Poliitikoilla on aina oma lehmä ojassa, tietää vanha kansa kertoa. Kun politiikka on nyt joulutauolla, on hyvä hetki katsoa, millä muilla tavoin vanha kansa voisi meitä opastaa. Omia lehmiä kun on vähän joka toisessa ojassa vanhalla kansallakin.
Parempi oma lehmä ojassa kuin kymmenen oksalla. Saa nimittäin olla melkoinen oksa että kantaa kymmenen lehmää. Ja miten ne sinne edes pääsivät, lentämälläkö?
Ei oma lehmä venettä kaada, aina on tilaa yhdelle jolla on oma lehmä ojassa.
Joka toiselle kuoppaa kaivaa, sen lehmä siihen lankeaa. Ja sitten yhtäkkiä ollaankin parhaita kavereita, vaikka tarkoitus oli virittää ansa. Aina ei voi voittaa, edes lehmää.
Mutta tämä lehmä tuli minulle pyytämättä ja yllätyksenä.
Hullu paljon työtä tekee, viisaalla on oma lehmä. Siitä kannattaakin pitää hyvää huolta.
Parempi virsta väärään kuin oma lehmä ojassa, selittää muutamankin suunnitellun infrahankkeen.
Suutarin lapsilla ei ole omaa lehmää, suomalaisen luokkayhteiskunnan karu todellisuus.
Oma lehmä on hyvä renki, mutta huono ojassa. Siksi ei kannata laittaa kaikkia lehmiä samaan ojaan.
Kell’ onni on, se lehmänsä kätkeköön. Meinaan eikö Onni olisi sonni? Siinä on sitten vasikoita ojat kohta pullollaan jos sen päästää lehmihakaan.
Kateus vie lehmätkin ojasta
Jos oma lehmä ei tule Muhammedin luo, niin sitten se lienee ojassa. On meinaan Mansikki aina tullut kun väkirehua olisi tarjolla.
Minkä taaksensa jättää, sen ojastaan löytää. Tai tarkemmin ottaen aikainen lehmä ojan löytää.
Kenen leipää syöt, sen lehmä on ojassa.
Ja erityisesti politiikassa tärkeintä ei ole voitto, vaan oma lehmä.
Nyt on saavuttu epämukavien totuuksien äärelle, ja seuraa vain vaivaantunut hiljaisuus. Siis näihin sanoihin, näihin tunnelmiin; politiikan toimituksemme toivottaa kaikille hyvää joulua.
