Ihmisvihan iglu

Olen jo pitkään epäillyt, että joidenkin selittämätön viha teinejä kohtaan on itse asiassa ihan vaan ihmisvihaa. Että teinit vaan sattuvat olemaan puolustuskyvyttöminä helppo kohde joiden elämää voi koittaa ankeuttaa.

Nyt sain epäilylleni vahvistuksen.

28.3. Kaupunginvaltuusto päätti Foorumin kaavasta. Keskustelu eksyi heti kättelyssä Kampin keskukseen ja nuorten oleskeluun. Aivan erityisesti nousi esiin Kusari, eli Kusi-iglu: se keltainen pömpeli, joka suojaa metron liukuportaita. Viralliselta nimeltään Gekko.

Kusari asussa, jossa se vietti vuodet 2005-2012.  Kuva: wikipedia

Kusari luotiin alkujaan kaupunkilaisten kohtauspaikaksi. ”[…] keskeisenä kohtauspaikkana sekä julkinen taideteos muodostavat kokonaisuuden, johon Gekon ajatus pohjautuu: haluttiin luoda hieman inhimillisyyttä ja rauhallisuutta hektiseen tilaan.

Pian Kusarin valmistumisen jälkeen, sen reunoille lisättiin kaiteet, jotta siinä ei laskettaisi mäkeä. Mäenlasku loppui, ja kaupunkilaiset siirtyivät kohtamaan toisensa kaiteiden päällä istuen. Teinit siis, noin käytännössä. Kyllähän kaikki Kampin läpi kulkeneet ovat ne laumat nähneet.

No, seitsemän vuoden jälkeen Kusi-iglun kaiteet on nyt poistettu. Jottei niillä istuttaisi. Teet niin tai näin, aina väärin päin. Sellaista on olla teini 2000-luvun Helsingissä.

Kusari tänään. Kaide on lähtenyt ja niin ovat penkitkin. Viimeinen istuin tässä
entisessä kohtauspaikassa on ”virkistävä vesilähde”, joka kuitenkin on niin saastainen, ettei siihen ilkeä koskea.

Tätä on syytä pysähtyä hetkeksi pohtimaan. Suomi-filmien myyttisessä maalaisidyllissä juuri linkkuasema on se paikka, jonne mennään ihmisiä näkemään, kylille. Siellä kohdattiin tulevat morsiot ja sulhaset. Siellä tavattiin naapurikylän nuoria ja vaihdettiin juorut. Siis hengattiin.

Ja nyt linja-autoasemalla ei saa nuoriso viettää aikaa, vaan kauppakeskus taistelee tätä pahetta vastaan mitä moninaisimmin tavoin. Missä sitä sitten pitäisi odottaa bussia, tai tavata kavereita, jotka tulivat toiselta puolen kaupunkia? Missä pitäisi tutustua tuleviin ihastuksiin? Kun avoimet aukiot muutetaan katetuiksi ostoskeskuksiksi, siirtyy katutilan normaali toiminta samalla mukana. Eläkää sen kanssa.

Nostalginen menneisyys on toki pelkkää fiktiota, eikä siihen ole mitään paluuta, jos ei haluakaan. Mutta samat perustarpeet ovat silti olemassa, ja ajatus yhteiskunnasta jossa nuoriso ei saa kokoontua kuulostaa sekä mahdottomalta että pelottavalta.

Jo mainitsemassani kaupunginvaltuuston kokouksessa käytettiin seuraava puheenvuoro:

Keskimääräinen ihminen menee aamulla töihin, tulee iltapäivällä tai alkuillasta kotiin, menee kotiin, harrastusten pariin, viettää aikaa perheensä kanssa. Tavallisella ihmisellä ei yleensä ole aikaa, tai edes mielenkiintoa istuskella ja notkua avoimissa tai puoliavoimissa tiloissa kohtaamassa ventovieraita ihmisiä tai luomassa kaupunkitilaa.


Ja ne joilla on aikaa siellä hengailla, ne ehkä ovat juuri sitä väkeä jonka ei tarvitsisi sitä tehdä.

Puheenvuoron pitäjä on toki ammattitrolli, ja ilmaisu oli tarkoitettukin provosoimaan. Se kuitenkin tiivistää tämän teinivihan taustalla olevan ajattelun niin hyvin, että tartun siihen silti.

Puhe keskimääräisestä ihmisestä ei ole todellisuuden kuvausta. Faktisesti se on virheellistä, koska keskimääräinen helsinkiläinen ei käy töissä. Kaupunkilaisista on tilastokeskuksen mukaan työllisiä 49,4%, eli vähemmistö. Ja tuossakin on kaiken sortin työajattomat yrittäjät, keikkaduunarit ja Rytmissä notkuvat kolumnistit mukana.

Lainaus onkin arvopuhetta: tarkoitus on kertoa, miten keskimääräisen ihmisen kuuluu elää; mikä on normaalia ja oikein. Oikein on tehdä töitä, viettää aikaa suljetussa ydinperheessä ja osallistua ohjattuun harrastustoimintaan. Oikein ei ole tutustua uusiin ihmisiin, viettää aikaa julkisella paikalla tai osallistua kaupungin julkiseen elämään. Ne eivät tähän kylmään igluun mahdu.

