Osallistuin tänään toiseen valtuuston kokoukseeni, ja tein ensimmäisen esitykseni, koskien kaupungin lainantakausta Jätkäsaaren pysäköinti Oy:lle. Esitykseni löytyy videolla Helsinki-kanavasta, kuten muutkin puheenvuorot ja käsittelytiedot.
Alla tekstimuodossa se, mitä aioin sanoa, sekä muutama kommentti
Valtuutettu Kivekäs puhuu
Hyvät puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut
Jätkäsaari on kantakaupungissa sijaitseva uusi kaupunginosa. Sinne menee jo nyt kaksi ratikkalinjaa ja metroasemakin on lähellä. Kantakaupungissa vain noin joka kolmannella taloudella on auto.
Kuitenkin kaupunki pakottaa nyt taloyhtiöt rakentamaan Jätkäsaareen pysäköintipaikkoja yhtä paljon kuin Espoossa keskimäärin on autoja. Seurauksena kustannuksia ei voida periä auton omistajilta, vaan naapurit maksavat ne.
Tässä takauksessa on nyt kyse siitä, että kaupungin rahojakin halutaan käyttää autoilun lisäämiseen Jätkäsaaressa. Jos autopaikoille olisi oikeaa tarvetta, lainaa saisi markkinoiltakin. Takausta tarvitaan, koska rakentaminen ei ole kannattavaa. Meillä on ollut periaate, että asuintalojen pysäköintipaikkoja ei subventoida kaupungin rahoilla.
Esitän, että päätös palautetaan valmisteltavaksi siten, että AM ohjelman mukaisesti selvitetään miten autopaikat voidaan toteuttaa siten että niiden rakentamisen ja ylläpidon kustannukset osoitetaan autopaikan käyttäjille.
Tämä voitaisiin tehdä esimerkiksi niin, että hallista jätetään varaus kaavaan, ja sen saa halukas yrittäjä rakentaa heti kun uskoo sille kysyntää olevan. Tällöin kukaan ei jäisi ilman autopaikkaa, mutta muiden taskuilla ei tarvitsisi käydä.
Suurin osa keskustelusta koski kaikkea ihan muuta. Esimerkiksi jotain olkinukkena vedettyjä unelmia autottomasta Jätkäsaaresta tai sitä miten kyllä lapsiperheet tarvitsevat auton. Melkoinen osa valtuutetuista puhui myös jostain kaavasta, vaikka sellaisesta ei siis ollut kyse.
Asiallinenkin vasta-argumentti palautukselle esitettiin: kun ollaan näin pitkällä, palautus nyt sotkee koko Jätkäsaaren suunnittelua. Sekin tosin vedettiin äärimmilleen, puhuen jopa yleiskaavan uudelleentekemisestä.
Parkkinormia voisi kuitenkin laskea nopeastikin. Ei tarvita kuin kaupunkisuunnittelulautakunnan päätös, että nykynormista tarvitsee toteuttaa vain 50% ja toiseen 50% varaudutaan kaavoituksessa, mutta ne rakennetaan vain markkinaehtoisesti, eli kun kysyntä on ja joku yrittäjä parkkitalot tai luolat haluaa rakentaa. Lisäksi päätettäisiin, että jo tehtyihin kaavoihin voi hakea poikkeusta rakennuslupaan uuden normin mukaisesti ja se aina myönnetään. Oleellisesti samaa on Soininvaara ehdottanut.
Koko ongelman syy on, että parkkipaikkoja pakkorakennetaan liikaa, ja yksinkertainen ratkaisu on lopettaa pakkorakentaminen.
Kaupunginhallitus vastaan Kivekäs. Kaupunginhallitus voitti.
Päätös syntyi 54-29. Palautusta kannattivat Vihreät, Vasemmistoliitto ja SKP. Lainan takaamisen kannalla oli Kokoomus ja apupuolueet SDP, Perussuomalaiset, RKP, Keskusta sekä Kristilliset. Tulos oli toki ennalta selvä, oikeastihan tämä oli pohjakeskustelua huomenna alkavalle valtuustoseminaarille. Siitä lisää aikanaan.
