24.7, Hanko – Killingskär 17 mpk, josta moottorilla 5
Tuuli: (purjehduksen aikana) etelälounas 0-5 m/s
Kirja: Banksin Siirtymiä edelleen
Olin Hangossa viimeksi viisi vuotta sitten. Silloin se tuntui ihan kesäkauden leviltä. Poppi raikasi satamabaarin terassilta aamukahteen ja ihmiset olivat kännissä. Nyt meininki näyttää keski-ikäistyneen, tai sitten satuin vaan eri aikaan jotenkin paikalle. Satamassa oli kojuja ja tori, paljon turisteja eri puolilta ja valtavia purjeveneitä. Tällä kertaa Hanko oli enemmän porijazz kuin levi.
Hangon satamaa on lähes mahdoton välttää, koska sen molemmin puolin on iso selkä ilman rantautumispaikkoja. Yhdessä päivässä molempien ylittäminen vaatii pitkähkön päivän ja hyvää tuulta. Se on siis välttämätön paha, mikä näkyy myös hinnoissa: satamaksu 25€, sähköstä vitonen lisää. Satama kyllä toimii hyvin, mutta mielummin olen jossain muualla.
Jäin suosiolla Hankoon iltapäivään asti, laittamaan venettä valmiiksi ja kiertelemään kaupunkia. Vanhan ja idyllisen keskustan ulkopuolella Hanko on suurelta osin ruutukaavaan tehtyä omakotitaloaluetta. Tontit ovat kaikki isoja, paremmilla alueilla talot hyväkuntoisia ja huonommilla huonokuntoisia. En täysoin hahmottanut miksi jotkin alueet olivat parempia. Ja tällaisesta pikkukaupungista käsin kerrostalot varmasti tuntuvat epäilyttäviltä. Kun kunnassa on noin viisi kerrostaloa, ja nekin parhaat päivänsä nähneitä, kenties kunnan vuokrataloja, voin ymmärtää että monen mielestä kunnon ihmiset eivät voi asua päällekkäin.
Lounasta söin Han Ko Sushissa, ihan vaan koska. Ja sitten juuri kun kaikki alkoi olla valmista, nousi taivaanrantaan ukkospilvi. Ja sadetutkassa näkyi seuraava. Pakko siis odotella lisää, ja luulin jo joutuvani jäämään toiseksikin päiväksi. Koska minäkään en sentään lähde ukkosmyrskyyn varta vasten.
Ukkosuhan lopulta väistyttyä päätin kuitenkin lähetä matkaan. Kello oli jo kuusi, ja kun aurinkokin oli pilvessä, ei ollut tuskakuuma (mikä oli veneilyliiveissä aika hyvä asia).
Tuuli oli parhaimmillaan kevyttä, heikoimmillaan olematonta. Suuntana etelä-lounas, joka sopi tälle legille hyvin. Välillä jo kyllästyin täysin puuttuvaan tuuleen ja menin moottorilla jotta pääsisin ennen pimeää perille: Hangon läntinen selkä kun vähän täytyi ylittää kokonaan eikä vain puoliksi. Mutta sitten alkoi taas kiva tuuli, enkä millään malttanut olla käyttämättä sitä. Pimenevässä illassa merellä on upea purjehtia, ja paljon vähemmän muita veneitä häiritsemässä. Ja sitten en ehtinyt rantaan ennen pimeää.
Pimeässä purjehtiminen on oikeastaan aika helppoa, jos vaan pysyttelee hyvin merkityillä väylillä ja seuraa koko ajan ympäristöään. Ei ole ensimmäinen kerta kun teen sitä. Erityisesti valaistut linjataulut auttavat todella paljon. Ne näkyvät kauas ja pitävät väylällä.
Myöskään pimeässä rantauminen ei ollut kohtuuttoman vaikeaa, kun oli hyvä valonheitin jolla tarkastella rantoja. Veden läpi rannan syvyyttä ei juuri nähnyt, mutta eipä sitä yksin rantautuessa voi katsellakaan. Täytyy vaan valita paikka kartan ja arvion perusteella, laskea ankkuri ja edetä todella hitaasti.
Mutta yhden huonon puolen unohdin. Pimeässä on itikoita. Köysisäädön ajaksi oli pakko laittaa pitkät housut ja pitkähihainen, ja sen jälkeen olin täysin hiessä ja piti pysytellä kajuutassa suojassa. Keulaluukun hyttysverkko auttoi vähän kierrättämään ilmaa sentään. Mutta jatkossa rantaudun kyllä valoisalla, tai jään ankkuriin johonkin selvästi irti saarista. Monenkohan metrin päähän hyttyset lentävät?
Tajusin myös yhden asian lisää itsestäni ja moottoreista. Huoltovaivan lisäksi olen vierastanut keksimoottoreita, koska ne ovat käteviä. Perämoottorilla ei varmasti tule mentyä yhtään enempää matkaa kuin on pakko, vaan aina jos suinkin voi niin purjeilla. Keksimoottorilla vene sen sijaan on ihan mukava matkavene purjeet alhaallakin. Olen tainnut ajatella, että rajaan itseltäni pois mahdollisuuden kätevään moottorilla ajoon, jotta en sortuisi siihen.
Typerä ajatus. En todellakaan sorru. Miksi ihmeessä ”sortuisin” olemaan tekemättä jotain mitä haluan tehdä, vain siksi että jokin muu on helpompaa? Saman tien voisin jäädä sänkyyn lukemaan (ja joskus jäänkin).
Huomaan jatkuvasti kulkevani purjeilla olosuhteissa, joissa ihan kaikki muut menevät moottorilla. Ja ainoa mikä estää tekemästä lähdötkin purjeilla on se, että kirjoitin yksinpurjehduksen turvaohjeisiini kasan asioita, jotka täytyy tehdä ennen purjeiden nostoa mutta irtautumisen jälkeen. Täytyy ehkä funtsia prosessi turvalliseen irtautumiseen yksin purjeilla…
Täytyy yleisemminkin seuloa läpi, missä muussa pyrin tarpeettomasti rajaamaan omia mahdollisuuksiani kontrolloidakseni itseäni, ja opetella siitä eroon. Ei asioita tarvitse tehdä vaikeimman kautta aina. Parempi tapa ohjata toimintaansa on miettiä, mitä haluaa ja miksi. Ja jos haluaisin moottoriveneillä, miksi en sitten tekisi sitä?