Minun on vaikea nähdä ajatusta muuna kuin ihmisvihana. Haluna asettaa ihmiset jonkinlaisen tuotantorobotin asemaan, jossa toimitaan vain tehokkaana osana yhteiskuntakonetta. Jokaisella on paikkansa, eikä siltä sovi poistua. Ja Kusari ei ole kenenkään paikka.

Tässä ei ole kyse vain meluavista teineistä. Tässä on kyse ihmisten oikeudesta elää elämää eikä toimia tuotantokoneina. Teinit ovat vain se helppo kohde, jota tehokkaan ihmisvihan apostolit tulevat ensimmäisenä hakemaan. Totisesti minä sanon teille: sen minkä teette näille pienimmille, sen teette meille kaikille.

Mutta se aita on nyt kaadettu, ja minä ajattelin mennä Kusarille laskemaan mäkeä. Tuleeko joku mukaan?

”^Tähän perustakaamme jokapäiväinen elämämme. ”Kaikki veljet Kampissa” Ja tavataan sen mystisen keltasen mosaiikkietanan luona = KUSARI, piste, oppikaa se sillä noi korreloi aiiika selvästi”, lausui Ööpeli IRC-galleriassa vuonna 2010

53 thoughts on “Ihmisvihan iglu”

  1. Uskon puhuvani muiden ihan kunnollisten työssäkäyvienkin puolesta kun huomautan, että esimerkiksi kesäloma-aikaan on kiusallisen selvää, että Helsingissä on liian vähän paikkoja, joissa oleskella mukavasti aurinkoisella säällä. Jos paikan lähettyvillä tarjoillaan paheellisesti jäätelöä, on varmaa, ettei mukavia varjoisia penkkejä ole ensimmäistäkään vapaana ja useimmat nurmiläntitkin on varattuina. Ne puistot, joissa on enemmän tilaa, pyritään ilmeisesti pitämään ihmisettöminä poistamalla penkit ja erikoisesti välttämällä keskusteluryhmien tai vastaavien muodostamista. Onko kaupungissa ilkivalta ja roskaaminen niin suuri ongelma, etteikö puistoissa voisi olla piknik-pöytiä? Samaten entisen bussiaseman ja Tennispalatsin väliin jäänyt aukio onkin nykyään kesäisin olutterassi, eikä lisää yhteistä kaupunkitilaa, missa voisi vaikka neuloa ja syödä viinirypäleitä.

    1. Penkkeihin tuntuu liittyvän virkakoneistossa jotain ihan ihmeellisiä paranoiaa. Että penkit houkuttelevat ”epäsosiaalista ainesta”, erityisesti jos ne mahdollistavat sosiaalisen ryhmissä istumisen.

      Kirjoitin tuosta penkkikysymyksestä jo aiemminkin

  2. ”Jos paikan lähettyvillä tarjoillaan paheellisesti jäätelöä, on varmaa, ettei mukavia varjoisia penkkejä ole ensimmäistäkään vapaana ja useimmat nurmiläntitkin on varattuina.”

    Tämä juukin on syy miksi Kampin kaupanpitäjät haluavat poistaa ilmaiset istumapaikat. Nimittäin tuon ex-levähdyspaikan ympärillä on runsaasti ”normaalien ihmisten” istumapaikkoja eli kahviloita. Kahvilassa istuminen on toki maksullista, täytyy ostaa kahvi tai pulla. Siitä syystä ne penkit poistettiin, ahneudesta. Jos häiriöistä oltaisiin oltu huolestuneita, olisi suljettu Kampin lukuisat kaljaräkälät.

    1. Eivät muuten ottaneet huomioon että yleensä ne jotka istuskeli kusarilla odottamassa vaikka kaveria, hakivat kaupasta tai kahvilasta jotain purtavaa samalla.

  3. Oiva kirjoitus! Tämä on samaa jatkumoa ikuisuusongelmalle, jossa nuorten syrjäytymistä pyritään ehkäisemään viemällä heiltä kokoontumispaikat, nuorisotoiminta sekä arvokkuus. Ja kannustimiksi annetaan keppiä, pamppua ja leikkauksia.

  4. Loistava kirjoitus!
    Kahden teinin isänä voin sanoa, että tuo suljettu ydinperhe on tämän päivän tyyli (valitettavasti).
    Useimmat perheet eivät salli kavereiden vierailuja saatika kaverijoukon ja näin on aivan luonnollista kokoontua jonnekin kylille. Toinen vaihtoehtohan on pysytellä suljetun ydinperheen alueella ja olla yhteyksissä virtuaalimaailman kautta.
    Kannatan fyysistä tapaamista ja kokoontumista!

