Loki, päivä 4

21.7. Inkoo – Tallholmen (Raasepori) 12 mpk, josta koneella 4

Tuuli ihan mitä sattuu, lähinnä idästä

Inkoossa oli rauhallinen aamu, kun Ilona (uusi gasti) saapui vasta puolilta päivin. Ja piteni vaan säätäessä. Lähdettiin lopulta vasta kolmen maissa liikkeelle. Sitä ennen ennätin korjata autopilotin sähkönsyötön, joka oli hapertunut ja ostaa moottoriin uuden kaasuvaijerin. Sovittiin että saan palauttaa vaijerin jos ei sovikaan, mutta kun venekorjaamon jätkät eivät osanneet tehdä kuittia (pomo oli jossain liehumassa), niin se oli sitten naamavipin varassa. Mutta oikea on vaijeri, vaikken vielä vaihtanutkaan.

Barösundet mentiin pääosin purjeilla, mutta muutamaan kertaan tuuli loppui kokonaan, niin että piti ajaa pätkiä koneellakin. Koillistuulella saattaisi päästä; sivumyötäinen idästä ei riittänyt. Ja oltiin lähes ainota jotka edes yrittivät. Ulkomerellä, missä on enemmän tilaa ja vähemmän muita veneitä on kyllä kivempaa.

Autopilotti toimi loistavasti, sillä on vielä iisimpi ajella kuin pinnanarulla. Melkein pystyisi spinnuakin ajamaan yksin, tai normipurjeilla jää löysää aikaa puuhailla jotain. Tai aikaa ajatella. Tänään tosin säädin jatkuvasti muuttuvassa tuulessa purjeita, ja Ilona otti aurinkoa ja nukkui. Mutta veneen varustus alkaa kohta olla hyvässä kunnossa yksinpurjehdukseen.

Tallholmenille rantauduttiin ennen kahdeksaa ja ehdittiin uimaan, kokkailemaan jne. Saari on upea. Länsirannalle on itätuulella hyvä rantautua, tosin syvyys riittää vain juuri. Pahemmassa aallokossa köli voisi ottaa kiinni. Punaisen kallion eteläpuolella on yksi tappi johon voi kiinnittyä. Pohjoispuolella rengas, mutta siellä näytti matalammalta. Ja meillä toki kalliokoukut.

Ruuaksi oli soijapala-sieni-sipuli-pesto-pastaa. Ja kokatessa huomasin, että olin ilmeisesti kaatanut valopetrolia keittimiin marinolin sijasta. En tajua miten, kun nimenomaan muistan katsoneeni pullon huolella. Mutta kattila ja pannu olivat ihan noessa.

Idylli merellä. Oma saari on luksusta ja voittaa minkä tahansa vierasvenesataman.
Idylli merellä. Oma saari on luksusta ja voittaa minkä tahansa vierasvenesataman.

No, tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun teen saman virheen. Ratkaisu on viedä keittimet ulos kalliolle ja polttaa ne tyhjiksi. Ehkä kolme tuntia se kesti. Ilta kului ulkotulia katsellessa, viiniä juodessa ja erilaisista omista ja tuttujen ihmissuhdeongelmista puhuessa. Lokin kirjoitus jäi taas aamuun samalla.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *