Viime päivinä minulla on ollut vaikeuksia ajatella asioita jotka eivät ole yleiskaava. Vietän päiväni puhuen siitä, kirjoittaen siitä ja yöni nähden siitä unia. Hyvässä ja pahassa, sekä sisällöstä että prosessista.
Ehkä on siis aika avata täälläkin muutamia ajatuksiani siitä, mitä minä tässä yleiskaavassa oikein näen.
Ensimmäinen ajatus: ilmastonmuutos on totta.
Me kaikki tiedämme sen. Mutta tiedosta on pitkä matka toimiin, ja ilmastonmuutos vaatii myös toimia. Vuoteen 2050 mennessä hiilidioksidipäästöt pitää saada nollaan, tai itse asiassa selvästi miinukselle: hiiltä pitää poistaa ilmasta enemmän kuin sitä sinne tuotetaan.
Kaupungissa suuret hiilidioksidilähteet ovat lämmöntuotanto, asunnot ja liikenne. Näistä liikenne on kysymys, johon voidaan merkittävästi vaikuttaa kaupunkisuunnittelulla: ihmisten välttämättömiä matkoja pitää saada lyhennettyä, eli kohteiden, joihin he säännöllisesti kulkevat, pitää olla lähempänä. Lisäksi liikkumisesta selvästi suurempi osa täytyy hoitua joukkoliikenteellä, pyörällä tai kävellen. Kumpikin näistä tarkoittaa, että rakentamisen pitää olla selvästi tiiviimpää, ja lähempänä seudun ydintä.
Tämä on minulle yksi yleiskaavan suurista lähtökohdista ja kantava ajatus jolla sitä pitää arvioida. Tiiviimpi kaupunki on ekologisempi kuin harvaan rakennettu. (ja se yksi tutkimus johon usein viitataan ei edes koske tätä, vaan vertaa kaupunkia maaseutuun, ja on sitä paitsi metodologialtaan päin prinkkalaa)
Toinen ajatus: Meitä tulee tänne lisää.
Lapsia syntyy joka vuosi edellistä enemmän. Omassakin yläkerrassani niitä nukkuu nyt kaksi. Muu Suomi ehkä hiljalleen harmaantuu ja väki vähenee, mutta Helsingin seudulla trendi on päinvastainen. Suuret ikäluokat ovat Helsingissä 25-30-vuotiaat.
Emme voi vain päättää, että Helsinkiin ei tule lisää ihmisiä. Tulee, jos tahtoo tulla. Kättäriltä, muualta maasta ja jatkuvasti enemmän myös maailmalta. Jollemme tee näille uusille helsinkiläisille tilaa, joutuvat he pitkin kehyskuntia, kun asuntopula Helsingissä pahenee. Asuminen Helsingissä on jo nyt kallista ja eriarvoistavaa. Minä haluan, että Helsinkiin voivat perustaa kotinsa kaikenlaiset ihmiset taustasta ja tuloluokasta riippumatta, ja haluan, että myös nykyisten helsinkiläisten lapset voivat halutessaan jäädä.
Ja vielä kolmas ajatus: maantieteelle emme voi mitään.
Helsingin keskusta on siinä missä se on. Keskustaa on sata vuotta yritetty siirtää Pasilaan, ilman sanottavaa menestystä. Korkeintaan se voi laajeta sinne. Erilaisilla seutukaavoilla ja metropoleilla on koitettu ratkaista kaupunkikehityksen ongelmia vuoskymmeniä, mutta kun visiosta päästään kartalle asti, ydinkysymykset eivät ole muuttuneet.
Jatkossakin Helsinki tulee olemaan kallioisella niemellä jossa tila loppuu aina kesken.
Uskon myös, että ihmiset ihan oikeasti haluavat asua kaupungissa. Eivät tietenkään kaikki, mutta moni haluaa – en ainoastaan minä. Ei tämä ole mikään savuinen, sumuinen kaupunki jonne on jouduttu pakosta, tai jonne ”ihmisiä asutetaan”. Tämä on kaupunki, jonne halutaan tulla ja koti josta halutaan olla ylpeitä. Töölö ei ole ”lapsille sopimaton kasarmi”, kuten 60-luvulla väitettiin. Kolmatta linjaa kävellessä en vaivu nostalgiaan, vaan kysyn, miten tätä voi tehdä lisää?
