Eilen kaupunkiympäristölautakunta hyväksyi Linnanrakentajantien katusuunnitelman pienin muutoksin. Linnanrakentajantie ammattikielellä sanottuna ns. epämiellyttävää kaupunkitilaa, eli suomeksi sanottu aivan kauhea paikka. 6-7 kaistaa autoja ajaa 50km/h, meteli on kova ja kävellen tai pyörällä on syytä varoa henkensä edestä: juuri tässä kuoli pyöräilijä pari vuotta sitten.
Ja meille esitetyissä suunnitelmissa kaistoja tulee yksi lisää ja puurivi keskeltä lähtisi. Ei siis varsinainen parannus.
Teimme kuitenkin vastaehdotuksen, että kaistoja kavennetaan sen verran, että keskelle katua saadaan edes uusi puurivi. Selvisi, että tämä on mahdollista tehdä, ilman että siitä on mainittavaa haittaa autoilulle ja lautakunta hyväksyi muutoksen äänin 9-4. Tällä tavoin saadaan vähän lisää katupuita, joita kaupunkilaiset arvostavat ja jotka hiukan pehmentävät karua katukuvaa.
Lautakunnassa kysyttiin, että jos tällainen muutos on kerran mahdollista tehdä haittaamatta autoilua, miksei puuriviä sitten ollut jo pohjaehdotuksessa? Tämä on erittäin hyvä kysymys. Emme käsitelleet sitä lautakunnassa, mutta ajattelin vastata siihen tässä.
Syy on se, että käytäntö syö strategian aamupalaksi. Tai kuten James Clear sanoo sen amerikaksi “You do not rise to the level of your goals. You fall to the level of your systems.”
Katsotaanpa tätä konkreettista esimerkkiä.
Yleiskaavassa Linnanrakentajantien pohjoispää on aluetta “Liike- ja palvelukeskusta C1”. Liikennettä koskien siitä määrätään. “Alue on kävelypainotteinen.” ja “Keskustoja suunniteltaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota jalankulkijan mittakaavaan sekä jalankulku-, pyöräily-, pysäköinti-, huolto- ja julkisen liikenteen järjestelyjen toimivuuteen.“
Kahdeksan kaistaa ei ole kävelypainotteista, eikä jalankulkijan mittakaavassa.
Kaupungin strategiassa linjataan mm. puiden määrän lisäämisestä ja siitä miten kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuutta liikenteestä kasvatetaan. Linnanrakentajantie suunniteltiin merkittävästi kasvavalle automäärälle ja puut saivat väistyä.
Pyöräliikenteen tavoiteverkossa Linnanrakentajantien molemmin puolin kulkee 2-suuntainen pyörätie. Nyt hyväksytyssä suunnitelmassa pyörätiet ovat yksisuuntaiset, koska huomioiden liikennemäärä (tarkoittaa autoliikenteen kasvulle varattua tilaa), kadulle ei mahdu 2-suuntaisia pyöräteitä. On totta, että turvallinen 2-suuntainen pyörätie vie paljon tilaa, koska sen pitää risteyksissä kulkea kauempana autoista, mutta miksi juuri strategiassa priorisoitu liikenne on se, joka väistää?
Syy tähän kaikkeen on, että nämä kaikki ovat strategioita. Liikennesuunnittelun käytäntö lähtee autoista. Suunnittelua tehdään niin, että ensin ennustetaan autoliikenteen kasvu, sitten varataan sille ohjeen mukainen tila ja sitten katsotaan, miten muut asiat järjestetään. Näin Linnanrakentajantiellä tehtiin.
Siksi Linnanrakentajantien suunnitelmassa on 8 kaistaa rinnan ja ajorataa yhteensä 28 metriä. Kas kun ohjeessa kaistat ovat 3,5 metriä, eli puut eivät mahdu. Saman liikennemäärän Mäkelänkadulla suunnitelmassa on 5 kaistaa (kapeimmat 3m leveitä) ja yhteensä 15,75 metriä ajorataa. Mäkelänkatu kun jouduttiin suunnittelmaan ahtaampaan tilaan ja ratikat sekä puurivit tulivat annettuna. Parempaa katuympäristöä tehdään silloin, kun tila ei riitä huonon tekemiseen.
Liikennesuunnittelun käytäntö (praxis) läpi vuoskymmenten, aina alan synnystä asti on autoliikenteen edellytysten varmistaminen. Siihen kaikki on (ihan viime vuosia ehkä lukuunottamatta) koulutettu, sitä liikennesuunnittelijat ovat työkseen aina tehneet. Siihen on olemassa välineet, suunnitteluohjeet, prosessit… Kirjaus yleiskaavassa tai strategiassa ei muuta kokonaisen oppialan todellisuutta ja työtapoja. Autoliikenteen kasvulle varataan tarvittava tila, jos vain suinkin mahdollista.
Mutta jotta saamme kaupunkia, jota ei suunnitella asettaen autoliikenne muun edelle, suunnittelun käytännön täytyy muuttua. Ja se voi muuttua vain sisältäpäin. Mitä lautakunta tai julkinen keskustelu voi tehdä, on ohjata huomaamaan ongelma.- Siksi lautakunta on nyt kahdesti ohjannut kaventamaan autoliikenteen tilaa. Oulunkyläntiellä palautimme kaavan, että katutilaa kavennetaan ja nyt kehotimme kaventamaan kaistoja.
Nämä ovat pieniä muutoksia – hyväksytylläkin linnanrakentajantiellä on 8 kaistaa. Mutta ne viestivät suuntaa.
Sinä päivänä kun liikennesuunnittelun käytäntö mukautuu strategiaan, puurivi on tärkeämpi kuin vasemmalle kääntyminen. Puut piirretään ensin, kääntyminen sallitaan jos mahtuu. Sen eteen teemme töitä.