27.7. Snäckö – Nauvo, 13 MPK, josta 1 koneella.
Tuuli eteläkaakko 8m/s, puuskainen ja puuskissa ehkä 12m/s
Tunne: suru
Aamulla luin loppuun eilisen tunnekarttakirjan. Vaikka siitä tuli vähän vaikea olo, surullinen ja ehkä vähän ahdistunut. Oikeasti se vaan nosti pintaan ne tunteet, jotka jäävät taustalle kun keskityn purjehdukseen, ei se kirjan vika ollut.
Ahdistukseen auttoi kirjan vinkkejä mukaillen se, kun jäin miettimään eilistä kokemusta siinä hetkessä (niinä hetkinä) kun vene kulkee erityisen hyvin. Ja jooga vei loputkin pois. Mutta jonkinlainen haikeus ja suru jäi, kokemus siitä kuinka jotain puuttuu ja on hukattu.
Aamiaista nautittiin myös melko suurella porukalla. Ja sain esittelyn mökin aurinko+tuulisähköjärjestelmästä. Tuottaa kuulema riittävästi läpi vuoden, koska talvella tuulivoimala käy silloin lähes koko ajan. Ja varoiksi agregaatti. Isommat sähkökoneet tosin kuulema viölkuttavat ledivaloja. Ehkä siksi, että ledit on kytketty samaan invertterin rakentamaan 230-sähköjärjestelmään eikä suoraan 12-volttiseen.
Sitten korjasin isopurjeen. Neuloin kasaan ratkenneen osan etu- ja takareunasta ja keskiosan laitoin teipillä. Jos se vaikka riittäisi, kun paksun purjeen neulominen on ”melko” työlästä.
Matkalla Nauvoon lasketteloin ensin kivassa myötäisessä purjeet levällään hyvää tahtia. Mutta heti kun sivuvastainen osuus alkoi. huomasin että eihän se korjaus pitänyt. Ommel kyllä kesti, mutta pelkällä teipillä tehty osuus oli ratkeamassa auki. Että tee fuskaten ja tee sitten uudestaan. Huomenna luvassa lisää purjeen ompelua.
Ei siinä muuta kuin iso löysäksi, ja heti kun pääsin laivaväylältä niin nokka tuuleen ja reivi taas käyttöön. Tuuli kohtuullisen reippaasti, niin otin saman tien etupurjettakin sisään niin, että esiin jäi fokan verran. hyvä päästä kokeilemaan kuinka rullapurjeelta sujuu reivattuna ajaminen.
Ja sujuihan se. Ei yhtä hyvin kuin avoimena (tai hyvällä fokalla), mutta sujui. Ja isopurjeen muoto itse asiassa on reivattuna kauniimpi. Tämä on sitä eilen miettimääni kevyemmin ottamista. Ei tarvitse ajaa vene maksimikallistuksessa, kun lähes yhtä lujaa pääsee helpommin ja siis vähemmällä valppaustasolla.
Nauvon ja pikkunauvon väliseen salmeen tullessa tuuli keveni, niin avasin etupourjeen kokonaan. Ja revin sen heti partaaseen. Se harmitti, koska se on hyvä purje, ja rikkominen oli ihan omaa tyhmyyttä. Ja nyt on kaksi rikkinäistä purjetta. Ja taisi tulla satamapäivä Nauvossa niitä korjaten…
Selvästi kohtelen purjeita liian kovasti. Ehkä käsivoimat ovat tässä kasvaneet niin, että kösiä, jotka ennen saattoi vetää niin kireiksi kuin käsin jaksaa, ei enää voikaan. Tai sitten muuten vaan pitää malttaa antaa olla ja vähän varoa tavaroita. Samalla tavalla mulla fillaritkin kuluu. Ja tietokoneet. Ihmiset sentään onneksi eivät, niitä kohtelen varovaisemmin.
Matkalla seuraava gastini soitti. Sattunut elämässä tragedia, eikä pääsekään tulemaan. Eipä siinä paljon voi kuin yrittää auttaa jaksamaan (sen vähän mitä voi) ja kutsua veneelle sitten jos tuntuu jossain vaiheessa siltä että se auttaisi.
Jäin myös miettimään, että kaikella on loppunsa. Parisuhteetkin loppuvat joko eroon tai kuolemaan. Kumpaakin nähneenä, mutta onneksi en kokeneena, arvelisin, että ero on näistä kuitenkin se helpompi.
Minkään arvo vaan ei ole sen lopussa, eikä elämän onnistumisen mitta ole paljonko kantaa rahaa hautaan mukanaan. Kaikki jo koettu hyvä on olemassa, ja tulee aina olemaan olemassa. Sitä ei voi kukaan viedä pois. Oikeastaan surun ydin on luopumisessa tulevaisuudesta, jonka toivoi ja kuvitteli. Koska sen voi kadottaa. Ja aina kadottaakin. Tulevaisuus on aina eri, kuin mitä odotamme. Ja lähes aina lopulta parempi, kuin mitä odotamme. Kaikesta huolimatta. Siihen on syytä uskoa, oli se totta eli ei.
Mutta suru jää. Siihen auttaanee vain aika.
Seuraan blogiasi, kiitos kovasti. Kaipaisin sinileväraportointia, kun oma loma alkaa viikonloppua ja suuntana nuo paikat missä liikut…
Pyynnöstä uusin leväraportti, mitä olen lähipäivinä nähnyt ja kuullut.
– Nauvossa ei ollut levää. Vähän samea vesi (kalankasvattamo lähellä) mutta ei levää.
– Seilissä ei lainkaan levää
– Turussa ei lainkaan levää.
– Snäckössä (Nauvon eteläreunalla) vain ihan vähän levää.
– Kaikkialla ulkosaaristrossa Nauvosta etelään levää. Tosin kuulema Kråkholmissa pystyi jo eilen uimaan.
– Hangossa kuulea oli jo eilen levää. Mun sieltä mennessäni ei ollu, vaikka molemmin puolin selällä olikin.
Eli sisäsaaristo ja pohjoisempana ok, ulkosaaristossa luultavasti kaikkialla levää. Suomenlahden tänhetkisestä tilasta mulla ei oo käsitystä. Viikko sitten Porkkalanselkä puhdas, mutta Jussarössä levää.
Suru on kaunis tunne, tekee meistä ihmisiä. Kuhan ei ajaudu murheeksi. Murhe estää toiminnan.