Tulevaisuus on tänään, osa 1/n
Ostin takin, joka on teknistä kangasta. Termi on tietenkin vähän typerä, mutta ehkä siinä on jotain osuvaakin. Kaikille muille tekniset vaatteet ovat varmaan olleet arkipäivä jo koko tämän vuosituhannen, mutta ostan niin harvoin mitään (varsinkaan uusia vaatteita; viimeeksi taisin ostaa uuden takin 2003), että en ollut tehnyt niihin aiemmin lähempää tuttavuutta.
Kuten siis jo tiedättekin, homman idea on siinä, että kangas päästää vesihöyryn läpi, ja siten hengittää toisin kuin perinteiset sadevaatteet, mutta ei päästä nestemäistä vettä läpi, ja siten suojaa sateelta. Tämä saadaan aikaan yksinkertaisella teknisellä ratkaisulla: kankaan (itsessään vettä hylkivät) kuidut on ommeltu niin tiuhaan, että pintajännitys estää vesipisaraa solahtamasta niiden välistä, mutta häyry kulkee vapaasti. Tekninen kangas on siinä mielessä osuva termi, että homma perustuu satoja vuosia tunnettuun fysiikkaan, mutta tarvitaan modernia teknologiaa, jotta moista kangasta voisi järkevästi valmistaa.
Miksi sitten kerron tästä? Koska tämä on scifiä.
Ei nyt sentään ihan samaa kaliperia kuin läpinäkyvä voimakenttä joka suojaa luodeilta tai tyhjiöltä suojaava ohut kangas, mutta yksi askel eteenpäin arkirealiteeteista kohti maailmaa jota ei enää voi erottaa magiasta.
Takkini ei ole sadetakki; olisi virhe ajatella että kyse on vain mukavammasta sadetakista, siinä jää huomiotta teknisen muutoksen epäsuorat vaikutukset. Käytän sitä töihin pyöräillessäni, vaikkei olisi minkäänlaista sateen riskiä, koska se on hyvä takki, joka vaan lisäksi sattuu pitämään vettä.
Valitettavasti takkini on urheilutakki. Ilmeisesti rättikaupan paksukalloiseen bisnesprosessiin ei ole vielä ihan uponnut, että joku saattaisi haluta olla ulkona sään armoilla muutoinkin kuin urheillakseen. Olisin valmis maksamaan kohtuullisia summia tyylikkäästä villakangastakista joka bonuksena pitäisi täydellisesti vettä. Onko oikeastaan mitään syytä, miksi jonkun vaatteen ei pitäisi pitää vettä?
Aloitan tällä postauksella (mahdollisesti yksiosaisen) sarjan, joka kertoo siitä miten tulevaisuuden itsestäänselvyydet antavat itsestään vihjeitä jo nyt.
Vahattu puuvillakangas muuten pitää jokseenkin täydellisesti vettä. Samoin kuin öljykangas. Ja molemmat hengittävät. Ja molemmat on tunnettu pitkälti yli sata vuotta. Ja molemmista valmistetaan (ainakin minusta) varsin tyylikkäitä takkeja.
Täydellisesti, siis siinä määrin, että jos pyöräilen Tikkurilasta Munkkiniemeen kaatosateessa, takin alla on hieman kosteaa, muttei missään tapauksessa märkää.
”Onko oikeastaan mitään syytä, miksi jonkun vaatteen ei pitäisi pitää vettä?”
Varsinkin mitä ulkoiluvaatteisiin kunnon ulkoilutilanteissa tulee, on valinta usein vedenpitävyyden ja hengittävyyden välillä. Vaikka materiaalit ovat parantuneet (ennen oli Gore-tex, nyt on eVent yms), on valinta silti tehtävä noiden kahden ominaisuuden välillä. Tässä mielessä sään tuntemus on hyvästä, jotta voi arvioida mitä tarvitsee pakata mukaan ja mitä ei – kaikenhan voi ottaa mukaan, mutta se lisää painoa ja sen myötä ulkoilussa taas kestää kauemmin (itse puhun vuorikiipeilyperspektiivistä missä meininki on pitkälti paikallaanoloa ja sitten taas aika hektistä toimintaa, eli hikoilu/kuivaus-sykli on koko ajan käynnissä. Kaikkihan tietää vanhan sanonnon ”cotton kills” ja tässäkin tapauksessa se pitää paikkansa – puuvillapaita alla ja vedenpitävä takki ei ole ihan mukavin mahdollinen kombo.
Itse tätä nykyä käännyn enemmän hengittävyyden suuntaan. Villapohja (esim. merino) ja hengittävä takki meinaa, että ok, saatat kyllä vähän kastua, mutta jos kerrokset on kunnossa niin kyllä se kehon lämpö taas yllättävän nopeasti kuivaa ja merinossahan se kosteus ei ainakaan vaatteeseen jää vaan haihtuu.
Eli vastauksena alkuperäiseen kysymykseen: Tuota ei ole vielä 100% ratkaistu.