Internetissä syntyi viime kuussa pientä kohua keskuspuistoon rakennetuista aidoista, jotka katkaisivat maastopyöräreitin. Nopeasti selvisi, että aidat on rakentanut liikuntavirasto, koska ratsastajat kokevat maastopyöräilijöiden aiheuttavan vaaraa.
Ongelmat on tehty ratkaistaviksi, joten otimme liikuntalautakunnassa vaikuttavan Joonas Lyytisen kanssa asiaksemme järjestää keskustelun (maasto)pyöräilijöiden, ratsastajien ja kaupungin virkamiesten kesken. HePohan ei ole maastoseura, mutta edustamme pyöräilijöitä usein muutenkin ja olemme tottuneet toimimaan kaupungin kanssa, joten tämä onnistui meiltä aika luontevasti. Eikä oma asemani kaupunginvaltuustossa ainakaan haitannut.
Tuo palaveri pidettiin tänään, tässä yhteenveto. Pyöräilijöitä osallistui joukko jotka ilmoittautuivat mukaan HePon FB-ryhmässä käydyssä keskustelussa. Emme siis mitenkään edusta kaikkia maastopyöräilijöitä, ja toimme tämän myös selkeästi esiin.
- Otso Kivekäs (Hepo, kaupunginvaltuusto)
- Joonas Lyytinen (Hepo, liikuntalautakunta)
- Kare Eskola (Korson kaiku)
- Olli Kähönen
- Pasi Maaranniitty (MTBCF jäsen, muttei seuran mandaatilla)
Ratsastajia edusti kolme Ruskeasuolla toimivaa talliyrittäjää. En nyt kirjoita heidän nimiään, kun en tullut kysyneeksi lupaa, ja tämä teksti on muutenkin enemmän pyöräilijöille tarkoitettu raportti.
Kaupunkia edusti Liikuntaviraston osastopäällikkö Petteri Huurre sekä viheralueista vastaava Hannu Airola ja Rakennusvirastosta Markus Holstainen ja Tiina Saukkonen. Liikuntavirasto siis vastaa keskuspuiston hiekkapoluista, ratsastusteistä, laduista jne ja rakennusvirasto taas kasvillisuuden hoidosta ja sen sellaisesta. Käytännössä molempia tarvitaan, kun jotain halutaan tehdä.
Keskustelu oli kaikin osin todella rakentavaa. Kävimme läpi koetut ongelmat, etsimme niihin mahdollisia ratkaisuja, ja sovimme, mitä tehdään seuraavaksi
Ongelmat
Ensinnäkin, kohtaamiset ratsastajien ja pyöräilijöiden välillä ovat oikeasti aiheuttaneet vaaratilanteita. Hevoset pelästyvät helposti, ja koulutustoiminnassa osa ratsastajista on aina aloittelijoita. Liikuntaviraston edustaja piti myös puheen siitä, että ”jotain on tehtävä”. No, eihän meistä kukaan halua vaaroja varta vasten aiheuttaa, eikä kaviosta päähänsä, niin että tämä ei liene ongelma.
Käytännössä ongelmia on kaksi:
- Olympiakentän vierestä kulkevaa polkua lujaa ajava lehtien välistä vilkahteleva pyöräilijä säikäyttää hevosia kentällä. Vaikuttaa gepardilta. Ja välillä hitaasti ajavakin.
- Ratsastuspolun ja pyöräpolun risteyksissä yhtäkkiä hevosen eteen ilmestyvä pyöräilijä voi saada hepan paniikkiin.
Ratkaisut
Olympiakentän vierestä kulkevalle pyöräpolulle etsitään uusi linja, joka kulkee vähän kauempaa kentästä. Mahdollisesti samalla katsotaan niin, ettei reitti mene tallienkaan vierestä, jos se onnistuu luontevasti. Tallit ovat kuitenkin paljon pienempi ongelma kuin kenttä.
Polun ja ratsastien kohtauspaikoissa
- harvennetaan kasvillisuutta näkyvyyden parantamiseksi
- laitetaan varoittavat merkit ratsastajille ja pyöräilijöille
- laitetaan pari tukkia poikittain hidasteiksi, joiden yli on myös kiva kiivetä
- tarvittaessa siirretään polkua, jos risteys on kovin mahdottomassa paikassa
Seuraavaksi
Sovimme, että joskus joulun jälkeen tehdään maastokäynti, jossa katsotaan pahimmat risteyspaikat ja tutkitaan mahdollisia uusia reittejä Olympiakentän viereiselle polulle.