  5. Eikö kaikki mikä tapahdu maailmassa johdu siitä, että joku saa siitä rahaa tai hyötyy siitä jotenkin muuten?
    Mietin vain, että kun nuorista tulee niitä ”tavallisia” ihmisiä, niin he varmaan karttavat koko kampin. Ei ole järkeä terrorisoida tulevia asiakkaitaan…..
    Ikea taas on hyvä esimerkki asiakkaiden aivopesusta 😀 pienet lapset pääsevät leikkimään sinne……

  6. En malta olla kommentoimatta hiukan toiseen sävyyn tätä ilmiötä. Minun mielestäni kulkuteillä kuuluu kulkea eikä hengailla, enkä ole lainkaan pahoillani että kauppakeskukset pyrkivät puuttumaan hengailuun kulkuteillä, kuten siinä kusarin ja Anttilan välissä.

    Ongelmahan toki on tässä on se, että sekä lattiapinta-alaa sisällä että katospinta-alaa ulkona optimoidaan ainoastaan kulkemista varten, eikä hengailulle järjestetä erillistä aluetta. Tällöin hengailu siirtyy näille kulkuväylille ja aiheuttaa sitten kulkijoissa vihantunteita. Tunnustan itsekin kuuluvani tähän joukkoon kulkiessani päivittäin Kampin keskuksen läpi, juurikin tuota kaikkein kansoitetuinta hengailualuetta pitkin, eli kaukoliikenteen terminaalin ovesta sisään ja käytävää pitkin K-Supermarketin luokse.

    Mitenkä tämä sitten ratkaistaisiin? Kenties kauppakeskuksille voisi antaa määräys rakentaa erilliset hengausalueet sekä sisälle että katoksen alle ulos…

    1. muun muassa Aasiassa kauppakeskuksissa on aina vähintään yksi food court. Se on iso ja julkinen aukio, joskus jopa oma kerroksensa, jossa saa notkua ja hengata. Sen reunoilla on erilaisia ravintoloita ja kojuja, joista voi ostaa ruokaa ja juomaa. Ravintoloilla ei ole siis omia tiloja, vaan kaikki on yhteistä. Aukio on täytetty tuoleilla ja pöydillä. Suomessa on tätä aina välillä kokeiltu, ja epäonnistuttu jostain syystä, mutta olisi upeaa saada tämänmoista palvelua kaupungille! Food court jos joku on kohtaamispaikka kaikille! Meillä on jo ihan tarpeeksi yksinäisiä ihmisiä, sosiaalinen elämä ja ”notkuminen” on tervettä!

  7. Martti Jakobsson, minusta silloin kun tuossa vieressä olivat ne penkit, hengailu tapahtui juurikin siinä penkeillä, eikä lainkaan tukkinut mitään.

    Kyllä siitä penkkienkin kohdalta pääsi kulkemaan, vaikka siinä jokunen ihminen joskus istuskeli.

    Sinänsä muutenkin niillä penkeillä oli mukava istuskella esimerkiksi metrosta ihmisiä odottaessa. Nyt on paljon ikävämpää. En kyllä laske itseäni enää nuorisoksi, mutta silti siinä penkeillä oli aina tilaa kun tarvitsi.

    Enemmän minun liikkumistani häiritsevät kyllä ne siinä tuosta Kusiksesta ovelle päin olevat markkinointitapahtumat, jotka tukkivat siis kulkureitin busseilta Narinkkatorille. Myös ne kaupustelukojut, joista vielä tullaan hihasta repimään ovat useammin tiellä kuin aikaansa viettävät nuoret.

    Saisiko noita tien tukkivia mainostapahtumia jotenkin kiellettyä? Siihenhän mahtuisi mukavasti penkkejä, siihen niiden liukuportaiden alapään tienoille.

    Tai ehkä pitäisi ruveta kantamaan mukana retkituolia.

  8. Helsingin herrat ja rouvat – päättäjät, joista suurimman osan perhetaustat ovat varsin porvarilliset ja joiden oma nuoruus ja varhainen aikuisikä meni kirjojen parissa ja omien opiskelutovereiden vastaavaa elämää seuraten – eivät ymmärrä elävänsä keinotekoisessa kuplassa. He eivät näe eivätkä ymmärrä ettei elämässä ole kyse siitä, että kenellä on parhaat arvosanat, kenellä on mukavin viidestä neljään työpaikka ja kenellä on kivoin rivitaloasunto keskiluokkaisessa lähiössä, jossa se 1,5 lasta on kiva kasvattaa palveluidenkin ollessa ihan lähellä.

    Suuret, kansainväliset kaupungit ovat jo vuosikymmeniä sykkineet elämän virtaa: Ihmisten joutilaisuus on siunaus; Mikään ei ole parempaa sisältöä elämässä kuin omata sosiaaliset piirit, joissa voi hetkeksi istahtaa alas, tavata kavereita ex-tempore vaikkapa sitten Stockan kellon alla tai Gekkon luona. Katsella kaupungin vilinää siinä Rytmin pienellä terassilla istuen samalla kun antaa ajatusten lentää vapaana.

    Graafikot, näyttelijät, ammattiurheilijat, runoilijat, kirjailijat, maisema-arkkitehdit, vuorotöitä tekevät ihmiset: Lista työssäkäyvistäkin ihmisistä, joilla on ajoittain rutkastikin vapaa-aikaa vain elää elämäänsä – sitä oikeaa elämää, jossa näkee myös toimiston ja kodin ulkopuolisia asioita – on pitkä puhumattakaan työttömistä, joille kodin ulkopuolinen elämä ja sosiaaliset piirit jo ihan mielenrauhan ja mielenterveydenkin kannalta ovat tärkeitä asioita.

