Avainsana: pyörä

Kuvitettu pikaopas risteyspyöräilyyn

Liikennesäännöt ovat periaatteessa todella yksinkertaisia, ja kaikkihan me ne osaamme, eikö niin? No ei. Pyörällä risteyksessä ajaessa säännöt ovat itse asiassa aivan saatanallisen monimutkaiset.

Ylikomissaario Jouko Suomi kritisoi ylen artikkelissa, kuinka pyöräilijät eivät tunne liikennesääntöjä. Suomi vaan tuntui ajattelevan, että säännöt ovat yksinkertaisia, vaikkeivät ne ole. Virheellisen informaation levittämisestä tulikin kritiikkiä, ja yle julkaisi korjauksen, joka oli lähemmäs, muttei edelleenkään ihan oikein.

Soininvaarakin innostui kritisoimaan risteysajamisen vaikeutta liikenneinfrassamme, ja kommentteihin kertyi mitä erilaisimpia ”yksinkertaisia sääntöjä”, joilla ongelmat voisi ratkaista. Ei voisi, mutta katsotaanpa ensin itse ongelmaa, ennen kuin selitän miksi ei voisi.

Valistuksen nimissä on siis syytä käydä läpi, miten väistösäännöt toimivat pyöräilijän näkökulmasta. Enkä nyt tarkoita mitään poliittista näkökulmaa, vaan että tarkastelussa käsitellään, miten pyöräilijän tulee toimia lain mukaan. Jos puudut kesken matkaa, kannattaa hypätä yhteenvetoon.

Väistämissäännöt risteyksessä

Pyöräilijä voi tulla risteykseen ajorataa, eli ”kadulla”, pyöräkaistaa tai pyörätietä. Hän voin myös poistua sieltä mitä tahansa näistä kolmesta pitkin. Pyörätie voi myös olla eri puolilla tietä tai tiestä erillään. Ihan tavallisessa tasa-arvoisessa kahden kadun risteyksessä pyöräilijä voi ympäristöstä riippuen kohdata autoilijan ainakin 123 eri tilanteessa, vaikka kaikkein kummallisimmat infraviritykset jätetään pois laskuista.

Alla selitän kuvien kanssa, miten pyöräilijän tulee toimia suhteessa eri suunnista tuleviin autoihin pyöräväylän luonteesta riippuen. Niissä kuvissa, joissa pyöräilijän tulee väistää, on punainen kehys, ja niissä joissa autoilija tulee väistää on vihreä.

Kolmion tai stop-merkin takaa tuleva tietysti väistää aina (sekään ei tosin ole ihan niin helppoa). En ole ottanut niitä ollenkaan mukaan tähän oppaaseen, vaan kaikissa tapauksissa puhutaan kohtaamisista tasa-arvoisissa risteyksissä.

1. Pyöräily ajoradalla

Ajoradalla ajettaessa säännöt ovat selkeät: tiellä liikkujat noudattavat samoja sääntöjä muutamin pienin poikkeuksin, jotka eivät kuitenkaan vaikuta väistämisvelvollisuuksiin.

    • 1A: Vasemmalta tulevat autot väistävät kaikissa tapauksissa pyöräilijää, riippumatta siitä minne pyöräilijä tai autoilija ovat matkalla. Tieliikennelaki 14§1.

 

  • 1B: Pyöräilijä väistää kaikissa tapauksissa oikealta tulevia autoja, riippumatta siitä minne pyöräilijä tai autoilija ovat matkalla. Tieliikennelaki 14§1.

 

 

  • 1C: Vasemmalle kääntyvä väistää vastaantulijoita. Suoraan jatkava tai oikealle kääntyvä pyöräilijä voi siis olettaa vastaan tulevien autojen väistävän häntä, mutta vasemmalle kääntyvä väistää itse. Tieliikennelaki 14§2.

 

Jos molemmat ovat kääntymässä vasemmalle, ajolinjat eivät risteä, koska tieliikennelaki 16§1 sanoo ”Risteyksessä saavat kuitenkin vastakkaisilta suunnilta saapuvat ajoneuvot, jotka kumpikin aikovat kääntyä vasempaan, sivuuttaa toisensa
vasemmalta erityistä varovaisuutta noudattaen.”

Lisäyksenä esitettyyn, tieliikennelain 13§ antaa vasemmalle kääntyvälle pyöräilijälle erityisluvan jatkaa risteyksen yli ennen kuin kääntyy. Tällöin pylöräiliojän tulee väistää tien ylitettyään kaikkea muuta liikennettä toisella ylityksellä. En ole piirtänyt täytä mahdollisuutta kuviin

Nämä säännöt ovat selkeitä, ja lähes kaikille tiellä liikkujille selviä, vaikkei ajokorttia olisi tullut suoritettua. Riittää katsoa, missä muut liikkujat ovat suhteessa itseen ja omaan ajolinjaan, ja tietää ketä pitää väistää.

2. Pyöräily pyöräkaistoilla

Pyöräkaistat ovat Suomessa melko uusi (1997 asti) tapa rakentaa pyöräinfraa, mutta esimerkiksi Tanskassa erittäin käytettyjä. Pyöräkaista on ajaraan erikseen pyöräilijöille merkitty oma kaista (yleensä) oikeassa reunassa. Niitä on Helsingissä vasta muutama, mutta lisää on tulossa. Pyöräkaistat ovat aina yksisuuntaisia (kuten muutkin ajokaistat), ja ne rakennetaan yleensä molemmille puolille katua.

Kuvissa pyöräkaistat on merkitty haalealla punaisella, koska ne on yleensä tapana merkitä katuun punaisella maalilla tai massalla.

Koska pyöräkaistat ovat osa ajorataa, kaikki ajoradan säännöt toimivat täsmälleen samaan tapaan. Koska kadulla on nyt kaksi samansuuntaista kaistaa, voivat samasta suunnasta tulevat pyörä ja auto kohdata risteyksessä, eli tarvitaan muutama uusi sääntö

  • 2A: kuten 1A
  • 2B kuten 1B
  • 2C: kuten 1C
  • 2D: samasta suunnasta tultaessa se, joka on kääntymässä väistää.

Oikealle kääntyvä auto väistää pyörää. Itse asiassa sen tulee väistää jo ennen risteystä, koska tieliikennelain 11§ mukaan sen tulee ryhmittyä ajoradan oikeaan reunaan, eli pyöräkaistalle, ja tieliikennelain 21§ mukaan ”Kuljettaja saa [..] vaihtaa ajokaistaa [..] vain, milloin se voi tapahtua vaaratta ja muita tarpeettomasti estämättä”.

Vasemmalle kääntyvä pyörä väistää suoraan menevää autoa. Tieliikennelain 11§ käskee ryhmittymään ajoradan vasepaan reunaan, jolloin jo mainittu 21§ määrää väistämisvelvollisuuden. Pyöräilijää koskee kuitenkin myös poikkeussäädös tähän, tieliikennelain 13§, joka määrää, että

Polkupyöräilijä tai mopoilija, joka aikoo kääntyä vasemmalle, saa 11 ja 12 §:n säännösten estämättä jatkaa oikealla ajaen risteävän ajoradan yli. Hän saa tällöin kuitenkin kääntyä vasemmalle vasta, kun sen voi tehdä aiheuttamatta estettä muulle liikenteelle, ja hänen on poistuttava risteyksestä oikeanpuoleista reunaa käyttäen.

Se ei kuitenkaan vaikuta mitenkään väistämisvelvollisuuksiin, vaan ainoastaan pyöräilijän ryhmittymiseen, jossa on siis kaksi eri mahdollisuutta.

Mikäli pyöräilijä on kääntymässä vasemmalle ja autoilija oikealle, ovat molemmat väistämisvelvollisia suhteessa toisiinsa. Siksi merkitsin 2D viimeisen kuvan molemmin värein. Käytännössä liikkujien tulee neuvotella järjestyksensä lomittumalla jo ennen risteystä, mikä yleensä sujuu melko ongelmitta.

3. Siirtymä pyöräkaistalta ajoradalle tai toisin päin

Siirtymät pyöräkaistojen ja ajoratojen välillä toistavat täsmälleen jo kuvattuja sääntöjä, enkä siksi piirtänyt niitä erikseen.

  • 3A Jos pyöräilijä tulee katua jolla on pyöräkaistat, mutta risteävällä kadulla ei ole, hänen tulee toimia täsmälleen, kuten tilanteessa, jossa molemmilla kaduilla on pyöräkaistat, (ks. kappale 2)
  • 3B Jos pyöräilijä tulee katua, jolla ei ole pyöräkaistoja, mutta risteävällä kadulla on, hänen tulee toimia täsmälleen samoin, kuin jos kummallakaan kadulla ei olisi pyöräkaistoja (ks. luku 1).

Pyöräkaistat ja ajorata ilman pyöräkaistoja toimivat siis luontevasti yhteen niin, että risteävän kadun pyöräväylällä ei ole mitään merkitystä väistämissäännöille. Riittää tietää, millaista katua itse ajaa ja osata luvut 1 ja 2 (jotka nekin ovat keskenään identtiset, paitsi kohta 2D). Eleganttia ja siistiä tähän asti.

4. Pyörätie kadun oikeassa reunassa

Jos pyöräilijä ajaa kadun oikeassa reunassa olevaa pyörätietä, aikoen mahdollisesti kääntyä risteävän kadun oikeaa reunaa kulkevalle pyörätielle, häntä koskevat tässä kuvatut väistämissäännöt. Pyörätiet ovat normaalisti kaksisuuntaisia, joten pyöräilijä voisi käyttää kummallakin kadulla joko oikean tai vasemman reunan pyörätietä, jos sellaiset on tarjolla. Käsittelen vasemman reunan pyöräteitä ja erilaisia yhdistelmiä myöhemmin.

Kun puhun pyöräteistä, tarkoitan pyöräteitä sekä yhdistettyjä kevyen liikenteen väyliä, vaikka en sitä erikseen mainitse. Kuviin pyörätiet on merkitty vaalealla harmaalla ajoradan ulkopuolella. Pyörätien jatkeet (ns. ”pyöräsuojatie”) on merkitty suojatietä muistuttavalla katkoviivalla.

    • 4A: Pyöräilijän tulee väistää vasemmalta tulevia autoja tieliikennelain 14§4 mukaan: ”Polkupyöräilijän tai mopoilijan on kuitenkin, jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu, tullessaan pyörätieltä ajoradalle väistettävä muuta liikennettä.”Poikkeuksen muodostaa tilanne, jossa pyöräilijä on kääntymässä vasemmalle ja vasemmallta tuleva autoilija myös vasemmalle (4A, ruutu 3). Tällöin autoilijan on väistettävä pyöräilijää tieliikennelain 14§2 mukaan: Risteyksessä kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä risteävää tietä ylittävää polkupyöräilijää, mopoilijaa ja jalankulkijaa.