Virastot myös järjestävät kylttejä, joilla voidaan varoittaa pyöräilijöitä ratsastustiestä ja ratsastajia pyöräpolusta sekä merkitä suuntaa, johon pyörällä olisi tarkoitus mennä.
Käytännön polunteosta vastannevat maastossa liikkuvat pyöräilijät, ja varmasti muullekin vapaaehtoistoiminnalle on tilaa ja tilausta…
Parannettavia risteyskohtia voi myös ehdottaa vaikka tämän blogin kommentteihin, tosin varmaan ratsastajat osaavat ne myös maastossa hyvin näyttää.
Konfliktit suomen käytetyimmässä puistossa ovat väistämättömiä (hiihtäjät vastaan koirankusettajat, hiihtäjät vastaan pyöräilijät, pyöräilijät vastaan kävelijät, jne), mutta tämä nimenomainen konflikti näyttäisi olevan ratkaistavissa kaikkien kannalta hyvällä tavalla.
Hienoa, aivan mahtavaa ja todella upeaa että järjestitte tapaamisen ja konkreettisia parannusehdotuksia on suunniteltu. Omasta ja edustamani rarsastusseuran psta ilmaisen ilahtuneen (ja helpottuneen) kannanottoni. Susa Laine, Helsingin Ratsastajat ry:n varapj ja tiedottaja
Hienoa työtä! Liityn Susa Laineen kommenttiin, tosi kiva että tuohon tuli noin konkreettisia parannusehdotuksia. Tuon paikan haasteet onkin usein ollut keskusteluissa tuollapäin pyöräillessä, tässä ollaan erinomaisen ratkaisun äärellä. Muutama ajatus tulee mieleen:
– Uudelle polulle tarvitsee muutoksen yhteydessä tehdä jatko myös hevosten käyttämän uran toiselle puolelle. (Tämä varmaan itsestään selvyys, mutta ei karttaan hahmoteltu)
– Tuo olympiakentän reunaa menevä polku on loistava polun pätkä maastopyörällä ajettavaksi, uudesta polusta olisi kiva saada vähintään yhtä hyvä, jotta siitä varmasti tulisi valtaväylä, ehkä se kannattaa jokatapauksessa myös sulkea aidalla myös itäisestä päästä.
– Ratsastusväylän risteysalueella polun kannattaa olla pyöräilijälle mahdollisimman helppo, jotta ajaminen ei vie pyöräilijän huomiota, jos risteyksen luona on esim tukki, niin pyöräilijä joutuu kiinnittämään huomionsa sen ylityksestä selviämiseen ja samaan aikaan on haastava havainnoida muuta liikennettä. Eli hidastetöyssy ajatus toimii autoille, mutta ei maastopyörille.
Tämä on ehkä vähän provosoiva kysymys, mutta esitän sen silti: onko säikkyjen ja potentiaalisesti vaarallisten hevosten oikea paikka kaupungissa?
Eikö tallille löytyisi luontevampia ja turvallisempia paikkoja jostain kehä kolmosen tuolta puolen? Kyseessä on kuitenkin sangen marginaalinen laji ja oletan valtaosan ratsastajista matkaavan jo nyt kaukaa tallille, eli pieni siirto tuskin hankaloittaisi kenenkään harrastustoimintaa.
No hiukan on provosoiva syystä, että pyöräilijät tuli vasta viime vuosikymmenen puolivälissä (itse ex. pyöräilijä ja ihmetellä sain hiljaiseloa aina vuodesta 1999 aslkaen, toki tuo ratsastaminenkin on tuttua ko. miljöössä jo 2001 alkaen). Jatkuva siirtäminen ei ole ratkaisu sillä se voinee tulla teillekin eteen esim. sillä että joku vaatii jälleen puiston perustamista. Eli eikös olisi juuri sopivaa löytää sopuratkaisu ja huomioida, että porukoissa on aina yliampuvia joten järjestelyt vaativat risteyskohdissa rakennejärjestelyjä taikka sitten reittimuuoksia, kun reitit ovat syntyneet aika villin ja vapaan menon kautta.
Tätä voi toki kysyä, mutta se on sitten aika paljon isompi kysymys. Että mitä kaikkea keskuspuistoon sopii, ja ylipäänsä mitkä asiat pitäisi siirtää kaupungista kauemmas. Ehdotellaanhan koko keskuspuiston rakentamistakin…
Tässä yhteydessä lähdimme kuitenkin siitä, että sekä hevoset että pyörät ovat oikeutettuja tuolla kulkemaan ja myös tulevat kulkemaan. Tällaisella lähtökohdalla saatiin käytännön ongelmien ratkaisemisesta aika hyvä yhteisymmärrys nopeasti.
Ja vielä vastatakseni kysymykseesi, sanoisin että niin kauan kun meillä keskuspuisto on, kyllä sinen hevosiakin sopii. Ja se on aika sympaattista että niitä on kaupungissakin; olen usein katsellut niitä laitumella ohi ajaessani. Pahinta tilantuhlausta kaupungissa ovat moottoritiet liittymineen ja avoimet parkkikentät. Ja kyllä Golfkin vie talissa moninkertaisesti tilaa siihen verrattuna mitä Rusan hevoset vievät.
Vaikka eri lajien harrastuspaikkojen järkevästä sijoittamisesta on hyvä keskustalla, niin todetaan nyt kuitenkin, ettei ratsastus nyt niin kovin marginaalinen laji millään mittarilla ole: tilastojen mukaan sitä harrastaa Suomessa noin 150 000 ihmistä, mikä on suurin piirtein kolminkertainen määrä esimerkiksi koripalloon verrattuna ja samaa suuruusluokkaa laskettelun kanssa. Eli puhutaan aika merkittävästä liikuntamuodosta.
Toinen huomioitava seikka on se, että Laakson ratsastusstadion valmistui jo 1930-luvulla ja Ruskeasuon ratsastushalli vuonna 1940. Lisäksi Helsingin olympialaisten kouluratsastus järjestettiin hallin viereisellä kentällä, joten puhutaan perinteisestä ja kulttuurihistoriallisestikin merkittävästä kokonaisuudesta.
Keskuspuistoon mahtuvat oikein hyvin sekä ratsastajat että maastopyöräilijät kun löytyy kaupunkilaisjärkeä, hyvää tahtoa ja halua löytää molemmille soveltuvat turvalliset ratkaisut kulunohjaamiseen.
Joonas Lyytinen
H:kin liikuntalautakunnan jäsen
Hienoa, että asiassa on saatu avattua keskusteluyhteys eri osapuolten välille. Sen haluaisin lisätä Kivekkään postaukseen, että tuonne on jo syntynyt uusi korvaava polku. Sille on saatu myös kaupungin siunaus. Se nousee noin parin kymmenen metrin päästä Olympiakentän koilliskulmalta kallion päälle ja jatkuu sieltä kahden hevosreitin Y-risteykseen, joka yllä näkyvän kartan ylälaidassa. Kyseinen reitti oli merkitty kaupungin hyväksymillä pienillä paloilla keltaista nauhaa. Nyt ongelma kuitenkin on ollut se, että joku on käynyt sabotoimassa tätä uutta reittiä. Nauhat oli revitty pois ja heppareittien Y-risteyksen ojan ylityksessä ollut silta oli heitetty pois.
Minusta paras ratkaisu olisi ”virallistaa” tämä uusi reitti ja toteuttaa yllä mainituista toimenpiteistä kasvillisuuden harventaminen ja varoituskyltit eri osapuolille. Kuitenkin joku Itä-Länsi suuntainen reitti tarvitaan kyseiselle alueelle ja tällä uudella reitillä on jo saatu rauhoitettua Olympiakentän laita – mikä luetun mukaan oli alueelle rakennetun aidan pääperuste.
”Kansallisen liikuntatutkimuksen (2010) mukaan pyöräily on toiseksi harrastetuin liikuntamuoto kävelyn jälkeen. Harrastajien määrä on 16 – 65-vuotiaiden keskuudessa 845 000.”
http://www.suomenlatu.fi/suomen_latu/kesalajit/pyoraily/
Kaikki mahtuvat keskuspuistoon ja sellainen terveen järjen käyttö lienee sallittua?
Itse sovellan sitä niin, että se väistää, kenelle se on helpointa. Esim. jalankulkijana minun on helpointa väistää latua alas tulevaa hiihtäjää (yleensä huikkaankin silloin, että mene vaan…) tai polulla ajavaa pyöräilijää.
