Kun pitkittynyt myrsky teki laivaliikenteen välimerellä lähes mahdottomaksi kenraali Gnaeus Pompeius (ei se Pompeius, vaan hänen poikansa) lausui Navigare necesse est vivere non est necesse, eli purjehdus on välttämätöntä, eläminen ei.
Purjehdus todella oli välttämätöntä. Rooman elintarvikehuolto oli täysin Egyptistä tuotavan viljan varassa. Jos kaleerit jäisivät liian pitkäksi aikaa satamaan, Roomassa alkaisi kuolla väkeä kuin kärpäsiä, eikä jo horjuva tasavalta kestäisi sitä poliittisestikaan, vaan hajoaisi. Parin merimiehen elämä oli tässä yhtälössä täysin yhdentekevää.
Nykymuodossaan ”purjehdus on välttämätöntä, muu ei” onkin sitten saanut jo aivan eri merkityksen. Enoni sanoin, jos purjehdus ei olisi välttämätöntä, ei sitä kyllä millään muullakaan voisi perustella. Apriorinen välttämättömyys on siis välttämätöntä.
 |
| Välttämätöntä toimintaa Pernajan edustalla kesällä 2010. Kuva on harhaanjohtava. Nykyään olen tietenkin paljon ruskettuneempi, lihaksikkaampi, laihempi ja muutoinkin komeampi. Eikä Pernajaakaan enää ole. |
Nykyaikajan osuva vastine antiikin purjehdukselle olisi ehkä tietoliikenne. Jos se lakaa toimimasta, alkaa yhteiskunta rakoilla. Siinä yhtälössä eivät muutamat pitkät illat tai hajonneet avioliitot paljon paina. Bitin on kuljettava! Asenteessa on jotain tuttua (joskin saisi mokkulan bitti kyllä kulkea vähän vakaammin täällä mökillä…)
Puutarhanhoito taas sai välttämättömimmän aseman muinaisessa Kiinassa, joskin sekään ei ollut kovin tärkeää. Melko paljon filosofisempaa kuin roomalaisuus.
Sivupalkissa on ollut tässä viikon verra äänestys siitä, mikä ei ole turhaa. Jaetussa kärjessä olevasta purjehduksesta tekstiä yllä, puutarhanhoidosta luvassa myöhemmin, jahka tomaatit kypsyvät. Tietoliikenteestä olen jo kirjoittanut kotitarpeiksi.
Koska uskon demokratiaan yhteisissä asioissa, ja suhtaudun alentuvan halveksien kaikenlaiseen BB-demokratiaan, jossa ”yleisö” eli rahvas äänestelee sirkushuvina tyhjänpäiväisistä asioista, jätän voittajasijaa pitävän teiniagstisen lauseen kaiken turhuudesta yksinkertaisesti käsittelemättä. Lukekaa vaikka Sartrea tai Kunderaa, minulla ei ole aiheeseen mitään lisättävää.
Niin, ja oikeastihan välttämätöntä on tietenkin pyöräily. Tällä kertaa välttämätöntä oli pyöräillä 120km mökille.
Sinällään Suomen kannalta purjehdus on edelleen välttämätöntä (tosin hiukan modernimmilla vehkeillä kuin tasavaltaisen Rooman aikaan), sillä meidänkin yhteiskuntamme ajautuisi kaaokseen, jos ei ruokaa ja muita hyödykkeitä jatkuvasti kuljetettaisi laivoilla maahamme.
Joo jos laajennetaan kaikkeen merenkulkuun, niin kyllähän sen vähänkin pidempi katko sotkee täällä asioita aika pahasti. Nälkäkuoleman vaaraa siitä ei ole kuitenkaan tullut sen jälkeen kun pietarin rata avattiin 1870. 1866-68:han vielä kuoltiin nälkään, kun Snellman ei (yleisen käsityksen mukaan) tilannut kitsauttaan viljaa ajoissa ja hanko ehti jäätyä.
Kyllähän vielä 1916-1919 tuonnin katkeaminen johti vakavaan elintarvikepulaan. Asiaa ei yhtään auttanut Suomen sisällissota-vankileireillä kuoltiin nälkään-mutta jo ennen sisällissotaa pelättiin nälänhätää.
Moi Otso,
aiheen vierestä…
Noin vuosi sitten elokuussa aloin virittelemään Fillariblogaajien kokoontumisajoja, mutta idea taisi silloin ainakin osittain kuivua kasaan, olisiko tänävuonna uutta intoa tavata pyöräblogaajien kesken reaalimaailmassa?
Jos alustavasti innostaa, niin vastaile tänne kommentilla http://www.kaupunkifillari.fi/blog/2011/08/04/blogeja-pyorailysta/
T: Jogi Kaupunkifillarista