Kuntavaaleissa päätetään paikallisista asioista. Olen käyttänyt toistakymmentä vuotta Helsingin asioiden miettimiseen ja aion myös näissä vaaleissa puhua lähinnä niistä.
Mutta maailmassa on isompiakin asioita, asioita jotka voivat ratkaista sen, käymmekö me täällä neljän vuoden kuluttua taas vaaleja. Maailma luisuu kovaa vauhtia kohti autoritäärisempiä ja väkivaltaisempia aikoja. Vaikka paljon on jo tapahtunut, tämän vuosikymmenen ensimmäinen puolikas saattaa jälkikäteen olla se helpompi puoli.
Olemme Suomessa yhä suuremman uhan alla idästä ja samaan aikaan suurin liittolaisemme lännessä on ….no, kadonnut. Natoon olisi kannattanut liittyä jo aiemmin, nyt sen tuoman turvan jakso jäi kovin lyhyeksi. Eurooppa on Putinin ja Trumpin välissä hankalassa puristuksessa. Ja on ihan mahdollista, että kohta Eurooppa on ainoa sivistyksen ja demokratian majakka maailmassa – siis jos Eurooppa selviää.
Tämä ei ole turhaa alarmismia. Paljon positiivisemmatkin skenaariot ovat mahdollisia. Mutta niin ovat negavtiivisemmatkin. Yhtymäkohtia vuoteen 1938 on jonkin verran ja rakenteet jotka ovat pitäneet yllä rauhaa Euroopassa 80 vuotta ovat yksi toisensa jälkeen sortumisuhan alla. Pahimmillaan Ukrainan pään yli ja sitten meidän päidemme päidemme yli sovitaan kohta Molotov-Ribbentrop-sopimuksen tämän päivän versiota.
Tämä ei missään tapauksessa ole toivottava tulevaisuus. Mutta tällä hetkellä se näyttää erittäin mahdolliselta tulevaisuudelta ja olisi vastuutonta olla varautumatta siihen.
Yksi suuri ero 80 vuoden takaiseen kuitenkin on: Euroopan maat Venäjän länsipuolella eivät sodi keskenään, vaan ovat lähes kaikki vahvasti samalla puolella ja ymmärtävät olevansa tässä pulassa yhdessä. Samassa sotilasliitossa ja saman unionin jäseniä. Euroopan rauhan instituutioista EU on pystyssä ja Nato on antanut eurooppalaisille jäsenilleen kokemusta ja rakenteet toimia yhdessä.
Tässä tilanteessa on päivänselvää, että tarvitsemme kaksi asiaa:
- EU:lle kyvyn ohjata tehokkaasti rahaa asetuotantoon ja vahvan yhteyden myös yhteisen puolustuksen koordinointiin, tapahtui se sitten Naton puitteissa tai jotenkin muutoin.
- Eurooppalaisten valtioiden vahvan sotilaallisen länsäolon Ukrainassa – ja tarvittaessa muissa itärajan maissa.
Ensimmäinen kohta tarkoittaa EU:n yhteisvelkaa Ukrainan tukemiseksi ja puolustushankintojen kiihdyttämiseksi niin, että fokus on tehokkuudessa eikä protektionismissa. Ymmärrän, että tämä on monelle vaikea pala, mutta nyt on aika herätä todellisuuteen. On mahdoton kuvitella miten rakennettaisiin nopeasti tehokas eurooppalainen puolustus Venäjää vastaan ilman EU:n yhteisvelkaa.
Kolme vuotta sitten vasemmistopuolueet tekivät todella nopean käännöksen Nato-kannoissaan kun todellisuus ympärillä oli muuttunut. Nyt velkaa perinteisesti vastustaneiden oikeistopuolueiden (EU-kriittisistä puhumattakaan) on aika tehdä samanlainen uudelleenarvio. Tuskin siitä kukaan vaaleissa kiittää, mutta jälkikäteen voi itse ajatella, että on ainakin yrittänyt torjua Putinin uhkaa ja sotaa. Jokainen joka vielä vastustaa yhteisvelkaa, on joko Putinin puolella, Putinin hyödyllinen idiootti tai ei vaan ole miettinyt asiaa kunnolla. Kannustan aloittamaan miettimisen!
Toinen kohta on minulle henkilökohtaisesti vaikeampi. Olen kasvanut Suomessa ja Euroopassa, jossa sodan uhka on yhä kauempana menneisyydessä. Kieltäydyin asepalveluksesta ja vietin puoli vuotta vankilassa, koska asevelvollisuus on loukkaus yksilönvapautta kohtaan ja militaristinen eetos pilaa julkista keskustelua ja ajaa yhteiskuntia autoritärismiin. Olen näistä asioista edelleen samaa mieltä, mutta tänä päivänä valitsisin toisin. Vuonna 1999 ei ollut näköpiirissä, että edustuksellinen demokratia (kaikkineen puutteineen) tai huomattavan yksilöllisen vapauden ja turvallisuuden tarjoava järjestelmämme voisi olla kokonaisuudessaan uhattuna. Nyt on.
Putinin tavoiteet ja toimintatapa ovat melko selviä. Hän haluaa kaapata lisää maata ja alistaa lähellä asuvia kansoja vahvemmin kontrolliinsa. Kyse ei ole vain Ukrainasta, vaan jos ensimmäinen domino kaatuu, hän siirtyy seuraavaan. Ja tiedämme kokemuksesta, että hänen kanssaan on hyödytöntä neuvotella, koska hän ei pidä sopimuksia. Siksi ei pidä kysyä, mitä hän haluaa, vaan mitä hän ei halua.
Se mitä hän ei halua, on eurooppalaisten valtojen aseellinen läsnäolo Ukrainassa. Siksi se on parasta mitä nyt voidaan tehdä, ja pelotteena mahdollisesti ainoa kelvollinen korvike USA:n aiemmin Ukrainalle antamalle tuelle. Se lienee myös ainoa keino turvata Ukrainan itsenäisyys, jos jonkinlainen välirauha nyt solmittaisiin.
Koska Putin toimii kuten toimii, tämä ei ole eskalaatiota joka lisää suursodan riskiä, vaan päin vastoin vähentää riskiä, että Putin jatkaa sotaretkeään seuraaviin reunavaltiohin napattuaan Ukrainan. Se mitä hän pelkää, on yhtenäinen Eurooppa joka on valmis vastaamaan hänen uhkaansa. Sitä vastaan hän ei sotilaallisesti pärjää ja se on ainoa syy, miksei hän hyökkää tännekin. Reunavaltioista yksikään tuskin selviäisi yksin.
Siksi Ukrainaan tarvitaan voimakas ja mahdollisimman laaja eurooppalainen sotilaallinen läsnäolo. Mahdollisimman pian, esimerkiksi suojaamaan Läntistä Ukrainaa.
Kehotan kaikkia punnitsemaan näitä kahta kohtaa vakavasti, ja äänestämään ainoastaan puolueita tai vähintään puolueen sisällä ehdokkaita jotka ovat valmiita turvaamaan liberaalin Euroopan tulevaisuuden. Siitä ei päätetä näissä vaaleissa, mutta Putinin ja trumppilaisten kylvämä hajaannus on niin vahvaa, että saatamme olla eurooppalaisen toimintakyvyn suhteen veitsen terällä.
Tämän reunaehdon puitteissa, varsinainen äänestyspäätös kannattaa tehdä paikallisten kysymysten pohjalta. Esimerkiksi jos on sitä mieltä, että koululaisten turvallisuus on tärkeämpää kuin sujuva autoilu, minä olen erinomainen ehdokas!
Jokainen meistä voi tehdä eurooppalaisen sivistyksen ja turvallisuutemme eteen oman osansa. Oma kontribuutioni keskittynee jatkossakin siihen, miten rakennamme kaupunkia joka toimii mahdollisimman hyvin, miten puramme riippuvuutemme fossiilisiin polttoaineisiin, jotka tuodaan vihamielisistä tai mahdollisesti vihamielisistä valtioista sekä miten rakennamme tietojärjestelmiä, jotka tarjoavat meille parempaa digitaalista suvereniteettia Suomessa ja Euroopassa. Nämä ovat pienempiä asioita kuin globaalit kysymykset, mutta näistä kuntavaaleissa päätetään.