    Kaupungit tarvitsevat yhteistä, avointa tilaa joissa voi vain olla ja notkua. Tekemättä mitään tai tehden vaikka mitä. Se on minkä tahansa kaupungin ydinasioita. Kuka selittäisi tämän Suomen suurimpien kaupunkien päättäjille niin, että se menisi kasetille ja että siihen oikeasti kiinnitettäisiin huomiota.

  9. Mikko Parviainen, tämä voi kyllä pitää paikkansa. En ole tottapuhuen juurikaan kiinnittänyt huomiota tuohon penkkien puoleiseen osaan kusaria, mutta toisaalta en ole kyllä havainnut myöskään merkittäviä muutoksia hengailun määrässä tuolla ”käytävän” puolella.

  10. Huom! Myös penkit on poistettu, epä-helsinkiläisenä muistelen nähneeni ne vielä tammikuussa, mutta maaliskuussa niitä ei enää ollut.

  11. Joopa joo. Eivät mainostelineet eivätkä tilapäiset myyntipöydät ole koskaan mikään ongelma, eiväthän?

    Taisi olla kuntavaalien 08 alla, kun Kampin keskipiste oli varattu muutamaksi tunniksi vihreille jotakin vaalijippoa varten, vein paikalle omatekemäni tekstitetyn piirrossarjan, jonka sanoma oli: ”Raha ei paljon lämmitä. Eikä tavara. Ystävät ovat toista.” Ei ehtinyt kauan olla, kun joku tytteli tuli hyvin hämillään kertomaan, että jokin kauppakeskuksen johtava taho oli pyytänyt viemaan plakut vähintäänkin ulos talosta ”koska niiden viesti oli kaupallisuuden vastainen” [sic!].

    Minun puolestani, sovitaan jokin toistuva aika. Voin oikein mielelläni tulla laskemaan mäkeä räsymatolla. Voin vaikka kasvattaa joulupukinparran tai sutia naamani mustaksi tai vinoille seepraraidoille. Mikä nyt vaan olisi camp.

  12. Aika hauskaa, että tuosta Kampista piti juuri tulla kaupunkilaisten olohuone ja nyt kun se on sitä, ei kelpaakkaan.

  13. Itse olin ns kamppinuori viitisen vuotta sitten eli siinä 13-14 vuoden iän paikkeilla. Yleensä ja perinteisesti lasten ja nuorten ns hengailumahdollisuudet rajataan nuorisotaloille. Yleensä paikalliset nuorisotalot ovat kuitenkin kokemuksieni mukaan aika aluekeskeisiä: niissä käy tietty piiri tietyltä alueelta, ja kaikki muut ovat ulkopuolisia ja kohdellaan muukalaisina. Tämä on yksi syy, mutta minne mennä ystävien kanssa, jos kaikki asuvat eri puolilla pk-seutua? luonnollisesti sinne missä kaikillä on parhaat yhteydet: keskustaan. Ei kukaan, ei vanhemmat, eivätkä nuoret itse halua viedä kotiinsa kokonaista ystäväporukkaa, puhumattakaan siitä että kaikki pääsisivät helposti kotiin. Ne, joiden ystäväpiiri rakentuu samalla alueella asuviin ystäviin, hengaavat ostareilla ja leikkipuistoissa. Eikä nuorilla ole aikuisten tavoin varaa notkua keskustassa joka päivä kavereiden kanssa ”kahvilla”.

  14. Sain kerran vartijalta hyvin loogisen vastauksen kysyessäni, miksi ne sementtisärmiöt oikein otettiin pois. Kuulemma kaikki me teinit olemme hirveitä huligaaneja, sotkemme kamalasti, metelöimme ja viemme kunnon ihmisiltä paikat. Näitä häirikkötapauksia ikävä kyllä löytyy muutama liikaa, mutten ymmärrä miksi jokaisen nuoren kuuluisi sen takia saada sama kylmä kohtelu.Penkit piti siis poistaa (tapahtui muuten keväällä 2011), etteivät nämä kunnon ihmisetkään sitten pääse niille istumaan.
    Samainen vartija myöhemmin tuli valittamaan, kun istuin lattialla kavereideni kanssa siinä, missä penkit ennen olivat sekä käski poistumaan.

  15. Hyvä on teksti ja asia, sitä en kiistä, samaa mieltä olen, ”notkumispaikkoja” pitää kaupunkitilassa olla.

    Mutta tuntematta yksityiskohtia, ymmärrän myös ”notkumisen” kieltäviä jos se oikeasti haittaa jonkkun yrittäjän liiketoimintaa. Jos ”notkumisen” kohdalla on kauppapaikka, saattaapi tuo sangen kiusallinen joutilaisuuden ilmiö viedä kaupalta muutamankin asiakkaan päivän aikana. Vaikken notkumista vastusta, tunnistan itsessäni piirteen joka ei silmäile näyteikkunoita silloin kun ohitan notkuvia ihmisiä, katselen mieluummin niitä ihmisiä.

