Teen jostain syystä edelleen lähes kaikki ruuat vegaanisina, vaikka siihen ei enää aikoihin ole ollut suoria sosiaalisia syitä. Onhan se tietysti ekologisempaa olla käyttämättä eläinperäisiä tuotteita (erityisesti maitotuotteita) silloin kun ei niitä tarvitse, mutta ehkä suurin syy on, että opin vuosien myötä melko hyväksi vegaanikokiksi ja olisi sääli heittää moista osaamista hukkaan.
Tässä siis vegaanisen pashan respeti jonka kehitin tuossa pääsiäisenä. Likimain vastaavaa tullut tehtyä ennenkin, ja näemmä joku ohje löytyy Eläinoikeusfoorumiltakin.
- Purkki (300ml) vaahtoutuvaa soijakermaa (mielummin vatkaamalla vaahtoutuvaa, mutta sitruunaan perustuvakin toimii)
- Puoli purkkia (250ml) Alpron maustamatonta jugurttia.
- Parikyt grammaa margariinia
- Hiukan Tofutti-tuorejuustoa (maustamatonta ei enää saa, mutta yrttijuusto on niin mietoa että sitä voi käyttää kohtuullisia määriä)
- Sitruunaa tai sitruunamehua (vaikka kerma menisi vatkaimella kannattaa lisätä maun vuoksi)
- Melko reippaasti sokeria (tai hillosokeria jos haluat sitouttaa aineita lisää
- Vaniljasokeria (paitsi jos kerma maistuu liikaa vaniljalta valmiiksi)
- Purkkikirsikoita (yh)
- Rusinoita
- Sukaatteja
- Mantelilastuja
Vatkaa kerma, sotke muut aineet keskenään (margariini kannattaa lämmittää pehmeäksi ja kirsikat pilkkoa) ja lopuksi vatkaa kerma sekaan.
Kippaa seos harsolla/kankaalla peitettyyn valutusastiaan ja valuta jääkaapissa ainakin yön yli, kaksi yötäkään ei haittaisi. Käännä tarjoiluastalle ja koristele kirsikanpuolikkailla tai millä vaan.
Tällä respetillä tulee suunnilleen lävikköön tai pashamuottiin sopiva määrä. Kahvinsuodattimeen tai juustoraastimeen tehdessä puolikas annos olisi varmaan sopiva.
Tulos on todella ”kevyt” ja helppo syödä, kermaisan rahkan oloinen. Alpron osuutta lisäämällä saisi varmaan raskaamman koostumuksen aikaiseksi.
Molekyyligastronomisesti ajatellen oleellista on kerätä seokseen tarpeeksi proteiinia että se pysyy kasassa. Se tuleeko proteiini soijakermasta -jugurtista vai -tuorejuustosta on toissijaista, mutta mitä vähemmällä vedellä pääsee, sen lyhyempi valutus on tarpeen. Soijaproteiini myös sitoo maitoproteiinia paremmin, joten mitään erillistä korviketta kananmunankeltuaiselle ei tarvitse.
Proteiinin lisäksi pitääkin sitten enää saada seokseen omaan makuun sopivasti sopivasti happamuutta, sokeria ja sattumia. Itse koen nuo kamalat purkkikirsikat välttämättömäksi osaksi pashaa.
Kiitos vinkistä. Pitääkin laittaa talteen ja koittaa heti seuraavan pakanallisen kevät- ja kasvujuhlan aikaan. Eli vuoden päästä.
Oletko muuten kokeillut korvata kätevästi silkentofulla jonkun ainesosan?
Oi että, tätä pitää kokeilla. Jäi tosin tänäkin vuonna pasha tekemättä (niinkuin aina ennenkin), mutta yritän viimeistään ensi vuonna kaivaa tämän uudestaan esille. 🙂 Tai tässä jonain aktiivisena päivänä makeanhimon iskiessä.
Huomatkaa toki että sen maitoversion saa tehtyä hieman vähemmällä ainesten etsimisellä jos on siihen halukkuutta.
Kevytpashoja sen sijaan ei kannata tehdä. Ihan typerää pilata ruoka jota syö vain kerran vuodessa. Maku menee mutta säästyypä ainakin sata kaloria vuotta kohden.
Onko tuo tuommoinen nyt aikuisen miehen ruokaa…
Molekyyligastronimisesti ajatellen, hiukan sitruunamehua (5 ml per 250 ml) nopeuttaa tavallisenkin kerman vaahtoutumista. Happamuuden hienoinen lisääminen heikentää sitä miten proteiinit vahvistavat rasvapisaroita ympäröiviä membraaneja, joten rasva pääsee uudelleenorganisoitumaan vaahtoverkostoksi pienemmällä mekaanisella vatkaamisella. McGee:n kirjasta luin.
Kas, en tiennytkään että tuo sitruunamehun efekti on yleisempikin. Kiitos vinkistä, saan tekosyyn lisätä sitruunaa kermavaahtoon (rehellisesti sanottuna opin joskus pitämään siitä sitruunakermavaahdosta, tavallinen maistuu jotenkin tympeältä siihen verrattuna).