 

  • 4B: Pyöräilijän tulee väistää myös oikealta tulevaa autoilijaa samaisen 14§4 mukaan. Poikkeuksena tässä on tilanne, jossa pyöräilijä on kääntymässä vasemmalle ja autoilija oikealle. Tällöin pyöräilijän tulee väistää autoilijaa, jos kohtaaminen tapahtuu ensimmäisen ajoradan ylittävällä pyörätien jatkeella. Mikäli pyöräilijä kuitenkin ehtii ennen auton saapumista risteykseen ylittää ensimmäisen kadun, vaihtuu väistövelvollisuus ja tämän jälkeen autoilijan on väistettävä pyöräilijää tieliikennelain 14§2 perusteella. Merkitsin kolmannen ruudun raitavärein, koska väistövelvollisuus on kummallakin eri vaiheissa kohtaamista,

 

 

  • 4C: Vastaan tulevan vasemalle kääntyvän auton on väistettävä pyöräilijää (14§2). Vastaavasti vasemmalle kääntyvän pyöräilijän on väistettävä vastaan tulevaa autoilijaa (14§4 ja 14§1). Mikäli molemmat ovat kääntymässä vasemmalle, tulee autoilijan ensin väistää risteävää ajorataa ylittäävää pyöräilijää (14§2), jonka jälkeen pyöräilijän tulee pysähtyä tien kulmaan odottamaan (14§4 perusteella), että autoilija vuorostaan ajaa risteyksen läpi. raitaväri kuvaa taas tätä kesken kohtaamista vaihtuvaa väistämisvelvollisuutta.

 

 

  • 4D: Samasta suunnasta tuleva oikealle kääntyvä autoilija väistää pyöräilijää aina (14§2), ja vasemmalle kääntyvä pyöräilijä suoraan ajavaa autoilijaa (14§4), mutta ei oikealle kääntyvää autoilijaa.

 

Pyöräilijän näkökulmasta kirjoitettuna pyörätiesäännöt ovat jo tässä tapauksessa melko monimutkaiset. Ne olisi ilmaistavissa yksinkertaisemminkin, sanomalla että ”kääntyvä autoilija väistää pyöräilijää poistuessaan risteyksestä, muutoin pyöräilijä väistää”. Tämä ei kuitenkaan ole pyöräilijän näkökulmasta helppoa: ei riitäkään tietää miten on itse ajamassa ja mistä suunnasta muut tulevat, vaan pitää lisäksi ajatella jokaisen autoilijan näkökulmasta minne nämä ovat menossa, ja missä kohdassa risteystä väistämistilanne tapahtuu. Kappaleissa 6-9 nähdään myös, miksi tuo ”yksinkertainen” sääntö ei riitä, vaikka sitä osaisikin soveltaa luontevasti.

Eikä sääntö tunnu olevan helppo autoilijan kannaltakaan: näppituntumalla sanoisin, että yhtä moni kääntyvä autoilija väistää pyöräilijää risteykseen tullessaan kuin siitä poistuessaan. Itse asiassa keskellä risteystä odotaminen on huonoa liikennekäytöstä, ja rikkonee tieliikennelain 15§1 momenttia:

Lähestyessään risteystä tai sinne ajaessaan kuljettajan on sovitettava ajotapansa niin, ettei risteävän tien liikenne häiriinny, jos ajoneuvo joudutaan pysäyttämään risteykseen.

5. Pyörätie kadun vasemmassa reunassa

Koska pyörätiet ovat yleensä kaksisuuntaisia, pyöräilijä voi lähes missä tahansa kulkea myös kadun vasenta reunaa. Selkeyden vuoksi olen poistanut kadun oikean reunan pyörätiet kuvista, mutta säännöt pätevät samaan tapaan, vaikka oikeassakin reunassa olisi pyörätie.

    • 5A: Pyöräilijä väistää vasemmalta tulevaa autoa tieliikennelain 14§4 perusteella, paitsi jos pyöräilijä on kääntymässä oikealle ja auto vasemmalle. Tällöin pyöräilijä väistää, jos kohtaaminen tapahtuisi ensimmäisellä pyörätien jatkeella (tieliikennelaki 14§4) ja autoilija jos se tapahtuisi toisella (tieliikennelaki 14§2).

 

  • 5B: Pyöräilijä väistää myös oikealta tulevia autoja, paitsi jos molemmat ovat kääntymässä oikealle, jolloin auto väistää (tieliikennelaki 14§2).

 

 

  • 5C: Vastaan tuleva oikealle kääntyvä auto väistää pyöräilijää tieliikennelain 14§2 perusteella, ja oikealle kääntyvä pyöräilijä autoilijaa tieliikennelain 14§4 perusteella. Mikä molemmat ovat kääntymässä oikealle, väistää autoilija ensin risteävää ajorataa ylittävää pyöräilijää (14§2), jonka jälkeen pyöräilijän tulee vuorostaan pysähtyä tien kulmaan odottamaan (14§4 perusteella), että autoilija vuorostaan ajaa risteyksen läpi.

 

 

  • 5D: Takaa tuleva autoilija väistää kääntyessään vasemmalle pyöräilijää (14§2). Mikäli auto on ajamassa suoraan, väistää oikealle kääntyvä pyöräilijä sitä.

 

Lisäksi on vielä tapaukset, joissa toisella kadulla pyörätie on oikealla ja toisella vasemmalla. Ne ovat kuitenkin luullakseni kaikki variantteja jo yllä esitetyistä tapauksista, enkä siksi jaksa esittää niitä uudestaan.

Alkaako tuntua monimutkaiselta? Tässä ollaan vasta pääsemässä jännän äärelle…

6. Pyörätie kadun oikealla reunalla, risteävällä kadulla ei pyörätietä.

Läheskään kaikilla kaduilla ei ole pyöräteitä, ja tyypillisin pyörätien risteys onkin sellainen jossa pyörätie kulkee toisen kadun reunaa, mutta toisella kadulla ei ole pyörätietä lainkaan. Tämä ja kolme seuraavaa kappaletta käsittelevät näitä tavanomaisia tilanteita. Ajoradalla voisi olla myös pyöräkaistat, eikä se muuttaisi tilannetta. Siksi pyöräkaistatapauksia ei ole piirretty erikseen.

Tässä kappaleessa pyöräilijä tulee risteykseen pyörätietä kadun oikeassa reunassa, ja risteävällä kadulla ei ole pyörätietä, vaan kääntyessään pyöräilijä jättää risteyksen kadun oikeaa reunaa polkien tieliikennelain 9§1 perusteella.

    • 6A: Pyöräilijä väistää vasemmalta tulevaa autoilijaa, paitsi mikäli molemmat ovat kääntymässä vasemmalle. Tällöin tilanne on epäselvä.Vasemmalle kääntyvä pyöräilijä voi valita ajolinjansa pyörätieltä poistuttuaan joko ikään kuin saapuisi ajoradalta, tai jatkaen pyörätien jatketta kadun yli ja kääntyen sitten jyrkästi. Ei ole selvää, onko ajoradalla loivasti kaartaminen laillista: pyörätietä koskee käyttövelvoite (tieliikenneasetus, 422 pykälä), mutta missään ei mainita sen koskevan myös pyörätien jatketta. Voi kuitenkin olla, että oikeus tulkitsisi näin.

      Pyöräilijän väistövelvollisuus perustuu 14§4:ään, eli pyörätieltä poistuessaan hän väistää. Vasemmalle kääntyvä autoilija taas väistää jyrkkkälinjaisesti vasemalle kääntyvää pyöräilijä 14§2 perusteella, koska tämä ylittää risteävää ajorataa, ja laajalla kaarella kääntyvää pyöräilijää 14§1 perusteella, koska tämä tulee oikealta. Paitsi jos laajalla kaarella kääntyminen onkin laitonta.

 

  • 6B: Pyöräilijä väistää oikealta tulevia autoja, paitsi jos pyöräilijä on kääntymässä vasemmalle, autoilija on kääntymässä oikealle, pyöräilijä kääntyy jyrkkäkulmaisesti ja pyöräilijä ehtii ylittää ensimmäisen ajoradan ennen auton saapumista risteykseen. Tällöin tieliikennelain kannalta ilmeisesti pyöräilijä ja autoilija olisivat oikeastaan tulossa samaa katua, ja autoilijan tulee väistää pyöräilijää 14§2 perusteella. Kumpikaan tiellä liikkujista tosin tuskin mieltää asiaa näin.

 

Mikäli laajakaarinen käännös on laillinen, pyöräilijä väistää autoilijaa joko 14§1 tai 14§4 perusteella, tulkinnasta riippuen. Kokonaisuudessaan on ainakin minulle epäselvää, miten säännöt oikeastaan tässä tilanteessa menevät. Siksi ympäröin viidennen ruudun mustalla.

 

  • 6C: Vastaan tuleva, vasemmalle kääntyvä autoilija väistää pyöräilijää 14§2 perusteella. Myös vasemmalle kääntyvä pyöräilijä väistää vastaan tulevaa autoilijaa joko 14§2, 14§1 tai 14§4 perusteella, riippuen miten tilannetta tulkitaan (ks. pohdinnat kohdissa 6A ja 6B). Jos molemmat ovat kääntymässä vasemmalle, tilanne on hyvin sekava.

 

Mikäli laajakaarinen käännös heti pyörätien loputtua on sallittu, voivat ajoneuvot kohdata toisensa vasemmalta tieliikennelain 16§1 perusteella, eivätkä ajolinjat leikkaa. Jos pyöräilijä kuitenkin ajaa ensin risteävän ajoradan yli pyörätien jatketta, tulee autoilijan väistää 14§2 perusteella, ja sen jälkeen pyöräilijän pysähtyä odottamaan 14§4 perusteella (tai ehkä 13§1) risteyksen nurkkaan, että autoilija ylittää risteyksen. On kuitenkin mahdollista tulkita myös, että 14§4 velvoittaa pyöräilijän odottamaan jo ennen risteykseen saapumista, että autoilija on ylittänyt risteyksen, koska hän on poistumassa pyörätieltä eikä oikeastaan ole ylittämässä risteävää ajorataa, vaan kääntymässä sille, joten 14§2 ei päde.

 

  • 6D: Takaa tulevan oikealle kääntyvän autoilijan on väistettävä pyöräilijää tieliikennelain 14§2 perusteella, paitsi mikäli pyöräilijäkin on kääntymässä oikealle, jolloin tilanne on epämääräinen. Vasemmalle kääntyvä pyöräilijä väistää autoilijaa tieliikennelain 21§, 14§4 tai 13§ perusteella, tulkinnasta riippuen.

 

Tieliikennelain 14§2 sanoo: ”Risteyksessä kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä risteävää tietä ylittävää polkupyöräilijää, mopoilijaa ja jalankulkijaa. [..]” Oikealle kääntyvä, ajoradan reunaan siirtyvä pyöräilijä ei kuitenkaan ole varsinaisesti ylittämässä ajorataa, vaan kääntymässä sille, joten voi olla että tämä ei koskekaan häntä. Tällöin pyöräilijä olisikin väistämisvelvollinen tieliikennelain 14§4 perusteella: ”Polkupyöräilijän tai mopoilijan on kuitenkin, jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu, tullessaan pyörätieltä ajoradalle väistettävä muuta liikennettä”. Ilman oikeuden ennakkopäätöstä väistämisvelvollisuus voi siis olla kummalla vaan.

