Avainsana: julkiset ohjelmistohankinnat

Hihittävät nörtit

Kauppalehti tietää kertoa, että ”Eduskunta pui it-pulmia: nörtit hihittävät ja käärivät rahat” ja että Keskustapuolueen edustaja Vilkunan mukaan tietotekniikan ammattilaiset hihittävät keskuudessaan yhteiskunnan antamalle mahdollisuudelle rahastaa törkeällä tavalla täysin laillisesti.

Siltä varalta, että joku ei sitä tiedä, kerrottakoon, että ei se mene noin.

Suurin osa nörteistä, joiden kanssa olen ikinä aiheesta puhunut, on ollut lähinnä vihaisia tai ärtyneitä tavasta(*), jolla julkisen puolen IT-hankkeita hoidetaan. Loput ovat olleet ahdistuneita. Osa siksi, että on itse ollut niissä joskus mukana.

Nörtit eivät myöskään niitä hukattuja rahoja näe. He saavat vain palkkansa, joka toki on suurempi kuin pitsakuskilla, mutta yleensä matalampi kuin raksamiehellä. Suurten IT-toimittajien omistajat saavat tuottoa osakkeilleen, mutta suurin osa rahasta hukkuu yksinkertaisesti turhaan ja tehottomaan työhön, ei siihen että joku vetäisi välistä.

Puhtaasti alaa tuntevan sivusta seuraajan näppituntumalla, suurimmat syyt julkisen puolen IT-ongelmiin ovat:

  1. Ongelmat ostamisessa. Osa ongelmista johtuu direktiiveistä ja hankintalaista, mutta lähinnä kyse on osaamisen puutteesta. Projektien ja järjestelmien ostaminen on aidosti vaikeaa, varsinkin kun siihen liittyy sekavia säädöksiä ja raskas organisaatio, jossa on paljon intressitahoja. Kun ostoja tekeviä instansseja on sadoittain, ja jokainen ostaa isoja järjestelmiä harvoin, on selvää, että useimpiin niistä ei mitenkään voi kertyä riittävää osaamista.

  2. Joukko palveluntarjoajia on oppinut hyödyntämään tätä osaamattomuutta ja säädösten kiemuraisuutta. Ei nyt mennä nimiin, mutta niitä on sekä isoja että pieniä. Alalla on kuvionsa, miten myyjä vedättää prosessia: vendor lock-in on niistä vain yksi, tosin ehkä merkittävin.

    Vedättämisen tekee myyjä, ei nörtti. Se kuuluu myyjän ammattitaitoon, eikä liity IT-alaan sinänsä mitenkään. Osataan sitä muillakin aloilla.

Vilkuna toteaa myös aivan oikein, että syy on systeemissä. Siksi vika pitää myös korjata systeemissä. Firmojen syyllistäminen ei niiden toimintaa lopeta, eikä ostajien syyllistäminen opeta kenellekään ostamista. Yhtä mahdollista ratkaisua pohdin aiemmin.

Korruptiota ja varsinkin puolittaista korruptiota (à la maan tapa) varmasti on, mutta en usko, että se on prosentuaalisesti mitenkään kauhean merkittävä tekijä tässä.

(*) Toki on olemassa hyvin hoidettuja julkisen puolen IT-hankkeita. Tämä kirjoitus ei käsittele niitä, vaan sitä suurta enemmistöä, joka ei ole hyvin hoidettu.

Avoin hankinta on avointa koodia

Olin tiistaina taas eduskunnassa, ja Jyrki Kasvi puhui taas. Tällä kertaa kyseessä oli Tieken aamiaistilaisuus ”avoin ja ketterä julkinen hankinta”. Jyrki käsitteli joustavien ja tuottavuutta oikeasti parantavien tietojärjestelmähankkeiden hankaluudesta ja mistä se johtuu. Hänen pääajatuksensa olivat, että pitää miettiä kunnolla etukäteen mitä oikeastaan halutaan, ja lähteä prosessimuutoksista eikä it-järjestelmästä. Keskustelussa myös korostettiin ketterämpää menttelyä, että etukäteen ei voi tietää mitä täsmälleen tarvitsee, ja hankkeet pitää märitellä niin, että korjauksia voidaan tehdä projektin aikana.

