Kuvitettu pikaopas risteyspyöräilyyn

Liikennesäännöt ovat periaatteessa todella yksinkertaisia, ja kaikkihan me ne osaamme, eikö niin? No ei. Pyörällä risteyksessä ajaessa säännöt ovat itse asiassa aivan saatanallisen monimutkaiset.

Ylikomissaario Jouko Suomi kritisoi ylen artikkelissa, kuinka pyöräilijät eivät tunne liikennesääntöjä. Suomi vaan tuntui ajattelevan, että säännöt ovat yksinkertaisia, vaikkeivät ne ole. Virheellisen informaation levittämisestä tulikin kritiikkiä, ja yle julkaisi korjauksen, joka oli lähemmäs, muttei edelleenkään ihan oikein.

Soininvaarakin innostui kritisoimaan risteysajamisen vaikeutta liikenneinfrassamme, ja kommentteihin kertyi mitä erilaisimpia ”yksinkertaisia sääntöjä”, joilla ongelmat voisi ratkaista. Ei voisi, mutta katsotaanpa ensin itse ongelmaa, ennen kuin selitän miksi ei voisi.

Valistuksen nimissä on siis syytä käydä läpi, miten väistösäännöt toimivat pyöräilijän näkökulmasta. Enkä nyt tarkoita mitään poliittista näkökulmaa, vaan että tarkastelussa käsitellään, miten pyöräilijän tulee toimia lain mukaan. Jos puudut kesken matkaa, kannattaa hypätä yhteenvetoon.

Väistämissäännöt risteyksessä

Pyöräilijä voi tulla risteykseen ajorataa, eli ”kadulla”, pyöräkaistaa tai pyörätietä. Hän voin myös poistua sieltä mitä tahansa näistä kolmesta pitkin. Pyörätie voi myös olla eri puolilla tietä tai tiestä erillään. Ihan tavallisessa tasa-arvoisessa kahden kadun risteyksessä pyöräilijä voi ympäristöstä riippuen kohdata autoilijan ainakin 123 eri tilanteessa, vaikka kaikkein kummallisimmat infraviritykset jätetään pois laskuista.

Alla selitän kuvien kanssa, miten pyöräilijän tulee toimia suhteessa eri suunnista tuleviin autoihin pyöräväylän luonteesta riippuen. Niissä kuvissa, joissa pyöräilijän tulee väistää, on punainen kehys, ja niissä joissa autoilija tulee väistää on vihreä.

Kolmion tai stop-merkin takaa tuleva tietysti väistää aina (sekään ei tosin ole ihan niin helppoa). En ole ottanut niitä ollenkaan mukaan tähän oppaaseen, vaan kaikissa tapauksissa puhutaan kohtaamisista tasa-arvoisissa risteyksissä.

1. Pyöräily ajoradalla

Ajoradalla ajettaessa säännöt ovat selkeät: tiellä liikkujat noudattavat samoja sääntöjä muutamin pienin poikkeuksin, jotka eivät kuitenkaan vaikuta väistämisvelvollisuuksiin.

    • 1A: Vasemmalta tulevat autot väistävät kaikissa tapauksissa pyöräilijää, riippumatta siitä minne pyöräilijä tai autoilija ovat matkalla. Tieliikennelaki 14§1.

 

  • 1B: Pyöräilijä väistää kaikissa tapauksissa oikealta tulevia autoja, riippumatta siitä minne pyöräilijä tai autoilija ovat matkalla. Tieliikennelaki 14§1.

 

 

  • 1C: Vasemmalle kääntyvä väistää vastaantulijoita. Suoraan jatkava tai oikealle kääntyvä pyöräilijä voi siis olettaa vastaan tulevien autojen väistävän häntä, mutta vasemmalle kääntyvä väistää itse. Tieliikennelaki 14§2.

 

Jos molemmat ovat kääntymässä vasemmalle, ajolinjat eivät risteä, koska tieliikennelaki 16§1 sanoo ”Risteyksessä saavat kuitenkin vastakkaisilta suunnilta saapuvat ajoneuvot, jotka kumpikin aikovat kääntyä vasempaan, sivuuttaa toisensa
vasemmalta erityistä varovaisuutta noudattaen.”

Lisäyksenä esitettyyn, tieliikennelain 13§ antaa vasemmalle kääntyvälle pyöräilijälle erityisluvan jatkaa risteyksen yli ennen kuin kääntyy. Tällöin pylöräiliojän tulee väistää tien ylitettyään kaikkea muuta liikennettä toisella ylityksellä. En ole piirtänyt täytä mahdollisuutta kuviin

Nämä säännöt ovat selkeitä, ja lähes kaikille tiellä liikkujille selviä, vaikkei ajokorttia olisi tullut suoritettua. Riittää katsoa, missä muut liikkujat ovat suhteessa itseen ja omaan ajolinjaan, ja tietää ketä pitää väistää.

2. Pyöräily pyöräkaistoilla

Pyöräkaistat ovat Suomessa melko uusi (1997 asti) tapa rakentaa pyöräinfraa, mutta esimerkiksi Tanskassa erittäin käytettyjä. Pyöräkaista on ajaraan erikseen pyöräilijöille merkitty oma kaista (yleensä) oikeassa reunassa. Niitä on Helsingissä vasta muutama, mutta lisää on tulossa. Pyöräkaistat ovat aina yksisuuntaisia (kuten muutkin ajokaistat), ja ne rakennetaan yleensä molemmille puolille katua.

Kuvissa pyöräkaistat on merkitty haalealla punaisella, koska ne on yleensä tapana merkitä katuun punaisella maalilla tai massalla.

Koska pyöräkaistat ovat osa ajorataa, kaikki ajoradan säännöt toimivat täsmälleen samaan tapaan. Koska kadulla on nyt kaksi samansuuntaista kaistaa, voivat samasta suunnasta tulevat pyörä ja auto kohdata risteyksessä, eli tarvitaan muutama uusi sääntö

  • 2A: kuten 1A
  • 2B kuten 1B
  • 2C: kuten 1C
  • 2D: samasta suunnasta tultaessa se, joka on kääntymässä väistää.

Oikealle kääntyvä auto väistää pyörää. Itse asiassa sen tulee väistää jo ennen risteystä, koska tieliikennelain 11§ mukaan sen tulee ryhmittyä ajoradan oikeaan reunaan, eli pyöräkaistalle, ja tieliikennelain 21§ mukaan ”Kuljettaja saa [..] vaihtaa ajokaistaa [..] vain, milloin se voi tapahtua vaaratta ja muita tarpeettomasti estämättä”.

Vasemmalle kääntyvä pyörä väistää suoraan menevää autoa. Tieliikennelain 11§ käskee ryhmittymään ajoradan vasepaan reunaan, jolloin jo mainittu 21§ määrää väistämisvelvollisuuden. Pyöräilijää koskee kuitenkin myös poikkeussäädös tähän, tieliikennelain 13§, joka määrää, että

Polkupyöräilijä tai mopoilija, joka aikoo kääntyä vasemmalle, saa 11 ja 12 §:n säännösten estämättä jatkaa oikealla ajaen risteävän ajoradan yli. Hän saa tällöin kuitenkin kääntyä vasemmalle vasta, kun sen voi tehdä aiheuttamatta estettä muulle liikenteelle, ja hänen on poistuttava risteyksestä oikeanpuoleista reunaa käyttäen.

Se ei kuitenkaan vaikuta mitenkään väistämisvelvollisuuksiin, vaan ainoastaan pyöräilijän ryhmittymiseen, jossa on siis kaksi eri mahdollisuutta.

Mikäli pyöräilijä on kääntymässä vasemmalle ja autoilija oikealle, ovat molemmat väistämisvelvollisia suhteessa toisiinsa. Siksi merkitsin 2D viimeisen kuvan molemmin värein. Käytännössä liikkujien tulee neuvotella järjestyksensä lomittumalla jo ennen risteystä, mikä yleensä sujuu melko ongelmitta.

3. Siirtymä pyöräkaistalta ajoradalle tai toisin päin

Siirtymät pyöräkaistojen ja ajoratojen välillä toistavat täsmälleen jo kuvattuja sääntöjä, enkä siksi piirtänyt niitä erikseen.

  • 3A Jos pyöräilijä tulee katua jolla on pyöräkaistat, mutta risteävällä kadulla ei ole, hänen tulee toimia täsmälleen, kuten tilanteessa, jossa molemmilla kaduilla on pyöräkaistat, (ks. kappale 2)
  • 3B Jos pyöräilijä tulee katua, jolla ei ole pyöräkaistoja, mutta risteävällä kadulla on, hänen tulee toimia täsmälleen samoin, kuin jos kummallakaan kadulla ei olisi pyöräkaistoja (ks. luku 1).

Pyöräkaistat ja ajorata ilman pyöräkaistoja toimivat siis luontevasti yhteen niin, että risteävän kadun pyöräväylällä ei ole mitään merkitystä väistämissäännöille. Riittää tietää, millaista katua itse ajaa ja osata luvut 1 ja 2 (jotka nekin ovat keskenään identtiset, paitsi kohta 2D). Eleganttia ja siistiä tähän asti.

4. Pyörätie kadun oikeassa reunassa

Jos pyöräilijä ajaa kadun oikeassa reunassa olevaa pyörätietä, aikoen mahdollisesti kääntyä risteävän kadun oikeaa reunaa kulkevalle pyörätielle, häntä koskevat tässä kuvatut väistämissäännöt. Pyörätiet ovat normaalisti kaksisuuntaisia, joten pyöräilijä voisi käyttää kummallakin kadulla joko oikean tai vasemman reunan pyörätietä, jos sellaiset on tarjolla. Käsittelen vasemman reunan pyöräteitä ja erilaisia yhdistelmiä myöhemmin.

Kun puhun pyöräteistä, tarkoitan pyöräteitä sekä yhdistettyjä kevyen liikenteen väyliä, vaikka en sitä erikseen mainitse. Kuviin pyörätiet on merkitty vaalealla harmaalla ajoradan ulkopuolella. Pyörätien jatkeet (ns. ”pyöräsuojatie”) on merkitty suojatietä muistuttavalla katkoviivalla.

    • 4A: Pyöräilijän tulee väistää vasemmalta tulevia autoja tieliikennelain 14§4 mukaan: ”Polkupyöräilijän tai mopoilijan on kuitenkin, jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu, tullessaan pyörätieltä ajoradalle väistettävä muuta liikennettä.”Poikkeuksen muodostaa tilanne, jossa pyöräilijä on kääntymässä vasemmalle ja vasemmallta tuleva autoilija myös vasemmalle (4A, ruutu 3). Tällöin autoilijan on väistettävä pyöräilijää tieliikennelain 14§2 mukaan: Risteyksessä kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä risteävää tietä ylittävää polkupyöräilijää, mopoilijaa ja jalankulkijaa.

 

  • 4B: Pyöräilijän tulee väistää myös oikealta tulevaa autoilijaa samaisen 14§4 mukaan. Poikkeuksena tässä on tilanne, jossa pyöräilijä on kääntymässä vasemmalle ja autoilija oikealle. Tällöin pyöräilijän tulee väistää autoilijaa, jos kohtaaminen tapahtuu ensimmäisen ajoradan ylittävällä pyörätien jatkeella. Mikäli pyöräilijä kuitenkin ehtii ennen auton saapumista risteykseen ylittää ensimmäisen kadun, vaihtuu väistövelvollisuus ja tämän jälkeen autoilijan on väistettävä pyöräilijää tieliikennelain 14§2 perusteella. Merkitsin kolmannen ruudun raitavärein, koska väistövelvollisuus on kummallakin eri vaiheissa kohtaamista,

 

 

  • 4C: Vastaan tulevan vasemalle kääntyvän auton on väistettävä pyöräilijää (14§2). Vastaavasti vasemmalle kääntyvän pyöräilijän on väistettävä vastaan tulevaa autoilijaa (14§4 ja 14§1). Mikäli molemmat ovat kääntymässä vasemmalle, tulee autoilijan ensin väistää risteävää ajorataa ylittäävää pyöräilijää (14§2), jonka jälkeen pyöräilijän tulee pysähtyä tien kulmaan odottamaan (14§4 perusteella), että autoilija vuorostaan ajaa risteyksen läpi. raitaväri kuvaa taas tätä kesken kohtaamista vaihtuvaa väistämisvelvollisuutta.

 

 

  • 4D: Samasta suunnasta tuleva oikealle kääntyvä autoilija väistää pyöräilijää aina (14§2), ja vasemmalle kääntyvä pyöräilijä suoraan ajavaa autoilijaa (14§4), mutta ei oikealle kääntyvää autoilijaa.

 

Pyöräilijän näkökulmasta kirjoitettuna pyörätiesäännöt ovat jo tässä tapauksessa melko monimutkaiset. Ne olisi ilmaistavissa yksinkertaisemminkin, sanomalla että ”kääntyvä autoilija väistää pyöräilijää poistuessaan risteyksestä, muutoin pyöräilijä väistää”. Tämä ei kuitenkaan ole pyöräilijän näkökulmasta helppoa: ei riitäkään tietää miten on itse ajamassa ja mistä suunnasta muut tulevat, vaan pitää lisäksi ajatella jokaisen autoilijan näkökulmasta minne nämä ovat menossa, ja missä kohdassa risteystä väistämistilanne tapahtuu. Kappaleissa 6-9 nähdään myös, miksi tuo ”yksinkertainen” sääntö ei riitä, vaikka sitä osaisikin soveltaa luontevasti.

Eikä sääntö tunnu olevan helppo autoilijan kannaltakaan: näppituntumalla sanoisin, että yhtä moni kääntyvä autoilija väistää pyöräilijää risteykseen tullessaan kuin siitä poistuessaan. Itse asiassa keskellä risteystä odotaminen on huonoa liikennekäytöstä, ja rikkonee tieliikennelain 15§1 momenttia:

Lähestyessään risteystä tai sinne ajaessaan kuljettajan on sovitettava ajotapansa niin, ettei risteävän tien liikenne häiriinny, jos ajoneuvo joudutaan pysäyttämään risteykseen.

5. Pyörätie kadun vasemmassa reunassa

Koska pyörätiet ovat yleensä kaksisuuntaisia, pyöräilijä voi lähes missä tahansa kulkea myös kadun vasenta reunaa. Selkeyden vuoksi olen poistanut kadun oikean reunan pyörätiet kuvista, mutta säännöt pätevät samaan tapaan, vaikka oikeassakin reunassa olisi pyörätie.

    • 5A: Pyöräilijä väistää vasemmalta tulevaa autoa tieliikennelain 14§4 perusteella, paitsi jos pyöräilijä on kääntymässä oikealle ja auto vasemmalle. Tällöin pyöräilijä väistää, jos kohtaaminen tapahtuisi ensimmäisellä pyörätien jatkeella (tieliikennelaki 14§4) ja autoilija jos se tapahtuisi toisella (tieliikennelaki 14§2).

 

  • 5B: Pyöräilijä väistää myös oikealta tulevia autoja, paitsi jos molemmat ovat kääntymässä oikealle, jolloin auto väistää (tieliikennelaki 14§2).

 

 

  • 5C: Vastaan tuleva oikealle kääntyvä auto väistää pyöräilijää tieliikennelain 14§2 perusteella, ja oikealle kääntyvä pyöräilijä autoilijaa tieliikennelain 14§4 perusteella. Mikä molemmat ovat kääntymässä oikealle, väistää autoilija ensin risteävää ajorataa ylittävää pyöräilijää (14§2), jonka jälkeen pyöräilijän tulee vuorostaan pysähtyä tien kulmaan odottamaan (14§4 perusteella), että autoilija vuorostaan ajaa risteyksen läpi.

 

 

  • 5D: Takaa tuleva autoilija väistää kääntyessään vasemmalle pyöräilijää (14§2). Mikäli auto on ajamassa suoraan, väistää oikealle kääntyvä pyöräilijä sitä.

 

Lisäksi on vielä tapaukset, joissa toisella kadulla pyörätie on oikealla ja toisella vasemmalla. Ne ovat kuitenkin luullakseni kaikki variantteja jo yllä esitetyistä tapauksista, enkä siksi jaksa esittää niitä uudestaan.

Alkaako tuntua monimutkaiselta? Tässä ollaan vasta pääsemässä jännän äärelle…

6. Pyörätie kadun oikealla reunalla, risteävällä kadulla ei pyörätietä.

Läheskään kaikilla kaduilla ei ole pyöräteitä, ja tyypillisin pyörätien risteys onkin sellainen jossa pyörätie kulkee toisen kadun reunaa, mutta toisella kadulla ei ole pyörätietä lainkaan. Tämä ja kolme seuraavaa kappaletta käsittelevät näitä tavanomaisia tilanteita. Ajoradalla voisi olla myös pyöräkaistat, eikä se muuttaisi tilannetta. Siksi pyöräkaistatapauksia ei ole piirretty erikseen.

Tässä kappaleessa pyöräilijä tulee risteykseen pyörätietä kadun oikeassa reunassa, ja risteävällä kadulla ei ole pyörätietä, vaan kääntyessään pyöräilijä jättää risteyksen kadun oikeaa reunaa polkien tieliikennelain 9§1 perusteella.

    • 6A: Pyöräilijä väistää vasemmalta tulevaa autoilijaa, paitsi mikäli molemmat ovat kääntymässä vasemmalle. Tällöin tilanne on epäselvä.Vasemmalle kääntyvä pyöräilijä voi valita ajolinjansa pyörätieltä poistuttuaan joko ikään kuin saapuisi ajoradalta, tai jatkaen pyörätien jatketta kadun yli ja kääntyen sitten jyrkästi. Ei ole selvää, onko ajoradalla loivasti kaartaminen laillista: pyörätietä koskee käyttövelvoite (tieliikenneasetus, 422 pykälä), mutta missään ei mainita sen koskevan myös pyörätien jatketta. Voi kuitenkin olla, että oikeus tulkitsisi näin.

      Pyöräilijän väistövelvollisuus perustuu 14§4:ään, eli pyörätieltä poistuessaan hän väistää. Vasemmalle kääntyvä autoilija taas väistää jyrkkkälinjaisesti vasemalle kääntyvää pyöräilijä 14§2 perusteella, koska tämä ylittää risteävää ajorataa, ja laajalla kaarella kääntyvää pyöräilijää 14§1 perusteella, koska tämä tulee oikealta. Paitsi jos laajalla kaarella kääntyminen onkin laitonta.

