Pikaratikka ja lastenvaunut

Jokeri alkaa kulkea ensi viikon lauantaina, mitä on kauan odotettu. Erittäin hyvässäkin palvelussa on kuitenkin aina parannettavaa. Jokerin tapauksessa sitä on lastenvaunujen mahtuminen kyytiin.

Jokeri-vaunussa on kaksi pyörätuolipaikkaa. Vähän sovittelemalla niille menee 4 lastenvaunut, jos pyörätuoleja ei ole kyydissä. Mikäli kyytiin haluaisi tätä useampi tuore vanhempi, seuraavat joutuvat jättämään vaunut oviaulaan vastapäistä ovea vasten: vaunussahan on ovet kahdella puolella, kuten metrossa. Itse en mielelläni laittaisi lasta ovea vasten, vaikka sen onkin tarkoitus pysyä kiinni.

Jokainen jokeriratikka korvaa kaksi telibussia, joissa on tilaa 3 lastenvaunuille kussakin, kahdessa bussissa siis 6. Kapasiteetti laskee kolmanneksella, ellei lähdetä tunkemaan. Tästä tulee vielä ahdasta.

Jokerin oslata vaunut hankittu ja näillä pitää pärjätä. Mutta pikaratikoita ollaan tekemässä lisää. HSL:n hallitus lausui tänään näkemyksensä tulevien ratikoiden hankintasuunnitelmista. Yllytyksestäni hallitus lisäsi lausuntoon vaatimuksen: ”Kaluston suunnittelussa tulee huolehtia siitä, että vaunuissa on riittävästi tilaa lastenvaunuille ja matkatavaroille.”

Tämä lausuma ei yksinään tietenkään ratkaise ongelmaa. Mutta se muistuttaa, että ongelma pitää ratkaista ja lastenvaunujen mahtua kyytiin. Selitän alla mistä ongelma johtuu ja miten se ratkaistaan.

Tampereen ratikassa on tilaa kuudelle pyörätuolille ja siis 12 lastenvaunuille, mikä määrä on ainakin tampereella riittänyt hyvin. Tästä syystä myös pyörien kuljettaminen ratikassa on tampereella sallittua, joskin maksullista: kun tilaa on ja kyytiin mahtuu. Jokerin vaunuissa tila ei vaan riitä.

Tamperen ratikan ja Jokeri-ratikan pohjapiirrokset. Tampereella on vähemmän niveliä ja enemmän avointa lattiatilaa.
Tamperen ratikan ja Jokeri-ratikan pohjapiirrokset. Tampereella on vähemmän niveliä ja enemmän avointa lattiatilaa.

Tampereen ratikka on jokerivaunua 20cm leveämpi, mutta tätä suurempi tekijä runsaisiin vaunupaikkoihin on se, että nivelet ovat Tampereella harvemmassa. 37-metrisessä vaunussa on vain kaksi niveltä, kun 34-metrisessä jokerissa on 4. Nivelen kohdalla ei tietenkään voi olla vaunupaikkaa. Ja kun ovien tai pyörätelien kohdallekaan ei voi paikkoja laittaa, jää lopulta vain yksi kohta.

No, miksi jokeri sitten on niin mutkitteleva, kun Tampereella ei tarvitse? Se johtuu Helsingin rataverkosta, joka on niin ikään mutkitteleva. Ei toki Jokerin rata, eikä muidenkaan tulevien pikaratikoiden radat, mutta Hlesingin kantakaupungin vanha rataverkko kyllä.

Tampereella jyrkimpien mutkien kaarresäde on 25 metriä ja vaunu on mitoitettu niin, että se selviää näistä kaarteista. Myös Jokerin jyrkin kaarresäde on 25 metriä ja ja Vantaan ratikan 28 metriä. Mutta vaunut on hankittu kantakaupungin vanhalle ratikkaverkolle sopivaksi, ja siellä ahtaimmat kaarteet ovat 15m kaarresäteellä.

ns. “Kusiputkan mutka” Vallilan varikon edustalla on Helsingin ahtain ratikkakaarre. Nimi tulee siitä että aikoinaan kuljettajien WC sijaitsi sen keskellä.

Eli Jokerille hankittiin vaunuja, joissa on turhan vähän tilaa lastenvaunuille, koska muualla kaupungissa on sata vuotta vanhoja jyrkkään kääntyviä ratoja, joilla Jokerin vaunuilla ei ole koskaan tarkoitus ajaa. No, tälläistä aina sattuu. Ei Jokeria suunniteltaessa osattu varmaksi sanoa missä kaikkialla vaunuja käytettäisiin. Mutta nyt virhettä pitää lakata toistamasta.

