Helsinki-Tallinna -kaksoiskaupungin yhteinen ohitustie

Helsinki-Tallinna -kaksoiskaupungin yhteinen ohitustie

Tänään aloitti liikennöinnin Eckerö Linen uusi laiva Vuosaaresta Tallinnan Muugaan. 2 km autopaikkoja, noin joitakin satoja henkilöautoja tai satakunta rekkaa. En päässyt valitettavasti avajaisiin, koska samaan aikaan kaupunginhallitus matkaa Wieniin tutustumaan mm. digitalisaatioon ja asuntopolitiikkaan.

Vuoden alusta Helsingin satama otti käyttöön ohjaavan hinnoittelun: Vuosaaressa rekkakohtaista satamamaksua alennettiin kympillä ja Jätkäsaaressa ruuhka-aikaan nostettiin kympillä. Uusi laiva osoittaa tämän politiikan toimivuutta: laivakapasiteetti Vuosaaresta kolminkertaistui nyt yhdellä iskulla, eli laivayhtiöt selvästi uskovat kysynnän kasvuun.

Tallinnan puolella nousi kohtuullinen haloo, kun laivan piti alkujaan purjehtia vanhaan satamaan kaupungin keskustaan. Tallinnan satama on valtion eikä kaupungin, mutta kaupunki löysi keinot vaikuttaa mm. uhkaamalla 12 tonnin painorajalla keskustaan. Eckerö Line taipui viemään laivan Muugaan (Vähän Vuosaarta vastaava mutta pienempi satama Tallinnan itälaidalla) ja Tallinnan satama lupasi tehdä sinne tarvittavat investoinnit.

Nyt siis Helsingin ja Tallinnan välillä on kaksi tiheästi liikennöityä reittiä: keskustasta keskustaan Jätkäsaari/Katajanokka-Vanasadam 10+4 lähtöä päivässä ja Vuosaari-Muuga 4 lähtöä päivässä. Nähdäkseni reiteille voi muodostua hyvin luontevasti työnjako, jossa kaupungit ohittava liikenne – paljon rekkoja, jonkin verran busseja ja henkilöautoja – kulkee Vuosaaresta Kehä III päästä Muugaan Tallinna kehätien päähän ja jommankumman kaupungin sisään suuntautuva liikenne – paljon henkilömatkustajia ja myös henkilöautoja, vähän rekkoja – kulkee keskustojen väliä. Olen itse työskennellyt ja tulen työskentelemään tämän vision viemiseksi käytäntöön.

Perinteinen merilogistiikan ”totuus” on ollut, että matkustajia ja rekkoja täytyy Itämerellä kuljettaa samoilla laivoilla. Että muutoin kysyntä ei riitä laivojen ajamiseen ja liikenne näivettyy tai vähintäänkin lippujen hinnat nousevat paljon. Tämä on ehkä joskus pitänyt paikkansa, ja varmaan edelleen pitää paikkansa Helsinki-Tukholma-liikenteessä, jota ajetaan kaksi lähtöä per päivä. Mutta Tallinnaan ajetaan 6 laivalla 18 lähtöä joka päivä. Ajatus, että jokaisessa niistä on pakko olla rekkoja ja ettei kysyntää voitaisi jakaa eri reiteille on aivan pöhkö.

Päinvastoin, kaikessa muussakin liiketoiminnassa volyymin kasvaessa palveluja segmentoidaan eri asiakasryhmille. Rekkakuskia ja Lasnamäestä töihin Tikkurilaan ajavaa rakennusmiestä kiinnostavat vähemmän laivan palvelut ja enemmän näppärä ohitustie, jolla välttää ruuhkat ja liikennevalot, Tallinnan vanhaankaupunkiin suuntaavaa turistia ja keskustasta keskustaan työmatkalle tulevaa IT-ammattilaista pikemminkin päinvastoin. Kaikki voittavat, kun eri tarpeisiin on erilaisia palveluita. Vastaava työnjako joskin vähän pienemmässä mittakaavassa on Turun ja Tukholman välillä, jossa ohitustie kulkee Naantali-Kapellskär.

Samalla voittavat myös etenkin Jätkäsaaren asukkaat, joiden oma liikkuminen ja ympäristön äänimaisema pikkuhiljaa rauhottuu rekkaliikenteen määrän laskiessa. Autojonoja Jätkässä tulee jatkossakin olemaan, koska autoliikenne kaupungissa on aina vähän ruuhkaista, ja koska myös Länsisataman kautta tulee kulkemaan paljon autoja myös tulevaisuudessa. Mutta kun kaupunkeja ohittava liikenne siirtyy aidosti ohittamaan kaupungit, jää Jätkäsaaressa enemmän tilaa niille, joiden tarvitsee ajaa juuri Jätkäsaaressa. Esimerkiksi siis asukkaille.

Vastaava on poliittinen tahto on myös Tallinnassa. Kollegani, Tallinnan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tiit Terik oli vieraanani juhannuksen alla. Keskustelimme satamien liikenteestä, ja kysymys rekoista keskustassa on lahden eteläpuolella vähintään yhtä iso kuin meillä Jätkäsaaressa.


Valtuuston PJ Otso Kivekäs ja Tallinnan valtuuston PJ Tiit Terik keskustelevat liikenteestä

Helsingistä ja Tallinnassa on vähitellen muodostumassa yhä vahvemmin kaksoiskaupunki. Se näkyy siinä, kuinka on yhteisiä liikennehankkeita, kuten jossain tulevaisuudessa oleva tunnelisuunnitelma, mutta myös yhteisissä poliittisissa keskusteluissa, kuinka ratkaistaan yhteisiä ongelmia. Kuten nyt vaikka keskustan läpi kulkevat rekat ja niiden siirto kehätielle.

Seuraavaksi Helsingin – mieluiten yhdessä Tallinnan kanssa – tulisi asettaa strategiset tavoitteet sille, kuinka suuri osa rekoista ja kuinka suuri osa muusta kumipyöräliikenteestä kulkee ohitustietä Vuosaari-Muuga

Helsingistä on tulossa hyvä – puheeni Helsingin strategiasta

Puhuin Helsingin uudesta strategiasta Vihreiden ryhmänjohtajana. Tällä strategialla näyttää, että sangen vihreään suuntaan ollaan menossa. Mutta sen eteenhän tässä on töitä tehtykin 🙂

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, käsittelemme tänään Helsingin strategiaa seuraavaksi neljäksi vuodeksi.

Neljän vuoden kuluttua meitä helsinkiläisiä on ehkä 35 000 enemmän. Keravan verran enemmän. Tarvitsemme heille kaikille kodit, tai asumisen hinta karkaa aivan käsistä. Ja tarvitsemme raideliikennettä kaikkialle kaupunkiin, jotta ihmiset pääsevät kulkemaan.

Neljän vuoden kuluttua Helsingin peruskouluissa on seitsemäntuhatta lasta enemmän ja päiväkodeissakin kaksi ja puoli tuhatta. Se tarkoittaa kymmentä keskikokoista peruskoulua ja kahtakymmentä päiväkotia lisää.

Neljän vuoden kuluttua sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtyneet maakunnan vastuulle. Ehkä. Tai jonkin erityisratkaisun. Tai ehkä eivät ole. Emme tiedä mitä hallituksen uudistukselle käy, mutta meidän pitää turvata ja parantaa helsinkiläisten palveluita kaikissa tapauksissa.

Neljän vuoden kuluttua Helsingissä on auennut keskustakirjasto ja tanssin talo. Erilaisia kulttuuritapahtumia on vielä nykyistäkin runsaammin ja saariston matkailijamäärä on kasvanut sadalla tuhannella.

Neljän vuoden kuluttua Helsingissä toimii 20 000 yritystä, joita ei ole vielä tänään perustettu. Kaupungin elinkeinoelämän vahvuus on kyvyssä uusiutua ja löytää tilaa uudenlaisellekin toiminnalle.

Neljän vuoden kuluttua Helsingin hiilidioksidipäästöjen täytyy olla selvästi nykyistä alemmat ja tien kohti nollapäästöjä selvillä.

Tämän strategian lähtökohta on tulevaisuus. Ei se, mikä Helsinki on joskus ollut tai mitä se on nyt, vaan mitä haluamme sen olevan. Se pyrkii vastaamaan niihin kysymyksiin, joita tämä aika eteemme heittää.

