Loki, päivä 2

19.7. Merisatama (Helsinki) – Stora Brändö (Kirkkonummi) 16 mpk, luovien kanssa enemmän

Tuuli 5-7m/s
Akkujen jännitteet: akku 1: 12,8V, akku 2: 13V

Tästä piti tulla rauhallista ja tavanomaista purjehdusta hiljaisessa tuulessa, mutta se sisälsikin purjeen paikkausta vedossa ja purjerantautumisen luonnonkallioon yksin. Ei ole taidettu mua tai ainakaan venettä tarkoittaa rauhalliseen menoon.
Aamu meni venettä laittaessa ja ostoksilla. Helposti saa Claes Ohlsoniin satasen tai pari palamaan kaikenlaiseen unohtuneeseen ja tuiki tarpeelliseen. Kuten verkkovirtalaturiin, varasulakkeisiin ja istuintyynyihin. Lähtemään päästiin joskus puolen päivän maissa.

Ennusteessa sanottiin 0-5m/s vaihtelevan suuntaista tuulta. Pikemminkin oli 7m/s ja lounaasta. Siis aika lailla vastaista. Helsingin edustalla aalto oli isoa, mutta rysäkarista länteen alkoi rauhottua. Ja länsisataman väylää ulos ajaessa kahteen kertaan Tallinan laiva tuli niin, että piti jättää karkuunlähtövenda aika viime hetkeen koska vieressä oli joku kari.

Ylävanttien kiristys oli jäänyt odottamaan kallistusta jossa tarkistaa riittävyys. Onneksi se saatiin eilen tehtyä, ja Jukka kiristi vantit aamulla, koska tänään huomattiin sokkien jo repineen etupurjetta. Paikkaus sujui yllättävänkin onnistuneesti ajossa ja leukotapella (purjeteippi on …jossain). Jukka taiteili keulakannella teippaamassa purjetta ja vanttien kiristimiä; halssit piti suunnitella sen mukaan että purje aina kuivuu tarpeeksi. Reikä ei siis ollut paha, mutta olisi revennyt yhä lisää. Alunperin piti fiksata vain iltaan asti, mutta tulos näyttää siltä että sillä voisi pärjätä syksyyn.

Seuraava yllätys tuli sitten rantautuessa. Stora Brändöhän luvattiin hyvä kallio ja valmiita koukkuja kalliossa. Koukkuja ei nähty yhtäkään ja kalliorantakin oli tarpeeksi syvä vasta kolmannessa paikassa jota kokeiltiin. Sivutuuleen. Sitä lähestyttäessä yhtäkkiä moottori lakkasi reagoimasta kaasuun. Viime hetkellä käänsin myötäiseen ja Jukka hyppäsi kalliolle työntämään venettä siitä irti. Minä sitten nostin nopeasti ison joten kuten ylös ohjausvauhtia varten ja tein kiepin valmistautuen purjerantautumiseen. Epäilykseni keskimoottoria kohtaan osoittautuivat siis aiheellisiksi.

Yksin purjeilla kalliorantautuminen kyllä onnistuu aika suoraviivaisesti. Ankkuri alas hyvissä ajoin, iso äkkiä alas ettei ole vetoa ja keulaan valmiina heittämään köyden Jukalle.

Ja 10m ennen rantaa ankkuriköysi loppui kesken. Ranta on syvä, ja köysi tuntuikin vähän lyhyeltä. Seuraavaksi sitten köydestä kiskoen takaisin ankkurin luokse, iso nopeasti jotenkin puolimastoon ja seuraava kierros. Tällä kertaa pituus riitti, ja vene pysähtyi kauniisti kallion eteen.

Kallio nousee noin 45 asteen kulmassa, mikä teki kiinnittäytymisen vähän hankalammaksi. Ei ole helppoa vetää venettä kohti, kun keikkuu jyrkällä kalliolla. Ja lähimmät puut ovat kaukana, ja aika jyrkässä kulmassa. Keulakiinnityksen kun pitäisi olla vaakatasossa tai alaviistoon.

Erinäisten väliaikaisviritysten jälkeen laitoimme keulan lopulta kiinni kahdella kalliokoukulla, jotka löimme halkeamiin. Eivät lainkaan turha ostos ne. Varalla kolmas köysi menee puuhun. Joskin suurempi ongelma kuin kiinnitysten pettäminen lienee saada koukut aamulla mukaan. Menivät aika tiukkaan.

Moottorin ongelmaksi paljastui katkennut kaasuvaijeri. Vaihde kyllä toimii, mutta minimikaasulla, eli työntöä on aika vähän. Täytyy testata, voiko sillä ohjata ollenkaan. Käytännössä varmaan huomenna mennään purjeilla Inkooseen, jossa koitan saada maanantaina uuden vaijerin, tai jonkin korjausvirityksen. Jos joku tietää vanhojen Volvon moottoreiden sielunelämästä (Volvo Penta MD5A, vm 78), saa sanoa hep.
Tästä lokista taitaa ollakin tulossa paljon vähemmän elämänfilosofista pohdiskelua ja paljon enemmän poikien seikkalukertomus kuin olin suunnitellut. Päivän oppiminen ja uusi ymmärrys keskittyy lähinnä purjehduskikkoihin, solmujen opetteluun ja ymmärrykseen Volvo Pentan sielunelämästä.

Muita pieniä puutteita ja säädettävää

• Pinnapilotti ei herää. Virtamittari ei myöskään löydä virtaa sen töpselistä. Täytyy etsiä sulake ja toivoa että varasulakkeissa on sopiva.
• Invertteri jaksaa ladata konetta vain vähän kerrallaan ja sitten alkaa huutaa ylikuormaa. Pikkulaturikin on sille liikaa. Pyrin käyttämään konetta sen verran vähän, että satamasähköllä lataukset riittävät. Mutta jos tulee monta luonnonsatamapäivää putkeen, menee säädöksi.
• Moottori ei suostu starttaamaan akulla 1. Ehkä se meni loppuun invertterin kanssa leikkiessä, tai ehkä jotain muuta on rikki. Jännitenäytön mukaan virtaa pitäisi kyllä olla, mutta toistaiseksi akku 2 on pyhitetty starttiin (ja ykköstä lataillaan). Ja täytyy katsoa voiko jännitenäyttöön luottaa ollenkaan.
• Eteen pitänee lisätä pari knaapia. Yksi kiinnitysknaapi tuntuu kovin vähältä, vähintään pitäisi olla varoiksi toinen.

Tunnetila: väsynyt, mutta tyytyväinen, rauhallinen. Nää kaikki ratkeaa.