 

  • 6B: Pyöräilijä väistää oikealta tulevia autoja, paitsi jos pyöräilijä on kääntymässä vasemmalle, autoilija on kääntymässä oikealle, pyöräilijä kääntyy jyrkkäkulmaisesti ja pyöräilijä ehtii ylittää ensimmäisen ajoradan ennen auton saapumista risteykseen. Tällöin tieliikennelain kannalta ilmeisesti pyöräilijä ja autoilija olisivat oikeastaan tulossa samaa katua, ja autoilijan tulee väistää pyöräilijää 14§2 perusteella. Kumpikaan tiellä liikkujista tosin tuskin mieltää asiaa näin.

 

Mikäli laajakaarinen käännös on laillinen, pyöräilijä väistää autoilijaa joko 14§1 tai 14§4 perusteella, tulkinnasta riippuen. Kokonaisuudessaan on ainakin minulle epäselvää, miten säännöt oikeastaan tässä tilanteessa menevät. Siksi ympäröin viidennen ruudun mustalla.

 

  • 6C: Vastaan tuleva, vasemmalle kääntyvä autoilija väistää pyöräilijää 14§2 perusteella. Myös vasemmalle kääntyvä pyöräilijä väistää vastaan tulevaa autoilijaa joko 14§2, 14§1 tai 14§4 perusteella, riippuen miten tilannetta tulkitaan (ks. pohdinnat kohdissa 6A ja 6B). Jos molemmat ovat kääntymässä vasemmalle, tilanne on hyvin sekava.

 

Mikäli laajakaarinen käännös heti pyörätien loputtua on sallittu, voivat ajoneuvot kohdata toisensa vasemmalta tieliikennelain 16§1 perusteella, eivätkä ajolinjat leikkaa. Jos pyöräilijä kuitenkin ajaa ensin risteävän ajoradan yli pyörätien jatketta, tulee autoilijan väistää 14§2 perusteella, ja sen jälkeen pyöräilijän pysähtyä odottamaan 14§4 perusteella (tai ehkä 13§1) risteyksen nurkkaan, että autoilija ylittää risteyksen. On kuitenkin mahdollista tulkita myös, että 14§4 velvoittaa pyöräilijän odottamaan jo ennen risteykseen saapumista, että autoilija on ylittänyt risteyksen, koska hän on poistumassa pyörätieltä eikä oikeastaan ole ylittämässä risteävää ajorataa, vaan kääntymässä sille, joten 14§2 ei päde.

 

  • 6D: Takaa tulevan oikealle kääntyvän autoilijan on väistettävä pyöräilijää tieliikennelain 14§2 perusteella, paitsi mikäli pyöräilijäkin on kääntymässä oikealle, jolloin tilanne on epämääräinen. Vasemmalle kääntyvä pyöräilijä väistää autoilijaa tieliikennelain 21§, 14§4 tai 13§ perusteella, tulkinnasta riippuen.

 

Tieliikennelain 14§2 sanoo: ”Risteyksessä kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä risteävää tietä ylittävää polkupyöräilijää, mopoilijaa ja jalankulkijaa. [..]” Oikealle kääntyvä, ajoradan reunaan siirtyvä pyöräilijä ei kuitenkaan ole varsinaisesti ylittämässä ajorataa, vaan kääntymässä sille, joten voi olla että tämä ei koskekaan häntä. Tällöin pyöräilijä olisikin väistämisvelvollinen tieliikennelain 14§4 perusteella: ”Polkupyöräilijän tai mopoilijan on kuitenkin, jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu, tullessaan pyörätieltä ajoradalle väistettävä muuta liikennettä”. Ilman oikeuden ennakkopäätöstä väistämisvelvollisuus voi siis olla kummalla vaan.

7. Pyörätie kadun vasemmalla reunalla, risteävällä kadulla ei pyörätietä.

Tässä kappaleessa pyöräilijä tulee risteykseen pyörätietä kadun vasemmassa reunassa, ja risteävällä käadulla ei ole pyörätietä, vaan kääntyessään pyöräilijä ryhmittyy ajoradan oikeaan reunaan tieliikennelain 9§1 perusteella. Selkeyden vuoksi olen jättänyt kadun oikean reunan pyörätien piirtämättä.

Tälläisessä tilanteessa pyöräilijän on myös mahdollista polkea ajoradalla, koska tieliikenneasetuksen 422§ sanoo:

Jos pyörätie on vain tien vasemmalla puolella ja ajoradan oikealla puolella olevan pientareen tai ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa, polkupyöräilijä saa lyhyellä matkalla käyttää piennarta tai ajoradan oikeaa reunaa.

Tällöin pyöräilijä toimii risteyksessä kappaleessa 1 kuvatulla tavalla, enkä käsittele sitä tässä.

    • 7A: Pyöräilijä väistää vasemmalta tulevaa autoa tieliikennelain 14§4 perusteella, paitsi jos auto on kääntymässä oikealle, jolloin tilanne on epäselvä. Autoilijan tulee kääntyessään väistää risteävää tietä ylittävää polkupyöräilijää (tieliikennelaki 14§2), mutta ei ole selvää, missä vaiheessa pyörätieltä tuleva pyöräilijä muuttuu risteävää teitä ylittäväksi: alkuunhan hän ajaa autoilijan ajamalle ajoradalle, eikä risteävälle. Ja silloin pyöräilijän olisikin väistettävä autoilijaa.

 

  • 7B: Pyöräilijä väistää myös oikealta tulevaa autoilijaa tieliikennelain 14§4 ja 14§1 perusteella, paitsi mikäli pyöräilijä on kääntymässä oikealle ja autoilija vasemmalle, jolloin autoilija väistää 14§2 perusteella

 

 

  • 7C: vastaan tuleva oikealle kääntyvä autoilija väistää suoraan ajavaa pyöräilijää. Vastaan tulevan suoraan ajavan autoilijan ja oikealle kääntyvän pyöräilijän kohtaamisessa tilanne on epäselvä. 14§4 mukaan pyöräilijän tulee väistää, koska hän tulee pyörätieltä. Mutta ylittäessään autoilijan kulkemaa katua pyöräilijä kulkee jo ajoradalla, ja hän tulee oikealta, jolloin autoilijan tulisi väistää 14§1 perusteella. Jälleen kerran tarvitaan ennakkotapaus osoittamaan mikä on oikeuskäytäntö, koska lakia lukemalla tilanne ei selviä.

 

Vastaan tulevan, oikealle kääntyvän autoilija ja vasemmalle kääntyvän pyöräilijän kohtaaminen on niin ikään epäselvä. Vastaavasti kuin 7A-kohdassa, tässä on kyse siitä, tulkitaanko kääntyvä pyöäräilijä risteävää ajorataa ylittäväksi pyöräilijäksi tieliikennelain 14§2 tarkoittamassa mielessä, vai ei: jos tulkkitaan, kääntyvä auto voistää em. momentin perusteella; jos ei, pyöräilijä väsitää 14§4 neljä perusteella, koska tulee pyörätieltä.

 

  • 7D: Samasta suunnasta tultaessa oikealle kääntyvän pyöräilijän tulee väistää autoja joko 14§4 (saapuu pyörätieltä) tai 14§1 (väistää oikealta tulevaa) perusteella ja vasemmalle kääntyvän autoilijan tulee väistää suoraan menevää tai vasemmalle kääntyvää pyöräilijää 14§2 perusteella.

 

Tässä havaitaan, miten kappaleessa 4 selitetty yksinkertainen sääntö ”kääntyvä autoilija väistää pyöräilijää poistuessaan risteyksestä, muutoin pyöräilijä väistää” ei enää riitä. Kun pyöräilijä muuttuu kesken risteystä ”autoksi”, s.o. siirtyy ajamaan ajoradalla, säännöt heittävät yhtäkkistä häränpyllyä. Selvimpänä esimerkkinä 7C toinen ruutu, jossa suoraan menevän autoilijan pitää mahdollisesti väistää kääntyvää pyöräilijää.

8. Pyöräilijä ajoradalla, risteävän kadun oikeassa reunassa pyörätie

Tässä kappaleessa pyöräilijä tulee risteykseen ajorataa pitkin, ja risteävän kadun oikeassa reunalla on pyörätie, tai molemmilla reunoilla on pyörätiet joista pyöräilijä kääntyessään aikoo oikeanpuoleiselle.

    • 8A: Vasemmalta tulevan auton tulee väistää pyöräilijää tieliikennelain 14§1 perusteella, paitsi mikäli pyöräilijä on kääntymässä vasemmalle ja autoilija oikealle, jolloin tilanne on epäselvä.Riippuen siitä, tulkitaanko pyörätien käyttövelvollisuuden (tieliikenneasetus pykälä 422) koskevan myös pyörätien jatketta, pyöräilijän voi olla luvallista ryhmittyä kaistan vasempaan reunaan ja kaartaa loivasti, tai hänen täytyy ajaa ensin risteyksen yli ja kääntyä vasta sitten pyörätien jatkeelle. Tämä jyrkkäkaarteinen ajolinja on joka tapauksessa laillinen, koska tieliikennelain 13§ sallii sen erityisesti.

      Mikäli pyöräilijä kääntyy vasemalle loivasti ajoradalta, vasemmalta tulevan autoilijan tulee väistää tieliikennelain 14§1 mukaan. Toisaalta jos hän ajaa ensin risteyksen yli ja kääntyy jyrkkälinjaisesti, vasemmalle kääntyvän auton on väistettävä 14§2 perusteella, koska pyöräilijä ylittää risteävää ajorataa. Tieliikennelain 13§ kuitenkin sanoo:

      Polkupyöräilijä tai mopoilija, joka aikoo kääntyä vasemmalle, saa 11 ja 12 §:n säännösten estämättä jatkaa oikealla ajaen risteävän ajoradan yli. Hän saa tällöin kuitenkin kääntyä vasemmalle vasta, kun sen voi tehdä aiheuttamatta estettä muulle liikenteelle [..]

      Riippuen siitä, kumpi pykälä, 14§2 vai 13§ tulkitaan merkittävämmäksi, väistövelvollisuus voi tiukkakaarteisella ajolinjalla olla joko pyöräilijällä tai autoilijalla. Ja loivakaarteinen ajolinja saattaa olla kielletty.

 

  • 8B: pyöräilijä väistää oikealta tulevaa autoa tieliikennelain 14§1 perusteella, paitsi mikäli pyöräilijä on kääntmässä vasemalle, autoilija oikealle, pyöräilijä noudattaa tiukkakaarteista ajolinjaa ja ennättää ylittää risteävän kadun ennen kuin autoilija on kohdalla. Tälläin näet pyöräilijä on väistövelvollinen ensimmäisellä kadulla 14§1 perusteella, mutta ei enää toisella, koska kääntyvän auton tulee väistää risteävää katua ylittävää pyöräilijää 14§2 perusteella, joskin 8A kohdassa esitetty pohdinta tieliikennelain 13 pykälän relevanssista pätee myös tähän.

 

 

  • 8C: vastaan tuleva, vasemmalle kääntyvä autoilija väistää pyöräilijää tieliikennelain 14§2 perusteella, ja vasemmalle kääntyvä pyöräilijä suoraan ajavaa autoilijaa 14§2, 14§4 tai 13§ perusteella, ajolinjasta ja laintulkinnasta riippuen. Mikäli molemmat ovat kääntymässä vasemmalle, on tilanne epäselvä.

 

Jos loivakaarinen käännös on sallittu (ks. pohdinta kohdassa 8A), pyöräilijä ja autoilija voivat kohdata toisensa vasemmalta tieliikennelain 16§1 perusteella, eivätkä ajolinjat leikkaa. Jos se ei kuitenkaan ole sallittua, tai jos pyöräilijä päättää ajaa jyrkkäkaarteista ajolinjaa (jonka 13§ sallii aina), pyöräilijän on väistettävä autoilijaa joko 13§ tai 14§4 perusteella.

9 Pyöräilijä ajoradalla, risteävän kadun vasemmassa reunassa pyörätie

Tässä kappaleessa pyöräilijä tulee risteykseen ajorataa pitkin, ja risteävän kadun vasemmassa reunalla on pyörätie, tai molemmilla reunoilla on pyörätiet joista pyöräilijä kääntyessään aikoo vasemmanpuoleiselle. Selkeyden vuoksi olen jättänyt kadun oikean reunan pyörätien piirtämättä.

Tälläisessä tilanteessa pyöräilijän on myös mahdollista jatkaa risteävää katua ajoradalla, koska tieliikenneasetuksen 422§ sallii sen mikäli se on ”kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa” ja lyhytaikaista. Tällöin pyöräilijä toimii risteyksessä kappaleessa 1 kuvatulla tavalla, enkä käsittele sitä tässä.

    • 9A: Vasemmalta tuleva autoilija väistää pyöräilijää aina. Yleensä tieliikennelain 14§1 perusteella, paitsi pyöräilijän kääntyessä vasemmalle ja autoilijan oikealle 14§2 perusteella.Pyöräilijän ajolinja vasemmalle kääntyessä on epäselvä vastaavalla tavalla kuin kohdassa 8A käsitelty: saako hän ryhmittyä lähelle keskiviivaa vasemmalle kääntymisen merkiksi, vai tuleeko hänen jatkaa suoraan ja kääntyä jyrkästi pyörätien jatkeen kohdalla. Erityisen ongelmallista tässä on, että kumpi tahansa ajolinja saattaa olla laiton, tulkinnasta riippuen. Tässä tapauksessa kysymys ei kuitenkaan vaikuta väistämisvelvollisuuksiin.

      Sivumennen sanoen eteen kääntyvä pyöräilijä jota hänen tulee väistää voi tulla autoilijalle todella yllättäen, koska ”normaali” vasemmalle kääntyjä ei leikkaisi hänen ajolinjaansa.

 

  • 9B: Pyöräilijä väistää oikealta tulevaa autoilijaa tieliikennelain 14§1 perusteella, paitsi mikäli molemmat kääntyvät vasemmalle, jolloin tilanne on epäselvä.

 

Loivakaarteisesti kääntyvä pyöräilijä on väistämisvelvollinen ajoradalla ajavana tieliikennelain 14§1 perusteella, koska tulee vasemmalta, mutta jyrkkälinjaisesti ajava lieneekin käännyttyään ”risteävää ajorataa ylittävä pyöräilijä, jota kääntyvän autoilijan tulee 14§2 perusteella väistää. Toisinkin voinee tosin tulkita.

 

  • 9C: Vastaan tuleva, vasemmalle kääntyvä autoilija väistää pyöräilijää, ja vasemmalle kääntyvä pyöräilijä autoilijaa. Molempien kääntyessä ajolinjat eivät kohtaa, koska pyöräilijä tähtää ajoradan vasemmalla puolella olevalle pyörätielle.

 

 

  • 9D: Vasemmalle kääntyvän pyöräilijän ajolinjat ovat epäselviä kohdassa 9A kuvatulla tavalla. Loivalinjaisesti ajaessa ajolinjat eivät risteä, koska ajetaan jo valmiiksi samaa kaistaa, mutta jos pyöräilijä ajaa jyrkkälinjaisesti (mikä saattaa olla pakollista), saattaa hän olla väistämisvelvollinen heti pyörätien jatkeen kohdalle osuttuaan. Tieliikennelain 14§4 mukaan pyöräilijä on väistämisvelvollinen tullessaan pyörätieltä ajoradalle, mitä ei tässä tapauksessa tapahdu, mutta koska pyöräilijä ajaa pyörätien jatketta, saatetaan hänen tulkita olevan vastaavassa asemassa kuin pyörätieltä tullut.

 

Mikäli jyrkkälinjaisesti ajava pyöräilijä on väistämisvelvollinen 9D kolmannessa ruudussa, seurauksena autoilija on väistämisvelvollinen 9B neljännessä ruudussa, koska kyse on kummassakin tapauksessa siitä, tulkitaanko pyöräilijä käännyttyään ”pyörätieltä tulevaksi”.

10 Pyöräteiden alut ja loput

En edes yritä käsitellä tässä kaikki mahdollisia tapoja joilla pyörätie voi alkaa tai loppua, ja niihin liittyviä väistämisvelvotteita. Yksikään tieliikennelain pykälä ei puhu siitä, miten loppuvalta pyörätieltä siirrytään ajoradalle tai toisin päin, joskin mm. 14§, 16§ ja 21§ tulee tulkita ”soveltuvin osin”, kuten tieliikenneasetuksen pykälä 422 sanoo. Varmasti voi kuitenkin keksiä suuren joukon tilanteita, joissa säännöt ovat epäselviä. Tässä muutama kuva maistiaisiksi

Miten tulee kääntyä loppuvalta vasemman reunan pyörätieltä oikealle toiselle vasemman reunan pyörätielle, kun pyörätien jatkeet puuttuvat? Entä miten vaihdetaan kadun tosien reunan pyörätielle ilman risteävää pyörätien jatketta, jos siellä on pyörätien jatke, jolle ei ole mahdollista päästä? Entäpä kääntyminen ajoradalta vasemmalle pyörätielle joka kulkee kadun vasenta laitaa? U-käännökselläkö? Ja ketä näissä tilanteissa tulee väistää?

Nämä tilanteet ovat toki tieinfran virheitä, mutta eivät mahdottomia, eivätkä millään tapaa laittomia. Esimerkiksi tuota keskimmäistä kuvaa muistuttava tilanne löytyy muistaakseni Stenbeckinkadulta.

11. Ajoradasta irrallinen pyörätie

On myös olemassa pyöräteitä, jotka kulkevat irrallaan varsinaisista kaduista, ja voivat kohdata risteävän kadun. Helsingissä tälläisiä risteyksiä on ainakin kaksi Maunulan eteläpuolella ja muutama Munkkivuoressa, tosin niissä kaikissa taitaa olla kolmiot pyöräilijöille (ainakin Maunulassa on).

Näissä tapauksissa pyörätietä tuleva pyöräilijä väistää aina risteävää katua kulkevaa autoilijaa, aivan riippumatta siitä, mistä suunnasta kukakin tulee.

Tämä sangen harvinainen risteystyyppi on valitettavasti se prototyyppi, jonka varassa lainsäädäntö on suunniteltu ja liikennevalistusta annetaan. Kuten Ylen haastatteleman ylikomissaarion tapaus selvästi osoittaa. Tämä alle 1% tilanteita varten suunnittelu sitten kostautuu käytännössä.

Oikeampi prototyyppi on ajatella, että pyöräilijä kulkee aina katua pitkin, joko ajoradalla, pyöräkaistalla tai pyörätiellä. Kaduista erilliset pyörätiet ovat sitten harvinainen poikkeus, joka voidaan vaikka aina hoitaa tarvittavin liikennemerkein.