7. Pyörätie kadun vasemmalla reunalla, risteävällä kadulla ei pyörätietä.

Tässä kappaleessa pyöräilijä tulee risteykseen pyörätietä kadun vasemmassa reunassa, ja risteävällä käadulla ei ole pyörätietä, vaan kääntyessään pyöräilijä ryhmittyy ajoradan oikeaan reunaan tieliikennelain 9§1 perusteella. Selkeyden vuoksi olen jättänyt kadun oikean reunan pyörätien piirtämättä.

Tälläisessä tilanteessa pyöräilijän on myös mahdollista polkea ajoradalla, koska tieliikenneasetuksen 422§ sanoo:

Jos pyörätie on vain tien vasemmalla puolella ja ajoradan oikealla puolella olevan pientareen tai ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa, polkupyöräilijä saa lyhyellä matkalla käyttää piennarta tai ajoradan oikeaa reunaa.

Tällöin pyöräilijä toimii risteyksessä kappaleessa 1 kuvatulla tavalla, enkä käsittele sitä tässä.

    • 7A: Pyöräilijä väistää vasemmalta tulevaa autoa tieliikennelain 14§4 perusteella, paitsi jos auto on kääntymässä oikealle, jolloin tilanne on epäselvä. Autoilijan tulee kääntyessään väistää risteävää tietä ylittävää polkupyöräilijää (tieliikennelaki 14§2), mutta ei ole selvää, missä vaiheessa pyörätieltä tuleva pyöräilijä muuttuu risteävää teitä ylittäväksi: alkuunhan hän ajaa autoilijan ajamalle ajoradalle, eikä risteävälle. Ja silloin pyöräilijän olisikin väistettävä autoilijaa.

 

  • 7B: Pyöräilijä väistää myös oikealta tulevaa autoilijaa tieliikennelain 14§4 ja 14§1 perusteella, paitsi mikäli pyöräilijä on kääntymässä oikealle ja autoilija vasemmalle, jolloin autoilija väistää 14§2 perusteella

 

 

  • 7C: vastaan tuleva oikealle kääntyvä autoilija väistää suoraan ajavaa pyöräilijää. Vastaan tulevan suoraan ajavan autoilijan ja oikealle kääntyvän pyöräilijän kohtaamisessa tilanne on epäselvä. 14§4 mukaan pyöräilijän tulee väistää, koska hän tulee pyörätieltä. Mutta ylittäessään autoilijan kulkemaa katua pyöräilijä kulkee jo ajoradalla, ja hän tulee oikealta, jolloin autoilijan tulisi väistää 14§1 perusteella. Jälleen kerran tarvitaan ennakkotapaus osoittamaan mikä on oikeuskäytäntö, koska lakia lukemalla tilanne ei selviä.

 

Vastaan tulevan, oikealle kääntyvän autoilija ja vasemmalle kääntyvän pyöräilijän kohtaaminen on niin ikään epäselvä. Vastaavasti kuin 7A-kohdassa, tässä on kyse siitä, tulkitaanko kääntyvä pyöäräilijä risteävää ajorataa ylittäväksi pyöräilijäksi tieliikennelain 14§2 tarkoittamassa mielessä, vai ei: jos tulkkitaan, kääntyvä auto voistää em. momentin perusteella; jos ei, pyöräilijä väsitää 14§4 neljä perusteella, koska tulee pyörätieltä.

 

  • 7D: Samasta suunnasta tultaessa oikealle kääntyvän pyöräilijän tulee väistää autoja joko 14§4 (saapuu pyörätieltä) tai 14§1 (väistää oikealta tulevaa) perusteella ja vasemmalle kääntyvän autoilijan tulee väistää suoraan menevää tai vasemmalle kääntyvää pyöräilijää 14§2 perusteella.

 

Tässä havaitaan, miten kappaleessa 4 selitetty yksinkertainen sääntö ”kääntyvä autoilija väistää pyöräilijää poistuessaan risteyksestä, muutoin pyöräilijä väistää” ei enää riitä. Kun pyöräilijä muuttuu kesken risteystä ”autoksi”, s.o. siirtyy ajamaan ajoradalla, säännöt heittävät yhtäkkistä häränpyllyä. Selvimpänä esimerkkinä 7C toinen ruutu, jossa suoraan menevän autoilijan pitää mahdollisesti väistää kääntyvää pyöräilijää.

8. Pyöräilijä ajoradalla, risteävän kadun oikeassa reunassa pyörätie

Tässä kappaleessa pyöräilijä tulee risteykseen ajorataa pitkin, ja risteävän kadun oikeassa reunalla on pyörätie, tai molemmilla reunoilla on pyörätiet joista pyöräilijä kääntyessään aikoo oikeanpuoleiselle.

    • 8A: Vasemmalta tulevan auton tulee väistää pyöräilijää tieliikennelain 14§1 perusteella, paitsi mikäli pyöräilijä on kääntymässä vasemmalle ja autoilija oikealle, jolloin tilanne on epäselvä.Riippuen siitä, tulkitaanko pyörätien käyttövelvollisuuden (tieliikenneasetus pykälä 422) koskevan myös pyörätien jatketta, pyöräilijän voi olla luvallista ryhmittyä kaistan vasempaan reunaan ja kaartaa loivasti, tai hänen täytyy ajaa ensin risteyksen yli ja kääntyä vasta sitten pyörätien jatkeelle. Tämä jyrkkäkaarteinen ajolinja on joka tapauksessa laillinen, koska tieliikennelain 13§ sallii sen erityisesti.

      Mikäli pyöräilijä kääntyy vasemalle loivasti ajoradalta, vasemmalta tulevan autoilijan tulee väistää tieliikennelain 14§1 mukaan. Toisaalta jos hän ajaa ensin risteyksen yli ja kääntyy jyrkkälinjaisesti, vasemmalle kääntyvän auton on väistettävä 14§2 perusteella, koska pyöräilijä ylittää risteävää ajorataa. Tieliikennelain 13§ kuitenkin sanoo:

      Polkupyöräilijä tai mopoilija, joka aikoo kääntyä vasemmalle, saa 11 ja 12 §:n säännösten estämättä jatkaa oikealla ajaen risteävän ajoradan yli. Hän saa tällöin kuitenkin kääntyä vasemmalle vasta, kun sen voi tehdä aiheuttamatta estettä muulle liikenteelle [..]

      Riippuen siitä, kumpi pykälä, 14§2 vai 13§ tulkitaan merkittävämmäksi, väistövelvollisuus voi tiukkakaarteisella ajolinjalla olla joko pyöräilijällä tai autoilijalla. Ja loivakaarteinen ajolinja saattaa olla kielletty.

 

  • 8B: pyöräilijä väistää oikealta tulevaa autoa tieliikennelain 14§1 perusteella, paitsi mikäli pyöräilijä on kääntmässä vasemalle, autoilija oikealle, pyöräilijä noudattaa tiukkakaarteista ajolinjaa ja ennättää ylittää risteävän kadun ennen kuin autoilija on kohdalla. Tälläin näet pyöräilijä on väistövelvollinen ensimmäisellä kadulla 14§1 perusteella, mutta ei enää toisella, koska kääntyvän auton tulee väistää risteävää katua ylittävää pyöräilijää 14§2 perusteella, joskin 8A kohdassa esitetty pohdinta tieliikennelain 13 pykälän relevanssista pätee myös tähän.

 

 

  • 8C: vastaan tuleva, vasemmalle kääntyvä autoilija väistää pyöräilijää tieliikennelain 14§2 perusteella, ja vasemmalle kääntyvä pyöräilijä suoraan ajavaa autoilijaa 14§2, 14§4 tai 13§ perusteella, ajolinjasta ja laintulkinnasta riippuen. Mikäli molemmat ovat kääntymässä vasemmalle, on tilanne epäselvä.

 

Jos loivakaarinen käännös on sallittu (ks. pohdinta kohdassa 8A), pyöräilijä ja autoilija voivat kohdata toisensa vasemmalta tieliikennelain 16§1 perusteella, eivätkä ajolinjat leikkaa. Jos se ei kuitenkaan ole sallittua, tai jos pyöräilijä päättää ajaa jyrkkäkaarteista ajolinjaa (jonka 13§ sallii aina), pyöräilijän on väistettävä autoilijaa joko 13§ tai 14§4 perusteella.

9 Pyöräilijä ajoradalla, risteävän kadun vasemmassa reunassa pyörätie

Tässä kappaleessa pyöräilijä tulee risteykseen ajorataa pitkin, ja risteävän kadun vasemmassa reunalla on pyörätie, tai molemmilla reunoilla on pyörätiet joista pyöräilijä kääntyessään aikoo vasemmanpuoleiselle. Selkeyden vuoksi olen jättänyt kadun oikean reunan pyörätien piirtämättä.

Tälläisessä tilanteessa pyöräilijän on myös mahdollista jatkaa risteävää katua ajoradalla, koska tieliikenneasetuksen 422§ sallii sen mikäli se on ”kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa” ja lyhytaikaista. Tällöin pyöräilijä toimii risteyksessä kappaleessa 1 kuvatulla tavalla, enkä käsittele sitä tässä.

    • 9A: Vasemmalta tuleva autoilija väistää pyöräilijää aina. Yleensä tieliikennelain 14§1 perusteella, paitsi pyöräilijän kääntyessä vasemmalle ja autoilijan oikealle 14§2 perusteella.Pyöräilijän ajolinja vasemmalle kääntyessä on epäselvä vastaavalla tavalla kuin kohdassa 8A käsitelty: saako hän ryhmittyä lähelle keskiviivaa vasemmalle kääntymisen merkiksi, vai tuleeko hänen jatkaa suoraan ja kääntyä jyrkästi pyörätien jatkeen kohdalla. Erityisen ongelmallista tässä on, että kumpi tahansa ajolinja saattaa olla laiton, tulkinnasta riippuen. Tässä tapauksessa kysymys ei kuitenkaan vaikuta väistämisvelvollisuuksiin.

      Sivumennen sanoen eteen kääntyvä pyöräilijä jota hänen tulee väistää voi tulla autoilijalle todella yllättäen, koska ”normaali” vasemmalle kääntyjä ei leikkaisi hänen ajolinjaansa.

 

  • 9B: Pyöräilijä väistää oikealta tulevaa autoilijaa tieliikennelain 14§1 perusteella, paitsi mikäli molemmat kääntyvät vasemmalle, jolloin tilanne on epäselvä.

 

Loivakaarteisesti kääntyvä pyöräilijä on väistämisvelvollinen ajoradalla ajavana tieliikennelain 14§1 perusteella, koska tulee vasemmalta, mutta jyrkkälinjaisesti ajava lieneekin käännyttyään ”risteävää ajorataa ylittävä pyöräilijä, jota kääntyvän autoilijan tulee 14§2 perusteella väistää. Toisinkin voinee tosin tulkita.