    Miten sitten ongelman kanssa pääsisi eteenpäin?

    Notkumisen kohdalle olisi tietysti hyvä löytää liiketoimintaa joka saisi voimaa notkumisesta ja nuorisosta. Tämä ei kuitenkaan aina onnistu. (Ja tämä tietysti joidenkin mielestä vain lisää ongelmaa….)

    ”Notkumiselle” pitäisi olla siis osoitettuna paikkoja jotka eivät haittaa liiketoimintaa, ovat luontaisilla ja keskeisillä paikoilla ja eivät tuki kulkureittejä (vaikkakin hiukan ne saavat tukkiakin, kaupunkielämän tulee sisältää myös kohtaamisia ja törmäämisiä.)

    Notkumispaikkoja pitäisi olla niin paljon, ettei yhden kohdalle kasautuisi liikaa kuormaa. Niiden pitäisi olla erityyppisiä, jotta osa vetoaisi nuoriin, osa lapsiperheisiin, osa joihinkin muihin ”notkujiin”, osa paikoista oikein kutsuisi ehkä meitä ihan jokaista (paitsi tietysti niitä jotka eivät voi sietää notkumista, heille pitäisi varmastikin olla ihan omat paikkansa).

    1. Tässä on muuten hyvä huomio. NOtkumiselle tarvitaan tilaa, mutta se notkuminen yös vie tilaa. Jos teinilauma tukkii koko kulkutien niin onhan siitä haittaakin.

      ELi pitäisi suunnitella niin, että otetaan teinitkin huomioon, että on tilaa hengata ilman että tukitaan kulkutiet. Eihän se nyt niin vaikea ole arvata, minne hengaajia kertyy:lämpimiin avoimiin sisätiloihin keskustassa. Samahan se on Foorumin ja Steissin kanssa, tosin ne ovat tainneet olla Kampin avaamisen jälkeen vähän vähemmän suosittuja?

  16. Kauppapaikkojen puolustelu tuntuu kyllä aika absurdilta. Eikö niille kauppiaille – jota siinä kohdalla taitaa olla lähinnä Anttila (siis Kesko) ja K-Supermarket (siis Kesko) – ollut sitten selvää että metroaseman uloskäynnin edessä, kaupungilaisten kohtaamispaikaksi suunnitellussa paikassa saattaa jengiä pörrätä? Itse kuvittelisin että tämä nimenomaan tekisi paikasta paremman kauppapaikan, mutta minä en olekaan kylteri niin en näistä niin tajua..

  17. Puhe siitä, mitä keskimääräisellä tai proverbiaalisella rehellisellä työtätekevällä ihmisellä on tai ei ole aikaa tehdä, on kyllä normatiivista puhetta, mutta se kohdistuu johonkin muuhun kuin nuoriin.

    Mutta pidetään nyt kiinni siitä, että kyse on nuorisosta eikä ”nuorisosta”. Yksi näkökohta tässä on minusta vielä tämä: Eikö kuitenkin ole parempi, että ne nuoret, vaikka vähän ärsyttäisivätkin, hengaavat siinä julkisella paikalla kaikkien silmien alla, eivätkä jossain syrjemmässä, missä selkeästi julkisen tilan ja ohikulkijoiden katseiden tuottamia pidäkkeitä häiriökäyttäytymiselle ei ole?

    1. Todellakaan siinä ei ole kyse nuorista. Tuo lainaus olikin se, joka sitoi teinivihan ihan yleiseen ihmisvihaan. Ja näkökulmasi on hyvä. ”Pidä epäilyttävät asiat esillä” on hyvä periaate, eli jos nuoret epäilyttävät, ne on parempi pitää silmissä eikä poissa niistä.

  18. Onko siis ongelma tuolla notkuvat teinit, vai tuolla notkuvat ”vääränväriset” teinit?

  19. Suomen kirjastot ovat mainioita paikkoja oleskeluun. Useissa kirjastoissa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ei ole enää hiljaisuuspakkoa ja joissain hiljaiset alueet ovat erotettu muusta, normaalista tilasta. Tietenkään tätä ei voi yleistää kaikkiin kirjastoihin, mutta trendi on selkeä ja suunta varma.

    Kirjasto-tiloja suunnitellaan yhä enemmän ihmisten oleskelua rohkaiseviksi ja niitä onkin jo tovi kutsuttu ”koko kansan olohuoneiksi”.
    Suosittelen käymään esimerkiksi Helsingin kaupunginkirjaston Kirjasto 10:ssä sekä Lasipalatsin Kohtaamispaikalla. Espoon kaupunginkirjaston Entressen sekä Sellon kirjastoissa on myös paljon oleskelutilaa.

  20. Kampin keskuksen kohtaamispaikan lienee suunnitellut joku arkkitehtitoimisto, joka luultavasti ei ole suunnitteluvaiheessa osannut piirtää havainnekuviinsa alueen tulevaa todellista käyttäjäkuntaa. Niissä on luultavasti ollut rauhallisesti käyskenteleviä keskiluokan edustajia silleen sopivan harvassa että silmä lepää, eikä ketään ahdista.

