Tarkkaavaisimmat ovat jo ehkä huomanneet, että noin kahden kuukauden kuluttua järjestetään maassamme kuntavaalit.
Viime torstaina Facebook-sivuni saavutti 720 tykkääjän rajan. 720 on myös äänimäärä, jolla pääsi viime vaaleissa valtuustoon Vihreiden listalla. Tykkäämisellä ja äänestämisellä ei tietenkään ole mitään tekemistä keskenään, mutta numerot ovat kuitenkin samat, mikä on hyvä symbolinen lähtölaukaus vaalikampanjalle. 720 on enemmän kuin useimpien nykyisten valtuutettujen sivulla. Se osoittaa, että hanke on täysin realistinen.
Tämä teksti kertoo miksi sinun kannattaa auttaa minua pääsemään valtuustoon ja miten voit auttaa.
Mistä on kyse
Kyse on tiedosta. Suomessa aiotaan käyttää miljardeja sairaaloiden tietojärjestelmiin tavoilla, jotka ovat epäonnistuneet aina ennenkin. Ajan toimintatapojen päivitystä sellaisiksi, että hankkeet edes voivat onnistua, niin sairaanhoitopiirissä kuin kaupungissakin. Kaupungin tulee myös avata tietovarantonsa ja lähdekoodinsa.
Kyse on kaupungista. Siitä, miten ja minne Helsinkiä rakennetaan. Seudulle on muuttamassa yli 400 000 asukasta lisää. Haluan heille korttelikaupunkia nykyisten moottoriteiden tilalle eikä kolmen talon ryppäitä pitkin Nummi-Pusulaa. Viimeiset 50 vuotta Helsingissä on tehty autoiluun perustuvaa ja kaupunkia hajauttavaa politiikkaa. On aika kääntää tämä kurssi ja rakentaa lisää tiivistä kaupunkia. Sitä, jossa moni asuisi jos voisi.
Kyse on pyöräilystä. Helsingin pyöräteiden kunto on samalla tasolla kuin kadut Romaniassa. Viime vuosina suunnitelmia on onneksi alettu muuttaa vastaamaan jyrkästi nousevia pyöräilijämääriä. Kokemukseni pyöräilyn edistämisessä on kuitenkin opettanut, että muutos ei todellakaan tule itsestään, vaan se on tehtävä. Jokaisesta reunakivestä ja pyörätielle pysäköidystä autosta joutuu taistelemaan erikseen.
Kyse on politiikasta. Tavasta toimia. Siitä, että päätösten tueksi perehdytään tutkimukseen ja haetaan toimivia ratkaisuja, eikä vain toimita ennakkoluulojen perusteella.
Nämä eivät ole asioita, joita ajan jos pääsen valtuustoon. Nämä ovat asioita, joita ajan joka tapauksessa. Valtuuston jäsenyys on tarpeen, koska se antaa painoarvoa ja pääsyn tietoihin, jotka mahdollistavat tehokkaamman toiminnan.
Mitä voit tehdä
Mitään näistä tavoitteista ei voi saavuttaa yksin; kaikkeen tarvitaan yhteistyötä. Toivonkin että jokainen lukija miettii, miten voisi tehdä Helsingistä paremman kaupungin ja ryhtyy toimeen.
Koska vaalijärjestelmämme kuitenkin on mitä on, pyydän myös että autatte minua pääsemään valtuustoon lokakuun kuntavaaleissa.
Tässä siis lista asioista, joita voit tehdä auttaaksesi
- Äänestää, jos asut Helsingissä. Vaalipäivä on 28.10., ennakkoäänestys 17.–23.10.
- Tykätä Facebook-sivustani, sekä Kommentoida julkaisuja.
- Jakaa blogitekstejäni eteenpäin silloin, kun ne ovat jakamisen arvoisia. Huonoja tekstejä ei tietenkään kannata jakaa, vaan ainoastaan niitä jotka vakuuttavat.