Hevosien lähellä pyörällä ajaessa pyrin aina vähentämään vauhtia/pysähdyn. Jotkut ratsastajat ovat kertoneet, että esim. vastaantulevan pyörän valo on pelottava, kun yhdistelmä valo ja ihminen ovat outo. Mikä silloin olisi hyvä toimintatapa? Ratsastajilta odottelen ohjeistusta, kun en tunne hevosten ajatusmaailmaa.
Koiran ulkoiluttajista iso osa on fiksuja, mutta toki mukana on myös niitä, jotka tukkivat koko väylän, pahimmillaan naruansoilla (koira toisella puolen tietä puskassa). Kevyen liikenteen väylä on kulkuväylä siinä missä tiekin. Kuljetaan jommassa kummassa reunassa, jotta muutkin mahtuvat?
Ihana että meillä on ihana keskuspuisto ja kyllä kai me kaikki sinne mahdutaan nauttimaan? Ja hyvä että eri lajien harrastajat keskustelevat, silloin selviää ongelmakohdat. Selän takana naputtaminen on turhaa…
Huippuhienoa että on saatu keskusteluyhteys, mitä laajempi, sen parempi. Ihan pintaraapaisulla muutama kommentti tuli mieleen… Hän joka pohti säikkyjen ja vaarallisten hevosten siirtämistä Kehä III:n ulkopuolelle: Hevoset ovat saaliseläimiä eli varmaan 90% hevosista reagoi pelästymiseen yrityksellä paeta saalistajaa. Eli ennenkuin se narun päässä oleva tyttö/poika ehtii reagoimaan hepan pakorefleksiin, heppa ehtii hyppää sen 1-6 metriä johonkin suuntaan. Tämän takia meillä on koko keskuspuiston alueella vain hevosille sallitut reitit, yritetään välttää nk. sivullisten vaarantaminen. Reittejä on siis koko alueella meille muutama kilometri 🙁 Yksi suora tie nk. veripalvelulle ja toinen nk. Laakso-koiratarhan lenkki. Meillä ei ole vaihtoehtoja mennä pidemmälle tai muualle. Olen vuosien varrella törmännyt lukemattomiin määriin lenkkeilijöitä, lasten kanssa liikkeellä olevia (parhaimmat kiskoo nicopettereitä pulkassa/rattaisssa), koiran ulkoiluttajia ja hiihtäjiä näillä hevosreiteillä. Paras taisi olla mieslenkkeilijä nilkka- ja rannepainoissa, päällään sähkönsininen mankini. Oikeasti 😛 Selitys yleisesti on: 1) minulla on oikeus olla missä haluan tai b) paras tapa nähdä/näyttää heppa. Olen myös nähnyt poliisihevosten ulkoilutarhassa picknickillä ihmisiä, koska ”tämä on helsinkiläisten puisto, minulla on oikeus” Henkilökohtaisesti voin sanoa että ääliöitä on meidän kaikissa ryhmissä, mutta suurin osa maastopyöräilijöistä on ymmärtänyt tilanteen ja suurin osa kohtaamisista on nykyään huomattavasti positiivisimpia. Yleensä jos vaan näen ajoissa niin mieluiten päästän fillaristit ensin, koska heppa ja sen ahteri on gebardien ruokaa joten säikkyy takana tapahtuvia asioita helpommin. Eiköhän me mahduta sinne puistoon, kun ymmärretään molempien rajoitteita ja ominaisuuksia. Kuten fillarissa on jarrut, hepassakin on jarrut mutta ne on varustettu omilla aivoilla.
On näemmä tässä palaverissa tehty muutakin kuin hörpitty kaffetta ja syöty kampaviineriä-
Aivan mielettömän upeaa toimintaa. Hatunnoston paikka, tätä lisää. T: Hevosihminen
Kenen vastuulla on se, että sen jälkeen kun Ruskeasuon tallin ympäristön ulkoilutarhoja jokin aika sitten laajennettiin ja sen jälkeen otettiin huomattavan aktiiviseen käyttöön, hevoset ovat kalunneet käytännössä kaikkien puiden kuoren noin metrin matkalta?
Kun kuori on pois, kaikki puut tältä hyvin keskeiseltä alueelta tulevat kuolemaan pystyyn seuraavan 1-2 vuoden aikana. Mukana on komeita ja ikivanhoja kuusia, mäntyjä ja koivuja. Lisäksi aitausten alue on kulunut mullokselle, entisen vihreän kedon sijaan, ja on todella ruman näköinen.