 

  • 9C: Vastaan tuleva, vasemmalle kääntyvä autoilija väistää pyöräilijää, ja vasemmalle kääntyvä pyöräilijä autoilijaa. Molempien kääntyessä ajolinjat eivät kohtaa, koska pyöräilijä tähtää ajoradan vasemmalla puolella olevalle pyörätielle.

 

 

  • 9D: Vasemmalle kääntyvän pyöräilijän ajolinjat ovat epäselviä kohdassa 9A kuvatulla tavalla. Loivalinjaisesti ajaessa ajolinjat eivät risteä, koska ajetaan jo valmiiksi samaa kaistaa, mutta jos pyöräilijä ajaa jyrkkälinjaisesti (mikä saattaa olla pakollista), saattaa hän olla väistämisvelvollinen heti pyörätien jatkeen kohdalle osuttuaan. Tieliikennelain 14§4 mukaan pyöräilijä on väistämisvelvollinen tullessaan pyörätieltä ajoradalle, mitä ei tässä tapauksessa tapahdu, mutta koska pyöräilijä ajaa pyörätien jatketta, saatetaan hänen tulkita olevan vastaavassa asemassa kuin pyörätieltä tullut.

 

Mikäli jyrkkälinjaisesti ajava pyöräilijä on väistämisvelvollinen 9D kolmannessa ruudussa, seurauksena autoilija on väistämisvelvollinen 9B neljännessä ruudussa, koska kyse on kummassakin tapauksessa siitä, tulkitaanko pyöräilijä käännyttyään ”pyörätieltä tulevaksi”.

10 Pyöräteiden alut ja loput

En edes yritä käsitellä tässä kaikki mahdollisia tapoja joilla pyörätie voi alkaa tai loppua, ja niihin liittyviä väistämisvelvotteita. Yksikään tieliikennelain pykälä ei puhu siitä, miten loppuvalta pyörätieltä siirrytään ajoradalle tai toisin päin, joskin mm. 14§, 16§ ja 21§ tulee tulkita ”soveltuvin osin”, kuten tieliikenneasetuksen pykälä 422 sanoo. Varmasti voi kuitenkin keksiä suuren joukon tilanteita, joissa säännöt ovat epäselviä. Tässä muutama kuva maistiaisiksi

Miten tulee kääntyä loppuvalta vasemman reunan pyörätieltä oikealle toiselle vasemman reunan pyörätielle, kun pyörätien jatkeet puuttuvat? Entä miten vaihdetaan kadun tosien reunan pyörätielle ilman risteävää pyörätien jatketta, jos siellä on pyörätien jatke, jolle ei ole mahdollista päästä? Entäpä kääntyminen ajoradalta vasemmalle pyörätielle joka kulkee kadun vasenta laitaa? U-käännökselläkö? Ja ketä näissä tilanteissa tulee väistää?

Nämä tilanteet ovat toki tieinfran virheitä, mutta eivät mahdottomia, eivätkä millään tapaa laittomia. Esimerkiksi tuota keskimmäistä kuvaa muistuttava tilanne löytyy muistaakseni Stenbeckinkadulta.

11. Ajoradasta irrallinen pyörätie

On myös olemassa pyöräteitä, jotka kulkevat irrallaan varsinaisista kaduista, ja voivat kohdata risteävän kadun. Helsingissä tälläisiä risteyksiä on ainakin kaksi Maunulan eteläpuolella ja muutama Munkkivuoressa, tosin niissä kaikissa taitaa olla kolmiot pyöräilijöille (ainakin Maunulassa on).

Näissä tapauksissa pyörätietä tuleva pyöräilijä väistää aina risteävää katua kulkevaa autoilijaa, aivan riippumatta siitä, mistä suunnasta kukakin tulee.

Tämä sangen harvinainen risteystyyppi on valitettavasti se prototyyppi, jonka varassa lainsäädäntö on suunniteltu ja liikennevalistusta annetaan. Kuten Ylen haastatteleman ylikomissaarion tapaus selvästi osoittaa. Tämä alle 1% tilanteita varten suunnittelu sitten kostautuu käytännössä.

Oikeampi prototyyppi on ajatella, että pyöräilijä kulkee aina katua pitkin, joko ajoradalla, pyöräkaistalla tai pyörätiellä. Kaduista erilliset pyörätiet ovat sitten harvinainen poikkeus, joka voidaan vaikka aina hoitaa tarvittavin liikennemerkein.

Yhteenveto

Ajoradalla ajon ja pyöräkaistojen kaikki säännöt sai kuvattua 13 ja 16 kuvalla. Yhteensä 29 kuvaa molemmille, joista 13 oli täysin toistoa. Itse asiassa seitsemän kuvaa olisi riittänyt, koska sillä minne liikkujat ovat matkalla ei ole mitään väliä kuin vastaan tai samasta suunnasta tultaessa. Kun toisella kadulla on pyöräkaistat ja toisella ei, säännöt menevät sen mukaan kumpaa pitkin pyöräilijä tulee (ja ne ovat muutenkin samat any way)

15 kuvassa autoilija on väistämisvelvollinen ja 13 kuvassa pyöräilijä (hups, kaksi kuvaa puuttuu). Yhdessä kuvista molemmat ovat väistämisvelvollisia, ja joutuvat ratkaisemaan järjestyksensä jo ennen risteystä kaistaa vaihtamalla

Pyörätietä ajavan pyöräilijän ja autoilijan kohtaamisista tuli 34 kuvaa, kun lähes toinen mokoma toistoa jätettiin pois. Lisäksi tarvittiin 60 kuvaa kuvaamaan tilanteet joissa toisella kaduista on pyörätie ja toisella ei. Yhteensä siis 94 kuvaa. Säännöissä ei ole mitään helppoa johdonmuakisuutta: auton tulosuunnasta saattoi päätellä väistämisvelvollisuuden luotettavasti vain yhdessä tapauksessa kahdestakymmenestäkolmesta: kun pyöräilijä kulkee ajorataa, risteävällä tiellä on pyörätie vain vasemmalla ja auto on tulossa vasemmalta.

25 kuvassa autoilijan tuli väistää pyöräilijää, 52 tapauksessa pyöräilijän tuli väistää autoiliaa, 5 kuvassa ajolinjat leikkasivat kahdesti siten, että eri kohtaamisilla väistämisvelvollisuus oli eri liikkujalla ja 12 kuvassa väistämisvelvollisuus oli juridisesti epäselvä ja riippuvainen oikeuskäytännöstä, jota ei luultavasti ole olemassa kaikkiin näihin tapauksiin.

Ja monimutkaisimmat erikoistapaukset jäivät tosiaan käsittelemättä.

Kokonaisuudessaan ne säännöt, joita uskaltaa suositella noudatettavaksi ovat

  1. Älä oleta, että kukaan osaa väistämissäännöt. Autoilijat eivät osaa niitä sen paremmin kuin pyöräilijätkään.
  2. Väistä oletusarvoisesti kaikkia: älä luota siihen, että joku on väistämisvelvollinen.
  3. Jos joku väistää ja osoittaa selvästi väistävänsä, mene ensin vaikka olisitkin väistämisvelvollinen.

Joku tänne asti jaksanut sattoi huomatakin, että en käyttänyt sanaa etuajo-oikeus kertaakaan tässä tekstissä (ennen kuin nyt). Laki ei nimittäin tunne sellaista käsitettä. On vain väistämisvelvollisuuksia, ei koskaan oikeutta ajaa. Aina on voimassa tieliikenenlain 3§1 määräämä varovaisuusvelvollisuus, jonka takia tulee aina väistää muuta liikennettä, jos väistämättömyys aiheuttaisi vaaran.

Johtopäätöksiä

Vuoden 1997 muutos pyöröilijöiden väistämissääntöihin (yllä useasti mainittu 14§4) ei suinkaan selkeyttänyt tilannetta, vaikka niin kovasti väitettiin. Virheellinen kuvitelma perustui nähdäkseni lähinnä virheelliseen pyöräristeyksen prototyyppiin. Ks kappaleen 11 pohdinta.

Lainmuutos ei kuitenkaan ole se fundamentaali syy, josta kaikki tämä sekavuus johtuu. Pyörätiet ovat. Ei ole mahdollista säätää lakeja, jotka tekisivät luvuissa 3-10 kuvatuista liikenneinfrastruktuureista selkeitä ja loogisia. Vertailemalla lukuja 1 ja 2 myöhempiin, ongelma on täysin ilmeinen.

Suomalainen liikennefilosofia, jossa pyöräilijät on ajateltu jonkinlaisiksi nopeiksi jalankulkijoiksi (”kevyt liikenne”) on yksinkertaisesti virheellinen ja johtaa toimimattomaan liikenneinfrastruktuuriin. Polkupyörä on ajoneuvo ja sen ensisijainen paikka on ajoradalla. On myös tutkimuksia, että pyörätiet ovat risteysten sekavuuden takia selvästi ajoradalla ajoa ja pyöräkaistoja vaarallisempia: autoilijat eivät muista katsoa yllättävästä suunnasta eteen tupsahtavia pyöräilijöitä, aivan riippumatta siitä, kenellä on väistämisvelvollisuus.

Kaduilla, joilla on paljon autoliikennettä tai suuret nopeudet, erilliset korotetut pyörätiet ovat perusteltuja. Tällöin niiden tulee kuitenkin risteysten ajaksi laskeutua pyöräkaistoiksi, jotta väistämissäännöt risteyksessä ovat selkeitä. Uudemmat suunnitellut pyörätiet ovat järjestään tälläisiä, esimerkiksi Mechelininkadulla.

Moottoriteillä, ja kantakaupungin ulkopuolisilla nopeilla pääkaduilla (esim. Itäväylä) myös tälläinen risteyksiin laskeutuva pyörätie on ongelmallinen. Tällöin tarvitaan kokonaan erillinen pyörätie, ja moottoritie on syytä rakentaa eri tasoon erilleen muusta liikenteestä. Nämä ovat kuitenkin myös hyvin poikkeuksellisia tilanteita.

Ps. jos joku osaa selittää lakiin tai oikeuskäytäntöön perustuen, miten mustalla rajaamiani tilanteita tulisi tulkita, olen kiinnostunut kuulemaan. Mutta laitathan yksityiskohtaiset viitetiedot mukaan kommenttiin, että voin tutustua asiaan itsekin.

(Edit: Lisätty 7C:hen kolmas ruutu, joka puuttuui ja siihen liittyvä selitys)

Hyötyliikuntaa ja mannerliikuntaa

Jotkut harrastavat kuntoliikuntaa fanaattisuuteen asti, toiset taas vannovat hyötyliikunnan nimiin elämäntapana ja kansanterveydellisenä ihmelääkkeenä. Itseäni kiinnostaa lähinnä mannerliikunta.

Esimerkiksi Pohjois-Amerikan laatta liikkuu Euraasiasta pois päin kaksi senttiä vuodessa, siis hitaammin kuin aloitteleva sunnuntailenkkeilijä. Laatan massa on noin kuusi triljoonaa tonnia*, mutta liikkeen hitauden takia sen liike-energia on vain 1200 joulea. Kun Hideki Matsui juoksi 2009 viimeisessä World Series kisassa kunnarin Yankee Stadionilla 4.11., hänen liike-energiansa oli ainakin 1500 joulea**, joten tuo juoksu saattoi pysäyttää koko Pohjois-Amerikan. Ajatella, japanilainen baseball-tähti.

Vaikka tuntemamme mannerlaatat ovat surffanneet merten välissä ainakin Pangean ajoista asti, kun Brachiosaurus oli luonnon korkein saavutus, korvien välissä ne ovat liikkuneet vasta alle vuosisadan. Nykyään on sivistyneille ihmisille itsestäänselvä tosiasia, että mantereet ajautuvat erilleen ja yhteen kuin modernit avioliitot yössä. Se on niitä tieteen meille tuomia totuuksia, joiden perusteita tai vastaväitteitä ei tarvitse ruveta jahkaamaan. Maa kiertää aurinkoa, Intia liiskaantuu Aasiaa vasten ja ihminen kehittyi apinasta. Mitä siitä?

Tuo totuus on kuitenkin uusi. Alfred Wegener julkaisi teoriansa mannerliikunnoista 1912, mutta meni 50 vuotta että siitä tuli tieteellinen fakta ja itsestäänselvä osa maailmankuvaa. Vielä 50-luvulla asia ei kuitenkaan ollut lainkaan selvä, ja mm. Encyclopedia Britannica vastusti ajatusta Pangeasta.
Mannerliikunta on hidasta, mutta vaikuttavaa. Muutama sentti vuodessa ei tunnu sinänsä missään, mutta kun Pohjois-Atlantti lopulta repesi auki pitkän venytyksen jälkeen, ei Atlantiksen tuho ollut mitään siihen katastrofiin verrattuna. Samaan tapaan ajatukset siitä, miten ihmisen sopii liikua, ovat jähmeitä. Kööpenhaminassa jokaisella on pyörä, ja jos ei osaa ajaa pyörällä, on tullut kohdelluksi kaltoin lapsena. Suomessa taas henkilökohtainen tai vähintäänkin perhekohtainen auto on itsestäänselvyys, ja ilman sitä on hiukan outo.

Jopo-kuski liikkuu ehkä 15km/h, ja fillarilähetti 40km/h. Asenteet taas liikkuvat muutaman pyörän joka vuosi. Taloyhtiön pihalla telineet täyttyvät aina laajennoksen tai siivouksen jälkeen; duunin parkkihallissa alkaa olla täyttä; Pyöräilyn tarpeilla tuntuu olevan jo vaikutusta liikennesuunnittelussakin. Liike on hidasta, mutta pyörän asema itsestäänselvänä kaupunkikulkuneuvona on joka päivä lähempänä Helsingissäkin.

* Maan massa on ~6×10^21 tonnia, josta Litosfääriä on noin 10%, ja litosfääristä luokkaa 10% on Pohjoisamerikan laattaa, eli 6*10^18 = kuusi triljoonaa tonnia.

** Matsui painaa sata kiloa, ja hän juoksi ainakin 20km/h, mistä saadaan 0.5*(20/3.6)^2*100 ~= 1500

Pyöräilyn pääväylät Helsinkiin

Kun en näemmä ole jaksanut kirjoittaa blogiin mitään valmiiksi saakka, tässä uusin liikennesuunnittelullinen harrasteprojektini, eli Kaupunkifillarin ehdotus pyöräilyn pääväyliksi.

Väyläverkoston periaatteet

Pyöräväylä ei ole pätkä asfalttia, vaan reitti jostain jonnekin. Sitä, mitä katua väylä menee, voidaan tarvittaessa muuttaa ilman että väylä kärsii siitä, kunhan se edelleen on yhtenäinen ja opastettu reitti lähtöpisteestään kohteeseensa.

Pääväylät on tarkoitettu sujuvaan ja keskeytyksettömään pyöräilyyn kaupungin eri osien välillä. Niitä ei suunnitella kilpapyöräilijöille harjoitteluun, eikä 7-vuotiaille pyöräilyn ensiaskelten ottamista varten. Ensisijainen kohderyhmä ovat työmatkapyöräilijät, joiden tulee voida kokea väylä yhtenäiseksi, nopeaksi, helpoksi ja turvalliseksi.

Väylät muodostavat loogisen verkoston, jota on helppo seurata. Tätä varten väylillä on numerot ja nimet, joiden tulee näkyä myös maastossa kylteissä. Väylän reitti pitää olla niin hyvin viitoitettu, ettei koskaan synny epäselvyyttää, mihin suuntaan tulee jatkaa. Väylille on myös syytä valita tunnusvärit (ratikkalinjojen tapaan), joilla ne voidaan merkitä reittikarttaan ja myös maastoon, kylteihin tai ehkä asfalttiinkin. Vaihtoehtoisesti väylät voi nimetä myös päätepisteidensä mukaan (Rautatientori – Tikkurila, Musiikkitalo – Iso Omena, Kalasatama – Pasila jne). Eräs hyvä esimerkki toimivasti brändätyistä valtaväylistä on Bryssel, jossa väylät on numeroitu kellon suuntien mukaan.

Tässä ehdotuksessa on joukko säteittäisiä väyliä (1-7) eri suunnista Helsingin keskustan toreille, ja lisäksi poikittaisväyliä (A-F) monipuolistamaan verkostoa. Perusideana on, että joka suunnasta pääsee noin 20km etäisyydeltä suoraa tietä keskustaan, ja Jokerin reitin sisäpuolella joka suunnasta joka suuntaan “himmelimäisesti”. Reittien kauemmat päät ovat tynkiä, etenkin Espoon suunnalla. Jos joku haluaa piirtää jatkoja, sanokaa ja lisään oikeudet Google mapsiin.

Nopeustavoite on mahdollistaa 25-30km/h vauhti turvallisesti. Tämä edellyttää hyvää näkyvyyttä, rakenteellista erottamista jalankulkijoista ja liikennevalojen sekä muiden pysähdysten välttämistä. Myös mäkiä on syytä välttää milloin mahdollista. Nopeustavoitteesta jouduttaneen joissakin kohti joustamaan, etenkin keskustassa, mutta siihen tulee pyrkiä kaikkialla.

Nopeuden mahdollistamiseksi myös kiemurtelevia moottoritienvarsipyöräteitä tulee välttää, ja suosia mielummin tasaisia ja suoria radanvarsipyöräteitä. Muutoinkin on parempi mukailla joukkoliikenteen väyliä (metro, radat, Jokeri) sekä reiteissä että nimissä, koska ne tyypillisesti ovat pyöräilijöille tutumpia kuin autoliikenteen pääväylät.

Pääsy väylältä toiselle risteämispisteissä tulee myös miettiä. Joissain paikoissa väylät kohtaavat eri tasoissa, tai vaan sivuavat toisiaan pienelä etäisyydellä. Selkeästi viitoitetut siirtymäreitit ovat tälläisissä paikoissa tarpeen.

Tässä ehdotetut pyöräilyn pääväylät kartalla

Säteittäisväylät

Säteittäiset väylät toimivat reitteinä keskustaan ja myös muilla saman suuntaisilla matkoilla. Väylät päättyvät keskustassa muutamaan tunnettuun kohteeseen (Rautatientori, Kauppatori, tuleva Kansalaistori musiikkitalon vieressä), joita yhdistävät poikittaiset väylät. Poikkeuksena Töölön väylä, joka jatkuu Kansalaistorilta Erottajalle. Helsingin kaupungin ylläpitämät väylät loppuvat kunnan rajalle, mutta tässä ehdotuksessa ne on viety pidemmällekin. Yhteistyö kuntien välillä asiassa olisi toivottavaa; vastaavasti kuin joukkoliikennettä hoitaa HSL.

Väylä 1 – Länsiväylä

Keskustasta Länsiväylän suuntaan. Ratakuilun Baanaa, jahka se valmistuu.

Pituus Helsingin sisäpuolella: 6 km.

Kokonaispituus: 10-20 km

Reitti:

  • Baana (ja ennen sen valmistumista Rautatiekadut)
  • Lapinlahdentie hautausmaiden välistä – Itämerensola – Länsiväylän ali Salmisaarenkatua – Pikkupässinkuja – Porkkalankatu
  • Lauttasaarentie pohjoisreuna Isokaarelle asti
  • Sotkatie – Vaskisalmentie
  • Espoon puolella Länsiväylän tai Merituulentien reunoja länteen (en tunne parasta reittiä niin en ehdota mitään)
  • Reittioppaassa: [1]

Kehityskohteita

  • Ruoholahden kohdalla reittiä kannattaa harkita perustuen siihen, miten hyvin Baanan eteläpää toimii.
  • Kunhan Itämerenkadulle saadaan pyöräkaistat, se olisi hyvä ja luonteva reitti, joka yhdistyisi Kamppiin sujuvasti Ruoholahdenkadun ja Malminrinteen uusia pyöräkaistoja pitkin
  • Lauttasaarentie sillalta Särkineimentielle on todella huonosti järjestetty

Huomioita:

  • Lauttasaaressa mennään Lauttasaraentietä, eikä pohjoisrantaa (Pohjoiskaarta?), koska ranta on syytä varata kaikkien ulkoilureitiksi eikä vain pyöräilylle. Lauttasaarentielle sen sijaan on mahdollista rakentaa kunnolliset pyöräkaistat.

Väylä 2 – Töölön väylä

Erottajalta Kansalaistorin, Töölön ja Pikkuhuopalahden kautta Haagaan

Pituus: 8,1 km.
Reitti:

  • Eteläesplanadin kohdalta Mannerheimintien vartta Kisahallille.
  • Kisahallin itäpuolelta Urheilukatua Lääkärintielle, josta takaisin Mannerheimintielle
  • Ratsastietä Mannerheimintien ali, ja siitä jotenkin Pikkuhuopalahden läpi Vihdintielle
  • Vihdintie – Haagan liikenneympyrän ohi – Eliel Saarisen tie – Haagan asema.
  • Reittioppaassa: [2]

Parannuskohteita:

  • Hesperianpuistosta ei nykyään pääse luontevasti Kisahallille; tämä reitti on syytä suunnitella ja toteuttaa.
  • Finlandiatalon ohitus epäselvä, Musiikkitalon valmistuttua tarvitsee suunnitella jokin reitti. Sama reitti Töölönväylälle ja rataväylien länsihaaroille.
  • Musiikkitalon valmistuttua Finlandiatalon ohi pääsee Kansalaistorin kautta. On kriittisen tärkeää, että Töölönlahden rannassa sijaitsevan Hesperian puiston pyöräreitti pidetään jatkossakin rakenteellisesti erotettuna jalankulkijoista.
  • Töölön länsireunaa olisi toinen vaihtehto, mutta reitti pitenee selvästi. Toisaalta Mannerheimintie menee aika läheltä radan vartta, jossa menee jo väylä, eli kattavuus paranisi
  • jos mennään Töölön länsireunaa, niin toinen eteläpää Ruoholahteen/Jätkäsaareen

Väylä 3 Rantaradan väylä

Pääradan vartta Pasilaan ja siitä rantaradan vartta

Pituus Helsingin sisäpuolella: 9,7 km.