Suunnilleen tältä pohjalta olen ajatellut yleiskaavaa. Ja viimeiset viisi vuotta pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että siitä tulisi mahdollisimman hyvä.
Ja se onkin monella tapaa hyvä, parempi kuin voisi toivoa.
Kaavan perusajatus on tiivistäminen. Tehdään ekologisempaa ja toimivampaa kaupunkia rakentamalla lähemmäs. Käännetään 60 vuoden hajauttamistrendi ja katsotaan asioita uudesta näkökulmasta.
Keinoja on kaksi:
- rakennetaan olemassa olevien talojen väleihin lisää taloja. Se on yleiskaavan tasolla riidatonta, kaikki kannattavat sitä. Mutta sitten niiden talojen kohdalla se on riitaisaa, varmaan yksikään hanke ei saa koko naapuruston hyväksyntää. Lisäksi se on hidasta.
- Muutetaan moottoritiet kaduiksi ja rakennetaan niiden viereen, nykyisten melualueiden paikalle. Kaikki moottoritiet kehä ykkösen sisäpuolella. Joka ikinen.
Moottoritien purkaminen ja asuntojen rakentaminen tilalle on tämän yleiskaavan ydin. Se on symboli sille, miten vanha tuhoisa hajauttamiskehitys käännetään kohti kestävämpää tulevaisuutta. Siitä tässä on kyse.
No, kun kaava koskee koko kaupunkia, se koskee toki lukemattomaan määrään muitakin asioita. Moni kaavan ehdottama muutos on hyvä, osaan suhtaudun epäillen. Ja moni ehdotus on herättänyt myös vastustusta. Osa kritiikistä perustuu kaavan aitoihin huonoihin puoliin. Osa taas sen tuomaan uhkaan itse kullekin kritisoijalle. Ja osa ihan vain väärinkäsityksiin. Silti kaikki ne ovat osa kansalaiskeskustelua. Osa sitä vuorovaikutusta ja prosessia, jolla tällaiset päätökset tehdään.
Näkyvin kritiikki on korostanut, että uhattuja luontokohteita pitää suojella. Olen tästä täysin samaa mieltä. Helsingissä on jo ainakin vuosisadan vältetty metsänhakkuita, ja siksi metsämme, vaikka toki pieniä, ovat monet poikkeuksellisen hyvin säilyneitä vanhoja metsiä. Luonto sopii ja mahtuu kaupunkiin – paljon nykyistä laajemminkin, ja sillä on omat vaatimuksensa. Liito-orava pesii ullakoilla, mutta hakee ruokansa silti metsästä. Eikä huuhkajapesueelle käynyt Forumin kulmalla lopulta hyvin (vaikka huuhkajat noin muutoin pärjäävät Helsingissä).
Pidän myös arvokkaana, että ihmiset pääsevät halutessaan metsään. En missään tapauksessa ole luontoarvojen asiantuntija, siinä asiassa kuuntelen viisaampia. Sen sijaan liikkuminen luonnossa on minulle tärkeää myös henkilökohtaisesti. Liikun perheen kanssa paljon etenkin saaristoluonnossa, ja kun aiemmin syksyllä menin naimisiin, minulle oli tärkeää tehdä se nimenomaan metsäisessä saaressa Helsingissä. Kyläsaaren joutomaa on minulle rakas, vaikka onkin vain vanhalla kaatopaikalla kasvavaa koivikkoa. Vanhemman lapsen päiväkoti tekee viikoittain retkiä Rastilan metsään, jossa lapset kiipeävät puihin, rakentavat kävyistä labyrintin ja kaikkea sitä loputonta iloa, jota lapsi voi metsästä saada. On todella arvokasta, että Helsingissä päiväkotiryhmät pääsevät metsään. Ja kaikki muutkin niin halutessaan.
Ulkoilumaastoksi eivät toki sovi luonnonsuojelualueet, koska jokainen ulkoilija kuluttaa luontoa. Siksi tarvitsemme myös metsiä, joissa hyväksymme ihmisen jäljet.