Emme kuitenkaan voi noin vaan hankkia vaunuja 25 metrin kaarresäteelle. Pikaratikat kulkevat tulevaisuudessa myös keskustaan, mutta eivät suinkaan kaikkialle keskustan radoille. Helsingin kaupungin (ja HSL:n ja vaunuista vastaavan Kaupunkiliikenne oy:n) pitää määritellä ne reitit, joilla ratikat kulkevat ja tarvittavat varayhteydet. Nämä reitit sitten rempataan pikaratikoille sopiviksi, muita reittejä ei tarvitse.

Kantakaupungin ratikkaverkon minimikaarresäteet, sinisellä yli 19,5, punaisella alle. 19,5 metrin kaarresäde saattaisi siis olla hyvä kompromissitaso keskustaan suuntautuville piratikkareiteille. Kartta on vuodelta 2020, Pasilan ja Hesarin punaiset osuudet on käsittääkseni jo korjattu.
Kantakaupungin ratikkaverkon minimikaarresäteet, sinisellä yli 19,5, punaisella alle. 19,5 metrin kaarresäde saattaisi siis olla hyvä kompromissitaso keskustaan suuntautuville piratikkareiteille. Kartta on vuodelta 2020, Pasilan punaiset osuudet on käsittääkseni jo korjattu.

Samalla kun määritellään kaarresäteet, pitää myös tutkia ja määritellä suurimmat ulottumat, paljonko vaunu saa koukata kiskon sivuun kaarteissa. Se on jo jossain määrin teknistä ja en mene siihen pidemmälle nyt. Mahdollisuudet kehittää joustavampaa sisustusta ratikoihin perustuu sekä kaarresäteeseen että ulottumaan, joten molemmat pitää katsoa samalla kertaa.

Koska uusien ratikoiden hankintaa ollaan käynnistämässä nyt, niille määriteltävä minimikaarresäde ja ulottumat pitää määritellä nyt. Ja siksi myös reitit, joilla ne tulevat kulkemaan.

Sopiva minimitaso on, että ratikkaan mahtuu enemmän lastenvaunuja kuin vastaavan kapasiteetin määrään telibusseja. Jokerin pituisella vaunulla siis vähintään 7, pidemmillä vaunuilla enemmän. Ja jos päästään tampereen tasolle, aina parempi.

Mikäli tässä onnistutaan, samalla ratikoihin voisi tampereen tapaan mahtua myös polkupyöriä. Monilla reiteillä tämä olisi tervetullut lisä, jos lastenvaunujen ja pyörätuolien lisäksi siis mahtuu.

Iltapäiväkerho kaikille pikkukoululaisille!

Eilen iltapäivällä kokkasin lounasta kuudelle lapselle, joskus on ollut kymmenenkin. Ja toisinaan omatkin lapset ovat jossain muualla syömässä. Sellaista on hyvä lasten elämä. Välillä ollaan kotona, välillä kaverilla, laumana milloin missäkin.

Mutta eilen oli sunnuntai ja olin siksi kotona kokkaamassa. Arkisin useimpien lasten vanhemmat ovat töissä, niin minäkin.

Tänään meidän ekaluokkalainen, kuten kaikki hänen ekaluokkalaiset kaverinsakin, vietti tunnit kahdestatoista neljään leikkipuiston iltapäiväkerhossa. Ohjaajat hakevat lapset koululta IP:hen ison tien yli ja pikkoululaiset viettävät siellä neljään tai puoli viiteen. Leikkipuistosta he osaavat kävellä keskenään kotiin, ja joku aikuinen on yleensä jo aika pian sen jälkeen myös kotona. Järjestely on toiminut erittäin hyvin ja IP:stä on tullut lapsille niin tärkeä, että he halusivat sinne syyslomallakin. Sitäpaitsi IP:ssä on myös aikuinen, joka pelaa jalkapalloa lähes ammatikseen!

Iltapäiväkerholaisia matkalla kotiin

Tammikuussa lapsemme ei vietä iltapäiviään kerhossa. Eivätkä vietä ne hänen kaverinsakaan, jotka ovat samassa IP:ssä. Kaupunki nimittäin ilmoitti 8.12. päivätyllä viestillä, että puisto suljetaan 9.1. alkaen. Ilmoitus tuli viimeisellä mahdollisella hetkellä, jotta kuukauden irtisanomisaika palvelussa täyttyy. Korvaavia paikkoja ei toistaiseksi ole.

Noin tuhannen lapsen vanhemmat eivät tällä hetkellä tiedä, missä heidän lapsensa päiviään viettävät tammikuusta alkaen. Moni miettii, voiko jäädä töistä pois tai riittäisivätkö rahat palkata perheiden yhteinen lastenhoitaja.

Sulkupäätöksen syynä on päiväkotien akuutti henkilöstökriisi. Ymmärrän hyvin kriisin syvyyden ja sen ratkaisemiseksi täytyy tehdä kaikki mahdollinen. En kuitenkaan nyt puhu siitä. Puhun siitä, että ei ekaluokkalaisiakan voi kohdella näin!

