Vappuna Kaupunkiliikenne oy lähetti kaksi helsinkiläistä historiallista raitiovaunua sekä yhden saksasta ostetun romutettavaksi ilman, että aiheesta olisi käyty yhteiskunnallista keskustelua tai edes informoitu yhtiön hallitusta. Onnistuin keskeyttämään romutuksen ja helsinkiläiset kaksi vaunua ovat yhä pelastettavissa.
Helsingin historiallisia, 70-lukua edeltäviä raitiovaunuja on ajokuntoisina jäljellä vain 11 kappaletta. Kaupunkiliikenne oy omistaa vaunut nro 2, 9, 157, 175 (Spårakoff) ja 505 vuosilta 1917-1959 sekä vaunut 339 (1955) ja 12 (1959), joiden romutus on nyt keskeytetty. Stadin Ratikat oy omistaa vaunut 50, 135, 233 ja 615 vuosilta 1909-1930. Lisäksi kaupunginmuseolla on 11 vaunua vuosilta 1890-1955, mutta niitä käsitellään museoesineinä, eikä pidetä ajokunnossa.
Kaupunkiliikenne oy:n tehtävä on liikennöidä ja kehittää nykyaikaista raideliikennettä. Historiallisten arvojen säilyttäminen ei ole sen ydintehtävä, eikä se voi laskuttaa historiallisen kaluston ylläpitoa asiakkaaltaan HSL:ltä. Kaupungin tehtäviin kuitenkin kuuluu myös historiansa ylläpitäminen ja siksi historiallisten vaunujen hallintaan tulee löytää ratkaisu.
Stadin Ratikat oy on ratikkaharrastajien perustama yhtiö, joka on ylläpitänyt omistamiaan vaunuja ja liikennöinyt niillä museoratikka-ajoja sekä tilausajoja. Toiminta on olut rahallisesti melko pienimuotoista. HKL on aikoinaan antanut varastotilaa ja ratainfran käyttöön yhtiölle ilmaiseksi. Koronan jälkeen toimintaa ei ole ollut.
Museovirasto on myös tänä keväänä perustanut asiantuntijalautakunnan arvioimaan säilynyttä historiallista raitiovaunukalustoa ja auttamaan valtionavustushakemusten käsittelyssä.
Ennen koronaa suunniteltiin mallia, jossa olisi perustettu säätiö hallinnoimaan vanhoja ratikoita, suunnittelu kuitenkin katkesi koronaan. Säätiö voisi ottaa vastuulleen Kaupunkiliikenteen nykyiset vaunut, mahdollisesti Stadin ratikoiden vaunut ja sijainnikseen esimerkiksi Vallilan käytöstä poistuvan ratikkavarikon vanhimman, vuodelta 1914 olevan osan. Myös ratikkamuseotoiminta voitaisiin yhdistä osin tai kokonaan säätiön yhteyteen, jos kaupunginmuseo näkee sen tarkoituksenmukaiseksi.
Kaupunki joutuisi rahoittamaan säätiötä ainakin alkupääomassa ja mahdollisesti myös toiminnan aikaisesti. Muu rahoitus voisi tulla sponsorituloista, tilaus- ja museoajoista sekä mahdollisesti muusta toimintaan liittyvästä liiketoiminnasta.
Vastaavaa toimintaa on muun muassa Tukholmassa ja Göteborgissa, joissa yhdistykset ylläpitävät vanhaa kalustoa ja liikennöivät museoajoa.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että kaupunki valmistelee yhteistyössä Kaupunkiliikenteen ja muiden asiaan liittyvien tahojen kanssa säätiön tai muun mallin, jolla historialliset ratikat voidaan säilyttää ja mahdollisuuksien mukaan liikennöidä niillä Helsingin kantakaupungin rataverkolla.
Jätin ylläolevan aloitteen valtuuston kokouksessa 15.5. Sen allekirjoitti lisäkseni 35 valtuutettua usiemmista puolueista. Valtuustoaloitteen vastausta joudtaan odottamaan loppuvuoteen, mutta tarkoitukseni onkäydä aktiivista keskustelua osallisten tahojen kanssa aiheesta lähitulevaisuudessa, jotta ratkaisu saadaan syntymään.
Kiitos aloitteen tekemisestä ja romutuksen pysäyttämisestä! Toivottavasti aloitteen kautta saataisiin vihdoin kuntoon historiaalisten ratikoiden säilyttäminen, museotoiminta ja museoliikenne.
Ensimmäinen prioriteetti pitäisi nyt olla 12 ja 339 tuominen pois romuttamolta turvalliseen säilytykseen mahdollisimman pian. Seuraavaksi kiirellisin asia on ratkaista näiden ja muiden säilyneiden ratikoiden säilytys Koskelan uudelleenrakentamisen aikana. Ymmärtääkseni halli pitää saada tyhjäksi syksyyn mennessä, joten asialla on kiire.
Vallilan halli olisi hieno paikka museovarikolle ja myös ratikkamuseolle. Nykyisessä museossa vaunut ovat lähinnä tapahtumien kulissina, joten niiden siirtäminen Vallilaan ja laajemman raitiovaunu- tai paikallisliikennemuseon perustaminen sinne olisi hyvä idea. Jos myös uudemmat osat varikkoa olisi museon ja museovarikon käytössä, niin Vallilaan mahtuisi myös muutama bussi ja ehkä jopa jäljellä oleva nokkajunan metrovaunu! Sinne voisi mahtua myös kahvila/ravintola, mikä tukisi myös tilausajoliikennettä kun cateringpalvelu olisi samassa talossa.
Osa kaupunginmuseon ratikoista on varastoituna Hyrylän kokoelmakeskukseen. Nämä eivät ole kaupunkilaisten nähtävillä ja kaupunginmuseo on myös pikku hiljaa hankkiutunut eroon osasta varastoiduista ratikoistaan (osa ainutlaatuisista vaunuista on valitettavasti hävitetty), joten olisi tärkeää, että myös nämä vaunut siirettäisiin uuden säätiön haltuun.
Kaupunkiliikenteen, kaupunginmuseon ja Stadin ratikoiden lisäksi myös muutama vanha vaunu on luovutettu muille tahoille. Myös nämä vaunut olisi syytä siirtää säätiölle ainakin siinä tilanteessa, jossa näkyinen omistaja/haltija ei enää halua niitä.
Tilausajoliikenne on aikaisemmin Stadin ratikoiden operoimana kantanut omat kulunsa. HKL kuitenkin halusi nostaa maksuja todella paljon vuonna 2018 ja teki muutenkin selväksi, ettei ole kiinnostunut jatkamaan yhteistyötä, minkä seurauksena sekä SR:n tilausajoliikenne loppui vuonna 2020 ja museoliikenne vuonna 2019(Joukkoliikennefoorumilla on lisää tietoa asiasta: https://jlf.fi/viestiketjut/vanhoja-raitiovaunuja-romuksi.17128/viesti-257617). Olisi siis todennäköistä, että tilausajoliikenne ja avoin museoliikenne voisi jatkossakin kantaa omat kulunsa kunhan Kaupunkiliikenne ei vaadi absurdin suuria maksuja.
Museoliikenteessa voisi miettiä myös uusia konseptejä. Tähän mennessä on lähinnä ajettu kiertoreittiä keskustassa 1900-luvun alkupuolen kalustolla. 50-luvun ratikoilla voisi ajatella, että ajettaisiin pidempää ja vauhdikkaampaa reittiä esim Mikonkadulta Käpylään tai Kruunuvuorenrantaan sillan valmistuttua. 50-luvun kalusto alkaa olla jo sen verran museaalista, että kiiinostuneita matkustajia varmasti löytyisi nykyään.
Vanhoja ratikoita tarvitaan!
Hieno juttu! Tekniikasta ymmärtävänä olen sitä mieltä, että myseovaunuihin voisi laittaa jännitteen alentimen joka muutraa ajojphdon tulevan 750v 600 volrtiin. Ei pitäisi olka mahdottoman kaölis muutostyö
Hei, tein lauantaina 3.8 päiväretken Helsingistä Porvooseen museojunalla. Kyseessä ovat 50/60-lukujen vaihteen DM7-kiskobussit(lättähatut). Liikennettä järjestää Porvoon museorautatie ry, joka myös vastaa kaluston kunnossapidosta.