Se mitä en ymmärrä, on vaatimukset pitää ihmiset poissa metsistä (varsinaisia suojelukohteita toki lukuun ottamatta). Että metsän lähelle ei saisi rakentaa, jotteivät ihmiset kulkisi metsissä. Minä haluan, että ihmiset voivat kulkea metsissä. Kun metsän viereen rakennetaan lisää, yhä useampi voi kulkea metsässä, ja metsän tuottama ilo ja hyöty siis vain kasvaa.
Ymmärrän myös argumentit, että taloudellinen tehokkuus ja yritystoiminnan edellytykset pitää huomioida. Kaupungin pitää voida elää ja kehittyä, ja aktiivinen yritystoiminta on se, johon seudun elinvoima perustuu.
Mutta niiden argumenttien pitää perustua faktoihin. Näyttäkää yksikin tutkimus, jonka mukaan kasvavat etäisyydet lisäävät tehokkuutta. Tai että kivijalkayrittäjyyden kannalta parkkipaikat olisivat hyvää kävely-ympäristöä tärkeämpi. Eivät lisää, eikä ole. Yleiskaavan perusperiaatteet ovat parhaan maallikkoymmärrykseni mukaan juuri niitä, jotka luovat taloudellista tehokkuutta, kukoistavaa yritystoimintaa ja lisää työpaikkoja, kestävämpään kaupunkiin.
Yleiskaavaan sisältyy ongelmansa ja riskinsä. Ymmärrän, että jotkut haluavat palauttaa sen valmisteluun, saadakseen tilalle jotain parempaa. En jaa heidän arviotaan. Uskon, että onnistuessaan he joutuisivat pettymään, ja nelisen vuotta myöhemmin käsillä olisi nyt tehtävää huonompi päätös.
En omasta puolestani ymmärrä tätä kohtaa: ”…vaatimukset pitää ihmiset poissa metsistä (paitsi varsinaisista suojelukohteista). Että metsän lähelle ei saa rakentaa, jotteivät ihmiset kulkisi metsissä. Minä haluan, että ihmiset voivat kulkea metsissä. Kun metsän viereen rakennetaan lisää, yhä useampi voi kulkea metsässä, ja metsän tuottama ilo ja hyöty siis vain kasvaa.”
En ole missään nähnyt Keskuspuiston suojelua tukevaa argumenttia, jonka ydin olisi ihmisten pitäminen poissa metsästä. Kuka niin edes ajattelisi? Ainakin minä suhtaudun ihan muista syistä epäilevästi Keskuspuiston reunojen rakentamiseen. Keskuspuiston pusikkoiset reunat suojaavat metsää, enkä mitenkään tajua miten niiden rakentaminen lisäisi metsässä kulkemisen mahdollisuuksia. Vai tarkoitatko että ne ihmiset jotka asuvat niissä meluvallitaloissa, pääsisivät helpommin metsään? Eikö se ole vähän alentuvasti ajateltu – etteivät muuten osaisi mennä? Et varmaan tuota tarkoita, mutta ajatus jää minulle hämäräksi.
Kaupungin tiivistäminen on hyvä juttu. Keinoja pitää miettiä ennakkoluulottomasti. Voisi myös ajatella lisäkerroksia tyhmänmataliin kolmikerrostaloihin, joiden arkkitehtuuri ei siitä mitenkään kärsisi.
Hei,
minäkään en ole tuota argumenttia nähnyt keskuspuiston osalta. Muutamasta muusta paikasta sen sijaan olen kuullut, siksi se on mukana. Tässähän päätetään koko kaupungista.
Jos keskuspuiston vieressä on enemmän asuntoja, keskuspuistossa varmasti liikkuu enemmän ihmisiä. Useampi siis pääsee metsään.
Tämä ei millään tapaa poista rakentamisen ongelmia toki. Keskuspuiston arvokkaille luontoalueille ei saa mielestäni rakentaa, eikä puistoa saa kaventaa niin, että virkistysmahdollisuudet kärsivät. Niin ei olla myöskään tekemässä, kaupunginhallituksen suunnitteluohje aika lailla varmisti sen (yhdessä jo aiemmin päätettyjen lautakunnan kirjausten kanssa).
