Once more, with feeling…
Törmäsin vappubileissä Ville Vuorelan roolipeliin Taiga, vuodelta 1997. Edellisen kerran näin sen vuonna 2002, kun suunnittelimme silloisessa kommuunissani Taiga-kampanjan pelaamista (emme saaneet koskaan aikaiseksi). Mielenkiintoinen peli-idea post-apokalyptisesta Siperiasta.
Vuodesta 1997 ei ole kauhean pitkä aika, mutta vuonna 2002 siitä oli aivan yhtä pitkä aika kuin nytkin. Se oli ja on pari vuotta sitten. Mutta onko 2002 sitten viime vuonna?
Oikeastaan menneen voi jakaa helposti muutamaan jaksoon. On historia joka jatkuu 70-luvulle asti. 80-luvulta alkaa sitten nykyaika. Siitä voidaan erottaa 90-luku, joka tapahtui pääosin 97 syksyn ja 1999 lokakuun välillä, sekä viime vuodet jotka alkoivat seuraavasta keväästä.
Nuo rajat tulevat tietysti omasta elämästäni. Ehkä tässä tunteessa on kyse siitä, että en ole päästänyt irti vuosista 2000-2008, toisin kuin sitä aiemmista. Ja aiheesta jahkaus taas liittyy siihen, että olen päästämässä niistä irti. Itse asiassa se, joka aloitti tämän tekstin viime keväänä, on eri henkilö kuin se joka sitä nyt kirjoittaa, vaikka voinkin vielä muistaa hänet.
—
Vuodesta 2002 on kuitenkin kulunut aikaa. Huomasin sen kun törmäsin kirjanvaihtotorilla Ylioppilaslehden kirjaan Bileet Tornissa samaiselta vuodelta. Jotkut asiat ovat muuttuneet.
Vuonna 2002 Kirsi Pihan poliittinen trollaus piti vielä ottaa jotenkin vakavissaan ja Rosa Meriläinen ei ollut vielä edes aloittanut eduskunnassa. Arno Kotro oli tuleva runoilija eikä entinen juoppo ja Jukka Relanderia saattoi vielä kutsua vakavalla naamalla nuoreksi.
Teemu Mäki oli täsmälleen sama kuin tänäänkin. Epäilen, että Teemu mäki on ajan ja olemisen keskus. Maailmankaikkeus pyörii Teemu Mäen ympäri.
Miksei netistä enää löydy kuvaa Teemu Mäestä polttamassa penistään kynttilällä? Sen kuvan perusteella nimittäin voisin todeta että on hyvä jos maailma pyörii nimenomaan Teemu Mäen (sen) ympärillä. Jokin pienempi tai heiveröisempi kappale ei välttämättä kestäisi gravitaatiovoimien keskipisteenä oloa
Yleensä ajantaju on suoraan sidoksissa edelliseen todella muhkeaan tapahtumaan, joka muuttaa elämää tai maailmaa. Joten siitä ei tunnu olevan pitkä aika vaikka sitä aiemmista tapahtumista tuntuu olevan. Ja aika kuluu koko ajan nopeammin, kun kaikki toimenpiteet on yleisesti ottaen suorittanut jo pari kertaa.
Miksi tämän nimi on ”Muukalaisia vesirajassa?” Muukalaisethan ovat tuolla ylhäällä (osoittaa kattoon).
Mullon Taiga jos kiinnostaa pelata. Tosin Twilight: 2000 olis ehkä enemmän semmosta post-apocalypseä joka kiinnostais nyt.
Täytyy myöntää että en ihan täysin vakuuttunu Taigasta silloin kun sitä harkittiin pelata…
Twilight voisi ehkä olla ihan hauskaa oikeastaan. Ootko saanu jo itses lopullisesti pois sieltä Hyvinkäältä, eli onko realistista että joskus voitaisiin pelatakin? Ketäs pyydetään mukaan, Juho ja Lauri?
Ja tuo ajantajun sitoutuminen kiintopisteisiin on hyvä huomio. Tuohon tapaan se tuntuu toimivan, tosin mulle Praha ei ole sellainen kiintopiste.