Yhteenveto

Ajoradalla ajon ja pyöräkaistojen kaikki säännöt sai kuvattua 13 ja 16 kuvalla. Yhteensä 29 kuvaa molemmille, joista 13 oli täysin toistoa. Itse asiassa seitsemän kuvaa olisi riittänyt, koska sillä minne liikkujat ovat matkalla ei ole mitään väliä kuin vastaan tai samasta suunnasta tultaessa. Kun toisella kadulla on pyöräkaistat ja toisella ei, säännöt menevät sen mukaan kumpaa pitkin pyöräilijä tulee (ja ne ovat muutenkin samat any way)

15 kuvassa autoilija on väistämisvelvollinen ja 13 kuvassa pyöräilijä (hups, kaksi kuvaa puuttuu). Yhdessä kuvista molemmat ovat väistämisvelvollisia, ja joutuvat ratkaisemaan järjestyksensä jo ennen risteystä kaistaa vaihtamalla

Pyörätietä ajavan pyöräilijän ja autoilijan kohtaamisista tuli 34 kuvaa, kun lähes toinen mokoma toistoa jätettiin pois. Lisäksi tarvittiin 60 kuvaa kuvaamaan tilanteet joissa toisella kaduista on pyörätie ja toisella ei. Yhteensä siis 94 kuvaa. Säännöissä ei ole mitään helppoa johdonmuakisuutta: auton tulosuunnasta saattoi päätellä väistämisvelvollisuuden luotettavasti vain yhdessä tapauksessa kahdestakymmenestäkolmesta: kun pyöräilijä kulkee ajorataa, risteävällä tiellä on pyörätie vain vasemmalla ja auto on tulossa vasemmalta.

25 kuvassa autoilijan tuli väistää pyöräilijää, 52 tapauksessa pyöräilijän tuli väistää autoiliaa, 5 kuvassa ajolinjat leikkasivat kahdesti siten, että eri kohtaamisilla väistämisvelvollisuus oli eri liikkujalla ja 12 kuvassa väistämisvelvollisuus oli juridisesti epäselvä ja riippuvainen oikeuskäytännöstä, jota ei luultavasti ole olemassa kaikkiin näihin tapauksiin.

Ja monimutkaisimmat erikoistapaukset jäivät tosiaan käsittelemättä.

Kokonaisuudessaan ne säännöt, joita uskaltaa suositella noudatettavaksi ovat

  1. Älä oleta, että kukaan osaa väistämissäännöt. Autoilijat eivät osaa niitä sen paremmin kuin pyöräilijätkään.
  2. Väistä oletusarvoisesti kaikkia: älä luota siihen, että joku on väistämisvelvollinen.
  3. Jos joku väistää ja osoittaa selvästi väistävänsä, mene ensin vaikka olisitkin väistämisvelvollinen.

Joku tänne asti jaksanut sattoi huomatakin, että en käyttänyt sanaa etuajo-oikeus kertaakaan tässä tekstissä (ennen kuin nyt). Laki ei nimittäin tunne sellaista käsitettä. On vain väistämisvelvollisuuksia, ei koskaan oikeutta ajaa. Aina on voimassa tieliikenenlain 3§1 määräämä varovaisuusvelvollisuus, jonka takia tulee aina väistää muuta liikennettä, jos väistämättömyys aiheuttaisi vaaran.

Johtopäätöksiä

Vuoden 1997 muutos pyöröilijöiden väistämissääntöihin (yllä useasti mainittu 14§4) ei suinkaan selkeyttänyt tilannetta, vaikka niin kovasti väitettiin. Virheellinen kuvitelma perustui nähdäkseni lähinnä virheelliseen pyöräristeyksen prototyyppiin. Ks kappaleen 11 pohdinta.

Lainmuutos ei kuitenkaan ole se fundamentaali syy, josta kaikki tämä sekavuus johtuu. Pyörätiet ovat. Ei ole mahdollista säätää lakeja, jotka tekisivät luvuissa 3-10 kuvatuista liikenneinfrastruktuureista selkeitä ja loogisia. Vertailemalla lukuja 1 ja 2 myöhempiin, ongelma on täysin ilmeinen.

Suomalainen liikennefilosofia, jossa pyöräilijät on ajateltu jonkinlaisiksi nopeiksi jalankulkijoiksi (”kevyt liikenne”) on yksinkertaisesti virheellinen ja johtaa toimimattomaan liikenneinfrastruktuuriin. Polkupyörä on ajoneuvo ja sen ensisijainen paikka on ajoradalla. On myös tutkimuksia, että pyörätiet ovat risteysten sekavuuden takia selvästi ajoradalla ajoa ja pyöräkaistoja vaarallisempia: autoilijat eivät muista katsoa yllättävästä suunnasta eteen tupsahtavia pyöräilijöitä, aivan riippumatta siitä, kenellä on väistämisvelvollisuus.

Kaduilla, joilla on paljon autoliikennettä tai suuret nopeudet, erilliset korotetut pyörätiet ovat perusteltuja. Tällöin niiden tulee kuitenkin risteysten ajaksi laskeutua pyöräkaistoiksi, jotta väistämissäännöt risteyksessä ovat selkeitä. Uudemmat suunnitellut pyörätiet ovat järjestään tälläisiä, esimerkiksi Mechelininkadulla.

Moottoriteillä, ja kantakaupungin ulkopuolisilla nopeilla pääkaduilla (esim. Itäväylä) myös tälläinen risteyksiin laskeutuva pyörätie on ongelmallinen. Tällöin tarvitaan kokonaan erillinen pyörätie, ja moottoritie on syytä rakentaa eri tasoon erilleen muusta liikenteestä. Nämä ovat kuitenkin myös hyvin poikkeuksellisia tilanteita.

Ps. jos joku osaa selittää lakiin tai oikeuskäytäntöön perustuen, miten mustalla rajaamiani tilanteita tulisi tulkita, olen kiinnostunut kuulemaan. Mutta laitathan yksityiskohtaiset viitetiedot mukaan kommenttiin, että voin tutustua asiaan itsekin.

(Edit: Lisätty 7C:hen kolmas ruutu, joka puuttuui ja siihen liittyvä selitys)

131 thoughts on “Kuvitettu pikaopas risteyspyöräilyyn”

  1. Eikö etuajo-oikeus ole kuitenkin ihan tieliikennelain mukainen käsite? Ainakin etuajo-oikeutetulla tiellä on oma liikennemerkkinsä. Ja sitten toki erikoistapaukset, esim. kapeat kohdat, jossa merkillä annetaan yhdelle suunnalle etuajo-oikeus (ja samalla velvoitetaan toki muita väistämään).

  2. Ainoa viite itse laissa etuajo-oikeuteen on

    28§ Erityiset pysäköintikiellot

    ”Pysäköinti on kielletty:
    5) taajaman ulkopuolella ajoradalla, jos tie liikennemerkein on osoitettu etuajo-oikeutetuksi;”

    Asetuksen puolella tuota etuajo-oikeutettua tietä toki käytetään käistteenä. Mutta liikkuja etuajo-oikeudesta ei puhuta missään, ainoastaan tien.

    Toki käytännössä eetuajo-oikeus on ihan looginen komplementti väistämisvelvollisuudesta, mutta se on ajatustapana huonompi, johtaen agressiivisempaan suhtautumistapaan ja ”oikeuksistaan kiinni pitämiseen”. Siksi itse ainakin pyrin sitä välttämään. Lainsäätäjällä on ehkä ollut joku vastaava ajatus.

  3. Sellaista juttua pohdin viime viikolla, että milloin ajoradan vieressä oleva pyörätie muuttuu ”Ajoradasta irralliseksi pyörätieksi”? Oliko tähän joku metriluku. Hämärä mielikuva ja jostain päähäni jäänyt luku olisi 12 m. Muistelenko jopa jotain 1997 koteihin jaettua esitettä uusista säännöistä?

    t. Maza

  4. Etuajo-oikeudesta minulla onkin sellainen ymmärrys, että se nimenomaan on olemassa niin näillä etuajo-oikeutetuille teillä eli jossakin 80 ja sitä nopeammilla rajoitusalueilla. Muutoinhan riittävän varovaisuuden noudattaminen edellyttäisi autoilijan oikeasti varautuvan jokaisen pikkuristeyksen kohdalla näiden, että sieltä tulee joku eteen ja saman tien nopeusrajoitus pitäisi pudottaa jonnekin viidenkympin paikkeille.

  5. Hei,
    todella erinomainen ja yksityiskohtainen katsaus, grafiikoineen selkeä, kiitos vaivannäöstä.
    Jäin miettimään sitä, että miten sitten niissä tapauksissa, joissa pyörätie on yhdistetty jalkakäytävään, mikä on esim. Tampereella kaikkein yleisin ratkaisu. Pyöräilijät ovat siis jalankulkijoiden kanssa samoilla jalkakäytävillä ja suojateihin ei ole merkitty erikseen pyörätien osaa, vaan nekin yhteiset.
    Mikael Marttila

    1. Pyöräilijää koskevat aina liikennesäännöt eikä suojatie tuo mitään muutosta asiaan, pyöräilijä nauttii suojatien suojaa vain jos taluttaa eli ylittää tien jalankulkijana.
      Eli jalankulkija saa kävellä suojatiellä auton alle ja se on auton syy mutta jos pyöräilijä jää suojatiellä auton alle niin se on pyöräilijän syy (mikäli pyöräilijällä oli väistämisvelvollisuus!).

  6. Anonyymi, se 12 metriä taitaa tulla tästä KKO:n ratkaisusta: http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1985/19850034t?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=py%C3%B6r%C3%A4tie.

    KKO sanoo: Maantien sekä yhdistetyn jalkakäytävän ja pyörätien välissä on noin 12 metrin levyinen viheraluekaista. Tästä jalkakäytävän ja pyörätien sijainnista lähellä maantietä ja sen rinnalla ja myös siitä, että väistämisvelvollisuutta risteyksessä osoittava liikennemerkki 231 on sijoitettu Kaitilankadulle jo ennen jalkakäytävää ja pyörätietä, voidaan päätellä, että jalkakäytävä ja pyörätie kuuluvat maantiehen eivätkä muodosta erillistä kevyen liikenteen väylää.

    Eli 12 metrin etäysyyden lisäksi merkittävä tekijä oli risteävälle tielle pyörätien ”ulkopuolelle” sijoitettu kolmio, joka kertoi risteyksen alkavan jo siinä kohdin.

    Hauskan vanhahtavalta muuten kuulostavat nuo kihlakunnan oikeuden ja hovioikeuden päätökset, vaikka kyse on vain 25 vuotta vanhasta tekstistä. tai no, onhan se jo aika pitkä aika…

    Soininvaara on napannut jostain rajat 5cm ja 20m, joiden välisellä etäisyydellä jossain kohti säännöt muuttuvat. Mutta siinä saattaa olla pientä liioittelua jo mukana.

  7. Asiaa hiukan sivuten. Entäs kun pyöräilija pyöräilee tapausten 4a ja 4b mukaisesti yhdistetyllä kävely- ja pyörätiellä ja hyppää pyörän selästä pois 3m ennen risteystä muuttuen jalankulkijaksi ja auton pitää väistää pyöräilijää 🙂

  8. Hieno artikkeli ja suuri plussa kuvituksesta. Ainoa mitä jäin toivomaan on, että kuvituksissa etuajo-oikeutettu olisi väritetty punaisella ja väistövelvollinen punaisella. Nyt kuvat eivät toimi yksin ilman tekstiä.

  9. Eikö 7A:n viimeinen kohta ole kuitenkin aika selvä tapaus: pyöräilijä väistää, koska pyöräilijä ei voi koskaan tulla risteävälle ajoradalle ennen kuin on väistänyt autoilijaa. Muutos auton kanssa samaa ajorataa kulkevaksi ei siis missään tapauksessa voi tapahtua ennen väistämisvelvollisuuden syntymistä, koska pyöräilijän pitää väistää vielä selvästi pyörätiellä ollessaan.

    Vastakkaisesta tulkinnasta seuraisi myös kestämättömiä analogioita. Esimerkiksi se, että kun auto on kääntymässä vasemmalle, sen ei tarvitsisikaan väistää oikealta tulevaa autoa, koska muuttuisi sen kanssa samaan suuntaan kulkevaksi autoksi keskellä risteystä. Ei, vaan tässäkin tapauksessa auton väistämisvelvollisuus syntyy samalla tavoin aina ennen kuin siitä tulee risteävää ajorataa kulkeva.

    Mutta hyvä artikkeli ja kuvaa tilanteen monimutkaisuutta erinomaisesti.

  10. Oh man, mitä sotkua. Minä olen sitä mieltä, että ne jotka ovat läpäisseet kokeen liikennesäännöistä, ovat velvollisia tuntemaan säännöt kokonaisuudessaan. Muilta ei voi odottaa samaa.

    Pyöräilijöiden pitäisi kuitenkin ymmärtää myös se, että jalankulkijaan verraten he ovat ajoneuvon kuljettajia. Kuljen usein vanhaa maantien pätkää jossa sujahtelee ohi pyöräilijöitä niin yllättäen ja läheltä, että jalankulkijana tai lenkkeilijänä saan pelätä oman turvallisuuteni puolesta. Se, että on taitava pyöräilijä, ei tarkoita sitä, että jalankulkija tietäisi kuka on selän takaa tulossa tai pystyisi estämään esimerkiksi kompuroinnin aikaansaaman horjahtamisen, tunteikkaan kädenheilautuksen tarinan edetessä tai vaikka taaksevilkaisun aikaansaaman suunnanmuutoksen.

    Itse muistan kouluajoiltani opetuksen liikennevaloista (vaikkakin keltainen jätettiin pois turhana), suojatien käyttöoikeuden viiden sivullevilkaisun jälkeen, oikean pulkkamäen suunnan valinnan, pyörätien ja kävelytien eron sekä mitä sivun reunaa pitää kävellä jos ei ole kävelytietä. Olisi kenties hyvä idea sisällyttää jokaiseen tai jokatoiseen kouluvuoteen pieni kasvavassa määrin monipuolinen opetuspaketti liikenteestä ja sen säännöistä. Toistohan se on paras tapa oppia.

  11. Onko tuo ”Munkkivuoren” erillinen pyörätie kenties ”Munkkiniemen puistotie”? Street Viewillä voi käydä samantien katsomassa liikennemerkit, niin ei tarvitse arvailla.

  12. Ei jumalauta. Tässä on kyllä väännetty tikusta asiaa(Väistetään oikealta tulevaa tasa-arvoisessa risteyksessä. Piste)

    Perussäännöt ovat selkeitä, mutta täytyy sanoa että liikenteessä liikku paljon idiootteja, jotka eivät hallitse edes perusasioita. Esim. ei jäädä risteyslueelle punaisissa valoissa ja pysytään omalla kaistalla.

    Ja paljon muutakin olisi.

    Jatkakaa 🙂

  13. On tässä nyt tosiaan tehty vähän tikusta asiaa, mutta onhan erilaisia risteysvariantteja toki paljon. Ongelma ei koske pelkästään pyöräilijöitä, mutta pyöräilijöiden tapaukset ovat pyöräteiden erityissäännösten takia monimutkaisimpia ja toisaalta pyöräilijät ovat kaikista ajoneuvoista heikoimpia sääntöjen noudattajia (tämän sanon itsekin pyöräilijänä).

    Pieni kommentti kuutoskohtaan (6A toinen ja kolmas kuva):

    ”Tässä kappaleessa pyöräilijä tulee risteykseen pyörätietä kadun oikeassa reunassa, ja risteävällä kadulla ei ole pyörätietä, vaan kääntyessään pyöräilijä ryhmittyy ajoradan oikeaan reunaan tieliikennelain 9§1 perusteella.”

    Tätä ei kutsuta ryhmittymiseksi (joka on ennen risteystä tapahtuva asia), vaan risteyksen jättämiseksi.

    Mielenkiintoinen kysymys on se, pitäisikö pyöräilijän kohdan 6A kolmannessa kuvassa (tai vaikkapa 1A toisessa ja viidennessä kuvassa) jättää risteys keskiviivan viertä ja sen jälkeen siirtyä (suuntamerkkiä näyttäen) ajoradan oikeaan reunaan – tällä tavallahan autojen kuuluu tehdä. Kuvissa risteys jätetään muista ajoneuvoista poiketen siirtymällä suoraan oikeaan reunaan.

  14. Mikäli en aivan väärin muista niin ennakkotapauksia on siitäkin, ettei vilkuista voi kiistatta päätellä vastapuolen kääntymisaietta. Toisin sanoen kohdissa joissa oma käytös riippuu toisen kääntymisestä, tai kääntymättä jättämisestä ei päätöstä voi tehdä vilkkuun tai sen puutteeseen perustuen.

    Lisäksi uskon, että erillisiä pyöräteitä on enemmän maaseudulla kuin kaupungissa, valtavirtaa tuo ei toki muodosta missään kohdassa.

  15. Vielä kommentti kohtaan:
    ”Kaduista erilliset pyörätiet ovat sitten harvinainen poikkeus, joka voidaan vaikka aina hoitaa tarvittavin liikennemerkein.”

    Tuo vuoden 1997 lainmuutos taisi kummuta ainakin osittain juuri havainnosta, että näitä poikkeuksia *ei* voida hoitaa liikennemerkein, koska ei voitu luottaa siihen, että tienpitäjä kykenisi merkitsemään kaikki risteykset turvallisesti ja konsistentisti. Siihen ei kertakaikkiaan ollut resursseja.

    Maaseudulla noita ei minun mielestäni ole juuri ollenkaan, vaan kyse on pikemminkin esikaupunkialueiden ilmiöstä.

    Tyyppiesimerkki on Helsinki-Espoo-Vantaan puisto- ja asuinalueilla kulkeva tientapainen, josta ei oikein tiedä, onko se pyörätie/kevyen liikenteen väylä, vaiko jokin muu tie jolla ajoneuvoliikennettä on tavalla tai toisella rajoitettu (esim. merkillä 312 ja kyltillä ”Kiinteistölle ajo sallittu”).

    Näiden sorapolkujen jokaista risteystä kun ei tosiaankaan merkitä asianmukaisin liikennemerkein. Ennen vuotta 1997 oli varsin tavallinen tilanne, että polkupyörä tuli ajoradalle tietä, jota ajorataa kulkeva auto ei mitenkään voi edes havaita tieksi. Näissä oli joskus kolmioita, mutta enimmäkseen ei; joskus niissä oli ollut kolmio, mutta ilkivallantekijä oli källinyt merkin tai kaatanut ojaan tai vääntänyt solmuun.

    Näissä tasa-arvoisissa risteyksissä oli ilmeinen kuolemanvaarallisen ansan riski, mikäli pyöräilijä kuvitteli tulevansa tasa-arvoiseen risteykseen oikealta. Omaa asuinpaikkaani lähin tällainen ansanpaikka oli Jorvin sairaalan vieressä, jossa mitätön sorapolku tuli sairaalalta maantie 110:lle ja tämä oli sitten ilman kolmiota tasa-arvoinen risteys. Tietä 110 ajavilla oli täysi syy olettaa, että sivuteitä kulkevat ovat väistämisvelvollisia, koska suurimmillakin risteävillä sivuteillä oli kärkikolmiot ja tie itse tietysti varustettu liikennemerkillä 211.