Kokonaispituus: 12 km tai enemmän.

Reitti:

  • Torin reuna/Mikonkatu – Kaisaniementie – Radan itäreunan pyörätie – Eläintarhantie – Ensi linja
  • Radan itäreunan pyörätietä Pasilan aseman ohi
  • Pasilan aseman pohjoispään tunnelia radan ali
  • Radan länsireunaa mukailevaa pyörätietä Ilmalan asemalle, jossa rantaradan yli itäpuolelle
  • Postintaivalta ja sitten radan pohjoisreunaa kulkevaa pyörätietä Pitäjänmäen asemalle
  • Vanhaa turuntietä Leppävaaraan
  • Leppävaarasta länteen jotenkin
  • Reittioppaassa: [3]

Kehityskohteita

  • Pasilan ja Ilmalan väli on karmea. Monta reittivaihtoehtoa, jotka ovat kaikki huonoja. Yllä kuvatusta saisi pienillä parannuksilla kohtuullisen. ilmalan aseman kohdalla on vaarallinen tasoristeys ja siitä etelään huonokuntoista pyörätietä.

Huomioita:

  • Eteläpäässä haara: Tivolitietä radan ali – Vauhtitie – Helsinginkatu – Hesperianpuisto – Karamzininkatu

Väylä 4

Haara rantaradan väylästä Myyrmäen suuntaan

Pituus Helsingin sisäpuolella: 6,4 km tai enemmän.

Kokonaispituus: 5,1 km.

Reittivaihtoehtoja

  • M-radan vartta. Pääosin ei kunnollista rataa seurailevaa pyöräteitä, koska rata kulkee krootettuna
  • Vihdintien vartta: jonkin verran liittymäkaartelua, muutoin ehkä ok?
  • Hämeenlinnanväylän vartta: karmeat liittymäkiertelyt ja ylimääräisä mäkiä. ei tätä.
  • Mätäojan vartta, saattaisi olla kohtuullinen?
  • Reittioppaan ehdotus: [4]

Nimiehdotuksia:

  • Martinlaakson väylä
  • Martinlaakson radan väylä
  • Mätäojan väylä
  • Vihdintien väylä
  • Nimi riippuu siitä miten reitin vetää

Avoimia kysymyksiä:

  • M-radan viertä ei mene pyörätie kuin ihan alkua, mikä olisi järkevä reitti?
  • Haagasta etelään voisi myös vetää Töölön läpi/viertä, vai olisiko se eri väylä?

Väylä 5 – Pääradan väylä

Pääradan vartta Tikkurilaan ja ohikin

Pituus Helsingin sisäpuolella: 16,2 km.

Kokonaispituus: 17,3 km.

Reitti:

  • Torin reuna/Mikonkatu – Kaisaniementie – Radan itäreunan pyörätie – Eläintarhantie – Ensi linja
  • Radan itäreunan pyörätietä Pasilan ohi ja Hakamäentien ali
  • Louhipuiston pyöräteitä
  • Pyörätie radan itäreunaa mukailleen Käpylän ja Oulunkylän asemien ohi
  • Radan ali heti Vantaanjoen jälkeen ja länsireunaa mukaillen
  • Kehä I yli Säterinpolkua, sitten Säterintietä takaisin radan varteen
  • Radan länsireunaa mukaillen: Pukinmäentie – Malmin kauppakaari – Viertolantie
  • Reittioppaassa: [5]

Huomioita:

  • Eteläpäässä haara: Tivolitietä radan ali – Vauhtitie – Helsinginkatu – Hersperianpuisto – Karamzininkatu

Kehityskohteita

  • Linnunlaulussa ja louhipuistossa radan tasossa kulkeva pyörätie olisi tarpeen. Erityisesti Louhipuiston kohdalle se voisi mahtuakkin.
  • Tapanilan aseman ohitus sekava
  • Louhipuiston tiet ovat huonossa kunnossa, mutkikkaita ja näkyvyys huono. mahdollisesti ohitus keijontie ja Ilmattarentien kautta

Väylä 6 Viikinväylä

Kauppatorilta Viikkiin

Pituus Helsingin sisäpuolella: 10 km.

Kokonaispituus: 10 km.

Reitti:

  • Kauppatorin laita
  • Linnanaltaan pohjoispuoli
  • Päävartiontorin laita
  • Pohjoisranta

(siis ei Katajanokan puolelta lainkaan, pidentää matkaa turhaan!)

  • Hakaniemen silta
  • Sörnäisten rantatien länsireuna
  • Metroradan ali itäväylän pohjoispuolella Kalasataman metroasemalle
  • Hermannin rantatietä, Arcadian ammattikorkean edestä menevää kadunpätkää (nimi?) Hämeentielle
  • Hämeentie – Verkatehtaan polku (kääntyy ennen ammattikorkeaa) – vantaanjoen suun ylittävä kevyen liikenteen silta
  • Jokisuuntietä ja Säynäslahden ojan viertä menevää ekvyen liikenteen väylää kunnes se loppuu
  • Viikintie – Viikinportinkatu
  • jatkuu mahdollisesti latokartanoon?
  • reittioppaassa: [6]

Kehityskohteita

  • Skattan ohitus pitäisi tehdä kunnolla.
  • Sörnäisten rantatielle pitäisi miettiä luonteva yhteinen reitti Itäväylän kanssa
  • Kalasataman ohi voisi oikaista Vanhaa talvitietä tai Sörnäistenkatua
  • Viikintien (ikävä, mäkinen, pimeä ja autot ajavat lujaa) voisi välttää kokonaan, jos peltojen poikki vedettäisiin suunnilleen suora reitti jätevedenpuhdistamon itäreunaa.

Väylä 7 – Itäväylä/Metroväylä

Kauppatorilta Vuosaareen suuntaan

Pituus: 14,9 km

Reitti:

Kehityskohteita

  • Kauppatorin ohitus on tehtävä kunnolla: jalankulkijoille on suunniteltava ja totetutettava tasainen kävelyreitti Kauppatorin ohi, kun Kirjava Satama -hanke käynnistyy.
  • Katajanokan ohitus on tehtävä kunnolla.
  • Merihaan ohi pitäisi päästä siistimmin. Nykyiset reitit kiertelevät.
  • Sörnäisten rantatielle pitäisi miettiä luonteva yhteinen reitti Itäväylän kanssa
  • Kulosaaren puistotielle pyöräkaistat
  • Haara myös Kontulan/Mellunmäen suuntaan?

Muita väyliä?

Pakilan suunta, Laajasalo ja Itäväylän haara Kontulaan eivät nyt ole listassa mukana. Pitäisikö olla? Mitä reittiä?

Myös Espoon ja Vantaan puolella pääväylät voisi miettiä tarkemmin. Tässä hyvin viitteellisesti.

Poikittaisväylät

Pistin näille nyt kirjaimet etteivät sekotu

Poikittaisväylä A – Espanväylä

Kauppatorilta Ruoholahteen Esplanadin ja Bulevardin kautta.

Pituus: 3,4 km

Reitti:

  • Kauppatorilta Eteläespaa, Bulevardia, Hietalahdenrantaa ja Itämerenkatua
  • Reittioppaassa: [7]

Kehityskohteita

  • Bulevardin pyörätiet ovat huonot, eikä nistä nykymuodossaan hyviä millään. Joko koko katu pitäisi suunnitella kokonaan uusiksi, tai pyöräväylä siirtää kulkemaan pyöräkaistoja Uudenmaankatua ja Lönrotinkatua
  • Kunhan Itämerenkadulle saadaan pyöräkaistat, tämä reitti toimisi myös Ruoholahdessa: nastoja pyöräteille kylvävä kansalaistottelematon henkilö toivottavasti lopettaisi kuutamourakointinsa 🙂

Poikittaisväylä B

Pohjoisrannasta/Sörnäisten rantatieltä Ruoholahteen ja Jätkäsaareen rautatieaseman ohi

Pituus: 4,7 km

Reitti:

  • Sörnäisten rantatieltä Hakaniemenrannan, J. Stenberginrannan ja Pitkänsillanja Kaisaniemen puiston kautta Rautatientorille
  • Rautatieaseman editse Kansalaistorille ja siitä Baanaa ruoholahteen
  • toinen itäpää lähtien Pohjoisrannasta Siltavuorenrannan kautta Siltavuorensalmen eteläpuolella
  • Reittioppaassa: [8]

Kehityskohteita

  • Tämän voisi myös merkitä eri säteittäysväylien (1, 6 ja 7) keskustahaaroina rautatientorille.
  • Kunhan suunniteltu silta rautatien yli Kaisaniemen puistosta Töölön puolelle valmistuu, reitti tulee siirtää kulkemaan sitä.

Poikittaisväylä C Hesarinväylä

Kalasatamasta Kurvin kautta Töölöön (Rajasaarentien kohdalle)

Pituus: 4,2 km

Reitti:

  • Metroradan pohjoispuolta – Pääskylänkatu – Kinaporinkatu (Hämeentien yli) – Vaasanpuistikko (s.o. Piritori)
  • Helsinginkatu, Sturenkadun jälkeen pohjoispuolta
  • Töölön läpi: Mäntymäentie – Toivonkatu – Eino elinon katu – Humalistonkatu – Rajasaarentie
  • Reittioppaassa: [9]

Kehityskohteita:

  • Hesarille pyöräkaistat koko Sturenkadun itäpuoliselle osuudelle
  • Länsipäässä voisi ehkä lopettaa Töölönväylälle

Poikittaisväylä D – Teollisuuskadun väylä

Kalasatamasta Pasilaan, jossa yhtyy Tiedeväylään

Pituus: 3,1 km

Reitti:

  • metrotradan pohjoispuolta – Lautatarhankatu – Junatie (Hämeentien ali) – Teollisuuskatu – Sähköttäjänpuisto
  • Sähköttäjänsiltaa teollisuuskadun yli, tunnelissa ratapihantien ali ja pääradanväylän kanssa samaa reittiä pasilan asemalle.
  • Reittioppaassa: [10]

Huomioitavaa:

  • Tarvitsee selkeät liitynnät ja viitoitukset, Itäväylältä, Hämeentieltä ja Tiedeväylältä. Nämä väylät eivät kohtaa Teollisuuskadun väylää, joten myös liittymäpätkät täytyy pistää kuntoon ja ylläpitää varsinaisen väylän lisäksi

Kehityskohteita

  • Vaihtoehtoinen reitti Aleksis Kiven katua. tällöin myös nimi syytä vaihtaa

Poikittaisväylä E – Tiedeväylä

Taideteolliselta korkeakoululta Kumpulan, Pasilan ja Meilahden kautta Otaniemeen. (Viikkiin jatko Viikinväylää myöten)

Pituus helsingin rajojen sisällä: 9,9 km

Kokonaispituus: 11,2 km

Reitti

  • lähtee Viikiväylältä Verkatehtaanpolulta (kulttuuriammattikorkea)
  • Annalantietä ja siitä jatkuvaa hiekkatietä Kustaa Vaasantien varteen
  • Valtimontien kohdalla yli, ja siitä suoraa pyöräteitä (niemtön, Kumpulantaival, hevoshullunpolku) Mäkelänkadulle uimahallin pohjoispuolelle.
  • Kevyenliikenteensiltaa Mäkelänkadun yli, Asemapäällikönkatua Pasilan asemalle ja sillan yli Länsipasilaan.
  • Esterinportti – esterinpolku – ??puisto – Magdaleenanpenger ja siitä alas keskuspuistoon
  • Keskuspuiston poikki suoraa pyöräteitä – Ratsastie – Tilkanvierto – pyörätie Huopalahden rantaan
  • Huopalahdesta otaniemeen: Paciuksenkatu – Ramsaynranta – Pikkuniementie – kuusisaarentie – Karhusaarentie – Otaniementie tulevan metroaseman kohdalle.
  • Reittioppaassa: [11]

Kehityskohteita

  • Asemapäällikönkadulle pyöräkaistat
  • Asemapäällikönkadun sillalla on ahdasta, koska jalankulökijoitakin on runsaasti.
  • Länsipasilan läpi tarvitaan selkeä, viitoitettu ja turvallinen reitti. Tässä ehdotettu ei välttämättä ole paras.

Poikittaisväylä F – Jokeriväylä

Jokerin korkeudella poikittaisväylä Itäkeskuksesta Haagaan. Espoon puoli Jokerista Leppävaara – Tapiola/Otaniemi jätetty nyt piirtämättä, vaikka senkin tarvitsisi.

Pituus: 12,7 km

Reitti:

  • Jokeribussin reittiä Oulunkylään: Turunlinnantie – Varikkotie – Viilarintie – Viikintie – Maaherrantie
  • Radan itäreunaa Panuntielle (Käpylän aseman luona), siitä Panuntietä radan yli Asesepäntielle
  • Asesepäntie – Metsäläntie – Laajasuon puiston läpi – Eliel Saarisen tie.
  • Reittioppaassa: [12]

Parannuskohteita:

  • Vaihtoehtoisesti Oulunkylä – Haaga myös Jokeribussin reittiä (käskynhaltijantie, Pirkkolantie, Elien saarisen tie), mutta se on selvästi pidempi, joskin mukavampi ja välttää ikävän Asesepäntien

Muualla

Muokattava versio Kaupunkifillarin wikissä

Aiheesta Kaupunkifillarissa aiemmin:

Rakennusviraston tiedote:

Rakennusviraston tekemä pohjaehdotus:

Puhtaalla lumella

Pyöräily päivän valjetessa töihin uudella lumella parin asteen pakkasessa on yksi upeimpia kokemuksia mitä tiedän.

Tuoreen lumen peittämä Helsinki on hetkisen kaunis. Lumi peittää, ja armahtaa. Sen taika tarttuu. Myös näkyviin jäävät asiat saavat maagisen hohteen ja hehkuvat salattua kauneutta. Saman kokemuksen voi saada pitkällä hiihtolenkillä pohjoisessa metsässä, tai luultavasti korkealla vuorella kiipeillessä. Kaikki on oikein ja hyvää.

Mutta kaupunki on enemmän kuin metsä. Kaupunki on muita ihmisiä. Pyöränjäljet lumessa kertovat, että en ole ainoa, että muutkin ajavat tästä. Niiltä saa oikeutuksen ajatuksilleen ja kokemuksen yhteisöstä. Ne myös toimivat sosiologisena tutkimuksena valituista ajolinjoista, ja kertovat suoraan, missä tie menee väärin ja missä oikein.

Pieni pakkanen on ehkä paras mahdollinen sää pyöräillä. Melko normaalit vaatteet riittävät vielä, mutta hiki ei tule helposti. Hengitys kulkee hyvin, ja pakkanen tuntuu pirteänä kasvoilla. Vesi on lähinnä kiinteässä muodossa, joten edes kastumista ei tarvitse miettiä.

Jo tämä pieni lumimäärä alkaa lähestyä 28-millin kaupunkirenkaideni turvallisen käyttöalueen rajoja. Ohuen lumiharson peittämät pyörätiet vielä menevät; pahimpia ovat vähän ajetut autotiet, joilla autot ovat pakanneet lumen tukkimaan asfaltin karkeuden, niin, että sen pinta on vielä jäätynyt uudestaan. Niillä sivuttaispito on käytännössä nolla, ja kääntyminen siis melko mahdotonta.

Päätin jo luovuttaa talvipyöräilyn suhteen jahka pysyvä lumi tulee, mutta alkaa tehdä mieli hankkia talvirenkaat sittenkin, että pääsee ajamaan lumilla taas.

Talvipyöräilyn edellytykset

Pyöränjälkiä tuoreessa lumessa Hämeentiellä.
Täällä on liikkunut joku muukin.

Talvipyöräilyllä tarkoitan nyt pyöräilyä lumella, jäällä tai lumi/räntäsateessa. Olen sitä joskus harrastanut, mutta viime vuosina en. Nyt olen viime viikkoina pohtinut, mitä tekisin tänä talvena. Alla lista mieleeni tulleista asioista, jotka pitää saada jonkinlaiseen kuntoon voidakseen ajaa pyörällä töihin läpi talven. Käy lista läpi ja laske pisteet, niin näet omat edellytyksesi polkea läpi talven.

Maastorenkaat, 3p

Kapeilla maanteille (tai kaupunkiin) tarkoitetuilla renkailla pito on melko surkea lumella, jäästä puhumattakaan. Maastorenkailla tarkoitan nyt siis renkaita, joissa on semmoisia nypyjä, jotka tarttuvat hyvin kovaan lumeen, tai möykkyiseksi jäätyneeseen loskaan, eli tyypilliseen talviseen pyörätiehen.

Lisäksi ne yleensä ovat vähän leveämpiä, mikä on myös hyvä pidon ja toisaalta tärinänvaimennuksen kannalta. Jos itse lähtisin nyt renkaita ostamaan, tähtäisin n. 40 millin levyisiin.

Renkaiden on myös syytä kestää helsingissä talvella kaduille (ja pyöräteille) leviteltäviä teräviä kiviä. Ainakin viiltosuojatut tai ”smartguard” renkaat kestävät sepeliä. Ymmärtääkseni maastorenkaat ovat usein niin paksuja, että kestävät ilman mitään erillisiä virityksiä.

Nastarenkaat, 2p

Nastoista on iloa lähinnä jäällä. Toisinaan tietysti kaikki asfalttipinnat ovat pelkkää jäätä. Turvallisuutta nastat lisäävät varmasti, ja jos joka tapauksessa tarvitsee eri renkaat talveksi, miksei sitten nastarenkaat.

Katettu säilytystila, 3p

Pyörällä, joka on yöllä jäänyt jäätyneen loskan alle, ei ole kiva lähteä polkemaan. Se tuskin tekee hyvää pyörällekään.

Lämmin säilytystila, 2p

Vaikka pyörä olisi suojassa, on sitä ikävä repiä irti asfaltista johon se on jäätynyt kiinni. Tai aukoa jäätynyttä lukkoa lukkosulalla (eikö sen pitänyt olla autoilijoiden ongelma?). Sisätilasta on paljon iloa, varsinkin pyörää huoltaessa.

Tekniset vaatteet, 1p

Räntäsade vaatii vettä pitävät vaatteet. Itse kokeilin viime tiistain pyryssä ajaa teknisessä takissani ja purjehdushousuissa, jotka ovat myös teknistä kangasta. Yhdistelmä toimi yllättävän hyvin, ajaminen oli jopa mukavaa. Vähän pidemmällä matkalla tai kovemmalla vauhdilla housut olisivat tosin olleet liian kuumat.

Muulloin kyse on lähinnä riittävästä lämmöstä ilman että tulee kuitenkaan kuuma. Hyvät hanskat ovat ehkä tärkeimmät, koska näpit jäätyvät aina.

Valot 1p

Talvella ajetaan pimeässä. Tieliikennelaki velvoittaa käyttämään valoja tai heijastimia pimeällä. Mutta on valosta iloa ajamisenkin kannalta, eikä vain turvallisuustekijänä. Tosin kyllähän kaupungissa aina näkee.

Otsalamppu olisi kai minimitaso, mutta se on runkoon kiinnittyvää lamppua huonompi sekä turvatekijänä (vaihteleva suunta, ei aina näy) että ajoapuna (kun lamppu on ihan silmien vieressä, epätasaisuudet eivät heitä varjoa ja syvyysnäkö on huono. Paras olisi varmaan suoraan napadynamossa oleva lamppu pyörän keskiön tasolla.

Ja vilkkuvalot ovat silkkaa idiotismia. Häiritsevät muita liikkujia, eivätkä ainakaan paranna turvallisuutta tasaiseen valoon verrattuna. Vilkkuvalon nopeutta on nimittäin paljon vaikeampi arvioida kuin tasaisen.

Heijastimia on syytä olla kaikki normaalit tietysti. Itseni pitäisi muutama hajonnut korvata uusilla…

Suihkumahdollisuus, 1p

Maastorenkaat ja epätasaisempi maasto tekevät ajamisesta jonkin verran raskaampaa. Siksi hikiraja vetäytyy väistämättä lähemmäs, ja suihku saattaa olla tarpeen, vaikkei sulan maan aikaan olisikaan.

Öljy joka kestää pakkasta, 1p

Näitä varmasti on olemassa. Käyttämäni PTFE-spray ei tunnu niihin kuuluvan. Tänään taas oli lukko aamulla jäässä ja tarvitsi lisärasvausta että aukesi.

Tuosta jos sai kasaan 10p tai enemmän, sanoisin että edellytykset ajoon läpi talven ovat melko hyvin kasassa. Itse sain kaksi pistettä, pienellä shoppailulla saisin 9. Suurin ongelma on järkevä säilytystila. Ulkona on paikkoja vain taivasalla, ja kellari turhan hankalasti (tosin tiedän naapurin talvella kaivavan pyöränsä aina sieltä…).

Ajattelinkin ajella ilman suurempia hankintoja niin kauan kun lunta ei ole kiinteästi maassa ja sitten pistää pyörän kellariin. Suurimman osan marras- ja joulukuustahan kyllä selviää ihan syyspyöräilynä sulalla maalla.

Ylipäänsä ei kannata ajatella, että vaihtoehdot ovat vain ajaa talven jokaisena päivänä tai pitää 5 kuukauden tauko. Jos jättää väliin vaikka räntäsateet ja yli -10 kelit, niin Helsingin säillä tulee ratikkapäiviä ehkä kymmenen.

PyörällÄ vai metrollA

Tämän päivän osalta vastaus on, että ei kummallakaan.

Pyörän kumi puhkesi viime viikolla. Kun jaksoin lopulta kaivaa pyörän sulanen lumen alta esiin ja kantaa sisään, huomasin, että paikat ovatkin lopussa. Ja kun lainasin broidipuolelta paikan, huomasin, että reikiä olikin kaksi. Kumissa suoraan pystyssä oleva 3 sentin naula oli läpäissyt sisäkumin kokonaan. Ei viiltosuojattu (ulko)kumikaan näemmä kaikkea kestä.

Näin ollen pyörä odottaa edelleen paikkaajaansa. Sivumennen sanoen on aivan älytöntä, että pyöränpaikkapaketissa on suunnilleen kolme paikkaa, kun liimaa, hiekkapaperia ym sadalle sadalle paikalle riittävästi. Broidi käyttää tarra-paikkoja joissa on liima valmiiksi. Jos se pitää hyvin, taidan siirtyä itsekin niihin jatkossa. Melko näppärää oli kiinnittää se.

Metron taas valtasi vedenpaisumus. Kyse lienee Pisara-radan alotustöistä; seuraavaksi pitäisi palkata ruotsin puolustusvoimat etsimään tunnelista sukellusveneitä jotta saadaan sinne kalustoakin.

Kirjoitankin tätä ratikassa. Vieressäni istuu hieman haisevamman puoleinen vanhempi herrasmies yskien sikaflunssaa tai stten vain tupakan pilaamia keuhkojaan ympäristöön. Kutonen sattui tulemaan ennen kasia, joten menen sitten sillä, vaikka matka kestääkin ja toisessa päässä joutuu vähän kävelemään. Täytyy kyllä myöntää että melko täyttä on.

Näistä kolmesta työmatkatavasta, pyörästä, metrosta ja ratikasta, suosikkini esteettisenä elämyksenä on lopulta raitiovaunu. Inhimillinen teknologia ja kanssakäyminen, sanalla sanoen kaupunki, tulee siinä iholle vahvemmin kuin vaihtoehdoissa.

Silti kuljen yleensä pyörällä, koska se on niin paljon nopeampaa, terveellisempää ja ekologisempaa (eikä jää esteettisenä kokemuksena paljoa jälkeen kuitenkaan). Enkä voi kuin sääliä autoihinsa ahdettuja ihmisiä, jotka joutuvat kokemaan kaupunkitilan peltilaatikkonsa kapeasta ikkunasta joka päästää lävitseen vain uhan ja esteen kokemukset.

Minä en harrasta pyöräilyä

Ylipäänsä en ole urheilullinen ihminen: intressini ovat pikemminkin muualla. Siinä määrin kuin voin sanoa harrastavani urheilua, kyseeseen tulevat kamppailu- ja tanssilajit. Niiden liikekieli on mielenkiintoista.

Silloin harvoin kun tekee mieleni lähteä ulos lenkille, valitsen rullaluistimet, tai jos sää ei salli, juoksen. Olen viimeeksi ollut pyörälenkillä tai ylipäänsä pyöräillyt huvikseni joskus ylä-asteella.

Pyöräilen joitakin tuhansia kilometrejä vuodessa, mutta se on minulle kätevä tapa liikkua paikasta toiseen, ei mitään muuta. Uskoakseni kaltaisiani pyöräiljöitä on (ainakin Helsingissä) melko paljon. Maailmaa ei vaan selvästi ole suunniteltu meitä varten.

Pyörät

Pyörät on suunniteltu harrastekäyttöön, ei kulkuneuvoiksi. Esimerkiksi suurin osa (uusista) pyöristä tunnutaan myyvän ilman lokasuojia, ja kaikki lokasuojat mitä markkinoilta saa, suojaavat vähemmän kuin 80-luvun mallit. Vielä heikompi on tilanne ketjusuojien kanssa. Ilmeisesti sellasia vanhanaikaisia ketjusuojia, joiden kanssa voisi käyttää muita kuin mustia housuja, ei enää tehdä lainkaan. Ainoa malli on pieni rengas, joka estää lahkeen valumisen ketjujen väliin, mutta ei rasvan leviämistä lahkeeseen.

Myös suurin osa sautloista on suunniteltu siitä lähtökohdasta, että pyöräilijällä on pehmustetut housut. 😮

Vaikkapa alamäkipyöräilyä (downhill biking eli DH, laskettelurinteitä tms lujaa alas ja hissillä taas ylös) harrastaessa on ilmeistä, että lokasuojat olisivat tiellä ja ketjusuoja samaten. Ja fillarilähetti ei halua yhtän hajoavaa osaa jonka voi välttää. Mutta jos pitää pyöräillä asiakaspalaveriin ja näyttää perillä säälliseltä, ne ovat välttämättömyys.

Oikeastaan haluaisin sellaisen pyörän, jolla voi tarvittaessa pyöräillä vaikka puku päällä, mutta jolla pääsee silti melko lujaa.

Pyörätiet

Helsingin pyörätiet ovat tietenkin suurelta osin satunnaisia, ja yksinkertaisesti huonosti suunniteltuja aivan riippumatta siitä mitä päämääriä varten ne on tehty. Mutta ei voi välttyä huomaamasta, että pyöräily on suunniteltaessa mielletty harrastukseksi, eikä tavaksi liikkua.

Pyörälenkillä metsässä kiemurteleva polku jolla on paljon mäkiä on lähes ideaali reitti (jos on maastopyörä, se saa olla hiekkaakin, muussa tapauksessa asfaltoitu). Töihin tai kauppaan pyöräillessä ei.

Työmatkan pyöräilyyn liittyy keskiesesti ns. hikiraja (keksin termin juuri), eli se etäisyys jonka voi pyöräillä ennen kun tulee niin hiki että tarvitsee suihkun perillä. Tähän vaikuttaa tietenkin henkilökohtainen fysiologia, hygieniastandardi, välineet, sää ja moni muukin asia.

Mutta siihen vaikuttaa myös erittäin oleellisesti pyöräily-ympäristö. Ei tarvita kuin pari merkittävää ylämäkeä, ja hikoilua on vaikea välttää. Tämä sotkee monet keskeisistä pyöräreiteistä, jotka on vedetty maaston muotoja juuri katsomatta (esim Helsinki-Käpylä pääradan vartta, 3 isoa mäkeä). Samaten tehoja syövä päällyste tai jatkuva hidastus-kiihdytys rulianssi nostaa hien pintaan ja lyhentää hikirajaa.

Näppituntumalla sanoisin että hikiraja on jossain 4 ja 10 kilometrin välillä olosuhteista riippuen. Helsingissä työmatkat ovat 6km suuruusluokkaa ja muut matkat lyhyempiä, eli suurin osa matkoista tehdään hikirajan pinnassa. Tämä tarkoittaa, että pienetkin muutokset hikirajassa vaikuttavat ratkaisevasti työmatkapyöräilyn mahdollisuuteen kaupungissa.

Tunnen ihmisiä, jotka polkevat useamman kymmenen kilometrin matkoja töihin, yksikin Itiksestä Ruoholahteen matkalla kiertää Kaivopuiston kautta jotta saisi tarpeeksi kilometrejä. Mutta he ovat poikkeus. Jos työmatkapyöräilyn halutaan yleistyvän, sitä pitää pystyä tekemään ilman suihkuakin. Itse käyn suihkussa jos hikoan, mutta pyrin välttämään sitä.

Vaatteet

Nykyään saa pyöräilyyn vaikka minkälaista vaatetta. Ja esim hiihtovaatteet kuulema ovat myös oikein soveltuvia. Sainkin tähän kirjoitukseen innoituksen teknistä takkia pohtiessani.

Mutta ne ovat kaikki urheiluvaatteita. En ole urheilemassa pyöräillessäni (tai ollessani töissä, tai kaupassa, tai kirjastossa), ja urheiluvaatteissa kaupungilla liikkuminenkin on urpoa. En voi mennä verkkareissa tai vaellushousuissa asiakkaalle (pyöräilyhousuista puhumattakaan), oma takkini on juuri ja juuri rajoilla.

Saisiko jostain suunnilleen tavalliset hyvin istuvat farkut, jotka kuitenkin pitävät vettä ja joustavat reisistä sen verran että lihakset mahtuvat toimimaan? Tai jos jostain saisi tyylikkän teknisestä kankaasta tehdyn puvun, sekin voisi houkuttaa minua.

———-

Onnistuin tässä agitoitumaan aika tehokkaasti työmatkapyöräilyn puolesta. Näemmä en ole ainoa, vaan esim. Jukka on myös pitänyt aihetta esillä viime aikoina (1, 2 ja 3).

Myös Vihreät järjestivät työmatkapyöräilystä hyvän keskustelutilaisuuden (olin paikalla). Valitettavasti vaan samaan aikaan Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelman kansalaisosallistumistilaisuuden kanssa (kivaa terminologiaa).

Raitiovaunu on raitiovaunu

Aamulla pakkasta, pyörän satula jäässä.

Ostin lopulta kuukausikortin, tai siis newspeakilla kautta matkakortille, ja pistin pyörän kellariin. Voisi tässä vielä ajella, mutta kun joka toinen päivä sataa ja joka toinen on pakkasta, ei kapearenkaisella jossa on jarruissa trimmaamisen tarvetta kannata lähteä liikkeelle.

Talvipyöräilyä varten tarvitsisi ehkä nastarenkaat ja varmasti lämpimän säilytystilan (tai ainakin suojan sateelta). Kellarista jaksaisin juuri ja juuri raahata pyörän aamuisin, mutta välttämätön huolto muodostui kynnyskysymykseksi.

Ratikkamatka olikin yllättävän mukava kokemus ja antoi tilaa ajatella jotenkin toisella tasolla kuin pyörällä ajaminen.

Vuosi sitten kesällä ja syksyllä halusin aina mennä pyörällä, koska ratikalla/metrolla vitutti koko matkan töihin ja pyörällä mennessä vasta perillä. Jokin lienee muuttunut, kun nyt teki mieli perustaa blogi ja kirjoittaa runo. Ehkä sekin tulee tänne vielä joskus.

Yleisesti erilainen liikunta(*) muokkaa ajattelutapaa aivan erilaiseksi. Se minä joka hölkkää rasittavan hidasta tahtia Arabianrantaa ajattelee aivan eri tavalla kuin se joka polkee pohjoista rautatiekatua. Puhumattakaan uimisesta. Lenkkeilijä on hitaampi, avarampi, melankolinen ja jotenkin kirjallisempi kun taas pyörä pakottaa keskittyneeseen, tavoite-orientoituneeseen ja riemukkaaseen mielentilaan.

(*) Ratikalla matkustamista ei kyllä voi kutsua liikunnaksi, mutta myös pakottettu paikallaan istuminenkin on erilainen olemisen tapa liikuntojen tavoin. Auringonpaisteella ja sankarihevilläkin saattoi kyllä olla osuutta mielialaan. Mutta tällä kertaa ratikkaan näytti liittyvän kirjallisen mielenlaadun lisäksi optimismi ja aikaansaapuus. Mitään lenkkeillessä suunnittelemaani en ole ikinä kirjoittanut. Toisaalta se olisikin juostessa hiukan hankalaa.