Otso Kivekäs, Author at Otso Kivekäs

Koronapandemian vaikutus kaupungistumiseen yhdellä kuvalla

Asuntojen hintojen muutokset koronan aikaan. Kuva Helsingin sanomat

Kävikin niin, että ihmiset haluavat tiiviiseen kaupunkiin entistä enemmän, he vaan haluavat siellä enemmän tilaa.

Yhä useampi tekee töitä kotonaan ja työhuoneelle tulee tarvetta. Tai ehkä lapset pitäisi saada olkkarista jonnekin riehumaan kun aikuiset tekevät töitä. Tai kun harrastukset siirtyvät kotiin, niille tarvitsee tilaa, oli kyseessä sitten sirkuspatja, valkokangas tai Peloton.

Konkreettisesti tämä näkyy niin, että asumisväljyys on kääntynyt selvään kasvuun, kun se edelliset 12 vuotta pysytteli noin 34 neliössä.

Tästä syystä asuntojen hinnat Helsingissä kohoavat ja eniten kohoavat hinnat kantakaupungissa, mutta väkiluvun kasvu on tyrehtynyt. Ihmiset ovat valmiita maksamaan tilasta, ja varakkaammat työntävät vähätuloisia kauemmas.

Tämä ei ole hyvä kehitys. Kaikkien etu olisi Helsinki, jossa on mahdollista asua monenlaisella tulotasolla ja jossa asuminen ei vie kohtuutonta osaa tuloista.

Kun ihmiset haluavat enemmän tilaa ja ovat siitä valmiita maksmaan, ainoa ratkaisu on rakentaa enemmän tilaa. Voidaan rakentaa kovan rahan asuntoja, kaupungin vuokra-asuntoja, pieniä asuntoa, suuria asuntoja. Näissä kussakin on hyvät ja huonot puolensa. Mutta olennaista on, että rakennetaan, sillä tuota ihmisten kaipaamaa lisätilaa saa vain rakentamalla.

Koronapandemia on lisännyt tarvetta rakentaa Helsinkiin. Tämän kuva meille kertoo.

Rokotteiden alueellisesta kohdentamisesta

Hallitus päätti rokotteiden alueellisesta kohdentamisesta. Kuukautta myöhässä toki, mutta silti. Valitettavasti päätös on rajattu niin, että lähes yhtä hyvin olisi voinut jättää päättämättä.

1) Liian myöhään

Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä suositteli kohdentamista kuukausi sitten ja tehtäväksi mahdollisimman nopeasti. Päätöksentekoon on mennyt kuukausi ja päätös on muotoiltu niin, että ilmeisesti vasta kun kaikki yli 70v ja kaikki riskiryhmä 2:een kuuluvat ovat saaneet rokotteen, voidaan kohdentaminen aloittaa. Se tarkoittaa noin toukokuun puoliväliä. Yhteensä kaksi kuukautta suosituksesta.

Suurin hyöty kohdentamisesta olisi tullut maaliskuussa, kun se olisi auttanut taittamaan epidemian kohoamista ja suojannut juuri nimenomaan riskiryhmiin kuuluvia, jotka ovat tällä välin altistuneet koronalle. KRAR arvioi, että kohdentaminen olisi voinut vähentää sairaalajaksoja jopa 20%.

2) Liian vähän

Hallitus päätti, että kohdentaminen koskee vain Astra Zenecan ja Modernan rokotteita. Astra Zenecaa ei toistaiseksi anneta alle 65-vuotiaille ja yli 65-vuotiaat ovat käytännössä kaikki saaneet rokotteen ennen kun kohdentamisen saa aloittaa. Ellei rajoitteita muuteta, siitä ei siis ole hyötyä.

Jäljelle jää Moderna. Sitä on suomeen tulevista rokotteista noin 11%. Vaikka ne kohdennettaisiin kaikki pahimmille epidemia-alueille, vaikutus jäisi vähäiseksi. KRAR suosituksessa kaksi kolmasosaa rokotteista olisi kohdennettu koronatilanteen mukaan.