Kaikki lapset ovat päässeet iltapäiväkerhoon vuodesta 2016 alkaen. Tuolloin kaupunginhallitus linjasi budjettipäätöksen osana, että kaikille 1.-2. luokkalaisille ja erityisoppilaille turvataan iltapäivätoiminta. Muistan sen hyvin, koska olin itse Vihreiden ryhmän neuvottelijana vaatinut tätä päätöstä – iltapäivätoiminnan takaaminen kaikille lapsille oli meidän keskeinen tavoitteemme ja niin myös päätettiin.

Siitä asti, viimeiset 6 vuotta, jokaiselle kaupungin eka- ja tokaluokkalaiselle on löytynyt paikka iltapäiväkerhosta, jos perhe on niin toivonut. Osa on ollut koulujen iltapäiväkerhoissa ja osa leikkipuistojen. Palvelut eivät juurikaan eroa toisistaan. Vanhin lapseni kävi ekaluokan koulun kerhossa jota pyöritti HJK ja tokalla puiston kerhossa, jota pyöritti puiston henkilökunta. Ajattelimmekin tuolloin kuusi vuotta sitten, että on ihan ok, että taataan paikka jommassa kummassa.

Olimme ehkä naiveja. Päätös ei ehkä ollut tarpeeksi selkeäsanainen, tai ehkä olisi pitänyt vaatia kaikille nimenomaan perusopetuslain mukaista iltapäiväkerhopaikkaa. Eilinen lehti kertoo nimittäin, että

“[K]aupunki ei aseta lapsia eriarvoiseen asemaan, koska kaikki perheet eivät ole hakeneet lakisääteistä iltapäivätoiminnan paikkaa.
Paikka on Järvenkallaksen mukaan annettu kaikille niille, jotka ovat sitä hakeneet.”

Kaupunginhallitus päätti, että taataan paikka jomman kumman laisessa toiminnassa. Näin on myös kuusi vuotta tehty ja perheet ovat voineet rakentaa elämänsä sen varaan, että hyvinvointiyhteiskunta tällä tavoin turvaa kaikille ekaluokkalaisille turvalliset iltapäivät. Ja nyt yhtäkkiä saamme lukea lehdestä, että olisi pitänyt ymmärtää, ettei kaupungin lupaus pidä ja hoksata että pitää hakea paikkaa oikean juridisen statuksen kerhosta.

Tämä tuntuu suoraan sanottuna petokselta. Kaupunki pettää ekaluokkalaiset.

Omasta puolestani tiedän, että löydämme varmasti jonkin ratkaisun omalle lapsellemme. Meillä asuu isovanhempia lähellä. Ja ehkä kehitämme naapurien kanssa jonkin ringin. Keskimmäinen lapsemme on myös melko itsenäinen – ja ehkä isosisarus on voi olla joitain iltapäiviä kotona.

Kaikilla perheillä ei ole samoja mahdollisuuksia. Joillain ei ole juuri mitään turvaverkkoja ja jotkut lapset todella tarvitsevat niitä. Tätä varten yhteiskunnan turvaverkot ovat olemassa! Niitä ei vedetä pois yhtäkkiä ja varoittamatta byrokraattisen muodollisuuden perusteella!

Pidän myös käsittämättömänä, että päätös on ilmeisesti tehty viranhaltijapäätöksenä, eikä edes kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnalle ole kerrottu kuin joitakin tunteja etukäteen. Muodollisesti leikkipuistojen sulkeminen varmasti on virkapäätös, mutta kun kaupunginhallitus on aikoinaan linjannut että paikka turvataan kaikille, tästä päätöksestä luopuminen edellyttää keskustelua etukäteen kaupunginhallitustasolla. Muunlainen toiminta johtaa epäluottamuksen kulttuuriin.

En ole nykyään kaupunginhallituksen enkä kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnan jäsen. Jos olisin, kääntäisin kaikki kivet, että jokaiselle tai ainakin mahdollisimman monelle lapselle löytyy IP-paikka.

Mitä voin valtuutettuna tehdä, on jättää aloite, että jatkossa Helsinki takaa iltapäiväkerhopaikan kaikille. Aloite on hidas ja kömpelö väline. Se ei ratkaise ensi kevään tilannetta. Mutta se estää tämän kafkamaisen näytelmän toistumisen, koska sen jälkeen kaupunginvaltuuston tahto on yksiselitteisesti kirjattuna päätökseksi.

Jollei iltapäiväkerhotilanteeseen ole löytynyt kaupunginvaltuuston kokoukseen 15.1. mennessä pysyvää ratkaisua, tulen tuolloin jättämään aloitteen, että jatkossa kaupunki takaa paikat, eikä tästä lupauksesta voida virkapäätöksellä pakittaa.