  16. @PJT: Lainsäätäjän tarkoitushan on ollut ilmeisen hyvä tuota pöpeliköstä tulevan pyörätien väistämissääntöä laatiessa, seuraukset vain ovat sotkuiset.

    Otsolle kiitos työtä vaatineesta sääntökertauksesta, pitää ottaa paremmalla ajalla haltuun.

  17. ”Tämä sangen harvinainen risteystyyppi on valitettavasti se prototyyppi, jonka varassa lainsäädäntö on suunniteltu ja liikennevalistusta annetaan.”

    Touché!

    Muistan tuollaisen risteyksen vain Espoon Otaniemestä; siihenkin on vielä laitettu varmemmaksi vakuudeksi pyöräilijöille kolmiot. Silti arviolta jopa joka viides auto antaa tietä (ja toisesta suunnasta tuleva taas ei :-).

  18. Henry:
    Asiaa hiukan sivuten. Entäs kun pyöräilija pyöräilee tapausten 4a ja 4b mukaisesti yhdistetyllä kävely- ja pyörätiellä ja hyppää pyörän selästä pois 3m ennen risteystä muuttuen jalankulkijaksi ja auton pitää väistää pyöräilijää 🙂

    Silloin pyöräilijä muuttuu kävelijäksi, jota autoilijoiden tulee suojateillä väistää. Auton ei toki tällöinkän pidä väistää pyöräilijä, koska sellaistahan ei risteyksessä ole liikkeellä, ainoastaan pyörää taluttava kävelijä 🙂

    Siinä on muuten syytä samalla muistaa siirtyä jalkakäytävän puolelle.

    Voi myös olla, että jos hyppää satulasta vasta pyörätien jatkeella, oikeus saattaisi tulkitam, että tuli suojatielle pyöräilijänä, ja siis väistövelvollisena. Mutta 3m turvamarginaalin luulisi olevan tarpeeksi.

    Anonyymi:
    Ainoa mitä jäin toivomaan on, että kuvituksissa etuajo-oikeutettu olisi väritetty punaisella ja väistövelvollinen punaisella. Nyt kuvat eivät toimi yksin ilman tekstiä.

    Miten päin siis itse asiassa tarkoitit värit? Nyt vihreissä pyöräilijä saa mennä, ja punaisissa ei, ikäänkuin liikennevalotyyliin. Mietin toisin päin värjäämistäkin, mutta se tuntui sekavammalta.

    Toinen anonyymi:
    Eikö 7A:n viimeinen kohta ole kuitenkin aika selvä tapaus: pyöräilijä väistää, koska pyöräilijä ei voi koskaan tulla risteävälle ajoradalle ennen kuin on väistänyt autoilijaa. Muutos auton kanssa samaa ajorataa kulkevaksi ei siis missään tapauksessa voi tapahtua ennen väistämisvelvollisuuden syntymistä, koska pyöräilijän pitää väistää vielä selvästi pyörätiellä ollessaan.

    Jos pyöräilijä ajaa ensin tuolle poikkikadulle (kuten sen piirsin), vaikuttaa tilanne tosiaan melko selvältä. Mutta jos risteys on muodoltaan sellainen, että pyöräilijä voi kääntyä ylittämään kulkemaansa katua suoraan pyörätieltä menemättä oikeastaan auton eteen risteävälle kadulle, hän on silloin selvästikin 14§2 tarkoittama ”risteävää tietä ylittävä polkupyöräilijä” autoilijan näkökulmasta. Mutta esittämäsi argumentaatio saattaisi slti päteä oikeudessa. En kuitenkaan pidä tätä varmana, ja siksi merkitsin mustan kehyksen.

    Tuota selitystäni on varmasti mahdoton tulkita katsomatta kuvaa samalla, mutta toivottavasti se aukeaa kuvan kanssa (7A, yhdeksäs ruutu jossa on mustat kehykset)

    Marala:
    Pyöräilijöiden pitäisi kuitenkin ymmärtää myös se, että jalankulkijaan verraten he ovat ajoneuvon kuljettajia.

    Tämä on erittäin oleellinen pointti, ja se suurin syy, miksi ”kevyen liikenteen” filosofiasta pitää luopua. Pyöräilijöille aiheutettu harmi hankalilla pyörätievirityksillä on pientä verrattuna jalankulkijoille aiheutettuun vaaraan.

    Pyörä on ajoneuvo ja kuuluu ensisijaisesti ajoradalle, eikä koskaan jalkakäytävälle (paitsi ehkä pienet lapset)

    Kolmas anonyymi:
    Onko tuo ”Munkkivuoren” erillinen pyörätie kenties ”Munkkiniemen puistotie”?

    Ei, vaan Munkkivuoren sisältä tuleva kevyen liikenteen väylä joka ylittää Munkkivuorta ympäröivän Ulvilantien luoteisreunalla. Munkkiniemen puistotien keskellä kulkeva pyörätie on selvästi osa katua, ja sitä koskevat siten yllä kappaleissa 3-9 kuvatut säännöt.

  19. pjt:
    Tätä ei kutsuta ryhmittymiseksi (joka on ennen risteystä tapahtuva asia), vaan risteyksen jättämiseksi.

    Kiitos. Korjasin.

    pjt:
    Mielenkiintoinen kysymys on se, pitäisikö pyöräilijän kohdan 6A kolmannessa kuvassa (tai vaikkapa 1A toisessa ja viidennessä kuvassa) jättää risteys keskiviivan viertä ja sen jälkeen siirtyä (suuntamerkkiä näyttäen) ajoradan oikeaan reunaan.

    Nuo ajolinjat eivät ole monissa kuvissa ihan oikein, vaan vähän tyyliteltyjä. Tieliikennelain 12§2 sanoo ”Vasemmalle käännyttäessä on ohjattava siten, että ajoneuvo jättää risteyksen välittömästi risteävän ajoradan keskiviivan oikealla puolella tai yksisuuntaisen ajoradan vasemmalla reunalla”. 13§ poikkeussäännös risteyksen jättämisen suhteen koskee vain tilanteita, joissa ajetaan ensin risteyksen yli ja käännytään jyrkkäkarteisesti.

    Eli autojen mukana ryhmittyessä kuuluisi ensin ryhmittyä soveltuvan kaistan vasempaan reunaan, ja sen jälkeen siirtyä tien oikeaan reunaan. Tässä ei tietysti ole kauheasti järkeä, vaan kannattanee ennemmin ryhmittyä ensin keskelle kaistaa (ettei kukaan aja autolla oikealle puolelle) ja siitä liukua sitten reunaan.

    Myös tuo ”metsäpyöräteiden” väistämispakko on varmaan ihan perusteltu, mutta tapa jolla se tuotiin lainsäädäntöön oli hölmö. Olisi pitänyt säätää, että metsäpyörätietä kulkeva pyöräilijä väistää aina ja kadun vasenta reunaa kulkeva väistää aina, niin säädös olisi parempi kuin nykyinen.

    Suurin haitta ei lakimuutoksessa ei kuitenkaan ole sen tuomat väistämisvelvollisuudet, vaan siitä seurannut täysin päätön linja liikennevalistuksessa, kun kuvitellaan, että pyörätieristeykset olisivat yleensä tuollaisia metsäristeyksiä.

    Vesa:
    Muistan tuollaisen risteyksen vain Espoon Otaniemestä; siihenkin on vielä laitettu varmemmaksi vakuudeksi pyöräilijöille kolmiot. Silti arviolta jopa joka viides auto antaa tietä

    Hyvä havaintoesimerkki siitä, miten väistämissäännöt eivät ole oikein kenellekään kauhean selviä. Pyöräilijän hidastusta väistämään on myös ilmeisesti vaikeampi huomata kuin auton: usein autoilijat eivät tunnu uskovan että pyöräilijä on pysähtymässä, ennen kuin on aivan paikoillaan, mitä pyöräilijä taas ei mielellään tee.

  20. Mun työmatkan varrella Jyväskylässä on myös tasan yksi paikka jossa pyörätie risteää autotien kanssa, ja siihen on myös varastettu liikennepuistosta pyöräilijöille pikkukolmio (toiselle puolelle?). Silti on paljon yleisempää, että siinä kohden auto antaa tietä, kuin että tajuaisi vaikkapa väistää risteävää pyöräilijää poistuessaan liikenneympyrästä. ”Isoissa” risteyksissä kääntyessään ja kolmioiden takaa tullessaan ne kyllä väistävät ihan kiitettävästi. PAITSI tullessaan liikenneympyrään, jolloin tietenkin ajetaan suoraan kolmion ohi ja kevyenliikenteenväylän päälle jonottamaan pääsyä ympyrään. Niinpä ympyrät ei ole mulle mitään vaaran paikkoja, koska odotan kiltisti ”omaa vuoroani” ja väistän kaikkia, vaikka lain mukaan saisin ajaa suoraan autojen alle. Jee!

    Kaikista todennäköisin paikka jäädä auton alle on ne pikkuristeykset omakotitaloalueilla, josta tullaan autolla niinikään suoraan kolmion ohi kevyenliikenteenväylän päälle. Osassa noista pitäisi pysähtyä (auton ja pyörän), jos haluaisi varmistua ettei kulman/pusikon takaa ole ketään tulossa. Enkä minä niissä ala pyörällä pysähtelemään, kun niissä kerran *tasan kaikissa* on sivutiellä kolmio ennen kevyenliikenteenväylää. Päivittäin niitä autoja saa väistellä kun ovat edessä odottamassa pääsyä ”isolle tielle”, joku kerta tulee vielä takuulla kylkeen, toivottavasti ei kovin lujaa :-).

    Niin että kyllä mun puolesta noilla nykyisillä säännöilläkin pärjäis mainiosti, jos autoilijat kunnioittaisivat edes kolmioita.

  21. Omalla 11 km työmatkalla Helsingin rajojen sisällä on kolme ajoradasta irrallista pyörätien ja ajoradan risteystä. Yhdessä näistä on pyöräilijälle kolmiot ja toisessa alamäkeä tullessa hidastusportti vähän ennen risteystä. Lisäksi on yksi samantyyppinen risteys, jossa painonappivalot.

    Toisenlaisella reittivalinnalla saan vielä toisen painonappiylityksen ja yhden erillisen kohtaamisen lisää.

    Matkalle osuu yksi tasa-arvoinen risteys, jossa on pyörätie toisessa reunassa ja hieman vilkkaampi liikenne. Saman 30 km/h nopeusrajoituksella olevan kadun varrella on muutamia tasa-arvoisia pikkuristeyksiä, joissa vain ajoradat kohtaavat.

    Eli joskaan tuo erillinen pyörätien ja ajoradan risteys ei ole yleisin tapaus, niin ei kyllä omalla reitillä ole tasa-arvoinen risteyskään mikään tyypillinen tilanne.

  22. ”Olisi pitänyt säätää, että metsäpyörätietä kulkeva pyöräilijä väistää aina ja kadun vasenta reunaa kulkeva väistää aina, niin säädös olisi parempi kuin nykyinen.”

    Tätä vasenta reunaa kulkevan väistämispakkoa en ymmärrä kyllä.Soininvaarakin sitä tuntui kannattavan. Tarkoittaako tämä nyt vain sitä (minusta harvinaista) tasa-arvoista risteystä, vai myös sitä, ettei kolmion takaa tulevan pitäisi väistää tien vasenta reunaa kulkevaa kevyttä liikennettä?

    Se että kolmion takaa tuleva (esim. liikenneympyrään) katsoo vain vasemmalle, on reitilläni todellinen ongelma. Vähän oudolta kuitenkin tuntuisi, ettei kolmiolla osoitettu väistämisvelvollisuus koskisi kuin vasemmalta puolelta tulevaa kevyttä liikennettä.

  23. Työmatkallani on: 0 metsäpyörätietä, 0 tasa-arvoista risteystä.

    Asioita selkeyttäisi, jos vuoden 1997 lakimuutos heitettäisiin mäkeen ja väistämisperiaatteeksi tasa-arvoisissa risteyksissä otettaisiin ”oikealta tulevaa väistät aina”. Riippumatta siitä, ajaako pyörätiellä vai ajoradalla. Kääntyvän väistövelvollisuus olisi tietysti edelleen voimassa. Se olisi loogista ja helposti muistettavaa, eikä ainakaan kukaan tupsahtaisi kenenkään eteen yllättävästä suunnasta. Vain metsäpyörätieltä tai ”vähäiseltä tieltä” tuleva väistäisi kaikkia ajorataa ylittäessään.

    Mutta tätä ei varmasti tule kuuna päivänä tapahtumaan, koska silloin jouduttaisiin myöntämään että oltiin väärässä.

  24. Minä olen pyöräilyä varten keksinyt hyvän säännön, jonka avulla ei tule mitään ongelmia: muut aina ensin.

    Eli, en koskaan mene kenenkään muun eteen, jos sillä on pienikin mahdollisuus ehtiä ajaa päälle. Tien yli siis vain jos mikään auto, mopo tai mikä tahansa ei voi millään ehtiä päälle, tai jos autot ovat pysähtyneenä punaisiin valoihin ja itsellä on vihreä.

    Jostain syystä autoilijat yhtenään hidastelevat odottelemaan, että menisinkö yli. No, en mene. En ikinä.

  25. Anonyymi (10.8. klo 7:47):

    Ei tule ongelmia sinulle. Tämkin on tietysti tärkeä ja hyvä asia.

    Muille liikenteessä liikkujille siitä kuitenkin ongelmia tulee. Mitä useammat liikkujat soveltavat sääntöjä jotenkin omaan tapaansa, sitä arvaamattomammaksi ja vaarallisemmaksi liikenne käy. Tulee lähes mahdottomaksi ennakoida, mitä muut aikovat tehdä, ja tätähän liikenteessä tulisi pystyä miltei kaiken aika tekemään.

  26. Elokuu: joo Helsingissähän on lähes kaikkialla tosiaan liikennevalot tai kolmiot, ei noita tasa-arvoisiakaan risteyksiä ole paljon.

    Kolmioiden kanssa säännöt ovat kuitenkin periaatteessa yksinkertaisemmat, joskin siinäkin tulee epäselviä tapauksia, kun pyöräilijä vaihtaa pyörätieltä kadulle tai päin vastoin.

    Ajatellaan vaikka kuvaa 7C2, jos ylhäältä tulevalla tiellä on kolmio. Koskeeko se pyöräilijää? Hänhän ei tule tuolta tieltä, mutta käännyttyään hän tulee sen suunnasta, ja oikeasta reunasta (pyöräilijään nähden vasemmalta hänen käännyttyään) tuleva autoilija kuvittelee luultavasti risteävän liikenteen väistävän.

    Omalle työmatkalleni osuu puolen tusinaa kolmioristeystä pyörätiellä (risteävällä kadulla yleensä ei pyörätietä), toinen mokoma valoristeyksiä pyörätiellä ja kolmas tasa-arvoisia risteyksiä ajoradalla. Tasa-arvoista risteystä jossa ajaisin pyörätien reunaa ei sellaistakaan tosiaan juuri tule mieleen. Ja lähin keksimäni metsäristeys on 5km sivussa reitiltäni.

    Tuo vasemmalla-ajosääntö koskisi ilman muuta vain kolmiottomia risteyksiä; muu olisi järjetöntä. Vuoden 1997 lakia laadittaessa yhtenä huolenaiheena kun oli, että autoilijan tullessa risteykseen aikeenaan kääntyä oikealle, hän katsoo tietenkin vasemmalle, koska sieltä tulevat ne autot, joiden kanssa hän voisi törmätä (oikealta tulevien kaistalle kun ei koskaan osu). Yhtäkkiä vaan oikealta tupsahtaakin etuoikeutettu vasemman reunan pyörätietä ajava pyöräilijä veronmaksajmme eteen aiheuttamaan peltivaurioita ja mielipahaa (tilanne 5A3). Tämä oli estettävä!

    Ei tuokaan muotoilu kyllä paljoa ratkaisisi, eikä sitä kukaan osaisi noudattaa… Varsinainen ongelma ei ole laki, vaan pyöräteiden liiallinen rakentaminen. Pyöräkaistoja usiempien tilalle, ja loput tehdään kunnolla, niin tilanne on aivan eri.

  27. >kersa kirjoitti…

    Niinpä. Autoilijat esimerkiksi ovat ottaneet sellaisen sovelluksen tieliikennelaista, että ei pysähdytä, kun esim. jalankulkija on selvissä aikeissa astua suojatielle. Lain mukaan tällöin pitäisi pysähtyä. Juuri kukaan ei näin koskaan tee. Siksi on pakko olla äärimmäisen varovainen. Tietääkseni laissa ei kuitenkaan sanota, että pyöräilijän tai jalankulkijan on pakko mennä tien yli. Kerro, jos näin on.

  28. Loistava kirjoitus! Eihän tähän enää muuta tarvi kuin tulostaa mustavalkoisena paperille ja antaa lain laatijoille värikynät käteen.

  29. Anonyymi: Tietenkään lain mukaan sinun ei ole pakko mennä yli. Saat pönöttää suojatien reunalla vaikka ikuisesti. Se ei ole kuitenkaan järkevää, suotavaa eikä hyvä juttu muita tiellä liikkujia kohtaan. Tässä hieman lisävaloa aiheeseen.

    Menepä Tukholmaan suojatien reunalle seisomaan, siellä ei kukaan sitten tasan liiku mihinkään ennen kuin menet yli. 🙂

  30. Näinkö?:

    LYHYT VERSIO:
    – ajoradalla (mukl. pyöräkaista): kuten auto: ryhmity ennen risteystä (siis pois pyöräkaistalta, jos vasemmalle), väistä oikealta törmääviä
    – pyörätiellä (mukl. kev. liik. väylä): väistä muita paitsi jo kääntyneitä
    – poikkeus noihin kahteen: jos käännyt ajoradalta pyörätielle tai pv., kannattaa kääntymishetkestä alkaen varoa; sekava laki.
    – poikkeus kaikkeen: kärkikolmion/stopin takaa tuleva väistää risteävältä tieltä tulevia yms.

    KESKIPITKÄ VERSIO:

    == 1. AUTOTIETÄ (mukl. pyöräkaista) tullut kuten auto (= ryhmity, väistä oikealta törmääviä).

    1B. Huom.: myös pyöräkaistalta vasemmalle kääntyvä ryhmittyykin kuten auto, siis vasemmalle, pois pyöräkaistalta, ennen risteystä.

