Linjasimme kaupunkiympäristölautakunnassa, että länsiväylä pitäisi muuttaa kaduksi. Päätös syntyi äänin 7-4, kun lautakunta Anni Sinnemäen esityksestä muutti Länsiväylän ympäristön osayleiskaavan suunnitteluperiaatteita.
Pohjaehdotuksena oli moottoritietunneli Lauttasaaren halki ja runsas rakentaminen sen päälle sekä täyttömaalle, joka tehtäisiin tunnelin kaivuumurskasta. Lautakunnan kannattama katuvaihtoehto sisältää niinikään rakentamista, mutta koska tunnelin murskaa ei ole vieressä odottamassa loppusijoituspaikkaa, merentäytön määrä voi olla vähäisempi.
Lauttasaari ja Salmisaari pohjoisesta. Kuvituskuva, ei suunnitelma. Salmisaareen ajatellaan korkeampaa rakentamista, Lauttasaaressa mittakaava olisi maltillisempi.
Osayleiskaavan pohjaksi tehdyssä vaihtoehtojen vertailussa verrattiin neljää vaihtoehtoa, joista tärkeimmät olivat moottoritietunneli (VE3) ja katumainen vaihtoehto (VE2).
Vaihtoehtojen olennaisimmat erot ovat:
Moottoritietunnelivaihtoehdossa hiilipäästöt per kerrosneliö ovat 50% korkeammat
Katuvaihtoehdon kaavatalous on +110M€, tunnelin -100M€. Eroa yli 200M€ (nämä ovat hyvin alustavia lukuja)
Moottoritievaihtoehto johtaisi selvästi suurempaan autoliikenteen määrään ja osuuteen länsisuunnasta kohti keskustaa.
Moottoritietunnelin kanssa merentäyttöä tehdään väistämättä enemmän, katuvaihtoehdossa sen määrää voidaan harkita vapaammin
Miksi käyttäisimme 200 miljoonaa veronmaksajien rahaa siihen, että saamme enemmän autoja Espoosta Helsingin keskustaan? Länsimetrohan tehtiin jo mahdollistamaan sujuva yhteys.
Lautakunnan suosiman katumaisen vaihtoehdon hahmotelma. Lautakunta halusi rajata myös merentäyttöä, joten lopputulos tuskin on aivan tämä.
Samat suunnitteluperiaatteet käsittelivät myös Salmisaaren aluetta, jossa moottoritien tilalle myöskin suunnitellaan katua ja runsasta rakentamista. Joskin lautakunta esitti myös harkittavaksi, että jatkossa Salmisaarta ja Lauttasaarta voitaisiin käsitellä myös erikseen.
Kaikissa ratkaisuissa pitää erikseen huomioida myös satamaliikenteen sujuvuus ja tätä lautakuntakin edellytti.. Se vaatii suunnittelua eikä ole aivan yksinkertaista, mutta on ilman muuta mahdollista.
Tämä oli vasta hyvin varhaisen vaiheen päätös, mistä lähtökohdista suunnitelmaa lähdetään tekemään. Konkreettista suunnitelmaa ei siis vielä ole olemassa, ja on mahdollista että seuraavaksi esitetään useampi vaihtoehtoinen suunnitelma – ja on mahdollista että tunnelistakin tulee vielä yksi verrokki.
Erittäin monta erilaista vaihetta on siis vielä edessä, mutta nyt lautakunta on linjannut, että ensisijassa Lauttasaareen halutaan katu. Tältä pohjalta valmistelu etenee.
Toteutusohjelmassa ei päätetä kaavasta, eli mitä jollekin alueelle tehdään, mutta kyllä aikataulusta, että milloin eri yleiskaavan eri alueita ja esimerkiksi ratikoita rakenneteaan. Kyse on tämän lautakuntakauden ehkä suurimmasta asiasta ja sitä käsiteltäneen tässä vielä muutamakin kokous.
Toteutusohjelma tehtiin viimeksi 2017 ja tämä on nyt sen päivitys tälle valtuustokaudelle. Suurin muutos on ns. Jokeri 0:n eli Herttoniemi-Pasila-Meilahti -ratikan aikaistaminen rakentumaan ennen vuotta 2035. Se tarvitaan Teollisuuskadun muuttuessa läpiajoväylästä keskusta-alueeksi ja myös tarjoamaan Itä-Helsingistä ja Meilahdesta paremmat yhteydet Pasilaan.
Toinen mainitsemisen arvoinen liikennehanke on baanaverkon aikatauluttaminen valmistuimaan myöskin ennen vuotta 2035. Kysyin onko baanojen osalta olemassa jotain aikataulutettua suunnitelmaa, milloin mikäkin on tarkoitus tehdä, mutta valitettavasti toistaiseksi ei ole olemassa täsmällisempää aikataulua kuin Pyöräväylien priorisointi- ja toteutusohjelmassa.
