 |
| Polkupyörää kuljettaessasi ole huomaavainen kanssamatkustajille |
Perjantaina, kun kuljin pyörän kanssa metrossa, viereisen penkin aloitteleva alkoholisti ryhtyi juttusille.
Koffia nauttiva turpea herra yritti ensin vittuilla vieressä istuvalle kuulokkeita kuuntelevalle pojalle, ja sitten vastapäiselle naiselle. Kun he eivät reagoineet, kääntyi hän puoleeni ja alkoi puhua siitä, miten naurettavaa on mennä metrolla pyöräilemään, ja ajattele jos kaikki toisivat pyörän metroon, mitä siitäkin seuraisi.
Vastasin hänelle ystävälliseen ja rakentavaan sävyyn, josta seurasi hassunkurinen vuoropuhelu: vuoroin ärsyttämään tarkoitettuja, mutta kuitenkin vielä järjellisiä lauseita, ja vuoroin asiallisen ystävällisiä vastauksia niihin. Emme saaneet selville kummalta pettäisi ensin pinna tai pokka, kun vartijat sattuivat tupsahtamaan paikalle ja öyhöttäjä meni aivan ujoksi. Keskustelu muuttui siitä paljon tasapainoisemmaksi, hymisteli lähes kuin olisi presidentinvaalitenttejä katsonut.
Merkillepantavaa tässä episodissa ovat tarinan antagonistin sanat: ”Mua vituttaa tää pyöräilypolitiikka, ihan naurettavaa”.
Hyvät naiset ja herrat, elämme kaupungissa, jossa satunnainen känninen urpo käyttää sanaa ”pyöräilypolitiikka” luontevasti lauseessa.
Tämä taistelu on nyt voitettu, tämä käsite osa arkielämää. Mitäs sitten tehtäs?
Jos sitten vaikka saatais sääntöjä järkevälle tasolle. Fillari fiksusti vietynä ruuhka-ajan ulkopuolella liukuportaissa ei ole ongelma. Sen on vain joku keksinyt kieltää sillä perustein, ettei se itse halua, jaksa, pysty eikä viitsi viedä omaa sikapainavaa fillariaan liukuportaissa, taikka sitten se ei edes omista sellaista ja pitää pyöräilykulttuuria tarpeettomana.
Pitkissä (kantakaupungin asemien) liukuportaissa kielto on turvallisuussyistä ihan järkevä kun niitä sääntöjä (tai lähinnä ohjeita, mitä tuon noudattamattomuudestakaan nyt edes seuraa, ehkä kuulutus jos valvomosta joskus sattuvat huomaamaan) ei voi kirjoittaa vain sille järkevimmälle osalle väestöstä. Hissin käyttö ei sitä paitsi käytännössä ole välttämättä edes hitaampaa, itse ainakin olen huomannut Kampissa poistuvani hissistä yleensä suunnilleen puolessavälissä samasta junasta rullaportaita pitkin poistuvaa väkijoukkoa.
Tukholman Arlanda Expressin inforuuduilla pyöri joskus melko inhorealistinen animaatio aiheesta pitkät liukuportaat & karanneet matkatavarat. Sen nähtyäni olen hieman varauksella suhtautunut isojen tavaroiden kuskaamiseen liukuportaissa.
Fillarin tapauksessa tosin karkaaminen ei taida olla kovin paha ongelma, on hankala kuvitella että se kovin pitkälle valuisi.
Ymmärrän myös kyllä tuon hissisäännön syyt. En tosin sitä aina jaksa itse noudattaa.
Humalainen keksustelukumppanini muuten myös muistelin, miten metron auetessa ”vuonna 82 tai 84” ei pyöriä saanut metroon tuoda, vaan siitä oli paljon valistusta kuinka se on kiellettyä. Tarinan todenperäisyys on hiukan kyseenalaista, mutta en kyllä tiedä millainen metron pyörähistoria on.
Muistaakseni fillarin kuljetus metrossa oli tosiaan aluksi kiellettyä ja se sallittiin joskus 1989/1990.
Ja mitä pitäisi tehdä: tietysti pyöräilypolitiikasta vähemmän vituttavaa. Edes pyöräilijöille.
Hyvinhän toi menu, pyöränkuljetus oikein kaverin kanssa. Molemmat edustavat kaupunkisuunnittelua! Eiks jeh. Heitän ilman ällölauseen, mitä jos jokainen raahaisi fillaria liukuportaitse metroon?
Siis hyvinhän toi meni -piti kirjoittaa.
Jos jokainen tekisi noin, se olisi ongelma johon pitäisi puuttua. Mutta koska sangen harva tekee noin, se ei käytännössä ole ongelma. Jos se joskus yleistyy merkittävästi, sitten siihen varmasti puututaan.
Niin siis oliko tässä joku ongelma?