Apotti on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sekä kuuden pääkaupunkiseudun kunnan hanke potilastietojärjestelmän hankkimiseksi yhdessä. Hankintapäätöksiä tehdään parhaillaan ja järjestelmä on tarkoitus valita loppuvuodesta.
EPIC on wisconsinlaisen Epic Systems Corporationin toteuttama potilastietojärjestelmä, jota Accenture tarjoaa HUSille ja kunnille. Hankkeen alkuvaiheet ovat herättäneet huolen, että kilpailutusta olisi pedattu niin että Epic voittaisi sen.
Espoo on Helsingin länsiosissa sijaitseva 250 000 asukkaan kunta, joka päätti juuri olla lähtemättä mukaan Apotti-hankkeeseen.
Viikko sitten Accenture ja Epic Systems Corporation järjestivät Epicin esittelyn pääkaupunkiseudun valtuutetuille. Paikalla oli tusinan verran valtuutettuja Vihreistä, Perussuomalaisista, Kokoomuksesta ja RKP:stä. Tilaisuudesta löytyy laaja FB-kommenttithreadi, mutta yhteenvedon ja tulkinnan lukee helpommin tästä. Kaikki tiedot perustuvat Epicin asiantuntijoiden vastauksiin, poislukien mahdolliset väärinymmärrykseni.
Ensinnäkin Epic on käytettävyydeltään oikeasti hyvä. Tai no, selvästi parempi kuin nykyään suomessa käytössä olevat järjestelmät. Monimutkaisen ammattilaistyökalun käyttäminen ei ole ihan yksinkertaista hommaa ikinä. Mutta ainakin demossa klikkailumäärät vaikuttivat järjellisiltä eikä tiimalasia tarvinnut tuijottaa.
Epic Systems Corporationin edustajat pyysivät etten julkaisisi tilaisuudessa ottamiani kuvia. Siksi tässä on Nuutti Hyttisen kännykkäkuva, jonka hän ennätti julkaista jo ennen pyyntöä.
Teknisesti EPIC sen sijaan on vanhanaikainen. Sen ydin on kirjoitettu 60-luvun MUMPS-kielellä, joka on nykynäkökulmasta naurettava ja suurin osa käyttöliittymästä on Visual Basicin versiolla 6, jonka virallinen tuki lopetettiin jo 2008. Kuulema tosin Epicillä on Microsoftin kanssa sopimus joka takaa riittävän tuen.
Suurempi ongelma on kuitenkin, että Epic on myös toimintamalliltaan vanhanaikainen. Se on yksi suuri järjestelmä, joka ratkaisee kaikki ongelmat. Kolmansien osapuolien lisäosia ei suosita. Itse asiassa Epic ei tarjoa rajapintoja kolmansille osapuolille lainkaan, vaan integraatioita tehdään ainoastaan asiakkaan suorasta pyynnöstä. Rajapintojen tarkemmasta luonteesta en saanut vastauksia.
Suljettuus menee niin pitkälle, että tosiaan edes kuvia käyttöliittymästä tai tarkkoja ominaisuuksia ei haluta näyttää julkisesti. Myyntitapa muistuttaa 80-luvun kabinettipolitiikkaa, jossa vain asianomaiset tietävät mitä oikeastaan ostettiin ja myytiin, ja hekään eivät saa sitä kenellekään kertoa. Sairaaloiden IT-maailma ei ehkä ole korruptoitunut, mutta siltä tämä taatusti näyttää. Epicin edustajien mukaan syy salailuun on, että sillä estetään kilpailijoita kopioimasta Epicin ominaisuuksia.
Mielenkiintoisesti, Epic kuitenkin tarjoaa koko lähdekoodinsa asiakkaan käyttöön (mutta vain asiakkaan, ei alihankkijoiden). Ensisijainen syy tähän on juridinen: kyse on escrow-palvelua vastaavasta ratkaisusta, jollaista isot asiakkaat usein vaativat. Koodi kuitenkin myös auttaa asiakkaan mahdollista omaa integraatiotyötä. Ilkeämielisesti voisi tulkita, että kyetäkseen käyttämään rajapintoja täytyy siis nähdä ne toteuttava koodikin.
Lähtökohtaisesti siis Epicin laajennokset ja jatkokehityksen tekee Epic Systems Corporation kampuksellaan Wisconsinin Veronassa (vastaa suunnilleen Lempäälää). Jos asiakas haluaa järjestelmältä jotain ominaisuuksia, ne joko löytyvät ennestään, Epic lisää ne järjestelmään niin parhaaksi harkitessaan, tai niitä yksinkertaisesti ei saa mistään. Tietojärjestelmä on käytännössä sama asia kuin toimintatapojen ohjaus, joten tällainen hallinnan menetys tarkoittaa, että terveydenhuollon toimintatapojen kehittäminen ulkoistetaan Wisconsiniin.
Modernit ohjelmistojärjestelmät perustuvat ”ekosysteemiin”, jossa kokonaisuutta orkestroiva yhtiö tekee vain ydinosat tarjonnasta, ja lukuisa joukko pienempiä yrityksiä kehittää kukin omia laajennoksiaan. Hyviä esimerkkejä ovat vaikka Salesforce, jonka asiakkuudenhallintajärjestelmään saa muokkauksia ja laajennoksia sadoilta yrityksiltä tai SAP, jonka toiminnanohjausjärjestelmä on pikemminkin ohjelmointialusta, jonka päälle konsulttitalot koodaavat toiminnanohjauksia. Tai alaa huonommin tunteville vertaus vähän kauempaa: vanha Nokian puhelinkehitys vastaan Applen ekosysteemi ja kaikki applikaatiot.
Ekosysteemiin on menty, koska mikään yksi yhtiö ei yksinkertaisesti pysty kehittämään todella monimutkaisia järjestelmiä kaikkia asiakkaita hyvin palvelevalla tavalla. Ekosysteemi tuottaa paremman lopputuloksen. Se myös sitouttaa asiakkaat paremmin. Vaikka kaikki innovaatiot ovat kilpailijoiden kopioitavissa, ei asiakas halua luopua ekosysteemistä, koska menettää kaikki sen sisältämät palvelut. Ajattele siirtymistä iPhonesta takaisin nokialaiseen.
Mutta kuten sanottu, Epic on ekosysteemin antiteesi. Epic on Nokia. Se on kilpailijoitaan edellä käytettävyydessä samaan tapaan kuin Nokian puhelimet olivat kymmenen vuotta sitten. Eli kilpailijat ovat vaan vielä huonompia. Nykyisillä toimintatavoilla se jää aikanaan väistämättä jälkeen, kun joku kilpailija kykenee ekosysteemin rakentamaan.
Teollisuuspoliittisesti Epicin suljettuus on isompi ongelma kuin STX:n risteilijätilauksen menetys. Uuden risteilijän hytit ja muuta alihankintaa tehtäneen Suomessa ja suurimman osan töistä tekevät samat puolalaiset aivan riippumatta siitä, onko telakka Turussa vai Saint-Nazairessa. Sen sijaan Epicin alihankintatöitä ei Suomeen tippuisi, ainoana poikkeuksena Accenturen asennusdiili.
Terveydenhuollon tarkoitus ei tietenkään ole tuottaa rahaa IT-yhtiöiden kassaan (vaikka toisin voisi joskus luulla alan sopimuskäytäntöjä katsoessa). Mutta kotimaisen alan teollisuuden alasajo on ongelma muutoinkin kuin taloudellisesti. Innovaatiot terveydenhuollon paremmaksi palvelemiseksi syntyvät tarpeiden ja mahdollisuuksien ristiaallokossa, silloin kun järjestelmää kehittävät ja sitä käyttävät ovat läheisesti tekemisissä. Sitä ei tapahdu samalla tavalla 8000 kilometrin päähän.
Siriuksessa visioitu yksi kansallinen potilastietojärjestelmä olisi kansallinen katastrofi. Se tappaisi Suomesta kaiken kyvyn kehittää ja innovoida terveydenhuollon järjestelmiä ja pikkuhiljaa heikentäisi terveydenhoidon laatuamme.
Espoon päätöksen tärkein seuraus onkin, että Apotista ja Epicistä ei voi sellaista tulla. Integraatiot on nyt pakko tehdä kunnolla, eikä voida yrittää kiertää niiden tarvetta kikkailemalla yhteisellä järjestelmällä.
Ehkä parasta mitä nyt voi tapahtua on, että Epic otetaan käyttöön yhdessä sairaanhoitopiirissä tai kunnassa Suomessa, mutta ei muualla. Silloin sen parempi käytettävyys asettaa standardin sille, miten kelvollinen järjestelmä toimii. Sitten käy se, mitä Epic yrittää salailullaan välttää, eli kilpailijat kopioivat sen käytettävyyden ja ideat. Pikkuhiljaa saattaa syntyä suomalaisia järjestelmiä osaksi kansainvälistä potilastietojärjestelmien ekosysteemiä.
Ajatus vain Suomeen tehtävästä järjestelmästä on osoittautunut huonoksi. Mutta suljettujen potilastietojärjestelmien siirtomaaksi ryhtyminen ei ole sen parempi idea. Pitää tavoitella kansainvälisesti toimivia järjestelmiä, joiden ekosysteemissä myös suomalaiset alan yhtiöt menestyvät. Suurin vastuu on nyt alan yrityksillä saada kerrankin jotain kelvollista tuotettua, mutta se vaatii, että julkishallinto ei estä kehitystä.
Ihmisen näköaisti perustuu sauvasoluihin, jotka aistivat valon määrää, ja tappisoluihin, jotka aistivat eri värejä. Tappisoluja on kolmea tyyppiä, joita kutsutaan yleensä punaiseksi (L eli long pitkäaaltoiselle valolle, vihreäksi (M eli medium) ja siniseksi (S eli short lyhytaaltoiselle valolle). Tarkkaan ottaen niiden maksimiherkkyysalueet ovat kellanvihreä (564-580 nm), kylmän vihreä (534-555) ja sininen (420-440).
Tappisolujen eri tyypit ja niiden havaintoalueet
Punaisen näkeminen perustuu siihen, että L-solut reagoivat siihen vielä vähän, mutta M-solut eivät ollenkaan. Punaista näkevät L-solut ovat ilmeisesti kehittyneet M-soluista. Useimmilla nisäkkäistä tappisoluja on vain kahdenlaisia (S ja M), mutta monille apinoille on kehittynyt kolmaskin tyyppi.. Puna-vihervärisokeilla yleensä L-solut puuttuvat kokonaan tai lähes kokonaan, mikä estää erottamasta punaista vihreästä ja heikentää vihreän sävyjen erottelua.
Sinistä näkeviä S-soluja sen sijaan on vain muutama prosentti tappisoluista. Siksi sinistä on vaikeampi erottaa mustasta ja sinisen sävyjä toisistaan. Ihmissilmän paras väriherkkyys osuu vihreän kohdalle. Herkkyys siniselle tai punaiselle on murto-osa vihreän herkkyydestä (joskin eri syistä, kuten yllä käsitellään).
Ihmissilmän herkkyys väreille
Ihmissilmä kykenee erottelemaan noin kymmenen miljoonaa eri väriä, joista siis ehkä viitisen miljoonaa on erilaisia vihreitä (harmaan sävyjä muuten voinee erottaa satoja miljoonia, koska tappisoluja on 20-kertainen määrä sauvoihin nähden).
Evoluutiopsykologisesti, eli hihasta vetämällä, tämä voidaan selittää sillä, että sademetsässä, jossa esiapinamme elivät, on tärkeä erottaa vihreän sävyjä, jotta ympäristöstään saa ylipäänsä mitään selvää; huonolla vihernäöllä metsä olisi pelkkää vihreä huttua. Vaikkapa sinisen sävyjen erottamiseen ei ole vastaavaa tarvetta, koska sininen kukka nyt on kukka, eikä sitä tarvitse yleensä tunnistaa sinistä taustaa vasten.
Vihreällä on siis ainakin viisi miljoonaa sävyä. Selviämisemme lajina on perustunut niiden erottamiseen toisistaan.
Päivän Hesarista (sivu C8) löytyy mielipidekirjoitukseni, jossa vastaan aiempaan Anna-Maija Gruberin aiempaan mielipiteseen koskien Mechelininkadun liikennettä. Keskustelu perustuu Mechelininkadun uusiin katusuunnitelmiin, jotka ovat nyt nähtävänä.
Alla koko teksti linkkausten kera. Hesari kun ei vielä moista mahdollista.
Anna-Maija Gruber kirjoitti siitä, miten Helsinki syrjii joukkoliikennettä ”subventoidakseen” pyöräilyä (HS Mielipide 13. 1.). Kirjoitus perustuu väärinkäsitykseen, joka on syytä oikaista.
Pyöräily on liikennettä, ei harrastus. Helsingin työ- ja asiointimatkoista 11 prosenttia tehdään pyörällä, ja kaupungin tavoite on nostaa prosentti viiteentoista.
Pyöräilyä edistetään, koska se on kaupungin kannalta kokonaisuutena tehokkain tapa liikkua. Mitä suurempi joukko taittaa työmatkansa pyörällä, sen halvemmalla kaupunki pääsee. Kyse ei siis ole pienen joukon harrastuksen suosimisesta, vaan harkitusta liikennepolitiikasta.
Gruberin esiin nostamista ongelmista vain yöparkkipaikkojen poisto liittyy pyöräkaistoihin. Raitiolinjan 8 ja bussin 24 muutokset eivät liity pyöräilyyn millään tavoin. Sen sijaan ne liittyvät joukkoliikenteen parantamiseen. Linjan 8 pysäkkejä yhdistetään osana ratikkaliikenteen nopeuttamistoimia, ja linja 24 siirtyi palvelemaan alueita, joilta muu palvelu lakkasi eteläisen kantakaupungin linjastouudistuksessa.
Kummallakin uudistuksella tähdätään siihen, että joukkoliikenne palvelisi asukkaita luotettavammin ja nopeammin.
Helsingin liikenteen suuri ongelma on, että yksityisautoilun sujuvuuden nimissä on sekä joukkoliikenteen että pyöräilyn oloista tehty 60 viime vuoden aikana kovin vaikeat. Mechelininkadun uudistuksissa ongelmia korjataan ja parannetaan joukkoliikenteen ja pyöräilyn asemaa.
Otso Kivekäs
kaupunginvaltuutettu (vihr)
HKL:n johtokunnan puheenjohtaja
Helsinki
ps. Tekstin kirjoittamisen jälkeen selvisi, että edes ne yöparkkipaikat eivät liity pyöräkaistoihin, vaan ne poistetaan koska Länsisataman rekkaliikenne sitä vaatii.
Ja vielä, ne ratikkapysäkit. Kävelymatkat joillekin pitenevät hiukan, toisille lyhenevät hiukan. Ratikkapysäkkien alueella asuun noin 12 000 ihmistä, joista 320 jää nyt 300m palvelualueen ulkopuolelle. Vastaavasti ratikat nopeutuvat useamman minuutin. Ihan hyväksyttävää, sanoisin.