    Todellisuus on sitten satapäinen teinilauma, jota luultavasti päättävät tahot eivät oikein osanneet odottaa, ja nyt sitten vuosien ajan on yritetty miettiä millä todellinen käyttäjäkunta saataisiin pakotetuksi havainnekuvien ideaalin kaltaiseksi, ja jatkuva pieni konflikti tuntuu olevan tosiasia.

    Vaikka olen blogistin kanssa samaa mieltä kirjoituksessa kuvatuista asioista, ja puolustan teinien oikeutta viihtyä Kampissa, on tässä yksi kaupunkisuunnittelullinen ongelma, joka tuntuu esiintyvän säännöllisesti, ja johon olisi jonkun syytä kiinnittää huomiota.

    Nimittäin se, että miksi kaupunkeihin suunnitelluilla kohtaamispaikoilla tuntuu olevan selkeä kysynnän ja tarjonnan kohtaamisongelma: tällaiset mestat kun varsin tyypillisesti joko näivettyvät liki täydelliseen käytön puutteeseen, tai sitten sen valtaa joku ennakoimaton väestönosa niin, ettei siihen enää muita mahdu. Tässä tapauksessa teinit, joissain muissa juopot. Kummatkin sulkevat tehokkaasti pois esim mummot.

    Ehkä siis ratkaisu olisi, jos edes osa teineistä olisi jossain muualla niin, että muillekin olisi tilaa, mutta mitenkähän sellainen kohtaamispaikka suunniteltaisiin? Tulee mieleen useampiakin esimerkkejä, joissa on osoitettu nuorisolle oma hengailuaukio, joka ei voisi heitä vähempää kiinnostaa, eli ylläkuvaamani ongelman toinen puoli.

    Niitä ennustajanlahjoja, joilla voitaisiin etukäteen arvioida ketkä rakennettavia yleisiä paikkoja tulevat lopulta käyttämään, pitäisi kehittää, ja pettymyksiä ja konflikteja voisi olla vähemmän.

  21. Tuosta ennustamisen tarpeesta tulee mieleen jonkin kaupungin puisto-osaston metodi kävelyteiden reittin päättämiseksi nurmialueen poikki. Ensin ei tehdä kävelyteitä ollenkaan, tehdään vain nurmialue. Odotetaan muutama kuukausi ja katsotaan, minne muodostuu polkuja. Sitten tehdään kävelytiet näille poluille.

    Ennustaminen on hankalaa. Helpompaa on katsoa, miten ihmiset toimivat, ja tehdä infra sen mukaan.

    Ei tosin ehkä yleisty puistoteiden reiteistä ihan helposti hengailualueisiin… 🙂

  22. Huomaan olleeni ääripessimistinen. Olin itse pannut asian kyllä merkille ja tehnyt siitä saman ihmisvihadiagnoosin kuin bloggaajamme, mutta ajatellut, ettei kukaan tule missään yhteydessä tekemään sille yhtään mitään. Ja nyt täällä on 1156 likes ja 31 kommenttia.

    Aina ei kannata olla ääripessimistinen.

    1. Mietin itsekin vähän samaa tematiikkaa. Mietin, että voin kirjoittaa tästä ja 7000 ihmistä lukee sen, mutta mitä se lopulta muuttaa? Tuoko se penkit takaisin Kusarille tai muuttaa yhteiskunnan yleistä ilmapiiriä?

      Koen nyt jonkinlaista velvoitetta saada ne penkit sinne takaisin, kun olen asian kerran ottanjut esiin. Pelkkä kirjoittaminen ilman vaikutuksia kun on lopultakin vain oman hännän nostoa.

      Keinoni vaikuttaa yhtään mitenkään Kampin keskuksen penkkeihin ovat vaan hiukan rajallisia. Puhumattakaan siitä ilmapiiristä. Tässä tarvitaan enemmän kuin yhtä blogaajaa.

      Että onhan tämä enenmmän kuin ei mitään, mutta tekona vielä melko pieni.

  23. Ennustamisesta kummatkin kommentit erinomaisia. Minusta tähän auttaa empirismi. Eli tehdään vähän vähemmän pysyvää tilaa, jonkinnäköisiä väliaikaisia kevyitä rakennuksia, puretaan pois kun keksitään muuta. Tosin jos ne osoittautuvat erinomaisiksi, niin jätetään paikalleen. Kuten esimerkiksi Lasipalatsi.

  24. Miksi on ihmisvihaa esittää, ettei tavallisella ihmisellä yleensä ottaen ole aikaa tai mielenkiintoa notkua kaupungilla luomassa kaupunkitilaa tai tapaamassa ventovieraita ihmisiä?

    1. Ei se olekaan. Sen sijaan ihmisvihaa on esittää, että ne ihmiset, joilla ON joskus aikaa ja mielenkiintoa ”notkua” kaupungilla luomassa kaupunkitilaa ja tapaamassa kavereitaan ja näiden mukana mahdollisesti myös uusia ihmisiä, olisivat jotenkin epänormaaleja ja vähempimerkityksisiä ihmsiä.

      Me olemme laumaeläimiä, herranjestas!

  25. Ihan hyvä kirjoitus. Teinejä (ja lapsia) vihataan aika paljon, vaikka ei heistä ole (metelin lisäksi 🙂 mitään oikeaa haittaa.