Yleiskaavan toteuituksen painopisteet ennen vuotta 2035. Mukana Vihintien. Tuusulanväylän ja Laajasalontien bulevardit, malmin knettä, Viikin keskusta, Itäkeskus, Itäväylä… Lisäksi paljon ratikoita jne
Missasin kokouksen alkuosan työesteen takia. Sinä aikana päätettiin että Vanhankaupunginkosken padon purkua aletaan suunnitella. Tarvitaan vielä useita selvityksiä ja suunnitelmia ennen kun mitään konkreettista tapahtuu, mutta nyt on asetettu aikataulu, että helmikuuksi 2023 pitää olla olemassa yleiskuva mitä kaikkea pitää tehdä ja millaisella aikataululla se tehdään.
Tavoite on helpottaa kalojen nousua Vantaanjokeen. Ei ole aivan ilmeistä, kuinka paljon padon purku sitä oikeasti helpottaa ja mitä kaikkea muuta tarvitaan. Mutta tämä lienee ainoa tapa saada siitä selvyys.
Maalämpökaivoja saa jatkossa rakentaa myös kaupungin maalle tontin rajan ulkopuolelle! Tämä helpottaa maalämpöön siirtymistä kaupunkialueella, missä tontit ovat usein ahtaita. Käytännössä yleisin tapa tähän lienee, että kaivoja porataan vinoon, eivätkä ne välttämättä siis näy maan pinnalla tontin ulkopuolella mitenkään. Lautakunta madalsi vielä hiukan hintoja, jotta siirtymää saadaan vauhditettua.
Terasseille puolestaan saatiin uudet ja aika selkeät ohjeet. Lautakunta vielä korosti, että kävelykeskustassa pitää terasseja pyrkiä sallimaan missä mahdollista. Terassit elävöittävät kaupunkia verrattuna paljaaseen asfalttiin.
Toinen linja 10:een suunnitellaan täydennysrakentamista, noin 17 asuntoa lisää ullakoille ja korottamalla pihasiipeä 2 kerrosta Hekan vuokratalossa. Lähiseudun asukas oli esittänyt vaihtoehtoisen suunnitelman, jossa korottamisen sijasta oltaisiin purettu autokansi ja muutettu kellari asunnoiksi. Tämä voi olla teknisestikin haastavaa, mutta varsianinen syy miksei sellaista ole suunniteltu on, että kyse on hankekaavasta, eli tontin haltijan hakemuksesta on tehty täydennysrakentamisen salliva kaava. Sellaiset tehdään sallimaan rakentamista jonka tontin haltija haluaa tehdä, jos se on yleiskaavan ja muiden kaupungin periaatteiden mukaista.
Kysyin, onko mietitty koko korttelin täydennysmahdollisuuksia ja nykyisten rakennusten tulevaa käyttöä laajemmin, mutta vastaus oli ei. Samasta syystä. Linjojen päätä olisi hyvä joskus miettiä kokonaisvaltaisesti Mikko Särelän tapaan. Asia jäi vielä viikoksi pöydälle.
Länsiherttoniemen rakennuskielto on ollut voimassa nyt kaksi vuotta ja päätimme jatkaa sitä vielä 2 vuotta. Pitkät rakennuskiellot ovat merkittävä ongelma, mutta 4 vuotta ei vielä ole pitkä. Uuden kaavan laatiminen vie väistämättä useamman vuoden. Kysyin, kauanko on odotettavissa että rakennuskieltoa vielä tarvitaan, ja onko rajauksen tarpeen sisältää esimerkiksi Siilitien metroasema ja Hiihtäjäntien uudet talot (ja näihin saanen vielä vastauksen erikseen).
Kun rakennuskielto 2 vuoden kuluttua tuodaan seuraavaan käsittelyyn, odotan että on olemassa perustelu, mitkä ovat ne konkreettiset uhat, joita vastaan varautumiseen se tarvitaan ja olisiko niitä mahdollista torjua muilla keinoin. Lähtökohtaisesti kaavan mukaisia rakennuksia saa tehdä ja rakennuskielto on perusteltu vain väliaikaisena poikkeuksena perustellusta syystä.
Viime päivinä minulla on ollut vaikeuksia ajatella asioita jotka eivät ole yleiskaava. Vietän päiväni puhuen siitä, kirjoittaen siitä ja yöni nähden siitä unia. Hyvässä ja pahassa, sekä sisällöstä että prosessista.
Ehkä on siis aika avata täälläkin muutamia ajatuksiani siitä, mitä minä tässä yleiskaavassa oikein näen.
Ensimmäinen ajatus: ilmastonmuutos on totta.