Mutta virkistysmetsien lähelle rakentaminen on myös hyvä asia asukkaille, jotka pääsevät sen seurauksena helposti metsään. Se puolestaan on hyvä asia.
En osaa arvioida paljonko keskuspuistoa mahdollisesti poistuu bulevardien reunoilta. Jonkinmoista positiivistakin vaikutusta pohdin viimeksi Pirkkolassa lenkkeillessä, kun kuuntelin liikenteen ääntä. Kapea kaistale rakennuksia varmasti blokkaa liikenteen ääniä.
Ei noilla sanoin, mutta sitä kuitenkin tarkoittaen. Helsy ainakin tähän syyllistynyt.
Maailman väestönkasvun vaikutuksia meillekin ei voi sivuuttaa. EU:n alueella asuu 500 miljoonaa asukasta. Intian väkiluku on kasvanut 332 miljoonalla vuodesta 2000. Mikäli tämä kasvu osoittautuisi maassaan ”liikaväestöksi” ja muuttaisivat ulkomaille, ja Suomi saisi heistä osansa suhteessa osuuteensa maapallon väestöstä eli 0,75 promillea, tänne tulisi 250.000 intialaista. Sama määrä kuin yleiskaavalle mitoitettu väestönkasvu.
Ja Intiassa niinkuin muussakin Aasiassa väestönkasvun on ennustettu hidastuvan päinvastoin kuin Afrikassa, jossa väestö kasvaa tulevaisuudessakin todella nopeasti.
Otso kertoo unelmoineensa yöt ja päivät yleiskaavasta. Olisi kuitenkin mukava jos Otson haaveet voisi toteuttaa ilman, että samalla pitää hävittää huomattava osa kaupungin viheralueista. Rakennettavaa, tiivistetävää ja korotettavaa kun kyllä riittää ilman metsiä ja puistojakin.
”Lapsia syntyy joka vuosi edellistä enemmän. Omassakin yläkerrassani niitä nukkuu nyt kaksi. Muu Suomi ehkä hiljalleen harmaantuu ja väki vähenee, mutta Helsingin seudulla trendi on päinvastainen. Suuret ikäluokat ovat Helsingissä 25-30-vuotiaat.”
Lapsia syntyy joka vuosi entistä enemmän, se on ihan totta. Omassakin yläkerrassani niitä nukkuu toistakymmentä ja muissa rapuissa melkein joka asunnossa. Vähän vähemmälläkin määrällä näitä uusia naapureita kuitenkin selvittäisiin. Eikä tarvitsisi rakentaa niitä viheralueitakaan täyteen asuntoja.
Osmo Kivekäs kertoo liikkuvansa perheen kanssa paljon etenkin saaristoluonnossa, ja kun hän aiemmin syksyllä meni naimisiin, hänelle oli tärkeää tehdä se nimenomaan metsäisessä saaressa Helsingissä.
No nythän liikkuminen kovasti helpottuu, kun kaupunkisuunnitteluvirasto alkaa tarjota helsinkiläisille luontoelämyksiä Vartiosaaressa raitiovaunun ikkunasta. Samalla reissulla voi myös nähdä eläimiä, kun raitiovaunu ajaa Korkeasaaren läpi.
Huomasitko Taloustutkimuksen, jossa 90% ei halua asua kantakaupungissa?
Se oli Ylellä oudosti otsikoitu: http://www.vihrealanka.fi/blogi-toim-huom/ylen-kyselyn-shokkitulos-liki-400-000-suomalaista-haluaa-muuttaa-maasta
Eli 10 % haluaa? Toisin sanoen kantakaupunkia pitää rakentaa lisää, koska tällä hetkellä sitä on tarjolla vain noin 5 %:lle. Kyllähän tuon kysynnän ja tarjonnan epäsuhdan näkee kantakaupunkien valtavista neliöhinnoista.