Junassa oli neljä vaunua ja suurin osa matkustajista tuli kyytiin Helsingistä. Tikkurilasta ja Keravalta tuli paljon lisää matkustajia, Nikkilästä ja Hinthaarasta myös muutama.
Porvooseen saavuttiin aikataulun mukaisesti kello 11.48. Juna oli lähes täysi, joka tarkoittaa noin 200 matkustajaa. Sen lisäksi, että nämä matkustajat auttavat ylläpitämään tätä historiallisesti arvokasta museojunaliiikennettä, he myös hyödyttävät Porvoon paikallisia yrittäjiä, kuten kahviloita, ravintoloita, kauppoja ja muuta liike-elämää.
Helsingin tulisikin nähdä vanhat raitiovaunut ja museoliikenne nimenomaan turismin näkökulmasta. Nyt ne ovat Helsingin kaupunkiliikenteen näkökulmasta ainoastaan ylimääräinen rasite joista halutaan eroon. Vaunujen 12 ja 339 vieminen romuttamolle oli jo hälyttävä merkki siitä, mikä kohtalo saattaa odottaa muitakin vanhoja vaunuja. Olisiko seuraavaksi listalla ollut vaunu 9 ja perävaunu 505. Tämän jälkeen ei jäljellä olisi ollut enää yhtään liikennöintikelpoista 50-luvun vaunua (poislukien Sporakof 175 joka on muunnettu ravintolavaunuksi)
Se ei riitä, että vanhat museovaunut vain säilötään jonnekin varikon nurkkaan pölyttymään. Niitä täytyy myös ylläpitää ja järjestää oikeaa museoliikennettä. Porvoon museorautatieliikenne on tästä hyvä esimerkki, josta Helsinki voi ottaa mallia.
Olisi hienoa nähdä jälleen kesällä liikenteessä SRS:n omistama moottorivaunu 50 ja avoperävaunu 233. Ennen koronaa tämä yhdistelmä oli varsin suosittu tehdessään kierrosta ydinkeskustassa kesäviikonloppuisin.
Toinen yhdistelmä voisi olla moottorivaunu 9 ja perävaunu 505. Tämä 50-luvun yhdistelmä vetoaisi varmasti myös vanhempiin nostalgian nälkäisiin Helsinkiläisiin, joiden arkeen nämä vaunut kuuluivat vuosikymmenien ajan.
Näillä kahdella, eri vuosikymmenten vaunuparilla pystyisi järjestämään viikonloppuliikennettä kahdella eri museoreitillä.
Toivottavasti vanhojen raitiovaunujen tulevaisuus saadaan turvattua ja myös palautettua museoliikenteeseen palvelemaan turisteja sekä kaupunkilaisia.
Minä kannatan myös sitä että kaupunginmuseon kaikki vaunut kunnostetaan ajokuntoon. Ei siitä tule mitään että ovat pölyttymässä jossain ratikkamuseossa ja varastossa. Etenkin 313 pitäisi saada ajokuntoon. Näin meillä olisi ajokuntoisena kolme 50-luvun sarjaa. Taiwanissa oli joskus se uudempi Iso-Valmet. Sen voisi hankkia takaisin korvaamaan aiemmin salaromutettu 30. Lisäksi pitäisi saada järjestymään myös kahden välipalanivelvaunun museointi. Ja jos halutaan, voidaan ottaa kolmas mistä poistetaan välipala. Olisikohan tälläinen mahdollista. Tai hankkia 39 takaisin Parkanosta. Lisäksi pitää huolehtia että kaksi M100 yksikköä säilyy ajokuntoisena ja niihin asennetaan automaattiajolaitteet jolloin voidaan ajaa museometrolla muun liikenteen seassa. M200 pitäisi saada kanssa museoliikenteeseen. Vosi ajaa vuorotellen kumpaakin museometroa. Tietenkin alkuperäisasuun palautettuna molemmat. Onko se uusin johdinauto vielä tallella? Se myös näytteille. Se koemetro M3 keulapala siankärsieen pois varikolta ja museoon. Ja tietenkin Nokka 104. Ja Lahti Scala. Ja myös yksi Variotram takaisin helsinkiin. Ei ehkä kuitenkaan muualle ajoon kuin helpoimmalle reitille.