    = 1C. Poikkeus: jos käännyt autotieltä vasemmalle *pyörätielle*, kääntymisesi jälkeen sekavia sääntöjä, varo. (Blogin ”8” ja ”9”.)
    (Jos sen sijaan käännyt oikealle pyörätielle, eihän ole ketään, johon törmätä, paitsi jos pyörätie vas. reunassa, jolloin ensin ylität tien ”autona”.)

    == 2. PYÖRÄTIETÄ (mukl. kev. liik. väylä) tullut väistää autoja paitsi jo risteyksessä kääntyneitä (ts. kuvittele autojen ajavan kääntymättä läpi risteyksen ja väistä vain kuviteltuja törmäyksiä, tarvittaessa).

    2B. Jos käännyt pyörätieltä vasemmalle pyörätielle, tietysti sama juttu. Tulet ”eri” pyörätieltä siihen toiseen tienylitykseen.

    = 2C. Poikkeus: Jos käännyt *pyörätieltä* vas. tai oik. *ajoradalle* (ts. sillä tiellä ei ole pyörätietä), kannattaa varoa.

    [Turhaa 2C:n tarkennusta:
    2C1. Jos käännyt vasemmalle ajoradalle, ylitä ensin ”suojatie” normaalisti (kuten 2. = väistä ylittämääsi tietä tulleita), sen lopussa käännä varovasti pyörä vas. ja tule toiseen tienylitykseen autotiellä kuten auto. On epäselvää, onko laillista vaihtoehtoisesti kääntyä ilman ”suojatieylitystä” kerralla automaisesti kaartaen. Ks. blogin ”6C”.
    2C2. Jos käännyt oikealle ajoradalle, laki epäselvä.
    2C3. Poikkeus: jos pyörätie onkin vain _vas._ _reunassa_, vasemmalle kääntyessäsi aina väistät paitsi vieressäsi ajanutta myös vas. kääntyvää; oikealle kääntyessäsi vaihtelee. Vaihtoehtoisesti saat turvallisuussyistä ajaa lyhyen matkan ajaa ajoradan oik. reunassa pyörätien sijaan.]

    == 3. Vain toisella kärkikolmio/stop-merkki => sittenkin hän väistää
    Poikkeus: ei väistä samalta tieltä tulevia ellei näiden etuoikeus merkitty hänelle kyltillä (ks. linkki alta). Erityisesti stop ja kolmio ovat samanarvoiset.
    http://www.aamulehti.fi/teema/autot/jutut/porsaanreika-laissa-karkikolmio-ei-maaraakaan-aina-vaistamispakkoa/168765

    Nyt voit katsoa blogin kuvat läpi harjoituksena. Jos et osaa kaikkia, kertaa täältä tai lue tarkemmin blogista.
    http://vesirajassa.blogspot.com/2010/08/kuvitettu-pikaopas-risteyspyorailyyn.html

  31. Onko pyörätiellä pakko ajaa jos sellainen on olemassa? Monasti pyörätiet ovat pysäköity täyteen autoja tai ne ovat täynnä jalankulkijoita.

    Eli voiko pyöräilijä halutessaan käyttää ajoradan vasenta reunaa vaikka vieressä kulkisikin pyörätie?

  32. Sinänsä ihan hyvää asia tuoda esiin tuo sekavuus. Ainoa vaan, että kirjoittaja taitaa pyöräillä vain ydinkeskustan tyyppisessä ympäristössä.

    Normaalilla lähiöalueella, tai ainakin missä minä pyöräilen…., nimenomaan nuo kohdan 11. tyyppiset risteykset ovat juuri ne yleisimmät risteykset. Joskus pyöräilen itsekin ydinkeskustassa (Turussa), mutta siellä onkin kovin vähän pyöräteitä ja ajoradalla pyölräilly on ihan eri tavoin luontevaa. Eli ei pitäisi yleistää oman liikkumisympäristön totuuksia kaikkialle. Tuo kohta 11 on tyypillinen tapaus monessa paikkaa.

  33. Minusta on hauska tarkastella tilannetta myös yksittäisen risteystilanteen kannalta:

    Pyöräilijä tulee tien oikealla puolella olevaa pyörätietä pitkin risteykseen, ja ylittää risteävän kadun suoraan.

    Keitä pyöräilijän pitää väistää ja keillä on väistämisvelvollisuus?

    1.Takaa samasta suunnasta tulevia (ja oikealle kääntyviä) ”ei tarvitse” väistää.
    2. Vasemmalta suoraan tulevia pitää pyöräilijän väistää.
    3. Edestä päin tulevia ja kääntyviä ”ei tarvitse” väistää
    4. Oikealta tulevia pitää pyöräilijän väistää.

    (”Ei tarvitse” tietty lainausmerkeissä, koska kyllähän niitä on valmistauduttava väistämään.)

    Ei ole suoraan meneminen helppoa: isommassa vilkkaassa risteyksessä voi olla jo vähän vaikea hahmottaa, mistä mikäkin auto on tulossa.

  34. Elokuu:
    ”Tätä vasenta reunaa kulkevan väistämispakkoa en ymmärrä kyllä.Soininvaarakin sitä tuntui kannattavan. Tarkoittaako tämä nyt vain sitä (minusta harvinaista) tasa-arvoista risteystä, vai myös sitä, ettei kolmion takaa tulevan pitäisi väistää tien vasenta reunaa kulkevaa kevyttä liikennettä?”

    Minusta ajoradan vasenta reunaa tai ajoradan vasemmalla puolella olevaa pyörätietä ajavan pyöräilijän väistämisvelvollisuus olisi ihan luonteva juttu. Maassamme on oikeanpuolinen liikenne, jota periaatetta rikkovan liikkujan olisi luontevaa olla väistämisvelvollinen.

    Mitä enemmän väisteltäviä suuntia ajoneuvon kuljettajalla on, sitä vaarallisempaa on kohtaaminen, koska tarkkaavaisuus hajaantuu useampaan suuntaan.

    Blogin kirjoittaja taitaa ajaa samaa näkökantaa, kun vastustaa pyöräteitä ja kannattaa pyöräkaistoja. Minustakin pyöräteidenkin pitäisi mieluummin olla yksisuuntaisia, jotta liikenneympäristö olisi mahdollisimman johdonmukainen ja ennalta-arvattava.

    Kun vertaan suomalaista liikenneympäristöä vaikkapa saksalaiseen, erona on minusta juuri se, että saksalainen on keskimäärin ennalta-arvattavampi ja siksi turvallisempi. Suomessa kylvetään erilaisia liikennemerkkejä, kieltoja ja nopeusrajoituksia enemmän. Suojateitäkin on enemmän, mutta ne eivät hirveästi kiinnosta ketään. Kun tienpitäjä ei kunnioita työtään, eivät kunnioita tiellä liikkujatkaan.

  35. Tomppa: Jyväskylässä ilmeisesti nainen oli ajanut jalkakäytävällä ja siitä suojatielle, eli sääntöjen vastaisesti. Tällöin hänen olisi tullut väistää kääntyvää liikennettä. Paikkaa tarkemmin tuntematta tämä on tosin vähän epäselvää, mutta tälläinen käsitys itselleni tuli.

    Väistämissääntöjhä kuvaava anonyymi: Melko hyvän oloisia heuristiikkoja. En läpilukiessa huomannut mitään selvästi virheellistä, mutta kuvien kanssa läpi nysväämällä voisi tietysti löytyä jokin ongelmakohta. Jo kääntyneen väistämättömyys on vähän huonosti muotoiltu, koska ei se auto saisi mennä risteykseen kääntymään jos joutuu väistämään käännyttyään, vaan sen pitäisi odottaa risteyksen ulkopuolella.

    Kiitos myös kolmio-linkistä, tuota en ollutkaan koskaan tajunnut, vaikka ihan selvästihän se asetuksessa lukee ketä kolmio käskee väistämään.

    Pyörätien käyttöpakkoa pohtiva anonyymi: Melko lailla pakko on pyörätietä käyttää. Tieliikenneasetuksen 422§ sanoo:

    Jos pyörätie on vain tien vasemmalla puolella ja ajoradan oikealla puolella olevan pientareen tai ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa, polkupyöräilijä saa lyhyellä matkalla käyttää piennarta tai ajoradan oikeaa reunaa.

    Eli vasemmalla olevaa pyörätietä saa olla käyttämättä ”lyhyellä” matkalla, jos se on ”turvallisempaa”. Noiden kahden sanan tulkinta onkin sitten ihan hyvä kysymys.

    Lisäksi on olemassa tieliikennelain 8§3, joka sanoo

    Kun erityiset syyt siihen pakottavat, ajoneuvoa saa tilapäisesti kuljettaa muullakin kuin sille tarkoitetulla tien osalla, jollei siitä aiheudu vaaraa eikä huomattavaa haittaa.

    Tämän perusteella voi sitten olla käyttämättä mitä tahansa pyörätietä, jos siihen one rityisiä syitä. En usko, että tästä on mitään kunnon ennakkotapausta, mutta voisin arvata, että pyörätielle aurattu lumivalli tai sen kokonaan tukkiva pakettiauto on erityinen syy. Näin ainakin itse tulkitsen.

    Turun lähiöissä pyöräilevä anonyymi: Helsingin kantakaupungissa tosiaan suurimmaksi osaksi ajan, en kyllä kauheatsi ihan keskustassa. Mutta täällä nuo 11 kohdan risteykset eivät kyllä ole lähiöissäkään yleisiä, vaan pyörätiet kulkevat kadun viertä. Huomaathan että pyörätien ei tarvitse olla kiinni ajoradassa ollakseen osa samaa tietä. KKO:n päätöksen R84/438 mukaan 12 metrin viherkaistan ajoradasta erottama ppyörätie oli vielä samaa tietä, eli sitä koskevat kaaviot 4-9, ei 11.

    Pjt: kannatan tosiaan pyöräkaistoja. Tosin yksisuuntainen, risteyksissä pyöräkaistaksi laskeutuva pyörätie on käytännössä pyöräkaista kaikien relevanttien ominaisuuksiensa puolesta. Kutsuisinkin sitä ennemminkin korotetuksi pyöräkaistaksi, koska sillä ajetaan kuten pyöräkaistalla, eikä kuten pyörätiellä. Siksi nekin ovat ihan ok, ja sopivat paremmin joihinkin paikkoihin.

    Samaa mieltä myös yksinkertaisuudesta ja selkeydestä.

    Ps. käyttäkää ihmiset jotain nimimerkkiä anonyyminä kommentoidessa. Tekee vastaamisen helpommaksi.

  36. Kiitos Otso täsmennyksestä ajoradan vasemmalla puolella olevaan pyörätiehen liittyen.

    ”Tuo vasemmalla-ajosääntö koskisi ilman muuta vain kolmiottomia risteyksiä; muu olisi järjetöntä. Vuoden 1997 lakia laadittaessa yhtenä huolenaiheena kun oli, että autoilijan tullessa risteykseen aikeenaan kääntyä oikealle, hän katsoo tietenkin vasemmalle, koska sieltä tulevat ne autot, joiden kanssa hän voisi törmätä (oikealta tulevien kaistalle kun ei koskaan osu).”

    Ajan työmatkalla pitkät pätkät vasemmalla puolella olevaa pyörätietä pitkin – toisella puolella ajorataa ei sellaista ole. Sivuteiden risteyksissä on kolmiot pyörätiestä varoittavine lisäkilpineen ja kiinteistöliittymissä jopa stop-merkkejä, silti tuo vain vasemmalle katsominen on ongelmana monella autokuskilla.

    Olisihan se ihanne, että saisi ajella pyöräkaistaa oikealla puolella tietä, mutta kun pyörätieverkko on nykytyyliin rakennettu, niin kyllä näillä systeemeillä varmaan vielä pitkään mennään.

  37. Tuolta puuttui monta vaihtoehtoa, joihin käytännön elämässä törmää, koska ihmiset voivat milloin tahansa muuttaa mieltään siitä, mihin ovat menossa.

    Minua kiinnostaisi seuraavanlainen tilanne, johon jouduin autoilijan roolissa viime viikolla:

    – pyörätie on vasemmalla puolella
    – pyöräilijä ja autoilija tulevat samasta suunnasta
    – autoilija on kääntymässä vasemmalle
    – pyöräilijä ajaa suoraan, jolloin kääntyvä autoilija tietysti väistää
    – pyöräilijän ylitettyä kaistan, jolle autoilija on kääntymässä, autoilija luulee voivansa jo kääntyä
    – pyöräilijä tekeekin yllättäen u-käännöksen suoraan kääntyvän auton eteen ilman minkäänlaista suuntamerkkiä tai muutakaan ennakkovaroitusta

    Kuka tuossa tilanteessa pyöräilijän u-käännöksen jälkeen on väistämisvelvollinen? Käytännössä autoilija liikennetilanteeseen paremmin keskittyneenä tietysti väisti.

  38. >Huuhkaja kirjoitti…

    Suomen keskimääräistä paremmat autoilijat (noin 99% autoilijoista) ovat ihan täysin itse tämän aiheuttaneet ja toivon, että erityisesti heille tästä on mahdollisimman paljon kiusaa ja haittaa ja että heidän matkantekonsa hidastuu mahdollisimman paljon.

    Mitäs kaahaatte tonnien painoisilla murhavälineillänne. Minä en todellakaan lähde niiden alle menemään.

    Kävelijän tai pyöräilijän matkaa sen sijaan ei pieni odottelu haittaa pennin vertaa.

  39. Itselläni vaaratilanteita on aiheuttanut vain autoilijoiden kyvyttömyys käyttää vilkkua. Pyörätiellä ajaessani (tien oikealla puolella) tarkistan aina risteyksen lähestyessä useaan kertaan vasemalla puolellani ajavan auton kääntymisaikeet, kun olen itse ajamassa suoraan. Ei ole ihan pari kertaa, kun ainoa, mikä on estänyt minua jäämästä auton alle, ovat olleet hyvät levyjarruni.

    Autoilijat eivät käytä vilkkua kääntyessään eivätkä tajua, että heidän vieressään ajaa pyöräilijä. Tämä on ongelma etenkin loppusyksyllä, talvella ja alkukeväällä. Yhdessä näistä tapauksista kyseinen auto jopa ryhmittyi risteyksessä vasemalle ja kääntyi sitten päälleni, eli oikealle, ilman vilkkua. Pistää vihaksi.

    Vasemalla puolella tietä olevalla pyörätiellä tätä ongelmaa ei ole, koska minulla on aikaa reagoida sekä vastaantulevien että samaan suuntaan ajavien kääntymisaikeisiin ilman vilkkuakin, koska he ovat fyysisesti kauempana.

  40. Lainaus Anonyymin tekstistä:

    ”Mitäs kaahaatte tonnien painoisilla murhavälineillänne. Minä en todellakaan lähde niiden alle menemään.

    Kävelijän tai pyöräilijän matkaa sen sijaan ei pieni odottelu haittaa pennin vertaa.”

    Onnea sinulle. Pelottelutaktiikka on toiminut. Mutta jos pieni odottelu ei haittaa kävelijää tai pyöräilijää, miksi se haittaisi autoilijaakaan? Autoilijalla on varmaankin enemmän kiire kuin kävelijällä tai pyöräilijällä? Onko hän tärkeämmällä asialla? Niin ettei hänen tarvitse noudattaa liikennesääntöjä?

    Kyllä minua pyöräilijänä haittaavat paljonkin turhat pysähdykset, jotka johtuvat siitä, että väistämisvelvollinen osapuoli jättää noudattamatta väistämisvelvollisuuttaan. Pysähdyksen jälkeen kun pitää jälleen kiihdyttää uudestaan matkavauhtiin, mikä syö energiaa ja rajoittaa sitä, kuinka usein ja kuinka pitkiä hyötymatkoja pyörällä jaksaa tehdä.

    Mitä useammin ja mitä pidempiä matkoja tehdään auton sijaan pyörällä, sitä enemmän maailma pelastuu.

  41. Rautalanka:
    Kuka tuossa tilanteessa pyöräilijän u-käännöksen jälkeen on väistämisvelvollinen?

    Hyvä kysymys. Joku liikennekysymyksiin erikoistunut juristi osaisi ehkä vastata…

    Itse tulkitsisin tilannetta niin, että

    1) Pyöräilijä ei olisi saanut tehdä U-käännöstä suojateillä (pyörätien jatkeella?), koska tieliikennelain 20§ mukaan Ajoneuvoa ei saa peruuttaa eikä kääntää tiellä, ellei se voi tapahtua vaaratta ja muita estämättä, ja tuo U-käännös selvästi aiheutti vaaraa tai vähintäänkin esti sinun ajamisesi.

    2) Kun pyöräilijä kuitenkin nyt teki U-käännöksen, mitkään tavanomaiset väistämissäännöt eivät päde, koska ne käsittelevät liikennennesääntöjen mukaan liikkuvien kohtaamisia, eivätkä ota kantaa sääntöjen rikkojien velvollisuuksiin. Tilanteeseen kuitenkin pätee, mitä tieliikennelain 14§1 sanoo: Risteystä lähestyessään kuljettajan on noudatettava erityistä varovaisuutta.

    Eli kun pyöräilijä meni kääntymään edessäsi, sinun piti sitten mahdollisuuksien mukaan häntä yrittää väistää. Ja laki edellyttää risteyksissä ajamista siten, että jos joku tekee jotain yllättävää, onnettomuuksilta vältytään silti. Jos väistäminen ei oliis onnistunut, tuskin olisit kuitenkaan saanut oikeudessa tuomiota.

    Cessi: Hyvä huomio vasemmanpuoleisen pyörätien eduista, siinä on tosiaan hyvätkin puolensa. Tiedän myös joidenkin ajavan keskellä katua ratikkakiskoilla vastaavasta syystä: ehtii reagoida autoihin kun ne alkavat yhtäkkiä kääntyä. Mutta se on todella laitonta, ja vaarallistakin jos sattuu kaatumaan ratikan eteen: niiden jarrutusmatkat ovat aika pitkiä eivätkä ne väistä. Eli älkää ryhtykö siihen.

    No, takaisin asiaan. Sanoisin kuitenkin, että vasmemanpuoleisen pyörätien ongelmat tilanteissa joissa vaihdetaan kadulla ajoon tai kadulta pyörätielle ovat suurempia kuin tuo hyöty. Ja jouduthan vasemmalla väistämään vastaan tulevia yhtäkkisiä oikeallekääntyjiä. he tosin tulevat edestä, mikä tekee yllätyskäännöksen huomaamisen helpommaksi.

    Niin ja se ”helsinkiläisvilkutus”, että väläytetään vilkkua nopeasti kerran käännöksen ollessa loppumassa, on todellakin ongelma. Vilkkujen varaan ei voi laskea yhtän mitään käytännössä. En tiedä auttaisiko tuohon mikään muu kuin raskas sakotuskampanja. Ja siihen poliisilla ei riitä resursseja tietenkään.