3) Liian lyhyen aikaa

Asetusluonnos on voimassa vain toukokuun loppuun. Kun sen mukaisesti kohdentamisen saa aloittaa vasta toukokuun puolivälissä ja kohdennus koskee vain 11% kaikista rokotteista, käytännössä kahdessa viikossa ei kovin montaa rokotetta ehditä antaa.

Ero siihen, että olisi päätetty ettei kohdenneta mitään on lähinnä paperityön määrässä. Epidemian kulkuun tällaisella toteutuksella ei ole juuri mitään vaikutusta.

ps. Viime päivinä Savonlinnassa on epidemiatilanne ollut Helsinkiä pahempi. Kannatan rokotteiden alueellista kohdentamista Savonlinnaan, jotta epidemia saadaan kuriin. Tässä ei ole kyse aluepolitiikasta, vaan epidemian torjunnasta.

Läpiajo ei tuo elämää keskustaan

Tiina Pasuri (HS Mielipide 1.2.) esitti, että Helsingin keskustan läpiajoa ei saisi vähentää, koska se heikentää keskustan elinvoimaa. Läpi ajava autoliikenne ei kuitenkaan tuo yhtäkään ihmistä tai euroa lisää keskustaan.

Niemellä sijaitseva keskusta on useimmilla matkoilla helppo kiertää kehäteitä tai vaikkapa Nordenskiöldinkatua pitkin. Useimmat autoilijat tekevätkin näin: keskustan läpi ajaa vain noin 7 200 autoa vuorokaudessa.

Keskusta on maan suurin työpaikka-, kauppa- ja kulttuurikeskittymä. Sen elinvoima perustuu satoihintuhansiin ihmisiin, jotka käyvät siellä joka päivä töissä, asioilla tai viihtymässä. Valtaosa heistä saapuu julkisella liikenteellä. Autoliikenteellä on merkittävä rooli tavaroiden jakelussa keskustan liikkeisiin, mutta asiakkaista vain runsaat kymmenen prosenttia saapuu autolla. Heitä varten tarvitaan maanalaista pysäköintiä, ei nelikaistaisia katuja.

Olen samaa mieltä Pasurin kanssa, että lupapolitiikka ja lisärakentaminen ovat avaimia keskustan elinvoimaan. Lisäksi auttaa, jos keskustasta tehdään viihtyisämpi ohjaamalla läpiajo kulkemaan muuta kautta.

Otso Kivekäs
kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (vihr)
Helsinki

Julkaistu mielipidekirjoituksena Helsingin sanomissa 2.2.2021

Helsinki tarvitsee elävän keskustan

Korona on hiljentänyt Helsingin keskustaa, mutta vähemmän kuin pelättiin. Kävelijämäärät ovat pudonneet puoleen, mutta konkursseja on toistaiseksi vähän ja liiketiloja tyhjinä enemmän remontin kuin lopettamisen takia. Toimistojen vuokrat ovat jopa nousseet keskustassa, kun toimistotila tiivistyy ja kysyntä keskittyy reuna-alueilta kohti ydintä ja parhaita paikkoja.

Kaikki viittaa siihen, että koronasta kyllä toivutaan. Pidemmällä tähtäimellä keskustalla sen sijaan on ongelma. Keskustan työpaikkamäärä ei ole 2000-luvulla kasvanut ja uudet toimistot on rakennettu ympäri seutua. Myös kaupassa keskustan osuus kokonaisuudesta on kutistunut.

Suuri syy keskustan pysähtyneisyyteen on, että kehitystä on eri tavoin jarrutettu vuoskymmeniä. Ensin jahdattiin piilokonttoreita ja haluttiin estää asuntojen muuttaminen toimistoiksi, nyttemmin yritetään estää toimistojen muuttaminen asunnoiksi. Lisärakentamiseen on 60-luvun purkuvimman jälkeen ollut todella vaikea saada lupia ja uusistakin taloista – esimerkiksi Töölönlahdella – halutaan mahdollisimman matalia.

Tämä linja on aika muuttaa. Helsinki tarvitsee keskustan joka kasvaa ja kehittyy. Keskusta on seudun parhaiten saavutettava paikka työpaikoille ja suurin kaupallinen keskittymä. Sellaisena sen tulee myös pysyä, se on myös koko maan kilpailukyvylle tärkeää. Keskustaan tarvitaan lisää työpaikkoja, lisää kaupankäyntiä, lisää asukkaita, lisää tapahtumia ja kaikenlaista elämää.

Vanhoja liiketiloja pitää voida muuttaa toimistoiksi, kunhan uusia liiketiloja tulee tilalle enemmän. Vanhoja toimistoja pitää muuttaa asunnoiksi, kunhan uusia tulee tilalle enemmän. Elielinaukiolle suunnitellaan nyt uutta rakentamista maan parhaalle paikalle. Se on hienoa, mutta yksi hanke ei riitä, koko keskustan pitää kehittyä.

Jotta ihmiset haluavat keskustaan töihin, kaupoille ja asumaan, keskustasta pitää tehdä myös aiempaa kivempi. Ei läpikulkupaikka, vaan sellainen jossa on hauska pysähtyä ja viettää aikaa. Jatkuva räntäsade asettaa jotain rajoja, mutta sen kanssa on eletty ennekin ja löydetty keinot.

Lisärakentamiseen verrattuna liikennehankkeet ovat toissijaisia. Ennen kaikkea tarvitaan syitä mennä keskustaan, ei välineitä. Siksi elävän keskustan pitää olla viihtyisä ja mukava. Se vaatii, että autoliikenteeseen käytettyä tilaa täytyy paikoin ottaa hyödyllisempään käyttöön.

Julkaistu kolumnina Helsingin uutisssa 7.11.2020

Helsingin keskustan elinvoima kasvaa rakentamalla

Työpaikkamäärä Helsingin keskustassa ei ole juurikaan kasvanut tällä vuosituhannella. Toimitiloja on muutettu asunnoiksi, jonka takia myös toimistojen ja liiketilojen neliömäärä on myös laskenut.

Keskusta on seudun paras paikka työpaikoille. Monessa toiminnassa tuottavuutta kasvattaa, kun lähellä on myös muita saman tai toistenkin alojen yrityksiä. Kun työntekijät törmäävät lounaalla muihinkin kuin oman talon väkeen ja ideat leviävät tehokkaammin. Näistä agglomeraatio-eduista on vahva tieteellinen näyttö.

Keskusta on myös liikenteellisesti paras paikka seudulla. Sinne tulee joka arkiaamu yli 100 000 työntekijää. Mihinkään muuhun paikkaan ei tällainen määrä voisi kerralla tulla. Keskustaan suuntautuvassa työmatkaliikenteessä joukkoliikenteen ja pyöräliikenteen osuus on 78%, seudun ja koko maan korkein. Keskusta on ekologisesti kestävin paikka työpaikoille.

Ongelma ei ole että yritykset eivät haluaisi keskustaan. Kyllä haluavat, siellä on maan korkeimmat toimisto- ja liiketilavuokrat. Ongelma on, että yritykset eivät mahdu keskustaan.

Ratkaisu on yksinkertainen: keskustaan pitää rakentaa lisää toimitilaa. Jos keskustassa on enemmän työpaikkoja, siellä liikkuu enemmän ihmisiä, he käyttävät palveluita ja keskustan elinvoima kertautuu. Avain kasvuun on toimitilan rakentaminen.

Haastan kaikki lukijat miettimään, mihin mahtuisi 10 000 työpaikkaa lisää kävelymatkan päähän rautatieasemalta ja toiset 10 000 kävelymatkan päähän Kampin metrikseltä? Parhaita ehdotuksia voidaan viedä yhdessä eteenpäin!

Tänään kaupunginvaltuusto hyväksyi Marian kasvuyrityskampuksen kaavan. Siihen mahtuu 3500 työpaikkaa. Hyvä alku! Kävelymatka Kamppiin on uudelta kävelysillalta noin 700m tietä pitkin, vähän rajoilla, mutta ehkä kasvuyrityksissä jaksetaan kävellä. Siksi valtuusto hyväksyikin myös ponnen, että selvitetään uutta sisäänkäyntiä Ruoholahden metroasemalle. Se tulisi vähän lähemmäs.

Rautatieaseman viereen Elielinaukiolle suunnitellaan myös rakentamista. Paikka ei ole kaupunkikuvallisesti ihan helpoin, mutta jos siihen saadaan 40 000 kerrosneliötä, se saattaisi tarkoittaa ehkä 2000-3000 työpaikkaa. Hyvä alku sekin. Mihin 7000 – 8000 työpaikkaa lisää sekä Steissin että Kampin ympärille?

Tämä on se oikea kysymys keskustan elinvoimasta, mihin verrattuna liikenneyhteydet ovat toissijainen yksityiskohta. Keskusta kyllä kukoistaa, jos annamme sen kasvaa.

Hallituksen vuoro auttaa pääkaupunkiseutua

Suomen talous lepää pääkaupunkiseudun varassa. Yksityisistä työpaikoista on Helsingin seudulla yli kolmannes ja täällä syntyy myös yli kolmannes bruttokansantuotteesta. Pääkaupunkiseudun suuret kaupungin ovat tottuneet maksamaan kulunsa omilla tuloillaan ja maksavat verotulontasausta, joka jaetaan 255 muuhun kuntaan. Hyvä niin, heikommassa asemassa olevaa tuleekin auttaa.

Koronakriisi on tuonut meidät käänteiseen maailmaan. Kaikki ne syyt, joiden takia Pääkaupunkiseutu on hyvinvoiva, ovatkin nyt syitä, miksi se on pahimmassa pulassa.

Pääkaupunkiseudulla työskennellään muuta maata enemmän palvelualan yrityksissä. Siksi myös korona-laman lomautukset ja työttömyys osuvat pääkaupunkiseudulle pahiten. 60% lomautetuista on Uudeltamaalta.
Helsingin seutu on myös startuppien ja uusien innovaatioiden kehto. Helsingissä 85% yrityksistä työllistää 1-5 henkeä. Suurta osaa niistä uhkaa nyt konkurssi. Tämä isku osuu Helsinkiin, mutta vaikuttaa koko maahan, jos innovaatioiden kehitys ja leviäminen hiipuu.

Kaupungeissa liikenne perustuu joukkoliikenteeseen. HSL:n tulot ovat pudonneet 70%, mutta liikenteen on yhä pakko toimia. Valtion tukea HSL:n budjetissa on 1%. Tappiota tulee tänä vuonnavähintään 120 miljoonaa. Sitä ei voi paikata karsimalla, tai liikenne seisoo ja suomen veturi hyytyy.

Pääkaupunkiseudun kaupunkien verotulot romahtavat samalla kun korona tuo uusia kustannuksia. Yksin Helsingin verotulot laskevat yli 300 miljoonalla ja Samalla muutkin tulot tippuvat. Sairastuneista yksi kolmesta asuu Helsingissä ja kaksi kolmesta Uudellamaalla. Sote-kulut kasvavat lähes 200 miljoonalla.
Siksi valtion tuen kunnille ja elvytystoimien pitää suuntautua sinne, minne kriisi iskee. Siis ennen kaikkea pääkaupunkiseudulle. Hallituksen tähänastiset tukipäätökset eivät näin tee.

Tarkoitus ei ole tukea kaiken rakentamista ennalleen, vaan uudistumista kohti kestävämpää ja ekologisempaa yhteiskuntaa.

Tällä kertaa pääkaupunkiseutu on pahiten avun tarpeessa. On tullut valtion aika auttaa Helsingin seutua. Se on koko maan etu. Kun maan veturi saadaan takaisin raiteilleen, se jatkaa vetämistä.

Julkastu kolumnina Helsingin uutisissa 18.4.2020

Demokratiaa koronan aikaan

Koronaepidemian etulinjassa ovat ne, jotka taistelevat taudin leviämistä vastaan ja hoitavat sairastuneita. Lääkärit, hoitajat, kaikki jotka jäljittävät tartuntaketjujen leviämistä.

Meillä muillakin on tärkeä tehtävä. Meidän tulee rajata epidemiaa omalta osaltamme ja samalla pitää yhteiskunta toiminnassa näissä vaikeissa oloissa.

Lapset eivät mene kouluun, mutta tarvitsevat etäopetusta. Murtuneet luut kipsataan ja tulehtuneet korvat katsotaan. Bussit kulkevat ja uudet talot nousevat kohti harjakorkeuttaan. Monen työ on katkolla, mutta toisilla sitä on sitäkin enemmän.

Tämä epidemia tulee kestämään. Pikkuhiljaa palataan normaaliin, mutta ei vanhaan normaaliin, vaan yhteiskuntaan, joka on järjestäytynyt uudelleen. Valinnoilla, jotka nyt teemme voi olla suuri vaikutus siihen, mitä vanhan maailman piirteitä kuljetamme mukanamme uuteen ja mitkä jätämme taaksemme.

Omasta näkökulmastani yksi arvokkaimpia suomalaisen yhteiskunnan piirteitä on syvään juurtunut demokratiamme, joka on kestänyt läpi niin sisällissodan kuin toisenkin maailmansodan sekä valtiollisella että paikallisella tasolla. Tätä lippua haluan osaltani viedä eteenpäin.

Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontuu tänään kaupungintalolla raskaiden poikkeusjärjestelyjen kanssa. Syy miksi kokoonnumme fyysisesti on, että tarvitaan päätös etäkokouksista. Huomenaamulla kaupunginhallitus kokoontuu internetissä ja siitä eteenpäin jokainen lautakunta, jaosto ja johtokunta. Jokainen niistä tekee omaa tärkeää työtään siinä, kuinka 650 000 ihmisen kaupunkia kansanvaltaisesti ohjataan. Opettajan virkoja pitää perustaa, päiväkoteja rakennuttaa, sairaanhoitoon myöntää lisämäärärahoja, työllisyystoimia pystyttää, yritystukimalleja suunnitella…

Jossain toisessa yhteiskunnassa, jossain toisessa kaupungissa ehkä peruttaisiin kaikki nämä kokoukset ja luotettaisiin, että virkamiehet kyllä tekevät päätökset. Mutta ei tässä yhteiskunnassa, eikä tässä kaupungissa. Luotan kyllä virkamiesten tekevän työnsä hyvin, mutta kaupungin ohjaaminen kuuluu kansan valitsemalle valtuustolle. Demokraattisesti valittu valtuusto aloitti työnsä heti sisällissodan jälkeen ja kokoontui läpi talvi- ja jatkosodan. Me jatkamme myös läpi koronaepidemian.

Siksi me siirrymme etäkokouksiin. Ylläpidämme yhteiskunnan normaalia toimintaa, mutta sopeudumme epidemian oloihin. Ja siksi olen kutsunut kaupunginvaltuuston tänään koolle kaupungintalolle – viimeistä kertaa vähään aikaan.

Tämä on se perintö, jonka haluan että viemme mukanamme tulevaisuuteenkin.

Autoilun vapaus on harhaa

Auto on lupaus vapaudesta. Automainokset tarjoilevat kuvia virtaviivaisista ajoneuvoista tyhjillä teillä, preerioilla ja jäätiköillä. Todellisuus Kehä I:n ruuhkissa on vähän eri.

Vapaus liikkua on hyvä tavoite, mutta kaupungeissa ratkaisua ei ole löytynyt autosta. Ei, vaikka on rakennettu yhä lisää kaistoja ja eritasoliittymiä. Vaikka jokainen uusi talo on velvoitettu rakentamaan parkkipaikkoja. 60 vuotta kaupunkirakentaminen on perustunut siihen, että autoilusta tehdään mahdollisimman helppoa.

Mutta ruuhka ei poistu autoteitä rakentamalla. Jokaista uutta kaistaa kohden tulee uusia autoja, kunnes taas seistään. Jotta sinä voisit ajaa sujuvasti kuin automainoksessa, kolmen tai neljän muun pitää valita toisin. Jos jokainen valitsee auton, istutte kaikki kehätiellä jonossa.

Auto on kaikkein tehottomin liikennemuoto kaupungissa. Se vaatii enemmän tilaa ja rahaa kuin mikään muu tapa liikkua. Se kuormittaa eniten luontoa ja vaikeuttaa elävän ja viihtyisän kaupungin rakentamista. Siksi autokaupunki on tullut tiensä päähän. Meillä ei ole varaa rakentaa sitä lisää, ei ekologisesti eikä taloudellisesti.

Helsingissä siirrytään uuteen aikakauteen, jossa rakentaminen tiivistyy ja keskittyy raiteiden varteen sekä kehien sisäpuolelle. Uusia ratikkalinjoja ja pyöräkaistoja rakennetaan. Kun autoja on vähemmän, kadut voivat olla kapeampia melusuojavyöhykkeitä tarvita. Talot ovat lähempänä toisiaan ja lapset saavat liikkua vapaammin. Kun ihmisiä asuu alueella enemmän, kaupoille ja ravintoloille riittää asiakkaita, koulut ja päiväkodit ovat lähempänä.

Tarvitsemme autoja jatkossakin. Mutta mitä vähemmän tarvitsemme autoja, sen parempaa elämää kaupunki voi tarjota asukkailleen. Siksi auto ei ole enää etuoikeutettua liikennettä. Ratikka päästetään valoista ensin. Pyöräkaista vie parkkipaikkoja. Uusiin taloihin tehdään pienempi parkkihalli ja sen käytöstä joutuu maksamaan enemmän, koska naapureita ei enää laiteta maksumiehiksi.

Autoilijankin kannattaa kokeilla, löytyisikö uutta vapautta sähköpyörän satulasta tai joukkoliikenteen kyydistä. Kun ratikka tai fillari on vapaampi valinta riittävän monelle, riittää kaduilla tilaa myös niille, joiden on kuitenkin pakko autoilla.

Julkaistu kolumnina Helsingin uutisissa 11.1.2020

Helsinki-Tallinna -kaksoiskaupungin yhteinen ohitustie

Tänään aloitti liikennöinnin Eckerö Linen uusi laiva Vuosaaresta Tallinnan Muugaan. 2 km autopaikkoja, noin joitakin satoja henkilöautoja tai satakunta rekkaa. En päässyt valitettavasti avajaisiin, koska samaan aikaan kaupunginhallitus matkaa Wieniin tutustumaan mm. digitalisaatioon ja asuntopolitiikkaan.

Vuoden alusta Helsingin satama otti käyttöön ohjaavan hinnoittelun: Vuosaaressa rekkakohtaista satamamaksua alennettiin kympillä ja Jätkäsaaressa ruuhka-aikaan nostettiin kympillä. Uusi laiva osoittaa tämän politiikan toimivuutta: laivakapasiteetti Vuosaaresta kolminkertaistui nyt yhdellä iskulla, eli laivayhtiöt selvästi uskovat kysynnän kasvuun.

Tallinnan puolella nousi kohtuullinen haloo, kun laivan piti alkujaan purjehtia vanhaan satamaan kaupungin keskustaan. Tallinnan satama on valtion eikä kaupungin, mutta kaupunki löysi keinot vaikuttaa mm. uhkaamalla 12 tonnin painorajalla keskustaan. Eckerö Line taipui viemään laivan Muugaan (Vähän Vuosaarta vastaava mutta pienempi satama Tallinnan itälaidalla) ja Tallinnan satama lupasi tehdä sinne tarvittavat investoinnit.

Nyt siis Helsingin ja Tallinnan välillä on kaksi tiheästi liikennöityä reittiä: keskustasta keskustaan Jätkäsaari/Katajanokka-Vanasadam 10+4 lähtöä päivässä ja Vuosaari-Muuga 4 lähtöä päivässä. Nähdäkseni reiteille voi muodostua hyvin luontevasti työnjako, jossa kaupungit ohittava liikenne – paljon rekkoja, jonkin verran busseja ja henkilöautoja – kulkee Vuosaaresta Kehä III päästä Muugaan Tallinna kehätien päähän ja jommankumman kaupungin sisään suuntautuva liikenne – paljon henkilömatkustajia ja myös henkilöautoja, vähän rekkoja – kulkee keskustojen väliä. Olen itse työskennellyt ja tulen työskentelemään tämän vision viemiseksi käytäntöön.

Perinteinen merilogistiikan ”totuus” on ollut, että matkustajia ja rekkoja täytyy Itämerellä kuljettaa samoilla laivoilla. Että muutoin kysyntä ei riitä laivojen ajamiseen ja liikenne näivettyy tai vähintäänkin lippujen hinnat nousevat paljon. Tämä on ehkä joskus pitänyt paikkansa, ja varmaan edelleen pitää paikkansa Helsinki-Tukholma-liikenteessä, jota ajetaan kaksi lähtöä per päivä. Mutta Tallinnaan ajetaan 6 laivalla 18 lähtöä joka päivä. Ajatus, että jokaisessa niistä on pakko olla rekkoja ja ettei kysyntää voitaisi jakaa eri reiteille on aivan pöhkö.

Päinvastoin, kaikessa muussakin liiketoiminnassa volyymin kasvaessa palveluja segmentoidaan eri asiakasryhmille. Rekkakuskia ja Lasnamäestä töihin Tikkurilaan ajavaa rakennusmiestä kiinnostavat vähemmän laivan palvelut ja enemmän näppärä ohitustie, jolla välttää ruuhkat ja liikennevalot, Tallinnan vanhaankaupunkiin suuntaavaa turistia ja keskustasta keskustaan työmatkalle tulevaa IT-ammattilaista pikemminkin päinvastoin. Kaikki voittavat, kun eri tarpeisiin on erilaisia palveluita. Vastaava työnjako joskin vähän pienemmässä mittakaavassa on Turun ja Tukholman välillä, jossa ohitustie kulkee Naantali-Kapellskär.

Samalla voittavat myös etenkin Jätkäsaaren asukkaat, joiden oma liikkuminen ja ympäristön äänimaisema pikkuhiljaa rauhottuu rekkaliikenteen määrän laskiessa. Autojonoja Jätkässä tulee jatkossakin olemaan, koska autoliikenne kaupungissa on aina vähän ruuhkaista, ja koska myös Länsisataman kautta tulee kulkemaan paljon autoja myös tulevaisuudessa. Mutta kun kaupunkeja ohittava liikenne siirtyy aidosti ohittamaan kaupungit, jää Jätkäsaaressa enemmän tilaa niille, joiden tarvitsee ajaa juuri Jätkäsaaressa. Esimerkiksi siis asukkaille.

Vastaava on poliittinen tahto on myös Tallinnassa. Kollegani, Tallinnan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tiit Terik oli vieraanani juhannuksen alla. Keskustelimme satamien liikenteestä, ja kysymys rekoista keskustassa on lahden eteläpuolella vähintään yhtä iso kuin meillä Jätkäsaaressa.

Valtuuston PJ Otso Kivekäs ja Tallinnan valtuuston PJ Tiit Terik keskustelevat liikenteestä

Helsingistä ja Tallinnassa on vähitellen muodostumassa yhä vahvemmin kaksoiskaupunki. Se näkyy siinä, kuinka on yhteisiä liikennehankkeita, kuten jossain tulevaisuudessa oleva tunnelisuunnitelma, mutta myös yhteisissä poliittisissa keskusteluissa, kuinka ratkaistaan yhteisiä ongelmia. Kuten nyt vaikka keskustan läpi kulkevat rekat ja niiden siirto kehätielle.

Seuraavaksi Helsingin – mieluiten yhdessä Tallinnan kanssa – tulisi asettaa strategiset tavoitteet sille, kuinka suuri osa rekoista ja kuinka suuri osa muusta kumipyöräliikenteestä kulkee ohitustietä Vuosaari-Muuga

Ilmastovaalit nyt!

Viimeiset kymmenen vuotta olen tehnyt töitä politiikassa jotta ilmastonmuutoksen torjuminen otetaan vakavasti ja huomioidaan kaikessa päätöksenteossa. Näissä vaaleissa on ollut todella upeaa huomata, miten sama vaatimus toistuu yhä uudelleen. Helsinkiläisille ilmastonmuutos on suurin huolenaihe, Nuoret vaativat tekoja joka perjantai eduskuntatalolla ja yhä uudet – yllättävätkin – tahot ovat liittyneet rintamaan vaatimaan ilmastotoimia. Viimeisimpänä EK ja SAK.

Helsingissä olemme ottaneet ilmastonmuutoksen vakavasti jo jonkin aikaa ja olen itse tehnyt sen eteen paljon töitä:

Hämeentien uudistusta työstettiin pitkään ja keräsimme mm. 12 000 nimeä sen puolesta. Valtuusto hyväksyi uudistuksen selvin äänin 2015
Moottoriteiden muuttamista kaduiksi ehdotin 2011 ja saimme sen yleiskaavan pääperiaatteeksi 2016 ja asunnot 80 000 asukkaalle pikaratikkalinjojen varrelle. Vihdintien kaavoitus on jo käynnissä ja rakentaminen alkaa parin vuoden päästä. Tiiviimpi kaupunkirakenne vähentää päästöjä verrattuna hajautuneeseen.
Hanasaaren hiilivoimalan sulkemista Vihreät ovat ajaneet yli kymmenen vuotta. Siitä päätettiin 2016 ja sain sille itse neuvoteltua sitovan aikataulun vuoteen 2024
Vuosien väännön jälkeen saimme Helsinkiin kaupunkipyörät 2016. Nyt ne ovat maailman suosituin kaupunkipyöräjärjestelmä ja tänä kesänä kaupunkipyörät rullaavat jo 12 paikkakunnalla Suomessa.
Helsingin strategiaan 2017 neuvottelin hiilineutraaliudelle tavoitevuoden 2035 – 15 vuotta pikemmin kuin sitä edellinen päätös. Samalla päätettiin tehdä hiilineutraaliudelle toteutusohjelma.
Hiilineutraali helsinki -ohjelma ja sen 147 toimenpidettä hyväksyttiin tänä vuonna
Linjasimme valtuustossa että Helsinki puolittaa lihan ja maidon kulutuksen 2025 mennessä
Seuraavaksi ollaan päättämässä siirtymisestä markkinaehtoiseen pysäköintiin, mikä helpottaa tiivistä rakentamista ja vähentää autoistumista.

Olemme Helsingissä luoneet tilanteen, jossa ilmastopuhe on jo kääntynyt konkreettisiksi toimiksi. Tavoitteet ovat yhdessä sovittuja ja laajasti jaettuja. Poliittiset keskustelut koskevat sitä, mikä on toimiva keino ja miten niitä parhaiten toteutetaan.

Valtakunnan tasolla ei valitettavasti ole vielä niin. Lähes kaikki puolueet hyväksyvät periaatteessa tavoitteen, mutta keskustelua konkreettisista keinoista vältellään tai niitä ihan suoraan vastustetaan.

WWF:n yhteenveto eri puolueiden kannattamista ilmastotoimista.

Siksi tarvitsemme nyt ilmastovaalit! Eduskuntaan tarvitaan lisää edustajia niiltä puolueilta, jotka ovat valmiita myös tekemään jotain ilmastonmuutokselle. Siksi olen myös itse ehdolla eduskuntaan. Sama muutos jonka olemme vetäneet läpi helsingissä täytyy tehdä myös siellä! Päätöksiä täytyy alkaa tehdä nyt eikä neljän vuoden päästä.

Otso Kivekäs – ehdolla Helsingissä numerolla 34