    Jos lasken viimeisen parin vuoden ajalta yleisellä paikalla näkemäni häiriökäyttäytymiset, niin tilastoa johtavat humalaiset keski-ikäiset naiset, eivät teinit.

    Aiheesta on kirjoitettu mainio kirjakin:

    http://www.atenakustannus.fi/kirjat/kirja/401

    Joka blogistille on varmaan tuttu mutta promotaanpa silti.

  26. Heh, huomasin vasta kai, että blogahduksen lopussa oli siteerattu erästä tuttua. Pakko kommentoida näinkin vanhaa asiaa vielä sen verran, että kaiteitten poisto on mahdollistanut uudenlaisen käytön:

    Näin jokin aika sitten entistä pienemmän lapsen laskevan mäkeä kusi-iglun seinää pitkin.

  27. > Suomi-filmien myyttisessä maalaisidyllissä juuri linkkuasema on se paikka, jonne mennään ihmisiä näkemään, kylille.

    Ihan päässä raksutti, mutta en vaan ole noita elokuvia nähnyt. Voisit varmaan antaa viitteitä?

  28. Mun mielestä tässä yleistetään turhaan ja puhutaan KAIKISTA teineistä. Kyllä teini osaa käyttäytyä, kyllä teinit osaavat käyttäytyä, mutta jostain syystä Kampin teinit eivät yleensä osaa käyttäytyä. Sylkeminen ja paikkojen hajoittaminen on syynä, että juuri Kampin teinejä on alettu ajamaan ulos talosta ja yritetty estää heidän kokoontumiset ja tämä on minun mielestäni täysin oikein. Pääsiäisenä satuin kävelemään Kampin kauppakeskuksen läpi, kun siellä oli useita kymmeniä ellei 100-150 teiniä yhtäaikaa paikalla, tekemässä ei mitään muuta, kuin aiheuttamassa yleistä häiriötä. Jos sama teinilauma olisi esim. kauppakeskuksen ulkopuolella ja häiriköisi samalla tavalla siellä, luulisin, että lähialueen asukkaat viimeistään soittelisivat virkavaltaa paikalle hoitamaan vanhempien työt.

    http://www.hs.fi/kaupunki/Nuoret+r%C3%A4hin%C3%B6ineet+Kampin+keskuksessa+useita+p%C3%A4ivi%C3%A4/a1364781210400

  29. Hyvä kirjoitus.

    Olen joskus iltasella huomannut että Kampissa on paljon teinejä. Ja Itärissä mamuja. Ei yhtään niin kuin ne ostovoimaisen näköiset nuoret aikuiset joita arkkitehti aikoinaan havainnekuvaan piirsi. Mutta ei niistä haittaakaan ole ollut, nuoret ja ulkkarit on kokemukseni mukaan hyväkäytöksistä sakkia.

    Niin ikään olen joutunut kuljettamaan selkäkipuista ikivanhaa ihmistä ostoksilla. Penkkejä ei juuri näy, vaikka talutettava anelee sellaiselle pääsyä. Muistikuvani mukaan esim. Itiksessä näitä penkkejä oli, mutta ne on poistettu ilmeisesti remontin alta pois. Vai pysyvästi?

  30. Kylläpä täällä riittää teineille ymmärtäjiä. Minulla on se kokemus, että Kampissa jne. paikoissa notkuvat teinilaumat ovat usein niitä huonokäytöksisimpiä. Minulle on Kampissa usein huudeltu ilkeyksiä (kävelen lievästi ontuen).

  31. Asiaa!
    Koskaanikinä eivät teinit ole minua häirinneet, kun olen Kampissa käynyt. Mutta satoja kertoja ovat hihaan tarranneet kielilläpuhuvat kappurit käsirasvoja ja ties mitä tyrkyttäen. Paha on tämmöisen huonojalkaisen mummelin kirmaista pakoon.

    Kaiholla muistelen betonisärmiöitä. Nyt ei ole enää paikkaa, missä hengähtää hetki ja ottaa nitro. Ei pieni eläke riitä siihen, että tovin levähtämisestä pitää aina lunnasraha maksaa. Ja jos palkeilla on istunut nuorisoa, niin nätisti ovat paikkansa tarjonneet aina, kun olen pyytänyt.

    Miksette valtuutetut valloita vanhan linja-autoaseman päätyä nuorisolle? Se tiedotustoimiston pönötystila, Laituri, on aivan joutava paikka!

  32. Yhtenä Kusarin suunnittelijoista komppaan tätä kirjoitusta täysillä. Kuljen tämän keltasuomuisen putkilon läpi päivittäin. Paikalla hengailleet teinit osoittivat, että suunnittelijat olivat kerrankin onnistuneet järjestämään ”hyvää pöhinää” sinne, mihin sitä halusivatkin. Ei ole koskaan tullut mieleenkään, että juuri tämä posse olisikin ollut jotenkin ns. epäsosiaalista ainesta, jota kyllä varsinkin kesällä näkee Lasipalatsin kaljaterassien luona ihan riittävästi.
    Äly hoi, Kamppi.