- Liittyä tukiryhmään suunnittelemaan ja totettamaan vaalikampanjaa. Pistä viesti minulle maililla (etunimi sukunimi (at) iki fi) tai FB:ssä. Liittyminen ei edellytä julkista kannanottoa ja työtä voi tehdä sen verran kun ehtii ja haluaa. Kommenteista ja ideoista on myös paljon apua.
- Suositella tutuillesi minua ehdokkaana sopivissa tilanteissa.
- Jakaa vaalimainoksia ja kampanjoida kaduilla lokakuussa. Jos pääset avuksi, ota yhteyttä. Lisätietoja seuraa aikanaan…
- Lahjoittaa rahaa vaalikampanjaan. Mainokset maksavat ja niitä on vähän pakko olla. Kokonaisbudjetti ylittää 5 000 euroa. Koska en ole rajattoman varakas, rahallisesta avusta on merkittävä ilo. Se saattaa valitettavasti ratkaista läpipääsynkin.
Lain sallima maksimilahjoitus on 3000 euroa ja Vihreiden periaatteena on julkaista yli 800 euroa antaneiden nimet aina. Tätä pienemmistäkin lahjoituksista on suurta iloa, ihan kympistä lähtien.
Rahaa voi lahjoittaa tästä. Näen vain julkistetut lahjoittajat, eli jos haluat että ajattelen sinua kiitollisesti, kerrothan minulle erikseen.
Vaalit tarkoittavat myös joitakin muutoksia blogissa. Tulen toistaiseksi kirjoittamaan hiukan enemmän asiaa ja hiukan vähemmän asiattomuuksia. Palataan niihin sitten vaalien jälkeen. Osoitteeksi tulee myös pian muuttumaan otsokivekas.fi.
Olisko sulla ”Otso recommends” listaa tai ”Otso stamp of approval” merkintää ehdokkaista Helsinkin ulkopuolisille äänestäjille?
Ei ole tänään heittää moista valmiina, mutta jotain tuontyyppistä varmaan tulee ennen vaaleja. Rajansa tälle toki asettaa se, että minulla ei ole mitään omaa salaliittoa, jossa kaikki olisivat kanssani kaikesta samaa mieltä. Löytyy ehdokkaita jotka jakavat käsitykseni tietojärjestelmien kehittämisestä mutta eivät kaupunkien. Tai päin vastoin. Ja sitten tietenkin vielä kyvykkyys saada asioita aikaiseksi…
Tieteen ja teknologian vihreät tehnee taas oman sivuston tieteellisesti asioita lähestyvistä vihreistä ehdokkaista viime eduskuntavaalien tapaan.
Helsingin polkupyöräilijät taasen tuottanee jonkinlaista listaa pyöräilymyönteisistä ehdokkaista Helsingin seudun kunnissa kaikista puolueista. Ehdottelen samaa muillekin aktiivisille pyöräilyjärjestöille (Tampere ja Jyväskylä).
Jos nyt pistän Kehittyvien Tietojärjestelmien Suomi -tyyppisesti yritykseltäni vaalirahaa tuonne linkin taakse, tuleeko se suoraan sulle vai johonkin ”valitun vihreän yhdistyksen tukemiseen”? Hieman epäselvä tuo sivu, kun et kuitenkaan (tietääkseni) ole yhdistys.
Se tulee suoraan mun vaalitille. Tai siis kiertää vihreiden tilin kautta sinne jollain lyhyehköllä viiveellä.
En sitten näe lähettäjätietoja, eli jos haluat mun olevan lainkaan tietoinen puolilaillisesta lobbausjärjestöstäsi, sun täytyy joko merkitä lahjoituksesi julkiseksi, tai kuiskutella aiheesta mun korvaan erikseen. Jälkimmäisessä tapauksessa en tietenkään myöskään pysty varmentamaan asian todenperäisyyttä.
Siksi merkittävät tai epäilyttävistä lähteistä tulevat rahat on suotavinta merkitä julkisiksi. Parin sadan tai alle summat yksityishenkilöiltä voivat hyvin olla anonyymejäkin.
Paitanne on niin uskomattoman hieno, että heti lisäsi halua vääntää numerosi paperille – siis jos ko. numeron tietäisi jo, that is.
Ihan mielenkiinnosta kuulisin mielelläni myös kannannottojasi sosiaalisiin kysymyksiin, erityisesti niihin, joita kunnallispolitiikka sivuaa (päivähoito, koulu, terveydenhoito, vanhustenhoito, päihdekysymykset jne.). Nämä ovat kuitenkin niitä tärkeimpiä asioita useimmille helsinkiläisille. Ettei mee ihan pelkäksi it:ksi ja liikenteeksi.
Tämä ansaitsisi ja tarvitsisi paljon laajemman vastauksen, mutta tässä nyt muutama huomio lyhyesti alkuun.
Monissa sosiaalipolitiikan kysymyksissä osavastaus on perustulo. Se ei ole hopealuoti joka ratkaisee kaikki ongelmat, mutta se tekee monet ratkaisut paljon helpommiksi.
Päihdepolitiikassa uskon rationaaliseen ja tutkimukseen perustuvaan haittojen vähentämiseen. Kun ihmiset joka tapauksessa käyttävät päihteitä, pitää pyrkiä siihen ettei siitä synny suurta haittaa muille. Käytännössä esim kannabiksen käyttö olisi syytä dekriminalisoida, koska se melko varmasti vähentäisi haittoja suhteessa nykytilaan.
Sosiaalipalvelujen osalta osaan sanoa lonkalta muutaman huomion, jotka tosin liippaavat noita yleisiä teemojani vahvasti.
Ensinnäkin lähipalvelujen kanssa on kriittistä, tarkalleen missä ne ovat. ”Lähellä” ei riitä, vaan esim. terveyskeskuksen tai koulun sijoittuminen on merkittävä alueellinen kysymys. Palvelut joihin ihmisillä on paljon asiaa tulisi koota liikenteellisiin solmukohtiin, esimerkiksi metroasemien viereen. Tällöin muukin joukkoliikenne voitaisiin suunnitella paremmin tukemaan ihmisten helppoa pääsyä niihin.
Toinen on se tietotekniikka. Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa hukataan tiettävästi jopa kolmannes ajasta koneiden kanssa tappeluun. On aika selvää, että palveluita olisi helppo parantaa, jos tästä edes osa saataisiin pois.
Niin ja terveyskeskusmaksu on ongelmallinen. Nykyisellään se estää vähävaraisia hakeutumasta lääkäriin tarvitessaan. En tosin osaa lonkalta sanoa miten tuo ratkaistaan, pitäisi ensin vähän funtsia.
Yleisesti uskon, että päätökset pitää tehdä riittävän informoidusti. Se tarkoittaa, että kantani asioihin joihin en ole perehtynyt riittävästi saattavat muuttua kun perehdyn niihin lisää.
Mutta onneksi politiikka on joukkuepeliä. Teemat joihin nyt keskityn ovat nuo tieto, kaupunki ja pyöräily, koska uskon voivani niissä saavuttaa riittävän osaamisen ja uskottavuuden, että kykenen vaikuttamaan merkittävästi Vihreiden politiikkaan niissä. Ja sitä kautta Helsingin toimintaan. Valtuustossa minulla on parhaassakin tapauksessa vain yksi ääni 85:stä, mutta vihreillä on yli 20.
Vastaavasti vaikka sosiaalipolitiikassa en voi perehtyä kattavasti kaikkiin kysymyksiin, mutta tähänastinen arvioni on, että Vihreiden linja tapaa olla ainakin sinnepäin järkevä, ja siten hyvä lähtöhypoteesi. Vasemmistolaiset arvot heikoimpien puolella olemisesta yhdistettynä oikeistolaisena pidettyyn yksilön kunnioittamiseen. Ja itselleni tärkeä tosiasiallisen toimivuuden vaatimus.
Ehkä tällä pääsee alkuun?
Niin ja ajattelin ruveta myös pitämään FB-profiilissa kysymystunteja, joina voi esittää kysymyksiä joihin aprhaani mukaan vastaan.
Kirjoitan kiinnostusta herättäneistä aiheista varmaan sitten blogiinkin, jos minulla on niistä jotain lukemisen arvoista sanottavaa. Blogitekstien kanssa minulla kun on vähän ylimitoitettu vaatimustaso: en halua kirjoittaa asioita jotka joku muu sanoo paremmin, tai on jo sanonut.
Komppaan edellistä anonyymiä sosiaalisiin kysymyksiin liittyen. Esimerkiksi kouluihin liittyvä problematiikka (hyvät ja huonot, alueelliset erot, segregaatio) on aihe, josta käy keskustelu lähipiirissä kuumana, mutta joka on ilmeisesti liian tulenarkaa julkisuuteen monilta osin.
Terveyskeskusmaksun tapaisiin visaisiin kysymyksiin auttaa laaja paremmintietäjäpiirisi.
Olin taaannoin kuuntelemassa Soininvaaran ja yhden Sorsa-säätiön tutkijan keskustelutilaisuutta, siellä tämä selittiin näin, ja yleisen byrokratiakokemuksen pohjalta en näe mitään syytä epäillä tarinan paikkansapitävyyttää.
Terveyskeskuslääkärit valittivat, että vastaanotolla ravaa ihmisiä hoitamassa sellaista sinänsä vakavaa vaivaa kuin yksinäisyys ja seuranpuute, joka kuitenkaan ei ole varsinaisesti lääkärin hoidettavissa. Veikkaan muuten että tätä tuskin sen kummemmin tutkitiin.
No, sikisi ajatus että laitetaan joku pieni maksu. Siis sen verran että sen voi kuka tahansa maksaa, mutta se pistää edes vähän harkitsemaan että tarvitseeko siellä lääkärillä käydä.
Jauhauduttuaan poliittisbyrokraattisen myllyn läpi, tulos oli 14€ maksu ja tuplat päivystyksessä, joka on jo niin suuri että osa saattaa jättää täysin tarpeellisia käyntejä väliin. Mutta kuitenkin kohtuuttomien kustannusten välttämiseksi sairaille ihmisille on terveyskeskusmaksussa kolmen maksun katto, jonka jälkeen voi ravata lääkärillä niin paljon kuin huvittaa ilman maksua. Hups.
Päivistysmaksut muun ohella taas kerryttävät 636€ maksukattoa. Luettelo maksuista http://www.hel.fi/hki/terke/fi/Potilasmaksut/Maksutaulukko
Järjestelmä toimii tietenkin niin, että pitää itse tietää milloin maksukatto täyttyy ja anoa ”vapaakorttia”, koska tämänkin laskutoimen automatisoiminen vaatisi useamman rivin koodia ja automaattiset etuudet ovat perustuloperkelettä. http://www.hel.fi/wps/portal/Terveyskeskus/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/terke/fi/Potilasmaksut/Maksukatto
Tälläkin lienee jotain tekemistä sen kanssa, että päinvastoin kuin HUSilla, terveyskeskuksilla on äärimmäisen niukasti resursseja tietotekniikan kehittämiseen. Kohdistus?
Terveyskeskusmaksusta nyt päästiin, Hannu Tuominen raportoi taannoin:
”Selvitys oli siitä hupaisaa luettavaa, etä siinä perusteltiin varsin monipuolisesti, kuinka terveyskeskusmaksu ei oikeastaan tuo paljonkaan rahaa kaupungille, kuinka se lisää byrokratiaa ja perintäkuluja ja kuinka siitä voitaisiin yhtä hyvin luopua – mutta kuitenkin lopuksi esitettiin, että maksusta ei luovuttaisikaan.
”Terveyslautakunta nyt joka tapauksessa päätti äänin 6-3 ( me muut – kok) esittää terveyskeskusmaksusta luopumista.”
http://tuomisia.blogspot.fi/2012/03/terveyserot-ja-terveyskeskusmaksu.html