  42. Lainaus Otson tekstistä:

    ”Tiedän myös joidenkin ajavan keskellä katua ratikkakiskoilla vastaavasta syystä: ehtii reagoida autoihin kun ne alkavat yhtäkkiä kääntyä. Mutta se on todella laitonta, ja vaarallistakin jos sattuu kaatumaan ratikan eteen: niiden jarrutusmatkat ovat aika pitkiä eivätkä ne väistä. Eli älkää ryhtykö siihen.

    Jos on vain yksi kaista suuntaansa ja ratikkakiskot kulkevat siinä, kuten esimerkiksi Porthaninkadulla tai Aleksanterinkadulla, kyllä siinä on pyöräilijän laillista ajaa. Ajoneuvoa on kuljetettava niin lähellä ajoradan oikeaa reunaa kuin turvallisuutta vaarantamatta on mahdollista (Tieliikennelaki 9 §). Jos ratikkakiskon ja rotvallin väli on kolme mukulakiveä leveä, ei siinä ole turvallista ajaa. Eikä ole turvallista ajaa liian lähellä parkkeerattuja autoja, joista saattaa milloin tahansa avautua ovi eteen. Ratikkakuski pitäköön turvavälin edellä ajavaan.

  43. Joo tietysti jos ratikkakiskot ovat ajokaistalla, niitä saa ajaa kuten ajokaistalla muutenkin. Ja kapealla kadulla se ainoa turvallinen paikka on keskellä kiskoja.

    Tarkoitin kuitenkin katuja, joisa kiskot ovat erillisellä (autoilta kielletyllä kaistallaan keskellä katua, kuten Hämeentiellä, Hesarilla ja Itämerenkadulla (siinä on kyllä vasemmalle kääntyjät myös).

    Täytyypä tarkistaa millä merkeillä noilla ratikkakaistoilla ajo on kielletty, että näkisi mihin se perustuu ja ketä koskee.

  44. Otso:
    >Eli autojen mukana ryhmittyessä kuuluisi
    >ensin ryhmittyä soveltuvan kaistan
    >vasempaan reunaan, ja sen jälkeen siirtyä
    >tien oikeaan reunaan.

    Ei, vaan *jättää risteys* soveltuvan kaistan vasenta reunaa pitkin 🙂

    >Tässä ei tietysti ole kauheasti järkeä,
    >vaan kannattanee ennemmin ryhmittyä ensin
    >keskelle kaistaa (ettei kukaan aja autolla
    >oikealle puolelle) ja siitä liukua sitten >reunaan.

    Olisi siinä toki se järki, että noudatettaisiin sääntöjä, ja että säännöt olisivat samat ja konsistentit eri ajoneuvoille.

    Jos pyöräilijä vasemmalle käännyttyään jättää risteyksen keskiviivan viertä, niin eihän autoilija tietenkään saisi mennä sinne oikealle, koska oikealta ohittaminen samaa kaistaa on sangen vaarallinen temppu – tosin tämä on ideaalimaailmaa, ja aika usein sinne joku autoilija varmasti ilmestyisi, sekä siksi että usein autoilijat eivät tunne sääntöjä tai eivät piittaa niistä, että siksi että tällä tavalla sääntöjen mukaan liikkuva pyöräilijäkin olisi niin ällistyttävä ilmestys että sitä kuviteltaisiin harhanäyksi.

  45. Selvästi nyt jotenkin olen meiltynyt tuohon ryhmittymis-sanaan niin kovin, että käytän sitä aina väärissäkin paikoissa…

    Sitä ajokaistan vasemmassa reunassa risteyksenjättämissääntöä säädettäessä ei varmaankaan ole ollenkaan mietitty pyöriä, joiden oikealle puolelle auto ylipäänsä voi mahtua samalla kaistalla. Sen noudattaminen tuntuisi yksinomaan älyttömältä eikä ainakaan parantaisi liikenneturvallisuutta.

    Siksi itse tässä kohden poistuisin risteyksestä (meinasin kirjoittaa ryhmittäytyisin) lähellä vasenta reunaa, kuitenkin siten ettei oikealle puolelle missään tapauksessa mahdu autoa. Ja siitä sitten piakkoin oikeaan reunaan ennen kun alkaa töötti soida takana. Tällöin ajolinja risteyksessä olisi täsmälleen sama kuin mitä auto käyttäisi, ja siten muille tiellä liikkujille tuttu.

  46. >Huuhkaja kirjoitti…
    Erityisen mukava on nähdä näitä autoilijoiden itkuisen katkeria tilityksiä, kun harmittaa niin tavattoman vietävästi 🙂

  47. Kiitos Otso mielipuolisen pedantista työstä tämän sotkun selvittelyssä.

    Risteysanatomia alkaa olla hallussa, niin seuraavaksi voisi harrastaa vähän anatomiaa tämän ympärillä vellovaan keskusteluun.

    Kaikki tuntuvat allekirjoittavan sen, että ongelmia on. Helposti kuitenkin menevät sekaisin A) tieinfran ongelmat, B) lainsäädännön ongelmat ja C) tielläliikkujen käytöstapaongelmat.

    A-B-C eivät ole toisistaan riippumattomia ja etenkin hyvin suunniteltu ja toteutettu infra vaikuttaa positiivisesti myös siihen, miten ihmiset sääntöjä noudattavat.

    Mitä sitten voidaan tehdä?

    A:
    Infran uusiminen on todella hidasta ja kallista, tärkeää olisi, että se luontaisen uusimistahdin myötä paranisi, eikä heikkenisi.

    B:
    Lainsäädännöllä ei voida paikata infran tai käytöstapojen ongelmia, mutta huonolla lainsäädännöllä näitä ongelmia voidaan pahentaa.

    C:
    Oma käytös on ainoa asia näistä kolmesta, mihin yksittäinen tienkäyttäjä voi suoraan vaikuttaa.

    PS: Asun Jyväskylässä, pitänee tutustua tuon onnettomuuden taustoihin paremmin.

  48. Anonyymi 10.8.:
    >Keitä pyöräilijän pitää väistää ja
    >keillä on väistämisvelvollisuus?
    >
    >1.Takaa samasta suunnasta tulevia (ja oikealle
    >kääntyviä) ”ei tarvitse” väistää.

    Huomautettakoon tähän, että tapaus 1 ei minulle ole autoilijana ongelma (vaikka monille on, eli eivät noudata sääntöjä), mutta tapauksen yo. listassa mainitsematta jäänyt variantti on:

    Autoilija on kääntyessään väistämisvelvollinen myös silloin, kun suoraan ajava pyöräilijä ohittaa häntä. Eli siis autoilija ei tule pyöräilijän takaa, vaan pyöräilijä autoilijan takaa, pyörä ajaa suoraan, auto kääntyy. Usein fillaristit toki ymmärtävät tässä varoa, ja itsekin osaan kun ajan fillaria, koska tiedän, että saatan tulla autoilijalle aivan puskasta. Mutta lain mukaan autoilija on silti väistämisvelvollinen.

    Tämä on jossain määrin ristiriitaista: mielestäni oikealta ohittaminen on liikenteessä muutenkin siinä määrin poikkeuksellista, että ohittajan pitäisi olla väistämisvelvollinen.

  49. Aivan totta. Tuo tapaushan näkyy pyöräkaistojen osalta 2D ensimmäisenä kuvana, jossa tosin ei oteta mitään kantaa siihen, kumpi on edellä risteykseen tultaessa; väistämisevelvollisuus on silti sama, jos mitään riskiä törmäämisestä on.

    Pyöräkaistattoman ajoradan osalta en sitä ottanut mukaan, koska olen käsittänyt, että kahden ajoneuvon ei tulisi tulla rinnakkain risteykseen samalla kaistalla. Mitäään selvää laissa olevaa säädöstä en kyllä löydä tämän käsityksen tueksi, paitsi 14§1 vaatimus erityisestä varovaisuudesta risteystä lähesttyttäessä ja 18§1 kielto aiheuttaa vaaraa ohittaessa.

    Luulen kuitenkin, että pyöräilijän joka ohittaisi oikealle kääntyjän oikealta risteyksessä katsottaisin syyllistyneen liikenteen vaarantamiseen. ja tästä huolimatta tuota tietysti taopahtuu, kun ajokulttuuri on mitä on.

  50. Kiitos! Näitä olen pohtinut ja tehnyt tietenkin kuten neuvoit, eli aina väistänyt tarvittaessa. Todella turhauttavaa pyöräillä kaupungissa… Mutta mielenkiintoista lukea, että miten ne säännöt nyt sitten oikein menivätkään…

  51. Tulikohan nyt luettua liian paljon painavaa asiaa, kun jäi ihmetyttämään tuo pyörätien laskeutuminen moottoritielle tai Itäväylälle… Mitä tekemistä moottoritiellä ja pyörätiellä voi olla keskenään?

  52. Viittasin motareihin ja muihin teihin, joilla on eritasoristeykset (kuten Itäväylä). Tälläisillä teillä pyörätien lakseutuminen ajoradalle ja pyöräilijöiden ryhmittyminen autojen seassa ei selvästikään ole järkevää, vaan tarvitaan muunlaisia ratkaisuja.

    Saatoin kyllä sanoa asian vähän hankalasti.

    Mielnekiintoisesti muuten, tuollaisessakin tapauksessa pyörätie on usein osa samaa tietä kuin se moottoritie. Ehkä, riippuu laintulkinnasta. Ja väistösäännöt kääntyville autoilijoille voivat olla jänniä, ellei kolmioita ole aseteltu kunnolla.

  53. Hienosti koottu paketti, kiitokset Otsolle! Tasa-arvoisia risteyksiä, joissa pyörätie kulkee ajoradan vieressä, on pääkaupunkiseudulla aika vähän. Oli silti kiinnostavaa lukea ja miettiä näitä.

    Ryhmittäydyn aina itse kaistan vasempaan reunaan, kun ajan pyörällä ajoradalla ja aion kääntyä vasemmalle. Tieliikennelain 13 §:ssä tarkoitettu käännös on mielestäni käytännön elämälle vieras. Ajoradalla on ihan mukava ajella, kunhan ei turhaan pelkää autoja. Pyörätien käyttövelvollisuuden voisi poistaa.

    Terveiset Saksan Freiburgista! Tämä on Kööpenhaminan ja Amsterdamin veroinen kaupunki, panostukset pyöräilyyn ovat tuntuvat.

  54. Mainio yhteenveto, kiitos tästä.
    Kappaleen 11 prototyypin käsite pitää lukea tarkasti liikenneympäristön mallina, eikä missään tapauksessa ajo-ohjeena:

    ”Oikeampi prototyyppi on ajatella, että pyöräilijä kulkee aina katua pitkin, joko ajoradalla, pyöräkaistalla tai pyörätiellä. Kaduista erilliset pyörätiet ovat sitten harvinainen poikkeus, joka voidaan vaikka aina hoitaa tarvittavin liikennemerkein.”

    Tuo ei voi olla autoilijan tai pyöräilijän toimintaohje, koska antaa virheellisen mielikuvan siitä, että väistämissäännöt olisivat ajoradalla, pyöräkaistalla ja pyörätiellä samat ja näinhän se ei ole.

    Ajamisen kannalta olen pitänyt tällaista ajatusmallia:
    ”Ellei valoin tai liikennemerkein muuta osoiteta, niin ajoradalla ja pyöräkaistalla ajettaessa polkupyörä toimii samoin väistämissäännöin kuin moottoriajoneuvokin.
    Kevyen liikenteen väylää ajava pyöräilijä sen sijaan väistää risteävän ajoradan liikennettä ajosuunnista riippumatta, paitsi jos kääntymissääntö risteävän liikenteen väistämisestä tekee kääntyvästä moottoriajoneuvosta väistämisvelvollisen.”

    Olisi kiva kuulla kirjoittajan mielipide ylläolevasta mallistani, etenkin jos näet siinä virheitä?

    Yksinkertaisimmillaan tietenkin polkupyöräilijällä, mopoilijalla ja motoristilla on vain yksi yhteinen sääntö: ”Ei saa jäädä auton alle”

    Kuvasarjojen 2 ja 6 rinnakkain samaan suuntaan ryhmittymiset sekä kuvien 9A viimeinen ja 9D kaikki tapaukset ovat melkoisia miinoja jotka ripeästi ajettuna asettavat autoilijan havaintokyvyn koetukselle. Ihan kaikkiin sallittuihinkaan paikkoihin ei kannata mennä päätä pahkaa.

  55. 740 GLE: Jep, se prototyyppi on juurikin ajattelun perusmalli, jonka pohjalta liikennesäännöt pitäisi suunnitella, ei liikennesääntö sinänsä.

    Heuristiikkasi risteyssääntöihin toimii hvyin niin kauan kun et ole pyörällä kääntymässä. Sitten jos olet, ymäristöstä riippuen alkaa tapahtua jänniä. Kuten vaikka nuo listaamasi hazardit ysissä.

    Skandium: Noin minä itsekin ajan. Ja samaa mieltä käyttövelvoitteesta. Pitkän päälle tärkeintä on laittaa infra kuntoon, mutta ensialkuun se, ettei vaarallisimpia pyöräteitä olisi pakko käyttää, auttaisi jo paljon.

    Ja Keski-Euroopassa on aika paljon hyvin suunniteltuja pyöräilykaupunkeja, monessa eri kokoluokassa. Kannattaa katsoa myös uusimmassa Poljin-lehdessä esitelty Houten.

  56. Pyöräilen Tampereella, jossa meitä pyöräilijöitä tuntuvat inhoavan niin kävelijät, autoilijat kuin infrasta päättävät tahotkin.

    Keskustan surkeiden pyöräilymahdollisuuksien ja aggressivisten autoilijoiden takia pyöräilen usein jalkakäytävällä. Tänään päälleni jyräsi auto, kun pyöräilin Satakunnankadun reunan jalkakäytävää suoraan kohti Amuria ja ylitin Hämeenpuiston kohdalla risteävän tien suojatietä pitkin pyöräillen. Auto tuli vastakkaisesta suunnasta Satakunnankatua ja kääntyi oikealle Hämeenpuiston suuntaan. Ajelin siis röyhkeästi lain vastaisesti ja auto jyräsi päälleni suojatiellä.

    Kysymys kuuluukin, olenko tällaisessa tilanteessa lainsuojaton ja täysin vapaata riistaa? Eli saako autoilija jyrätä minut suojatiellä ilman pelkoa juridisista seurauksista?

    1. Kyllä, näin se on. Sitä voi kutsua myös luonnonvalinnaksi… Autoilijan ei tarvitse olettaa, että jalkakäytävällä pyöräilee aikuinen saatikka että se siitä tulee sitten alle. Jos kyseessä olisi lapsi niin autoilijan velvoitteet on taas erilaiset.

      Itse siis olen autoilija ja juuri tällainen pyöräilijöiden asenne jurpii yli kaiken. Mä saan ajaa pyörätiellä kun autot kiusaa, mä saan ajaa yksisuuntaista väärään suuntaan kun se on lyempi, mä, mä, mä…

      Kyllä molemmissa on vikaa mutta sen kun menee istuskelemaan vaikka Turun keskustaan johonkin torin nurkalle ja seuraa pyöräilijöitä niin voi hyvää päivää sitä menoa.

  57. Pyöräilijä: jos et osaa ohittaa jalankulkijaa tai autoa tarpeeksi kaukaa tai et tiedä, mihin olet menossa tai ajat suoraan auton eteen pysähtymättä, lienee viisainta jättää pyörä kotiin….

  58. arvon anonyymi: Ohittaa tosiaaan on syytä tarpeeksi kaukaa, ja hyvä tietää mihin on matkalla. Mutta jos kukaan ei koskaan ajaisi kenenkään eteen, ei liikenne sujuisi ollenkaan. Sitävarten meillä on sellainen konsepti kuin väistämisvelvollisuus. SItä käsitellään yllä melko laveasti. Suosittelen lukemaan, jos et ole siihen aiemmin törmännyt.

  59. Hei!
    Kysyisin kuvista 3A ja 3B sekä kohdan 6 kuvista. Kääntyykö pyöräilijä vasemmalle juuri noin? Ei siis ryhmity ensin kaistan vasempaan laitaan? Taikka tieliikennelain 13§ mukaan erityisluvalla jatka risteyksen yli ennen kuin kääntyy?
    Marja

  60. Kolmosessa ajolinjat ovat väärin (tai siis lainvastaisia). En tullut ajatelleeksi sitä ennen kun olin rakentanut lähes kaikki kuvat, enkä jaksanut enää korjata niitä. Ykkösessä on ajolinja jossa ryhmitytään oikein.

    Kutosen osalta tilanne taas on epäselvempi. Saako pyörätien käyttövelvoitteesta poiketa ryhmittymistä varten, vai pitääkö ajaa sitä myöten risteykseen asti? En tiedä vastausta. Tämä on näitä kysymyksiä, joita ei lakia säädettäessä ole ilmeisesti mietitty lainkaan, huonosta risteyksen protoyypistä johtuen.

  61. Voisiko joku joskus miettiä jotain muuta väriyhdistelmää, kun punaista ja vihreää?

  62. Anonyymi 7.10.2011 19.40.00 (ja kaikki muutkin, jotka tätä lukevat):

    Tieliikennelain mukaan risteyksessä pitää väistää risteävää tietä ylittävää pyöräilijää. Laki ei tee eroa sen välillä, tuleeko pyöräilijä pyörätieltä, pientareelta, jalkakäytävältä, puskasta vai muualta. Myös pelkästään jalankulkijoille tarkoitettua suojatietä ajavaa pyöräilijää olisi siis väistettävä, vaikka suojatiellä ajaminen onkin toisaalla laissa kielletty. (TLL 14 § 2. mom.). Toisaalta on olemassa ennalta-arvattavuusperiaate, jonka mukaan autoilija voi olettaa, ettet tee liikenteessä mitä tahansa yllättäviä tyhmyyksiä, mutta taas TLL 3 § 1. mom.: ”Tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.”

    Kirjoittamasi perusteella auto on tullut sellaisesta suunnasta, josta sen kuljettaja on voinut täysin esteettömästi havaita sinut. Ennalta-arvattavuusperiaate toimii myös toiseen suuntaan, eli koska autoilijan voidaan olettaa havainneen sinut, hän on kohtuullisesti voinut arvata, että olet ollut ylittämässä tietä.

    Kuulopuheen mukaan poliisi on vastaavissa tilanteissa, myös Tampereella, sakottanut autoilijaa; tosin koska olet itsekin rikkonut liikennesääntöjä, sinullekin voi tulla mahdollisesta kolarista juridisia seurauksia.

