Peruskoulussa kuulin olevani nörtti. En kerran, enkä kaksi, vaan aika monta kertaa. Ja sitähän minä olin. Koodasin Commondore 64:llä, hahmottelin 3d-mallinnuksen algoritmeja, suunnittelin parin kaverin kanssa omia roolipelejä ja yhteiskuntajärjestelmiä.
Vaikka koulu oli ehkä suvaitsevammasta päästä mitä löytyy, niin eihän sitä ihan normaalina pidetty. En ollut mitenkään kovin suosittu ja minulla oli vain pari varsinaista kaveria – toisia samankaltaisia.
Lukion kävin koulussa, jossa melkein kaikki olivat tavalla tai toisella nörttejä. Pääsin tottumaan siihen, että se on ihan normaalia. Ja yliopistolla sama jatkui tietojenkäsittelytieteessä. Töihin menin nörttifirmaan, joissa kaikilla oli aina läppärit mukana ja niissä Linux. Ja juodaan kolaa; kyllähän te nyt tiedätte, sellaista mitä nörtit tekevät.
Teinhän minä muutakin kuin nörttäilin. Muun muassa organisoin kansainvälisiä mielenosoituksia Prahassa 2000. Mutta sielläkin olin se, joka hommaa paikallisen nettiliittymän ja istuu puun alla lähettämässä kuvia ja raportteja mielenosoituksista ja mellakoista Suomeen nopeammin kuin STT. Siis porukan nörtti.
Kaiken aikaa vietin aikani seurassa, jossa yllättävät kiinnostuksenkohteet, sosiaaliset omituisuudet ja sekava pukeutuminen olivat ihan ok ja kaikkien hyväksymää. Kaikki olivat nörttejä, tai vähintäänkin tottuneet nörttien seuraan.
Ja sillä aikaa maailma muuttui. Asiat joita olin aina tehnyt, muuttuivatkin normaaliksi. Siitä, mikä kävi joskus haukkumasanasta, tuli lähes kehu.
Joskus oli harvinaista viettää päivänsä tietokoneella. Nykyään ammatit, jotka eivät koostu tietokoneella istumisesta alkavat olla poikkeus. Virkamies istuu koneella, lääkäri naputtaa näppäimistöä ja maanviljelijä naksuttaa padiaan. Ja töiden jälkeen jokainen heistä jatkaa samaa kotonaan.
Telkkarissa nörtit olivat aikoinaan koomisia sivuosahahmoja, mutta nykyään jo pääosassa. [a2] Ja parhaassa tapauksessa jopa realistisesti kuvattuja.
Maaseudulla ei vielä ole koodikerhoja lapsille, mutta Helsingissä niitä on jo useita. Ja kohta lapsille opetettaneen koodausta koulussa (juu niin minun aikanakin – nörteille, jotka osasivat sitä paremmin kuin matikanopettaja).
Viimeksi minua kutsuttiin päin naamaa nörtiksi keskiviikkona. Eikä se todellakaan ollut haukkumasana.
Mitä tästä tarinastani voidaan oppia? Auttavatko tällaiset kuvat ja tarinat jotenkin kiusattuja, vähentävätkö ne kiusaamista? No tuskin. Mutta on niillä myös yksi tärkeä viesti: asiat muuttuvat paremmiksi.
Minä olen pysynyt nörttinä kaikki nämä vuodet, ja minua saa sellaiseksi kutsua. Mutta maailma on muuttunut paremmaksi. Ja muuttuu yhä vielä vaan, kun sen eteen teemme töitä.
Itse en esittäisi asiaa niin, että jengi olisi asteittain muuttumassa nörteiksi.
Toimintaympäristö vain on tietoteknistynyt ja erityisesti tietoverkkoistunut parissa vuosikymmenessä niin peruuttamattomasti josta on seurannut automaagisesti se, että enää ei voi valita työtä sen mukaan haluaako opetella käyttämään omassa työssään tietokonetta vai eikö halua (tai voi valita, mikäli haluaa olla työtön, tiskata tai pestä lattioita…)
Olemme vain tulleet nörteistä entistäkin enemmän riippuvaisiksi – ja tahti sen kuin kiihtyy.
Mutta väitän ettei ns. tavisten mielenkiinto tekniikkaa kohtaan ole oikeasti lisääntynyt yhtään.