En tiedä mistä yhteydestä on peräisin ajatus, että metsän lähelle ei saisi rakentaa, jotteivät ihmiset kulkisi metsissä, mutta ymmärtäisin sen lähinnä huolena maaston kulumisesta, jos metsien käyttäjät lisääntyvät 250.000 uudella asukkaalla.
Onhan totta, että metsän kulutus kasvaa nykyiseen verrattuna, jos esimerkiksi Keskuspuisto muuttuu uusien lähiöiden takapihoiksi, tai jos puisto on vain kahden asuinlähiön välissä kulkeva kymmenien metrien levyinen pyöräilyn laatukäytävä. Tällaisten käyttäjämäärien vallitessa olisi turha haaveilla mistään laduista ulkoilureiteillä.
Kaupungin kasvaessa sitä tärkeämpää olisikin, että viheralueiden määrää ei ainakaan vähennetä, kuten nyt näyttää olevan tarkoitus. Itse asiassahan viheralueiden määrän pitäisi päinvastoin kasvaa, jotta uusienkin asukkaiden ulkoilumahdollisuudet turvattaisiin.
Onnea Helsinki uuden yleiskaavan johdosta!
Bongasin tuosta äitiyspakkauskuvastasi ”Etelä-Haagan ja Vanhankaupungin raitioteiden yleissuunnitelmat” vuodelta 1976. Saisiko siitä parhaat palat (ainakin suunnitelmakartat) nettiin?
Tämä on kertomus Risto Reippaasta ja kolmesta karhusta, jotka halusivat rakentaa karhuille taloja Karhupuistoon. Risto Reipas sanoi tuntevansa muutamia ystäviään, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita asiasta.
Otso-karhu sanoi kannattavansa talojen rakentamista, koska karhutalot tekisivät metsästä mukavamman paikan karhuille. Otso ehdotti että puistoon rakennettaisiin lisäksi puistotie karhupyöriä varten, ja että myös Karhusuolle rakennettaisiin karhutaloja. Muut suostuivat.
Osmo-karhukin sanoi kannattavansa talojen rakentamista, mutta hän halusi että sen lisäksi rakennettaisiin karhuvaunuille silta meren yli Korkeasaareen. Otso-karhun mielestä ajatus oli hieno, mutta Osku-karhu ei pitänyt ajatuksesta.
Karhut miettivät asiaa. Lopulta Osku-karhu suostui, kun muut lupasivat että sillan toinen pää sijoitettaisiin Karhuhakaan, ja että Karhuhakaan rakennettaisiin myös karhujunien asema.
Sitten Risto Reipas kutsui karhut pormestarintalolle, jossa pidettiin suuret juhlat ja kaikille tarjottiin iso purkillinen hunajaa.
Niin, eli siis tutkimuksen mukaan n. 10% suomalaisista haluaa asua kantakaupungissa ja loput eivät, mutta silti blogistin mukaan ihmisten ”pitää” ja ”täytyy” muuttaa maksimidensiteetillä kanakoppeihin ja heidän henkilökohtainen liikkuvuutensa rajoittaa joko joukkoliikenteen tai lihasvoiman vaikutuspiiriin. No, koska tuossa nyt noita imperatiivi-ilmaisuja noinkin runsaasti on, niin millähän tämä Herr Grünobersturmführer meinaa tämän mahtikäskynsä toteuttaa?
PS. Veikkaanpa, että yleiskaava nykymuodossaan tulee vielä tavalla tai toisella kaatumaan tai liudentumaan. On nimittän sen verran dystooppista kakkelbergiä, ettei KUKAAN täyspäinen sitä voi kannattaa.
Ja sitten vielä: oletetaan, että tuo 10% pitää paikkansa, tai ainakin, että näitä on selvä vähemmistö. No, survotaan nyt tuo 1/10 kanakoppeihin, jolloin jäljelle jää 9/10 jotka edelleen preferoivat väljyyttä, avaruutta, liikkumisen vapautta ja sensellaisia asioita eivätkä kanalaan muuta. No jos Helsinki nyt sitten kanakopitetaan tuon kymmenyksen tähden, niin kumminkohan kävi; pelastettiinko ilmasto, vai tehtiinkö Hellsinskistä suuren enemmistön mielestä sietämätön peräontelo?