  63. Autoilevat ihmiset istuvat sohvillaan ja liikuttavat pienin voimin ja eleettömin liikkein parin tonnin painoista massaa tappavalla nopeudella. Nämä tappokoneet jynnäävät kaduilla murskaten ihmisiä enemmän mitä alkoholi ja tupakka; eivätkä tilastot välitä oliko kyseessä 5-vuotias tai vastasyntynyt lapsi.

    Rakennetaan hypoteettinen, selkeä ja arkipäiväinen tilanne: poljen ajoväylän oikeata laitaa etuajo-oikeutetulla maantiellä kohti risteystä. Risteyksen vasemmalta puolen, kolmion takaa lähestyy ajoneuvo. Jos pyöräni ympärillä olisi 5. tonnin edestä metallia, en hidastaisi vauhtiani vaan jatkaisin polkemista tuon taivaallista välittämättä — luottaen liikennesääntöihin ja väistämisvelvollisuuksiin.

    Sen sijaan tarkkailen tiiviisti hidastaako vasemmalta tuleva auto vauhtiaan ja onko tämä nähnyt minut. Tarkkailen kuskin katseen suuntaa, vilkkuja, eturenkaiden asentoa, ratin kääntäminen jne. Näiden asioiden huomaaminen vaatii vain nopean vilkaisun.

    Sivuhuomautuksena: polkupyörällä ei porhalleta 100 km/h, joten tässä yhteydessä on turha puhua reaktioajoista. Autoilijaan verraten pyöräilijä ei ole myöskään istunut ilmastoidussa kopissa über mukavalla sohvalla turruttamassa aivojaan ja reaktiokykyään. Uskallan jopa väittää, että pyöräilijä on liikenteessä valppaampi mitä autoilija, mutta ikävä kyllä, ei nopeampi.

    Joka tapauksessa näiden tietojen pohjalta teen ratkaisuni: voin joko 1) hidastaa vauhtia, 2) pysähtyä, 3) kääntyä risteysalueella turvaan (esim. oikealle) 4) siirtyä pientareelle, 5) kiihdyttää (harvemmin näin), ym.

    Kaikki risteykset eivät ole näin selkeitä: suurin osa risteyksistä on täynnä katveita (rakennukset, puut, puskat, aidat, muut ajoneuvot ym). Tähän kun lisätään ajoneuvojen omat kuolleet kulmat, tuulilasin heijastukset, sääolosuhteet jne. soppa on valmis.

    Lyhyesti sanottuna; Onnettomustilanteessa liikennesäännöt eivät ole pyöräilijän turvana. Onnettomuuden sattuessa pyöräilijä on aina heikoimmalla. Rangaistukset liikennerikkomuksista eivät menehtynyttä pyöräilijää lämmitä.

    Pyöräilijän kannalta paras ratkaisu olisi yksityisautoilun totaalinen kieltäminen. Tosin realistisesti ajatellen fiksumpaa olisi asettaa autoileville ihmisille ajokoe/inssi viiden vuoden välein suoritettavaksi. Liikennerikkomusten rangaistukset voisivat olla reilusti kovempia ja ajokiellot voitaisiin määrätä entistä herkemmin. Polkupyörät eivät tapa ihmisiä, moottoriajoneuvot sen tekevät.

  64. Yksikään tieliikennelain pykälä ei puhu siitä, miten loppuvalta pyörätieltä siirrytään ajoradalle tai toisin päin, joskin mm. 14§, 16§ ja 21§ tulee tulkita ’soveltuvin osin’, kuten tieliikenneasetuksen pykälä 422 sanoo.

    Kyseiset tieliikennelain pykälät eivät (yhtä kohtaa lukuunottamatta) koske liikennettä ajoradalla, vaan liikennettä tiellä. Ne ovat siis pyörätiellä voimassa täydessä laajuudessaan, eivät vain ”soveltuvin osin”.

    Tietenkään lainlaatija ei ole tätä ajatellut. Esimerkiksi autoilijan on mahdoton noudattaa 16§1 jos pyöräilijä ajaa ajoradan vasemman puolen (pyöräilijän näkökulmasta) pyörätietä.

  65. Laskin huvikseni tuossa montako risteystä on työmatkallani, kun ajan pyörällä. Niitä oli 22. Näistä yksi tai kaksi on sellaisia risteyksiä joissa pyörätie ei jatku kadun toisella puolella, jolloin minun tulisi taluttaa pyörä yli. Loput ovat sellaisia joissa pyörätie jatkuu risteyksen toisella puolella. Autoilijoita ei 90%:sti kiinnosta väistää, aivan sama vaikka olisi minkälaiset valot edessä ja takana, sitä käännytään röyhkeästi eteen, sitä tosiaan saa olla tyytyväinen hyvistä jarruista. Toinen asia on jalankulkijat jotka pomppivat pyörätielle milloin mistäkin sunnasta, varsinkin jos pitää päästä esim. Mäkelänkadun yli, siihen vain keskelle pyörätietä seisomaan ja odottamaan valojen vaihtumista, tai sitten siinä pyörätielle jäädään kävelemään bussista tullessa. Entä sitten kärkikomio, eikö sekään velvoita autoilijaa väistämään, mik’li minä muistan autokoulusta mitään, niin sen merkitys oli väistämisvelvollisuus??? Se että on sokea, ja pää ei käänny kuin yhteen suuntaankerralla, mutta ei tunneta edes liikennemerkkejä, niin on huolestuttavaa, vai johtuuko siitä sokeudesta, mene ja tiedä. Ajan myös autoa, olen ajanut autoa myös ammatikseni, mutta yritän katsoa tarkkaan onko pyöräilijöitä/jalankulkijoita tulossa kun lähestyn risteystä, enkä tuki risteystä ajamalla suojatielle. Myös se että pyörätie on normaali paikka pysäköimiseen, on jollain tasolla ravostuttavaa.

  66. Sekoitetaan soppaa.

    Huomioitava että suojatie ja pyörätien jatke ovat kaksi täysin eri asiaa. Ne voivat tosin sijaita täysin samassa kohtaa. Näin on silloin kun kyseessä on yhdistetty kevyenliikenteen väylä jossa saa sekä kävellä että pyöräillä. Fakta on että suojatiellä ei koskaan saa pyöräillä mutta pyörätien jatkeella saa pyöräillä. Täysin selviä tapauksia ovat ne jossa kaksi kevyenliikenteen väylää yhdistyy toisiinsa. Silloin siinä kohtaa on myös pyörätien jatke.

    Jokainen suojatie joka on toisesta päästä kiinni pyörätiehen, ei välttämättä kuitenkaan ole samalla pyörätien jatke. Kaikki pyörätien jatkeet eivät vastaavasti ole automaattisesti myös suojateitä. Laissa puhutaan myös pyörätien jatkeesta silloin kun se on pelkkä pyörätien jatke.

    Loppuyhteenveto: Pyörätien ajoradan ylityspaikka on pyörätien jatke. Näillä ei jalankulkijalla ole normaalioloissa mitään asiaa. Näitä löytyy myös Suomesta. Suojatie on taas jalankulkijan ajoradan ylityspaikka ja näillä ei pyöräilijöillä ole mitään asiaa. Yhdistetyllä suojatien ja pyörätien jatkeella sen sijaan sekä pyöräilijät että jalankulkijat saavat ylittää ajoradan. Heillä on kuitenkin samassa kohtaa eri väistämissäännöt, joka on hyvä muistaa.

  67. On aika hankalaa taluttaa suojatien yli matala kolmipyöräinen nojapyörä tai katettu nojatrike, varsinkin jos suojatieylityksiä on monia. Tämän takia ja muutenkin olisi fiksua muuttaa sääntöjä niin, että pyöräilijä voi ja saa AINA ylittää suojatien ajaen.

  68. Sitten sun varmaan kannattais ajaa ihan tavallisella fillarilla, jos sun kolmipyörää on vaikea taluttaa.
    Liikenne alkais takkuamaan vielä pahemmin, jos auton pitäis aina olla väistämässä pyöräilijää. Ihan kun ette ole jo tarpeeksi tiellä jo nyt.

  69. Itse en ole löytänyt suojateitä jotka eivät olisi pyörätienjatkeita. Jos ajat kevyenliikenteenväylää/pyörätietä ja tulet risteykseen jossa on suojatie se on pyörätienjatke vaikkei pyörällä saisikaan ajaa toisella puolen. Jalkautuminen pitää suorittaa sitten välittömästi pyörätienjatkeen ylittämisen jälkeen.

    Jos tulet suojatielle joka ei ole pyörätienjatke olet ajanut jalkakäytävällä, jolla et saa ajaa. En siis ymmärrä hirveästi pyöräilijöiden valitusta taluttaa suojatien yli, koska sellaiselle saapuminen _laillisesti_ ajamalla on hankalaa.

    Poikkeuksena alle 12v. pyöräilijät, jotka saavat ajaa jalkakäytävällä. He joutuvat nousemaan pyöränselästä suojateillä.

    1. Pyörällä voi ajaa laillisesti ajorataa tai kävelykatua pitkin suojatielle, joka ei ole pyörätien jatke. Esimerkiksi Salomonkadun ja Fredrikinkadun risteys, Ison Roobertinkadun ja Annankadun risteys, tai Rahakamarinkadun ja Rahakamarinportin risteys.

    1. Ensimmäisellä pyörätienjatkeella väistää (4b1). Mutta sitten kun auto kääntyy (senhän on pakko kääntyä, koska Porvoonkatu katkeaa tuossa), niin mikäli pyöräilijä ylittää Kotkankadun, väistää autoilija häntä (esim. 4c2 tai 5b3).

      Itse ajan Kotkankadulla aina ajoradalla, koska tuo pyörätie on usein tukkoon pysäköity, liian lähellä seiniä kulkevana hiukan vaarallinen ja sitäpaitsi täysin tarpeeton.

  70. Teollisuuskadulla on erään purkutyömaan yhteydessä ( Malmin ruumiskellarin kohdalla) tehty kevyelle liikenteelle puurakenteinen ”tunneli” suojaamaan kulkijoita. Se toimiikin tarkoituksessaan hyvin, mutta valitettavasti jotkut pyöräilijät ovat asenteeltaan sellaisia, että poikkeustilanteessakaan ei vauhtia vähennetä. Kyseisellä kevyenliikenteen väylällä on vaikea väistää kun seinät ovat vastassa.

    Toinen juttu: Tieliikennelain 35 § ei ole mennyt jakeluun pyöräilijöillä. Aikoinaan koulussa opetettiin suuntamerkin välttämättömyys. Mahdetaanko opettaa enää?

  71. Hyvä kirjoitus. Mutta kannattaa miettiä kumpi on suurempi ongelma, säännöt vai liikennejärjestelyt. Jos kuvan tilanteisiin yrittäisi soveltaa vaikkapa Hollannin, Tanskan ym fillarimaan väistämissääntöjä niin ihan yhtä epäselvää olisi. Suurin ero on siinä, että noissa maissa ei tulisi mieleenkään rakentaa esim kaksisuuntaisia yhdistettyjä jalkakäytäviä/pyöräteitä väärälle puolelle katua joissa säännöt eivät toimi. Jos infra on näin sekavaa, niin silloin toimii vain Norjan sääntö, joissa filllarit väistävät pyörätieltä tullessaan AINA myös kääntyvää autoa, ellei autoille ole kärkikolmiota.

    1. Kannattaa todellakin miettiä, ja siksipä siitä ylläolevassa postauksessa kirjoitinkin. Siteeraan siis itseäni:

      ”Lainmuutos ei kuitenkaan ole se fundamentaali syy, josta kaikki tämä sekavuus johtuu. Pyörätiet ovat. Ei ole mahdollista säätää lakeja, jotka tekisivät luvuissa 3-10 kuvatuista liikenneinfrastruktuureista selkeitä ja loogisia. Vertailemalla lukuja 1 ja 2 myöhempiin, ongelma on täysin ilmeinen.

      Suomalainen liikennefilosofia, jossa pyöräilijät on ajateltu jonkinlaisiksi nopeiksi jalankulkijoiksi (”kevyt liikenne”) on yksinkertaisesti virheellinen ja johtaa toimimattomaan liikenneinfrastruktuuriin. Polkupyörä on ajoneuvo ja sen ensisijainen paikka on ajoradalla. On myös tutkimuksia, että pyörätiet ovat risteysten sekavuuden takia selvästi ajoradalla ajoa ja pyöräkaistoja vaarallisempia: autoilijat eivät muista katsoa yllättävästä suunnasta eteen tupsahtavia pyöräilijöitä, aivan riippumatta siitä, kenellä on väistämisvelvollisuus.”

      Toinen vaihtoehtoinen ratkaisu sekavaan infraan on, että autoilija väistää aina. Oikea ratkaisu kuitenkin on korjata infra.

  72. Hienoa asiaa, mutta jotta tästä saisi kaiken irti, niin kannattaisiko noita kuvia paremman luettavuuden nimissä hieman suurentaa?

  73. Puöräileminen on nykyisillä pyöräilyn liikennesäännöillä niin vaikeanmahdotonta jotta hevosajoneuvollakin ajo on helpompaa, puhumattakaan kävelystä tai yksityisautoilusta.
    Joukkoliikenteessä voi lähes kaiken liikennesääntövastuun ulkoistaa.

  74. Mitenhän tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia tai mitä mieltä olet tapahtuneesta? Auto on puoliksi korotetulla suojatiellä ja velvollinen väistämään kevyttä liikennettä suojatiellä. Suojatietä ennen on siis kärkikolmio. Mutta joo eli auto on jo puoliksi suojatien päällä ja liikkuu hitaasti eteenpäin koko ajan kääntyäkseen vasemmalle kunnes nuori tyttö polkee pyörällä kaveri tarakalla täysiä auton eteen niin että auto töytäisee pyöräilijät nurin. Näkyvyys tuolloin ollu huono johtuen kovasta vesisateesta mutta miten tällainen asia tulkitaan jos auto on jo suojatien päällä ja liikkuu ja pyöräilijä ei siis ota tätä omassa toiminnassaan huomioon vaan polkee surutta liikkuvan auton nokkaan…???

    1. Luultavasti autoilijan vika. Väistämisvelvollinen on väistämisvelvollinen. Vaikka pyöräilijä ajaisi seisovan auton kylkeen, se olisi luultavasti silti autoilijan vika (tunnen tapauksia). Se suojatielle meneminen vaikkei nähnyt tuleeko sieltä ehkä joku oli itsessään jo liikennesääntöjen vastaista.

      On toki olemassa yleinen varovaisuusvelvollisuus, eli tieten tahtoen ei saa onnettomuuksia aiheuttaa vaikka kuinka olisi toisella väistämisvelvollisuus. Pyöräilijä toisaalta tuskin ajoi tahallaan alle, eli luultavimmin näkyvyys on ollut hänellekin huono, tai ei ole tajunnut ettei autoilija aiokaan väistää. Siksi tämä menee melko varmasti autoilijan syyksi.

  75. Pitää tässä avautua samalla yhdestä itseä kismittävästä asiasta….
    Kun auto seisoo risteyksessä vilkku oikealle niin siihen on lähes aina tunkemassa auton ja kadunreunan väliin joku polkupyörällä. Jos pyöräilijä jatkaa suoraan on auto silloin väistämisvelvollinen vaikka olisikin saapunut risteykseen ekana. Tämä on myös vaarallista sillä esim. pakettiauton kuski ei välttämättä vilkaise liikkeelle lähtiessä peiliin onko siellä välissä kukaan. Itse ajan aina auton niin lähelle kanttikiviä ettei siihen enää mahdu mutta aina löytyy sankareita jotka sitten autoa koputellen siihen tunkevat
    Eli kohteliasta olisi jäädä sen vilkuttavan auton taakse jonoon odottelemaan omaa vuoroaan.
    Ja tämä oli siis tilanne jossa ei ole pyörätietä vaan ollaan kaikki samalla väylällä.

  76. Minua ihametyttää sellainen asia, miksi pyöräilijöillä on kaikken monimutkaisimmat ja hankalimmat säännöt vaikka meiltä ei vaadita mitään ositusta opiskelluista säännöistä, eli fillarilla saa päästellä vaikka kengannumero olisikin isompi kuin älykkyysosamäärä, kunhan tasapaino ja silmät toimii.
    Turussa on kaikenlaisia mielenkiintoisia risteykisiä, elimerkiksi Yliopistonkadun kävelykatua risteävällä Kristiinan kadulla on vain pihakadun loppumista osoittava merkki, en ole vielä onnistunut löytämään sen alkamista tarkoittavan merkin. Yliopistonkadun merkki on neliskanttinen kävelijä, eli sillä ei ole mitään tekemistä pihakadun kanssa.
    Näin tääl meil Turuus…

  77. Yksinkertaisinta olisi, jos pyöräilijä väistäisi aina jalankulkijaa ja autoilija pyöräilijää, kaikissa tilanteissa. Tämä malli oikeasti kannustaisi päästöttömään menoon taajamissa ja lisäisi autoilijoiden valppautta liikenteessä, eikä toisaalta mitenkään vähentäisi kaikkien liikenteessä kulkijoiden velvollisuutta noudattaa liikennesääntöjä. Liian kumouksellista? Jotakin tämäntapaista voi halutessaan kokeilla esim. autoilemalla Amsterdamin keskustassa.

  78. Monta kertaa käännyttäessä oikealle ainoa keino varmistua ettei selän takaa tule pyöräilijää olisi pysäyttää auto ja nousta katsomaan onko tulijoita. Toki jos sattuu olemaan kyydissä, voisi käyttää vänkäriä varmistamaan sivustan. Kuitenkin ajoneuvoon takaisin nousun aikana ehtii pyöräilijä joka ajaa kolmeakymppiä pamauttaa auton kylkeen. Pyöräilijää sattuu mutta onpahan syy ainakin keikkensa tehneen autoilijan.

  79. Miltä tämmöinen vaikuttaisi?

    Vain yksi pääsääntö. Jompi kumpi seuraavista. Oikeastaan se ja sama, kumpi, kunhan säännöt selkiytyvät.

    A) Joko autoilija väistää aina pyöräilijää ja jalankulkijaa.
    tai
    B) Pyöräilijä väistää aina autoa.

    Poikkeuksena vain esim. suojatiesääntö ja kärkikolmiosääntö.

    Tämän erinomaisen bloggauksen perusteella meno on kuin villissä lännessä, koska kukaan ei näitä sääntöjä voi mitenkään hallita. Ei kerta kaikkiaan mitenkään. Tarvitsee olla lakitieteen tohtori, että nopeissa liikennetianteissa osaa menetellä edes puolissa tapauksista oikein.

