Tuossa kun söin aamiaiseksi graham-paahtoleipiä itsetehdyllä omenahillolla, paistettuja luomukananmunia ja Alfred Nordquistin tummapaahtoista kahvia, luin Hesarista(*) juttua uusista painonhallintakursseista. Läheltä piti, etten saanut verenpainetautia pelkästä tuohtumuksesta.
”Tämmöisen vois vaikka jokainen tehdä kotona. Hyvä elämä. Mitä se sinulle merkitsee? Juttelet itsesi kanssa. Tämä voi olla aika pysäyttävääkin.”
[terveyskonsultti] Vanhanen kehottaa miettimään, mitkä asiat voi muuttaa ja mitkä ei. Työ on mitä on. Asuinpaikka on missä on. Mutta syömiseen voi vaikuttaa! Liikkumiseen voi vaikuttaa!
Tämä todellakin nyt on aika pysäyttävää. Yrittäkö joku ihan oikeasti auttaa elämäntapojen muuttamiseen näin? Ja ihmiset uskovat tämän auttavan? Alkaa jo pelottaa.
Noin näppituntumalla, hyvinvoinnin kolme tärkeintä kulmakiveä ovat perhe, työ ja koti. Jotta voisi olla onnellinen elämässään, kaikkien kolmen pitää olla sellaisia, että niiden kanssa voi elää. Ei täydellisiä, mutta tilanteessa jonka voi hyväksyä. Jos parisuhde ahdistaa tai työ on perseestä, ei elämä muutenkaan ole mukavaa kuin ehkä hetkittäin. Sama koskee kotia, sinne pitää olla mukava saapua.
Elämänhallinta lähtee siitä, että tuntee voivansa vaikuttaa elämänsä merkittäviin asioihin. Siis perheeseen, työhön ja kotiin. Jos merkittävät asiat suljetaan jo lähtökohtaisesti oman hallinnan ulkopuolelle, ja itse saa päättää vain syömisestä ja liikkumisesta, niin onhan se aivan selvää, että homma alkaa ahdistaa. Sitä voi sitten reagoida maanisesti kontrolloimalla niitä harvoja asioita joita voi (anoreksia, ortoreksia, fitness-harrastus) tai syömällä ja löysäilemällä oikein kunnolla, käyttämällä sitä ahtaasti rajattua vapauttaan.
Itse asiassa on aika vaikea perustella, millä tavoin pussikeitoilla eläminen ja neuroottinen lenkkeily olisi jotenkin parempaa elämänhallintaa kuin karkin mussuttaminen ja sohvalla makaaminen. Ei se ole, kumpikin on vain erilaisia rekatioita siihen, ettei koe voivansa hallita elämäänsä.
Seuraakin kolmen kohdan kurssi elämänhallintaan
- Tee töitä joista pidät
Onko töissä kivaa? Jos ei, mieti, tuntuuko siltä että voit muuttaa työtäsi sellaiseksi, ettei vituta. Jos ei tunnu, ota loparit. Sillä ei ole väliä, voitko oikeasti muuttaa työtäsi vai et, jos tuntuu siltä että et voi, se syö henkisiä resursseja, ja heikentää omanarvontuntoa. Väliä on vain subjektiivisella kokemuksella, koska elämänhallinta on subjektiivista.
Jos jaksat hakea uutta työtä vielä vanhassa käyden, se voi olla fiksua. Mutta jos et jaksa, ota vaan saman tien loparit. Kyllä se jaksaminen pikkuhiljaa palaa. Sitä paitsi kaikki työthän nykyään ovat pätkätöitä, loppuu se joskus kuitenkin, niin miksei sitten heti.
Se, millä kriteereillä arvioi työnsä mielekkääksi, on sitten oma kysymyksensä. Voi olla, että siinä on henkilökohtaista vaihtelua. Omasta puolestani hahmottelin asiaa taannoin.
- Asu paikassa josta pidät
Viihdytkö kotona? Pidätkö asunnostasi? Entä alueesta jolla asut? Jos vastasit ei, muuta muualle. Muuttaminen on tietysti vähän vaivalloista, mutta se kannattaa.
Asunnolla, ja etenkin sillä miten sen kokee, on hämmentävän suuri vaikutus onnellisuuteen. Jos koti tuntuu ankealta, elämäkin tuntuu ankealta. Ja jos ympäristö tuntuu väärältä, kaipaat vaikka kaupunkiin tai sitten maalle, syö sekin elämänhallintaa.
Jos luulit viihtyväsi Klaukkalassa, mutta et sitten viihtynytkään, se on ihan okei. Kokeilemallahan se selvisi, ja sitä paitsi mieli voi aina muuttua. Ei paikoista tarvitse pitää siksi että joskus piti. Mutta jos jokin paikka on kerran alkanut tuntua epämukavalta, se korjaantuu vain muuttamalla, tuskin millään asennemuutoksella.
- Syö hyvää ruokaa
Ruokaa ei pidä ajatella kaloreina ja ravintoaineina, eikä varsinkaan itsekontrollin symbolina ja elämänhallintana. Se johtaa vaan ruokasuhteen neurotisointiin ja yllä kuvattuihin ongelmiin. Sitä kannattaa ajatella kokemuksena, nautintona. Tärkeintä on päästä eroon ruokaan liittyvistä syyllisyyden tunteista.
Jos tuntuu siltä että lihoo liiaksi, sitä hyvää ruokaa voi syödä vähän vähemmän. Tai sitten voi vaan lihoa surutta. Lievä ylipaino (bmi 25-30) ei oikeastaan aiheuta juurikaan haittoja, toisin kuin pikalaihduttaminen pussikeitoilla.
Perheestä en nyt sano mitään, koska en halua alkaa parisuhdeneuvojaksi. Siinä saa vain turpiinsa. Perhe ei ole vain oma valinta, vaan ihmisten yhteispeliä.
Ymmärrän, että näiden ohjeiden noudattaminen ei aina käytännössä ole ihan niin helppoa kuin annan ymmärtää. Työstä irtisanoutumisessa on taloudellisia riskejä, ja asumiseenkin liittyy aika paljon reunaehtoja. Siitä perheestä puhumattakaan.
Mutta hyvän perheen, työn ja kodin tulisi olla ainakin tavoitteena, sen sijaan, että opetetaan muka elämänhallintana fatalismia tärkeissä asioissa ja sairaalloista itsekyttäystä pikkuseikoissa. Sehän johtaa vain hyödyttömään jojo-laihdutukseen, jossa asiakas alkaa pian kalliin kuurin jälkeen taas lihoa, ja tarvitsee kohta uuden tehokuurin. Niin…
* Luen sunnuntaihesaria yleensä aina torstaihin tai perjantaihin asti. Siinä riittää hyvin luettavaa koko viikon aamuiksi. Lehti on mukava osa aamurutiinia, mutta en halua raahata niitä kilokaupalla joka viikko paperinkeräykseen.
—–
Olen viime aikoina tehnyt töissä useampaakin eri projektia. Vaikka työntekoon sinänsä käytetty aika ei ole niinkään kasvanut, menee siihen jotenkin enemmän energiaa. Tai ehkä se antaa enemmän tilaisuuksia pohdiskelulle, jolloin näitä hatusta kiskottavia aiheita tulee pohdittua vähemmän. Seurauksena kuitenkin päivitystahti on hiukan harventunut. Sama jatkunee ainakin loppukuun, ja luultavasti ensikuunkin.
Mielenterveyssyistä generalisoisin kohdan ”Kokeilemallahan se selvisi, ja sitäpaitsi mieli voi aina muuttua.” Tämä pätee kaikkeen. Ihminen muuttuu koko ajan. Suuri osa inhimmillisestä kärsimyksestä, ainakin täällä hyvinvointivaltiossa, kumpuaa siitä, ettei psykologisista syistä kyetä tekemään selkeää pesäeroa vanhaan, tyhmään itseensä, ja ajaudutaan kognitiivisen dissonanssin kierteeseen.
Haluaisin myös ehdottaa muutosta tekstiin: verenpainetaudin sijaan voisit saada vaikka hypertensiivisen kriisin!
Toi ajatus että omaa elämää voisi ja pitäisi kontrolloida vain syömisen ja laihduttamisen kautta on kyl aika karsea. Mut toisaalta vähän sorrut itse samanlaiseen tyhmän massan ylhäältäpäin ohjailuun, sellainen vaara on jos lähtee self-helpin-oppaiden laatimisen tielle. Vaikka oletkin oikeassa 🙂
Kersa: tyylilaji kieltämättä vähän vei mennessään…
Teemu: Totta. Koherenssi on ylipäänäs nähdäkseni aivan yliarvostettu ominaisuus. Varsinkin mielipiteiden koherenssi ajan yli on lähinnä merkki tyhmyydestä tai jääräpäisyydestä. Kai sitä olisi jotain tarkoitus oppiakin uusista kokemuksista.
Hyvin kirjoitettu, vaikea olla eri mieltä. Koska olen hankala ihminen, yritän kuitenkin parhaani ja huomautan yhdestä asiasta: kaikille asiat eivät parane vaihtamalla, joskus se on ihan oikeasti kiinni vain (tai myös) asenteesta. Jos ongelma on omassa päässä olevissa kohtuttomissa oletuksissa/toiveissa/haluissa, sitä voi koettaa muuttaa ja vaihtaa töitä ja perhettä koko ikänsä, eikä koskaan ole tyytyväinen.
J: hyvä huomio vaihtamisen vaikeudesta. Vaihto sinänsä ei välttämättä paranna mitään, koska voi olla, että ongelmat tulevat mukana. Usein se kuitenkin parantaa.
Ja silloinkin, kun ongelmana on itse asiassa oma asenne, sen korjaaminen muuttamatta samalla ympäristöä on äärimmäisen vaikeaa. Ympäristöt, asenteet ja toimintatavat linkittyvät sillä tavoin vahvasti yhteen, että jos homma ei vaan toimi, en usko että sitä saa toimimaan pelkällä asennemuutoksella. Siksi se oman pään korjauskin lienee lähes pakko tehdä yleensä ympäristönmuutoksen yhteydessä.
Mietin tätä nyt työpaikan vaihdon kannalta siis. Parisuhdeneuvontaan en edelleenkäään lähde.
Joidenkin ihmisten pitää katsella niitä ruuan mikroja ja makroja, jotta voisivat hyvin. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että kontrolloidessasi syömisen laatua, määrää ja sisältöä, kontrolloit nimenomaan syömisen laatua, määrää ja sisältöä. Syömistä ei saa käyttää näennäisvälineenä mihinkään muuhun, kuten vaikkapa valheellisen kontrollin tunteen luomiseen.
Lievä ylipaino tuntuu ja näyttää ankealta. Vähintään yhtä negatiivinen vaikutus kuin ankealla kodilla. Syöpä on yli 30% ravinnosta johtuva ja verisuonitauti melkein 100%. Tulee vähemmän perheenjäsenten ennenaikaisia kuolemia, jos nyt ei syö mitä tahansa. Monella työurakin katkeaa sydäriin. 🙂