, itsetunto ja itsetoteutus. Korkeamman tason tarpeet ovat ihmiselle relevantteja vasta kun alemmat tasot ovat tyydyttävästi hoidossa: kulttuuri ei paljon kiinnosta jos ei ole tuloja, ja ensi vuoden toimeentulosta ei juuri stressaa jos ei ole tänään ruokaa.

Hierarkian äärimmäisellä huipulla on sitten tarve tuottaa internettiin kuvia koirista mehiläisasuissa.

Kun ihmisillä on kaikki välttämättömät, tavallaan välttämättömät ja ihan kivat asiat mallillaan, riittää aikaa ja kiinnostusta puuhasteluun. Yhdet koodailevat vapaita softia, toiset katsovat vanhoja tv-sarjoja levyltä. Ja sitten kolmannet ottavat kuvia koirista mehiläisasuissa.

Perustellusti voidaan sanoa, että tämä on ihmiskunnan suurin saavutus toistaiseksi. Että on riittävästi ihmisiä joilta löytyy aikaa ja motivaatiota johonkin näinkin käsittämättömään (ja siten useammalla kaikkeen vähän normaalimpaankin, vaikkapa wikipediaan). Sen takana on vuosisatojen ja -tuhansien työ jolla on saatu länsimaissa kaikille ruokaa, teollinen yhteiskunta, kommunikaatioteknologiat… Kaiken tämän huipulla istuu koira jolla on päällään mehiläisasu.

Tämä on pohjimmiltaan tietoyhteiskunnassa olennaista. Ei protokollat, laajakaistojen prosenttimäärät tai bisnesmallit, vaan ihmisten tosiasiallinen, toteutuva* vapaus mitä tolkuttomimpaan yhteistyöhön ja itsetoteutukseen.

Hyvää tietoyhteiskuntapäivää.

* Ihan perinteinen sananvapaushan riittää siihen että kuka vaan saa tuottaa kuvia koirista mehiläispuvuissa, mutta tarvitaan riittävät teknologiset ja yhteiskunnalliset edellytykset, jotta tästä seuraisi että syntyy yhteisö joka todella tuottaa niitä. Toisinaan on syytä katsoa myös todellisuutta eikä vain abstrakteja vapauksia.