    Maissa joissa pyöräillään paljon on ymmärtääkseni vahvemmalle osapuolelle (autoille) asetettu suuremmat rajoitukset lain puolesta. (Tanska ja Hollanti.)

    Pyöräilen Suomessa kesät talvet, pikkuisen on kokemusta kummallisista tilanteista.

  80. Nää säännöt voi äkkiseltään vaikuttaa monimutkaisilta mutta esim 9D ainakin mulle selviä,

    pitää rinnastaa siten että pyöräilijä on kuin auto niin päivän selvää että näissä tapauksissa pyöräilijä väistämisvelvollinen. Kyseessä nimittäin on periaate että samaan suuntaan mennessä ett voi vaan kääntyä yhden kaistan yli jolla on liikennettä. Kokeilehan tehdä sama autolla niin kolisee aivan varmasti vaikka vasempaan oveen osuma tulee niin ei päde että ”oikealta tuleevaa on väistettävä” . Väistösääntö pätee siis risteävään liikenteeseen ei samansuuntaiseen rinnakkaisilla ajoradoilla.

  81. ja 9 A viimeinen kuva, pyöräilijä väistää jos ajaa loivasti koska kyseessä vasemmalle kääntyminen, sitten jos tietysti on pyörätien jatke ja ajat 90 asteen kulmassa niin autoilija väistää kun olet suojatie + pyörätien jatkeella.

  82. Kohdan 11 ajoradasta irrallinen pyörätie risteää myös Intiankatuun (Limingantien ja Väinö Auerin kadun välillä).

    Surkuhupaisinta on että lähes aina kun lähestyn risteystä, autot hiljentävät ja seisahtuvat. Ja tämä siitä huolimatta että tulen kolminkertaisesti väistämisvelvollisena

    – pyörätietä
    – kolmion takaa
    – vasemmalta

  83. Ansiokas esitys, kiitos. Kuvat ovat todella hyvä ajatus.

    Ei liene edes tarkoitus, että jokainen liikkuja osaa nuo säännöt ja sekunnissa palauttaa mieleensä. Kun ei riitä edes se, että ”minä” osaisin ne, mutta kun ”hänen” pitäisi osata ne yhtä hyvin. Tai no, ehkä käräjillä tavatessa on hyötyä säännöistä, niille elossa säilyneille.

    Elämääni on todella helpottanut vaihtaa kohteliaaseen ja kiitolliseen moodiin: jos joku tahtoo väistää / odottaa, niin empimättä ota vastaan se kohteliaisuus, ja anna myös. Änkyrä oikeuksiensa puolustaminen henkeen ja vereen voi aiheuttaa… hengenmenoja ja verta asfaltille. Ja mahahaavan, vihasen punasen naaman ilmeen, joka jää päälle koko elämäksi.

    Jos tarkkailee ruuhkaisella toriaukiolla sikin sokin eri suuntiin käveleviä ihmisiä, niin mitä sääntöjä he noudattavat? Kummallista, enpä osaa oikein sanoa, mutta jotenkin törmäilemättä se kävely sujuu. Ei ole vastakkainasettelua ”me kiitäjät” ja ”ne idioottilöntystelijät” tms.

    1. Täsmälleen näin. Realistisesti ei voi olettaa kaupunkiliikenteen perustuvan siihen, että ihmiset osaavat säännöt ja noudattavat niitä, koska sääntöjen soveltaminen on aivan liian vaikeaa ja epäintuitiivista monissa tilanteissa. Etenkin meidän pyörätieinframme kanssa, joka on tehty mahdollisimman vaikeaksi.

      Itse tiivistin kulkuohjeet yllä näin:

      1. Älä oleta, että kukaan osaa väistämissäännöt. Autoilijat eivät osaa niitä sen paremmin kuin pyöräilijätkään.
      2. Väistä oletusarvoisesti kaikkia: älä luota siihen, että joku on väistämisvelvollinen.
      3. Jos joku väistää ja osoittaa selvästi väistävänsä, mene ensin vaikka olisitkin väistämisvelvollinen.

      uo sinun esitystapasi on toki kohteliaampi, ja siksi parempi.

  84. On olemassa myös toisenlainen lähestymistapa pyöräilyyn. Uudessa Seelannissa on selkeä sääntö: Auto on aina väistämisvelvollinen polkupyörään nähden. Hiukan selkeämpää kuin Suomessa. Jos auto ja pyöräilijä joutuvat onnettomuuteen autoilija on AINA syyllinen.

  85. Entäpä sitten, kun risteyksessä on ajosuuntaan 3 autokaistaa eikä pyörätietä? Vasemmalle kääntyessäni olen valinnut vasemmassa laidassa olevan kaistan oikean reunan. Suoraan ajassani olen ryhmittynyt samalla tavalla kuin autot.

  86. ”Siihen ei kertakaikkiaan ollut resursseja.”

    Joka on jotenkin surkuhuvittava vitsi väitteeksi, kun jokaisen tien varteen on riittänyt resursseja kylvää nopeusrajoitusmerkkejä alle kilometrin välein. Ainakin Uudellamaalla.

    Tai aluepysäköintikieltomerkkejä jokaisen lähiön jokaiseen sisääntuloväylään, kuten pk-seudulla on tapana.

    Ei vain ole yhtään kiinnostanut, fillaristeja kun ei pääse sakottamaan ylinopeudesta tai väärinpysäköinnistä _eikä siis tule rahaa_.

    Se on se joka ohjaa Suomen liikennepolitiikkaa aivan täydellisesti: Paljonko saadaan otettua omaan taskuun.

  87. Olin hiljattain pyörän ja henkilöauton välisessä kolarissa, jossa oli tapauksen 7C (ensimmäisen kuva vasemmalta) mukainen tilanne sillä erotuksella, että pyörätie oli jalkakäytävä. Meneekö kolari tällöin fillaristin kontolle?

    1. Minähän en ole juristi, enkä osaa varmaksi sanoa, miten vakuutusyhtiöissä ja oikeudessa asia tulkitaan. Mutta jalkakäytävällä ei saa ajaa, joten on hyvinkin mahdollista että kolari menee pyöräilijän piikkiin. Toisaalta autoilijan on kääntyessään väistettävä risteävää tietä ylittävää pyöärilijää, eikä tässä säännössä sanota mitään siitä mistä pyöräilijä on tulossa.

  88. Ohjelmistoarkkitehdilla on nämä protokolla-analyysit ihmeen huonossa hapessa. Ehkä se on valmistunut siitä Vallilan läkkiseppä-, spaddunpoltto- ja ohelmistoarkkitehti- ammattikoulusta.

    Keksin heti hienomman tavan kuvata ajoneuvojen kohtaamista. Se on Petriverkko, jossa mukana erikoistägi: ”Ajolupa”.

    Kokeilin keksintöäni heti. Pyörätie menee seka pyörätien että ajoradan poikki: http://i.imgur.com/6m3kSTq.png . Vihreät on ajolupia, punaset ajoneuvoja.

  89. Vaikuttaa hyvältä, mutta silmään pistää toi useammassa kohdassa mainittu tieliikenneasetuksen 422 pykälä. Käsittääkseni kyse on kuitenkin tieliikenneasetuksen 18 pykälästä ja siinä merkin 422. kuvauksesta. Koko asetuksessa näyttäisi olevan vain 57 pykälää.

    Ehkä sivuseikka, mutta huomioidaan mieluummin se itse ensin, ennen kuin joku autoilijain keskusliiton henkilösiirrinosaston skodajaoksen välipäällikkö kirjoittaa siitä Iltalehteen.

  90. Lainaus 2-kohdasta, Pyöräily pyöräkaistoilla: Oikealle kääntyvä auto väistää pyörää. Itse asiassa sen tulee väistää jo ennen risteystä, koska tieliikennelain 11§ mukaan sen tulee ryhmittyä ajoradan oikeaan reunaan, eli pyöräkaistalle, ja tieliikennelain 21§ mukaan ”Kuljettaja saa [..] vaihtaa ajokaistaa [..] vain, milloin se voi tapahtua vaaratta ja muita tarpeettomasti estämättä”.

    Siinä on vain pieni ongelma, kun oikealle kääntyvä auto ei voi ryhmittyä oikealle kääntyessään pyöräkaistalle, sillä pyöräkaista on erotettu sulkuviivalla muusta ajoradasta. Tai sitten pitäisi ryhmittäytyä jo edellisessä risteyksessä, jonka kohdalla on katkoviiva.

  91. Miksi ihmeessä kuvituksessa on valittu tuollaiset asenteelliset värit? Nyt pelkkiä kuvia katselevat tulkitsevat asiat niin että auto on aina väistämisvelvollinen (punainen) ja pyöräilijä aina oikeassa (vihreä). Myöskään punaviher-sokeat eivät oikein saa kuvista selvää (miehillä melko yleinen).

  92. Ottaisin muutaman muun ohella esille tuon erittäin harvinaisen tapauksen 11 autotiestä erillisen pyörätien tapauksen, jota on vain 1 %. Asun itse Espoon Nöykkiössä ja tästä kun lähden ajamaan pyörällä Nöykkiöntietä kohti Espoonlahtea, niin noita ultraharvinaisia risteyksiä tulee vastaan kahden kilometin aikana kahdeksan kappaletta. Minun ei tietysti tarvitse niistä tien yli mennä, jos ajan Nöykkiöntien suuntaisesti, mutta kyllä ne ainakin täällä hyvin yleisiä ovat.

    1. Hei, ainakin mitä Streetviewllä katsoin, niin Nöykkiönkadun vartta kulkeva kevyen liikenteen väylä on selvästi osa samaa tietä. Se ei siis ole erillinen metsäpyörätie, vaan kadun vartta kulkeva pyörätie, jota koskevat lukujen 4-9 säännöt.

  93. Kohdan ”9D jyrkkälinjainen” päättely harhautuu väärään pykälään ja pyöräilijä on väistämisvelvollinen: 21 § Ajoneuvon siirtäminen sivusuunnassa koskee ”tiellä” sivusuunnassa, ja oli toinen merkittävä syy miksi se 1997 sääntömuutos tehtiin; usein pyörätie on osa tietä vaikka välissä olisi nurmeakin, ja liikenteeseen osallisten oli vaikeaa arvioida onko oikealta ajoradan yli pyrkivä pyöräilijä siirtämässä tiellä sivusuunnassa vai tulossa erilliseltä tieltä oikealta; erityisesti kun ajorataa lähestyvä pyörätie ei tullut täsmälleen 90 asteen kulmassa riittävän pitkällä näkyvyydellä.

  94. Nimimerkki Jukan (20.10.14) kuvaama ongelma koskee myös pyöräilijää: jos pyöräkaista on erotettu muista kaistoista sulkuviivalla, kuinka pyöräilijä voi ryhmittyä kääntyäkseen vasemmalle? Sulkuviivaahan ei saa ylittää. Tähän törmää Helsingissä ainakin Kirkkokadulta Unioninkadulle käännyttäessä, ellei siirry vasemmalle kaistalle Kansalliskirjaston tonttiliittymän kohdalla.

  95. Ja sitten kun pyörätieltä tulee jokin muu ajoneuvo kuin polkupyöräilijä tai mopoilija on ajoradalla olevan väistettävä tätä normisääntöjen mukaan, koska tieliikennelaki 14§4 mainitsee vain polkupyöräilijän ja mopoilijan?

  96. Virhe on tehty siinä vaiheessa kun polkupyörille on alettu tehdä omia kaistoja ja väyliä. Ajoneuvot kuuluvat ajoradalle ja siellä kaikki samoilla säännöillä. Eipä se teoriakokeen vaatiminen pyöräilijöiltäkään huono ajatus olisi, kovempaa ne kulkevat kuin lailliset mopot.

  97. !!””_Anonymous kirjoitti 9.8.2010 kello 17.52 :
    Hieno artikkeli ja suuri plussa kuvituksesta. Ainoa mitä jäin toivomaan on, että kuvituksissa etuajo-oikeutettu olisi väritetty punaisella ja väistövelvollinen punaisella. Nyt kuvat eivät toimi yksin ilman tekstiä.
    >>><<<
    Minusta vielä parempi olisi ollut, jos väistämisvelvollinen olisi merkitty punaisella ja etu-ajo-oikeutettu vihreällä. Taidat muuten olla puna-viher värisokea. Varo liikennevaloissa.!

  98. Vaihda värit niin, että väistämisvelvollinen on punaisella. Nyt ei saanut helposti selvää, kumpi väistää.

  99. Tällaista tapausta ei taida sisältyä oppaaseesi:
    Ajetaan moottoriajoneuvolla Hämeenlinnanväylää Hgistä pohjoiseen, Kaivokselan kohdalla ramppi 6 alas Vaskivuorentielle, jolle tarkoitus kääntyä vasemmalle liikennevalottomassa risteyksessä. Risteyksessä on tässä kohdassa edessä Vaskivuorentien ylittävä kevyen liikenteen väylä. Kysyisin, ovatko tässä vasemmalle kääntyvät, kolmion takaa tulevat autoilijat velvollisia väistämään pyörätien jatketta ajavia pyöräilijöitä? Jos ovat, syntynee outo tilanne: Vaskivuorentietä suoraan ajavat autoilijat eivät ymmärtääkseni kuitenkaan ole? Pitääkö pyöräilijän seurata tässä sitä, mistä autoilijat ovat tulossa? Vai tulkitaanko pyörätien jatkeen olevan T-risteyksestä irrallinen kevyen liikenteen väylä?

    1. Minä tulkitsisin (google mapista katsottuani)tuota niin, että pyörätie on rampin kanssa ”saman tien osa” ja rampilta tuleva autoilija on siis kääntyvä autoilija, ja väistää risteävää tietä ylittävää pyöräilijää. Suojatie on melko selkeästi samassa risteyksessä kuitenkin. Joku muu saattaisi toisaalta tulkita toisinkin.

      Eli kyllä, pyöräilijän nimenomaan pitäisi tietää mistä auto on tulossa risteykseen. Ja joo, se on aika hankalaa ja tarkoittaa, ettei säännöistä voi olla ihan varma. Ja vaikka tietäisikin, ei voi tietää, ymmärtääkö autoilijakin tilanteen samoin.

  100. Nyt on vain muistettava muutama asia: aina pitää käyttää omaa harkintaa ja pääkoppaa. Aina ei kannata ajatella, mulla on oikeus….

    Itse liukun harvoin pyörällä, mutta silloinkin käytän harkintaa ja ajattelen olen vailla peltiturvaa Varon.

    Kävelen usein koirien kanssa (ylileveänä) usean koiran kanssa. Miksi pyöräilijät eivät ilmoita kellolla tulostaan, nykyiset ”kilpapyörät” eivät vauhtinsa puolesta kuulu jalkakäytävälle. Mutta kun ne siellä saa kulkea, mielestäni tässäkin pätee hyvin sääntö joka on rinteestäkin tuttu. Nopeempi väistää hitaampaa. Eikä kolme ”kilpapyörää” ohita kolmea koiraa ja kävelyttäjää yhtäaikaa…. Vähän on Ahas pyörätie.

    Siis myös pyöräilijät maltti on valttia ja joskus voi pelastaa hengen kun ei pidä oikeuksistaan kiinni vaan joustaa….

  101. ”Liikennesäännöt ovat periaatteessa todella yksinkertaisia, ja kaikkihan me ne osaamme, eikö niin? No ei. Pyörällä risteyksessä ajaessa säännöt ovat itse asiassa aivan saatanallisen monimutkaiset.”

    Otso, säännöt ovat todella yksinkertaiset kun käsittelet polkupyörääsi kulkuneuvona kuten autokin on. Jos se sapettaa niin voit taluttaa.

  102. ”Niissä kuvissa, joissa pyöräilijän tulee väistää, on punainen kehys, ja niissä joissa autoilija tulee väistää on vihreä.”

    Korjaa tuo ”autoilijaN tulee väistää”, ettei kukaan ajatuksissaan laita siihen a:ta loppuun…

  103. Tämähän nyt on jo vanha julkaisu, mutta en voi silti olla kommentoimatta, koska linkkejä tähän jaellaan yhä somessa.

    Erinomainen tietopaketti, vaan en voi olla komppaamatta muutamia muita kommentoijia siinä, että punaisen ja vihreän värin käyttö näissä kuvissa on hämmentävää ja jopa vaarallisen harhaanjohtavaa. Vaikka näissä kuvissa kehyksen väri onkin se, joka kertoo, kumpi väistää, niin ajoneuvot ja ajolinjat ovat kuitenkin ne, joita katsoja tutkii, ja kehys jää hyvin helposti huomaamatta. Minäkin – hyvin visuaalisesti ajattelevana ihmisenä – jouduin hyvän tovin miettimään, miten voi olla mahdollista, että 1B:ssä autoilija joutuisi väistämään. Tämä on erittäin vaarallista väärää visuaalista informaatiota, koska läheskään kaikki eivät lue tekstiä, selaavat vain kuvat, ne kun näyttävät olevan hyvin selkeitä.

    Ajolinjan värittäminen vihreällä tai punaisella kertoo oleellisesti kehystä vahvemmalla visuaalisella kielellä, kumpi saa mennä ja kumpi väistää. Jos haluat ilmaista kuvassa väistäjän vain kehyksen värillä, silloin et voi käyttää vihreää väriä sille liikkujalle, joka väistää, vaan olisi ehdottomasti syytä värittää pyöräilijä ja autoilija neutraaleilla väreillä (esim. sininen ja ruskea), jotta heidän värejään ei tulkittaisi väärin.

    Mutta vielä parempi olisi tosiaan, että vihreällä merkittäisiin aina se ajolinja ja ajoneuvo, joka saa ajaa ensin, ja väistäjä olisi aina punaisella.

    Lisäksi: kehyksen väri kertoo nyt vain ja ainoastaan polkupyöräilijän näkökulman – autoilijan pitää vinksauttaa ajattelunsa kokonaan nurinpäin. Ja meitä, jotka olemme sekä pyöräilijöitä että autoilijoita, on paljon – ehkä jopa suurin osa lukijoista. Esim. 1B-kuvissa autoilijalle on siis kaksinkertaisesti virheellinen signaali, kun sekä ajolinja että kuvan kehys kertoo punaisella, että EI. Tämähän toki ei ole vaarallista, mutta pyöräilijän kaikkialla vihreä ajolinja voi jo aiheuttaa ihan oikeasti hengenvaaraa, jos joku opettelee jonkun vähän monimutkaisemman säännön intuitiivisesti värikoodin mukaan. Minimissään nämä kuvat ovat aika haastavia opettelussa, kun koko ajan joutuu aktiivisesti sokeuttamaan itsensä ristiriitaisille väreille.

    Kiitos joka tapauksessa hyvästä infopaketista, joka on tarpeen niiden saatanallisten monimutkaisten väistämissääntöjen viidakossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *