Loki, päivä 1

18.7. Vuosaari – Merisatama  12 mpk, josta moottorilla 2mph

Tuuli 0-7m/s
Akkujen jännitteet: akku 1: 12V, akku 2: 13V

These are the voyages of S/Y Aliisa. Its two week mission: to explore strange new seas of Western Finland, to seek out understanding and perhaps some inner peace.

Päätin lähteä pariksi viikoksi purjehtimaan. Olen jo pidemmän aikaa halunnut purjehtia pidempiäkin reissuja, erityisesti Saaristomerelle. Purjehdin siellä yli 20 vuotta sitten vaarin kanssa, mutta sen jälkeen en ole Hankoa kauempana käynyt. Nyt on aika.

Toisaalta kaipasin myös aikaa ja tilaa miettiä, mitä elämässä oikeastaan haluan tehdä ja kuka olla. Ja miten ymmärrän itseni. Siihenkin on nyt hyvä tilaisuus

Oikeastihan parin viikon lomamatka ei ole mikään löytöretki, eikä Hangon läntisellä selällä asu merikäärmeitä. Myöskään itseään ei löydä eikä opi ymmärrä tuijottamalla pari viikkoa omaa takaraivoaan. Mutta eiköhän tässä silti pääse oppimaan jotain merestä, itsestään ja maailmasta. Kirjaan tähän lokikirjaan (blogi on melkein kuin loki, kunhan ei ei ploki) ajatuksiani ja havaintoja, sekä vähän päivän tapahtumia. Yhteiskunnallisia teemoja odottavat saattavat pettyä; nyt on kesäloma.

Alunperin lähdin jo viikko sitten sunnuntaina. Kävi kuitenkin niin, että haaksirikkouduin ja veneestä meni köli. Hetken mietittyäni aikaistin suunnitelmaani ostaa oma vene, ja hankin hyvinpidetyn Avance 24:n nimeltä Aliisa. Sillä lähdin matkaan tänään.

Sen verran suunnitelmat muuttuivat, että purjehdin vähän vähemmän yksin ja vähän enemmän muiden kanssa. Parit ekat päivät gastina on Jukka. Luultavasti Inkooseen, ehkä Hankoon saakka. Muita käteviä gastinvaihtopaikkoja ei Porkkalasta länteen taida ollakkaan.

Lähinnä tämä oli roudauspäivä, kunnolla matka alkaa vasta huomenna. Veneen varustaminen vastaa suunnilleen kesämökille lähtöä: kamaa on mukana tolkuttomia määriä. Purjehtia olikin tarkoitus vain koepurjehdus Vuosaaresta Merisatamaan, että huomataan, mitä tavaroita vielä puuttuu ja pitää hankkia. Se tehtiinkin.

Vuosaaresta lähtiessä sumu oli jo hälvenemässä, mutta tuli takaisin todella voimakkaana. Pahimmillaan ei nähnyt kuin ihan lähimmät rannat. Päätin jatkaa sisäväylää, jossa niitä rantoja on ja siirryimme hetkeksi koneajoon ettei tarvitse luovia sumussa. Sumun hälvettyä tuuli heikkeni ja menimmekin Villingin taakse ulkoväylälle kuitenkin. Koneeseen piti silti siirtyä tuulen loppuessa. Santahaminan edustalta sitten taas purjeilla loppumatka.

Merisatamaan saavuimme siksi myöhään, että lähinnä laitoimme venettä ja kokkasimme (ulkopöytä on aika luksusta). Keulaportaita laittaessa niiden jatkovarret aukesivat ja portaat tippuivat mereen. Ei kovin laatukamaa. Jukka naarasi niitä naara-ankkurilla (2,3kg) mun kokatessa ja lopulta saikin portaat takaisin ylös! Naara oli rantautumiskäyttöön hankittu, mutta se siis oikeasti toimii myös naaraamiseen. Joka elää, se näkee.

Päivän kirjallisuus on koostunut Steve Sleightin Purjehduksen käsikirjasta. Pätevä opus, voin suositella. Vaikka aika paljon kevytvenekamaa kyllä. Syvemmät analyysit huomiseen, on ollut pitkä päivä.