Ns. älypuhelimet ovat vain tämän ajan fashion accessory. Niillä osoitetaan statusta ja ostetaan hyväksyntää. Ei ilmiössä ole kyse sen ihmeellisemmästä kuin entisaikojen farkuista kun koleilta tyypeiltä löytyi kalliit Levikset ja muilla oli vain jotain Beavereita etc.
Perusjengiä kiinnostaa juoruilu ja itsetehostus – kuten historiassa on aina ollut. Ja naamakirja hoitaa tuon tontin enemmän kuin hyvin ja on monilla jo pitkälti korvannut tarpeen yrittää saada aikaiseksi itsetehostusta myös arjen reaalimaailmassa. Mielikuva riittää – kunhan se on oikeanlainen eli oikeille tyypeille kohdistettu.
Sinällään olen enimmäkseen sitä mieltä, että kaikki paitsi seksin harrastaminen on substituutiohommaa seksin harrastamiselle.
Ei Otsokaan olisi hassannut viikonloppujaan larppaamiseen jos vaihtoehtona olisi ollut mahdollisuus päästä tissin väliin nukkumaan. Case closed.
Olet oikeassa koneen ääressä istumisesta: teen sitä työssäni kovin paljon pakosta ja se tehostaa asioita. Talousihmiset ovat tyytyväisiä kun teen kasvottomasti ja tehokaasti töitä ja pystyn tekemään niitä niin päivällä, illalla kuin yölläkin – ja teekin kun haluan valita itse työaikani. Olen siis toisaalta tyytyväinen nörttityöhön mutta kyllä usein käy mielessä onko tässä enää mitään järkeä. Kommunikoin ihmisten kanssa meileissä, joita en ole koskaan tavannut. Joskus kolmen vuoden yhteistyön jälkeen tapaan ja moikataan – kätevää ja ihmisläheistäkö? Tunnistan siis nörttiyden hyviä ja huonoja puolia mutta kyllä työn kuormitus on mennyt jossain pieleen kun yhä pienemmällä ja pienemmällä väellä tehdään enemmän ja enemmän – ja silti suomella ja euroopalla ei tunnu menevän mitekään erityisen hyvin.
Ehkä meidän täytyy jatkaaa kuintekin tällä kujalla joka on valittu. On myöhäistä ja mahdotontakin kääntyä. Onko niin että ainoa menestyksen siemen suomelle on osaamisen kehittämisessä ja sitä kautta myös teknologisessa osaamisessa ja nörttiydessä. Itse jo keski-ikäisen on hieman kyynikko mutta nuorethan jaksavat ja innostuvat nörtteilystä. Teini-ikäiset lapset käyttävät mobiileja ja värkkejä kuin vettä vaan – enemmän toistaiseksi viihteeseen ja verkostoitumiseen mutta värkit ovat heille työelämässä normitapa. Itselle se on vasta matkan varrella opittua – varsinkin tämä sosiaalinen media. Vanhat estot estävät vielä julkista kirjoittamista ja peitenimillä pitää vielä julkimoida.
Kyllä kai sittenkin on keskeistä koulutuksen hyvänä säilyttäminen ja usko siihen että täällä kehitetään innovaatioita joita koko maailma tarvitsee. Ja kaikki pitäisi tapahtua myös ekologisesti terveellä tavalla. Soininvaaran työnjakamis ajatus on varmaan paikallaan edelleen – ainakin omassa työssäni. Helpommin kuitenkin sanottu kuin tehty kun putkessa ollaan ja velkaakin on. Ahneuttako – sitä varmaan.
Politiikka vaatii selkeämpiä ratkaisuja ja valintoja. Polittikkomme eivät uskalla tehdä tarpeeksi vaikeita päätöksiä nyt vaan sielläkin pelätään kansaa – turhaan!
Koulutus ja ekologisuus kunniaan ja nuorten viinanläträys pois kaduilta!
Otso, tämä kommentti ei liity asiaan.
Mutta kun satut istumaan tuolla HKL:ssä, niin seuraavan matkakortin pitäisi olla sellainen, jossa on e-ink näyttö, josta näkee voimassaolevan kauden tai kortilla olevan saldon.
Tuossa on esittelyvideo sellaisesta kortista:
https://www.youtube.com/watch?v=UYI4jxnyZwA
Olen työni puolesta hieman perehtynyt asiaan ja mielestäni nykyinen kortti on tässä suhteessa todella ongelmallinen, kun et tiedä, mitä kortilla on… jos saat asiaa laitettua eteenpäin, niin hieno juttu.
Yksi koodauskerho lisää: https://confluence.csc.fi/display/virkistys/CSC%3An+ohjelmointikerho