Me kaikki tiedämme sen. Mutta tiedosta on pitkä matka toimiin, ja ilmastonmuutos vaatii myös toimia. Vuoteen 2050 mennessä hiilidioksidipäästöt pitää saada nollaan, tai itse asiassa selvästi miinukselle: hiiltä pitää poistaa ilmasta enemmän kuin sitä sinne tuotetaan.
Kaupungissa suuret hiilidioksidilähteet ovat lämmöntuotanto, asunnot ja liikenne. Näistä liikenne on kysymys, johon voidaan merkittävästi vaikuttaa kaupunkisuunnittelulla: ihmisten välttämättömiä matkoja pitää saada lyhennettyä, eli kohteiden, joihin he säännöllisesti kulkevat, pitää olla lähempänä. Lisäksi liikkumisesta selvästi suurempi osa täytyy hoitua joukkoliikenteellä, pyörällä tai kävellen. Kumpikin näistä tarkoittaa, että rakentamisen pitää olla selvästi tiiviimpää, ja lähempänä seudun ydintä.
Tämä on minulle yksi yleiskaavan suurista lähtökohdista ja kantava ajatus jolla sitä pitää arvioida. Tiiviimpi kaupunki on ekologisempi kuin harvaan rakennettu. (ja se yksi tutkimus johon usein viitataan ei edes koske tätä, vaan vertaa kaupunkia maaseutuun, ja on sitä paitsi metodologialtaan päin prinkkalaa)
Toinen ajatus: Meitä tulee tänne lisää.
Lapsia syntyy joka vuosi edellistä enemmän. Omassakin yläkerrassani niitä nukkuu nyt kaksi. Muu Suomi ehkä hiljalleen harmaantuu ja väki vähenee, mutta Helsingin seudulla trendi on päinvastainen. Suuret ikäluokat ovat Helsingissä 25-30-vuotiaat.
Emme voi vain päättää, että Helsinkiin ei tule lisää ihmisiä. Tulee, jos tahtoo tulla. Kättäriltä, muualta maasta ja jatkuvasti enemmän myös maailmalta. Jollemme tee näille uusille helsinkiläisille tilaa, joutuvat he pitkin kehyskuntia, kun asuntopula Helsingissä pahenee. Asuminen Helsingissä on jo nyt kallista ja eriarvoistavaa. Minä haluan, että Helsinkiin voivat perustaa kotinsa kaikenlaiset ihmiset taustasta ja tuloluokasta riippumatta, ja haluan, että myös nykyisten helsinkiläisten lapset voivat halutessaan jäädä.
Ja vielä kolmas ajatus: maantieteelle emme voi mitään.
Helsingin keskusta on siinä missä se on. Keskustaa on sata vuotta yritetty siirtää Pasilaan, ilman sanottavaa menestystä. Korkeintaan se voi laajeta sinne. Erilaisilla seutukaavoilla ja metropoleilla on koitettu ratkaista kaupunkikehityksen ongelmia vuoskymmeniä, mutta kun visiosta päästään kartalle asti, ydinkysymykset eivät ole muuttuneet.
Jatkossakin Helsinki tulee olemaan kallioisella niemellä jossa tila loppuu aina kesken.
Uskon myös, että ihmiset ihan oikeasti haluavat asua kaupungissa. Eivät tietenkään kaikki, mutta moni haluaa – en ainoastaan minä. Ei tämä ole mikään savuinen, sumuinen kaupunki jonne on jouduttu pakosta, tai jonne ”ihmisiä asutetaan”. Tämä on kaupunki, jonne halutaan tulla ja koti josta halutaan olla ylpeitä. Töölö ei ole ”lapsille sopimaton kasarmi”, kuten 60-luvulla väitettiin. Kolmatta linjaa kävellessä en vaivu nostalgiaan, vaan kysyn, miten tätä voi tehdä lisää?
Suunnilleen tältä pohjalta olen ajatellut yleiskaavaa. Ja viimeiset viisi vuotta pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että siitä tulisi mahdollisimman hyvä.
Ja se onkin monella tapaa hyvä, parempi kuin voisi toivoa.
Okei, on mahdollista, että olen miettinyt yleiskaavaa hieman pitempäänkin kuin ”pari viime päivää”.
Kaavan perusajatus on tiivistäminen. Tehdään ekologisempaa ja toimivampaa kaupunkia rakentamalla lähemmäs. Käännetään 60 vuoden hajauttamistrendi ja katsotaan asioita uudesta näkökulmasta.
Keinoja on kaksi:
rakennetaan olemassa olevien talojen väleihin lisää taloja. Se on yleiskaavan tasolla riidatonta, kaikki kannattavat sitä. Mutta sitten niiden talojen kohdalla se on riitaisaa, varmaan yksikään hanke ei saa koko naapuruston hyväksyntää. Lisäksi se on hidasta.
Muutetaan moottoritiet kaduiksi ja rakennetaan niiden viereen, nykyisten melualueiden paikalle. Kaikki moottoritiet kehä ykkösen sisäpuolella. Joka ikinen.
Moottoritien purkaminen ja asuntojen rakentaminen tilalle on tämän yleiskaavan ydin. Se on symboli sille, miten vanha tuhoisa hajauttamiskehitys käännetään kohti kestävämpää tulevaisuutta. Siitä tässä on kyse.
No, kun kaava koskee koko kaupunkia, se koskee toki lukemattomaan määrään muitakin asioita. Moni kaavan ehdottama muutos on hyvä, osaan suhtaudun epäillen. Ja moni ehdotus on herättänyt myös vastustusta. Osa kritiikistä perustuu kaavan aitoihin huonoihin puoliin. Osa taas sen tuomaan uhkaan itse kullekin kritisoijalle. Ja osa ihan vain väärinkäsityksiin. Silti kaikki ne ovat osa kansalaiskeskustelua. Osa sitä vuorovaikutusta ja prosessia, jolla tällaiset päätökset tehdään.
Näkyvin kritiikki on korostanut, että uhattuja luontokohteita pitää suojella. Olen tästä täysin samaa mieltä. Helsingissä on jo ainakin vuosisadan vältetty metsänhakkuita, ja siksi metsämme, vaikka toki pieniä, ovat monet poikkeuksellisen hyvin säilyneitä vanhoja metsiä. Luonto sopii ja mahtuu kaupunkiin – paljon nykyistä laajemminkin, ja sillä on omat vaatimuksensa. Liito-orava pesii ullakoilla, mutta hakee ruokansa silti metsästä. Eikä huuhkajapesueelle käynyt Forumin kulmalla lopulta hyvin (vaikka huuhkajat noin muutoin pärjäävät Helsingissä).
Pidän myös arvokkaana, että ihmiset pääsevät halutessaan metsään. En missään tapauksessa ole luontoarvojen asiantuntija, siinä asiassa kuuntelen viisaampia. Sen sijaan liikkuminen luonnossa on minulle tärkeää myös henkilökohtaisesti. Liikun perheen kanssa paljon etenkin saaristoluonnossa, ja kun aiemmin syksyllä menin naimisiin, minulle oli tärkeää tehdä se nimenomaan metsäisessä saaressa Helsingissä. Kyläsaaren joutomaa on minulle rakas, vaikka onkin vain vanhalla kaatopaikalla kasvavaa koivikkoa. Vanhemman lapsen päiväkoti tekee viikoittain retkiä Rastilan metsään, jossa lapset kiipeävät puihin, rakentavat kävyistä labyrintin ja kaikkea sitä loputonta iloa, jota lapsi voi metsästä saada. On todella arvokasta, että Helsingissä päiväkotiryhmät pääsevät metsään. Ja kaikki muutkin niin halutessaan.
Ulkoilumaastoksi eivät toki sovi luonnonsuojelualueet, koska jokainen ulkoilija kuluttaa luontoa. Siksi tarvitsemme myös metsiä, joissa hyväksymme ihmisen jäljet.
Se mitä en ymmärrä, on vaatimukset pitää ihmiset poissa metsistä (varsinaisia suojelukohteita toki lukuun ottamatta). Että metsän lähelle ei saisi rakentaa, jotteivät ihmiset kulkisi metsissä. Minä haluan, että ihmiset voivat kulkea metsissä. Kun metsän viereen rakennetaan lisää, yhä useampi voi kulkea metsässä, ja metsän tuottama ilo ja hyöty siis vain kasvaa.
Ymmärrän myös argumentit, että taloudellinen tehokkuus ja yritystoiminnan edellytykset pitää huomioida. Kaupungin pitää voida elää ja kehittyä, ja aktiivinen yritystoiminta on se, johon seudun elinvoima perustuu.
Mutta niiden argumenttien pitää perustua faktoihin. Näyttäkää yksikin tutkimus, jonka mukaan kasvavat etäisyydet lisäävät tehokkuutta. Tai että kivijalkayrittäjyyden kannalta parkkipaikat olisivat hyvää kävely-ympäristöä tärkeämpi. Eivät lisää, eikä ole. Yleiskaavan perusperiaatteet ovat parhaan maallikkoymmärrykseni mukaan juuri niitä, jotka luovat taloudellista tehokkuutta, kukoistavaa yritystoimintaa ja lisää työpaikkoja, kestävämpään kaupunkiin.
Yleiskaavaan sisältyy ongelmansa ja riskinsä. Ymmärrän, että jotkut haluavat palauttaa sen valmisteluun, saadakseen tilalle jotain parempaa. En jaa heidän arviotaan. Uskon, että onnistuessaan he joutuisivat pettymään, ja nelisen vuotta myöhemmin käsillä olisi nyt tehtävää huonompi päätös.