  33. Mikä se on se raja sille ”nuoruudelle”? Jos saisi porukan kasaan niin voisi käydä testaamassa. Olen itse 35 ja voisin osallistua hupparissa ja roikkuvissa housuissa. Alle kakskymmpiset pukeutuisivat slipoveriin ja suoriin, eli ns. kulmahousuihin. Istuttaisiin sitten siinä ja katsotaan ajetaanko pois pukeutumisen vai iän perusteella.

  34. Viimeksi kun kävin helsingissä, nykyäänhän en ole enää pääkaupunkiseutulainen vaan muutin perämettään, mutta olin aika pettynyt kun aidat ja ”penkit” oli viety poies 🙁 Sielä on paljon silloin joskus vietetty aikaa *snif* hyviä muistoja 🙁 Noh,mäkeä laskemaan!

  35. Kamppihan on sikäli hieno luomus, että myöskään kauppakeskuksena se ei näytä toimivan kovinkaan hyvin, monilla yrityksillä on vaikeaa kovien vuokrien kanssa ja monilla julkisten tuomilla asiakkailla hintatason kanssa. He menevät muualle. Arkkitehtoonisesti Kampin ideaalikäyttäjänä on ehkä ajateltu Espooseen matkaavaa shoppailusta innostunutta Darth Vaderia, jo narikkatorilta lähestyessä alkaa päässäni aina soida imperial march ja tunnelma vahvistuu sisällä. Mutta tämä ei vastaa Kampissa asioivaa Espoolaista. Eivätkä maksukykyiset Espoolaiset kulje sinne bussilla tai aja Espoostaan Kamppiin autollansa asioimaan. Pieni pala Espoota Helsingin ytimessä ei tavoita Espoon ydintä. Kysymys kuuluukin, miten Kamppia rakentaneet kaupunkisuunnittelijat sekä ostoskeskusta ihan kaupallisena tilana kehittäneet arkkitehdit ovat voineet haksahtaa siihen ajatukseen, että ko. möhkäle kaupallis-esteettisenä luomuksena kannattaa suunnata näin? Pintapuolinen kulutusluokkien silmäily tai lyhyt käyttäjätutkimus olisi tuonut varsin muunlaisen kuvan siitä mikä olisi ollut Kampin keskuksessa järkevää–nyt se lie suunnattu 10-20% käyttäjistään. Kulutusideologia lienee huomattan huono suunnittelupohja kulutusrealismille. Saati kaupunkisuunnittelulle. Jo ihan taloudellisesti. Ennustankin, että vuonna 2040 Kamppi suojellaan kvartaalisuomen muistomerkkinä samaan tapaan kuin hiljattain makkaratalo toteutumattoman Highway Helsingin ytimenä.

  36. ” Kaupungit tarvitsevat yhteistä, avointa tilaa joissa voi vain olla ja notkua. Tekemättä mitään tai tehden vaikka mitä. ”

    Niitä kutsutaan toreiksi ja puistoiksi. Kirjastoissakin voi notkua jos osaa notkua turpa kiinni.

    Nuorisolle varta vasten rakennettu tila ei ole koskaan saanut nuorisolta itseltään suosiota. Luultavammin siitä syystä, että nuori harvemmin haluaa, että hänelle sanotaan missä ja miten hän saa olla.

    Yleenä kai hän haluaa olla siellä missä muutkin, siellä missä tapahtuu. Siksi nuorisotilat eivät tule koskaan toimimaan kuten on tarkoitettu…

  37. Hieno kirjoitus. Teinejä kyllä sorsitaan yhteiskunnassa pahasti. Missään ei sopis olla, mitään ei sais tehdä. Kotona ilmeisesti vain pitäis nyhjätä, mutta ei ainakaan tietokoneen ääressä. Ja sitten ei kuitenkaan sopis syrjäytyä tai masentua tai mitään muutakaan epäsosiaalista. Eikä teineillä ole paljon rahaakaan kahviloissa hengailuun, ja baareihin ei edes pääse, vaikka haluaisi juoda vain kaakaota. Itse muistan teiniajat ankeina juuri näistä syistä.
    Toki jotkut rikkovat, sotkevat ja häiritsevät, mutta usein vaikuttaa siltä että pelkkä teinien läsnäolo häiritsee joitakin. Tottakai helposti saavutettavissa joukkoliikenteen solmukohdissa lämpimissä sisätiloissa on ihmisiä. Ja kai ne teinitkin pienillä rahoillaan ihan valideja asiakkaita kaupoille ovat?

  38. Kuukausimaksullinen notkuilupassi. Rahoilla sitten ylläpidettäisiin penkkejä ja teinit sais notkuilla luvan kanssa.

  39. Hellanlettas sentään, kun tulevaisuuden toivot ei saa roikuskella missään! Voivoi parkoja nuoria, kun raskaan koulupäivän jälkeen pää on niin täynnä aritmetiikkaa ja yhteiskuntaoppia, että täytyy ehdottomasti päästä levähtämään Suomen keskellä olevan kauppakeskuksen viihtyisille penkille ja kaiteille, joita ei enää ole. Kukkahattusedät heti apuun silittämään päätä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *