Paljonko yhdessä sukupolvessa voi kehittyä? Voiko savimajasta jatkaa it-insinööriksi. Tai tietysti aina joku voi, mutta kokonainen kansa?
Maattomat maatyöläiset, loiset, menivät töihin tehtaaseen, saivat hiukan henkilökohtaista vapautta ja keuhkoahtauman. Heidän lapsensa menivät myöskin tehtaaseen ja loivat vahvan ay-liikkeen, tupon ja 40 tunnin työviikon. Vasta heidän lapsensa menivät yliopistoon (ja loivat nykyisen eläkejärjestelmän, kiitti siitä).
Oikeastaan mietin sitä, onko ideoissa informaatiotalouden viemisestä Afrikkaan yhtään mitään järkeä, vai pitäisikö kiinalaisten ensin rakentaa sinne tehtaita ja katsotaan sitä nettiä sitten 2050.
Kyllä Afrikka ja informaatiotalous (huomiotalous?) näemmä kohtaavat; itseironisella pöljäilyllä huomion hakeminen on melko postmoderni puuhastelumuoto:
ps. kamala biisi
Lonkalta heittäisin, että sekä informaatiotalous että Afrikka on ehkä liian suuri möykky tuonlaatuiseen yleistämiseen.
Voi myös olla että sääliin pohjautuva apu jossa neuvotaan miten Afrikkalaisten pitäisi asiat järjestää ei ole paras tapa auttaa. Varsinkin kun informaatiotalous on esimerkiksi Suomessakin pitkälti vahingon seuraus.
Pitäisin melko todennäköisenä että sääliin perustuva apu ei ole paras apu. Itse asiassa taitaa olla vähän kyseenalaista kuinka suuren osan kehitysavusta nettosaldo inhimillisenä hyvinvointina on plussilla ollenkaan.
Vaikka avustajan poliittiset motiivit ja suoranainen korruptio jätettäisiin huomiotta (ja ne ovat aika isoja ongelmia), avustustalouden rakentaminen johtaa silti avustusbyrokratian kehittämiseen, kannustaa olemaan säälittävä eikä itse tekemään mitään ja luo avustajien ja avustettavien hierarkiaa.
Mikrolainat ovatkin tässä suhteessa huomattavasti patohankkeita tai edes kaivoja lupaavampi konsepti, koska niissä ei ole ”avun kohdetta”, vaan lainan hakija on aktiivinen toimija joka hakee lainaa omaan käyttöönsä ja sen jälkeen on myös erittäin kiinnostunut tuon rahan käytöstä (vähemmän korruptiota).
Onko sulla muuten näkemystä että jos haluaisi jonkun mikrolainajärjestön kautta rahaa lainata, niin mikä kannattaisi valita? Kiva.org on kai aika suosittu (ja iso, $63M rahaa lainassa), mutta ei suinkaan ainoa.
Kivahan on lainan antajan kannalta korotonta ja siinä mielessä hyväntekeväisyyttä (koska riskin kantaa kuitenkin itse). Pitkän päälle olisi parempi että kehittyvien maiden tai kansainvälinen pankkijärjestelmä korvaisi hyväntekeväisyyden, ettei lainan saanti tai muodot ole kiinni siitä mikä vetoaa auttamishaluun (muistelen kuulleeni esim. jotain kritiikkiä siitä kuinka mikrolainoilla on hyvin vaikea päästä itsensä työllistymisestä yrityksen perustamiseen).
Eipä toki sosiaalinen luototus tietenkään markkinaluototuksen kehitystä estä, jos kysyntää lainoille riittää (ja jos ei riitä, sosiaalinen luototushan täyttää silloin tarpeen)
Ei ole tietoa noista mikrolainajärjestöistä. Tietysti kun kohta oma ehdotukseni voittaa Project 10^100:sta miljoonan tms. ja se on tietenkin merkittävästi parempi kuin nuo muut :-). Eihän noita kilpailevia ehdotuksia ole kuin 150k…
Termiä mikrolaina käytetään kyllä aika huolettomasti varsin monenlaiseen. Joskus minulle soitti joku suomalainen toimittaja joka halusi väkisin tehdä Suomessa myönnettävistä 10 tuhannen euron ”mikrolainoista”.
Mutta jos kontekstina on Afrikka ja puhutaan noista 20-100 euron mikrolainoista, niin joskus on hankalaa luoda itselle jopa uusi päätoiminen ammatti, puhumattakaan yrityksestä joka työllistäisi muita. Lähinnä niillä voi saada sinänsä tärkeitä sivutuloja.
Oma käsitykseni on että sivutyönä tehtävä pikkubisnes ei pysty oikein mitenkään kilpailemaan markkinavetoisten yrityisen kanssa. Mikrolainapohjainen pikkubisnes tuntuu täyttävän sellaisia tarpeita joita markkinat eivät muuten tuota, ja kun tarjolle tulee markkinavetoista liiketoimintaa, pikkubisnes siirtyy muualle.
Kehitysyhteistyössä kannattaa muuten soveltaa Gartnerin hype-käyrää samalla tavalla kuin it-alalla. Joskus aiemmin ajateltiin että koulutus oli parasta kehitysyhteistyötä, sitten infrastruktuuria jne. Mikrolainat ovat nyt samalla tavalla muodissa.
Mutta kuten usein it-alalla hypetettävissä teknologioissa, taustalla on myös oikeaa sulbstanssia. Ja kun joku tapa menee pois muodista niin yleensä lapsi heitetään usein pois pesuveden mukana. Uskon että näin käy valitettavasti myös mikrolainoille.
Mikrolainat kuitenkin sopivat tuohon hahmottelemaani käyttökohteeseensa mainiosti ja kiertävät monet perinteisen kehitysavun heikkoudet. On vaan virhe ajatella että se olisi hopealuoti joka ratkaisisi kaikki Afrikan ongelmat.
Minusta Afrikassa tuntuu olevan suurin pula pääomasta. Työvoimasta taas on ylitarjontaa.
Kun meillä pyritään pääoman avulla minimoimaan työmäärän tarve, Afrikassa pääomasta on niin kova pula, että ”kannattaisi” minimoida pääoman tarve työvoiman avulla. Tämä tarkoittaisi kai paljon manuaalista työtä.
Tästä seuraa eettinen ongelma jos teetetään köyhillä manuaalista työtä jota emme halua tehdä, joka ei varmaan oikein sovi säälikehitysapua myöntävien tahojen (Kepa jne.) maailmankuvaan. Luulen että tämä on syy miksi se ei ole kovin suosittua.
Sinänsä en ole kyllä linkittämäni artikkelin kanssa samaa mieltä että kehitysapu pitäisi poistaa heti kokonaan. Iso osa monen kehitysmaan kansantaloudesta pyörii nykyään kehitysyhteistyön ympärillä, joten tuollainen synnyttäisi mm. suurtyöttömyyttä.
Pikemminkin voi keksiä vaihtoehtoja joilla nykytilanteen ongelmat ja rakenteet ohitetaan ja jotka ovat tarpeeksi houkuttelevia vetämään fiksuimmat työntekijät pois kehitysyhteistyöjärjestöjen leivistä.
Pahoittelut, tuli sekava ja pitkä kirjoitus, ei ole oikein aikaa kirjoittaa tätä selkeämmin.