Hyviä huomioita, mutta eivät riittäviä parantamaan julkisten it-hankkeiden karmeaa tilaa. On kuitenkin olemassa yksinkertainen (osa)ratkaisu, joka sysäisi liikkeelle kehityksen oikeaan suuntaan. Sitä ei tuotu esiin, enkä itsekään sitä iljennyt sanoa – idea on ehkä hieman liian poliittinen työnantajan nimissä sanottavaksi.

Sanon sen tässä: kaikki julkisten tahojen ostamat ohjelmistot pitäisi lailla pakottaa avoimiksi. Esimerkiksi cc-by-sa-lisenssillä.

Tällä ratkaistaisiin kaksi keskeistä julkisten hankintojen ongelmaa:

  1. Vanhoihin järjestelmiin integroituminen on yleensä raskasta, jopa mahdotonta, koska vanhojen järjestelmien rajapinnat ovat riittämättömiä. Jos vanha järjestemä on avoimesti muokattavissa, sinne voidaan lisätä tarvittavat rajapinnat. Ratkaisu ”tehdään jatkossa riittävät rajapinnat” ei tuo samaa, koska tulevia tarpeita on mahdoton tietää nyt, ja niiden arvailu tulee kalliiksi.
  2. Hankkeissa syntyy yleensä vahva vendor lock in: kun alkuoperäisen hankkeen tekee vaikkapa Tieto, jonka omaisuutta koodi on, ei muutoksia ja jatkotarpeita voi oikeastaan ostaa muualta. Monien IT-talojen ydinosaamista on tämän lock innin rahastaminen siten, että kilpailutukseen tarjotaan ohjelmisto tappiolla, ja voitot rahastetaan sitten muutoksilla.

Lisäksi avoimuudesta syntyisi vahva verkostovaikutus. Jos vaikka PSHT on hankkinut hyvän potilastietojärjestelmän, miksei HUS saisi ottaa sitä käyttöön myös? Miksi heidän pitäisi tuotaa omansa? Tai jos HUS haluaa tehdä omansa, ainakin PSHTltä voisi omaksua rajapinnat ja soveltuvat osat.

Ratkaisu on pakko tehdä lailla, koska muutoin oligopolimaisessa asemassa olevat isot IT-talot voivat kustannusnostoilla pelotella suuren osan ostajista olemaan vaatimatta avoimuutta. Ja ostajat eivät välttämättä ymmärrä, miksi avoimuus hyödyttä heitä, vaikka ensimmäisen oston hinta nousisikin.

Demarisoituna mallina tuosta voisi olla, että kaikki ohjelmakoodi on kaikkien julkisen puolen toimijoiden vapaassa käytössä, ja sitä voidaan luovuttaa alihankkijoille julkisia hankkeita varten (mutta ei muuhun käyttöön). Tällä saataisiin varmasti kohtuullinen osa avoimuuden hyödyistä, eikä se olisi ihan niin pelottavan kuuloista 70-luvun kommunistikammoonsa juuttuneille.

Moraaliselta kannalta voidaa myös kysyä, miksi meidän kaikkien verovaroilla ostettu ohjelmisto ei olisi meidän kaikkien vapaassa käytössä?

Kysyin tuosta ideasta kommenttia Kasvilta tilaisuudne jälkeen, ja kuulema ei riittäisi muuttaa hankintalakia, vaan myös kilpailulainsäädäntöä pitäisi rukata (en tosin aivan tajunnut miksi). Kuulema ongelmana on edes mahdollistaa avoimena koodina tilaamine suljetun rinnalla, saati että sitä suosittaisiin.

Idea ei ole alkujaan omani, vaan jatkojalostin sen Mikon kirjoituksen pohjalta