Strategiassa siirretään Helsingin tavoite hiilineutraaliudelle 15 vuotta aiempaa aiemmaksi, vuoteen 2035. Jos haluamme suhtautua realistisesti ilmastonmuutokseen, tavoitteen pitäisi olla 30 kuten Espoossa, koska ilmastonmuutos ei odota, olemmeko valmiita. Mutta tämäkin on valtava askel oikeaan suuntaan. Tärkeintä on ryhtyminen konkreettisiin toimiin, jonka senkin strategia linjaa.

Helsingissä kaikki kaupunginosat ovat hyviä. Ja meille kaikille on parempi, jos mitään aluetta ei päästetä putoamaan kyydistä. Ja että yhteiskunnalla on tarjota positiivinen tulevaisuus kaikille jäsenilleen. Siksi strategian keskiössä on alueiden eriytymisen ja syrjäytymisen torjunta. Yksi tärkeimpiä keinoja on haastavien alueiden kouluille jaettava lisäraha, joka tuoreessa tutkimuksessa juuri todettiin poikkeuksellisen hyvin toimivaksi. Helsingin on oltava kaupunki, joka huolehtii kaikista, eikä syrjäytä ketään.

Helsinki päätti viime kaudella, että kaikkien lasten oikeudesta päivähoitoon ja pienistä ryhmistä pidetään kiinni. Maan hallituksen pyrkimyksiin heikentää lasten saamaa hoitoa ei lähdetty mukaan. Sama linja kirjattiin myös uuteen strategiaan ja lisäksi varhaiskasvatuksesta tehdään puolipäiväisesti maksutonta. Tavoite on nostaa varhaiskasvatuksen osallistumisen aste eurooppalaiselle tasolle ja parantaa kaikkien lasten valmiuksia pärjätä koulussa ja yhteiskunnassa. Tutkitusti hyvä varhaiskasvatus on siihen tehokkaimpia keinoja.

Helsinkiä rakennetaan raiteiden varaan. Viime vuonna päätettiin Raide-Jokerin ja Laajasalon ratikan rakentamisesta. Tällä kaudella päätetään ratikasta luoteiseen Helsinkiin ja myös Tuusulantien sekä Malmin suunnan ratikat etenevät. Uusista asunnoista suuri osa syntyy näihin kaupunginosiin, joissa kaupunkibulevardien rakentaminen alkaa. Toisaalta kaikkialla kaupungissa rakennetaan uusia taloja vanhojen lomaan. Kaupunki tiivistyy ja liikenteessä suositaan ensi sijassa tiiviiseen kaupunkiin sopivia liikkumistapoja: kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä.

Strategiassa nousee esiin myös Helsingin upea luonto. Uusia suojelualueita perustetaan, metsäverkostoa vahvistetaan, luonnon monimuotoisuuteen satsataan, kalojen mahdollisuuksia nousta puroihin parannetaan ja Helsingin upea saaristo aukeaa paremmin kaupunkilaisten ihailtavaksi. Kaiken kruunuksi pääsemme tässä salissa päättämään kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta.

Kaupungin rahankäyttöön strategia suhtautuu vastuullisesti. Viime kauden liian tiukaksi osoittautuneita raameja ollaan kuitenkin höllätty. Uskoaksemme tämä strategia mahdollistaa riittävät investoinnit ja palvelujen kehittämisen, jotta sen kunnianhimoiset tavoitteet voidaan myös saavuttaa. Vastuullinen taloudenpito ei saa tarkoittaa vastuutonta palveluiden heikentämistä. Kun lasten määrä kasvaa, opettajia täytyy palkata.

Helsinki on myös suunnannäyttäjä muulle maalle. Kun me päätimme säilyttää kaikkien lasten oikeuden päivähoitoon, puolet kaupungeista seurasi. Kun me lähdimme suunnittelemaan maksutonta varhaiskasvatusta, sen suunnittelu alkoi koko maassa. Kun kirjasimme tähän strategiaan, että siirrymme markkinaehtoiseen pysäköintiin, Espoon valtuusto äänesti sen puolesta toissapäivänä.

Tulevina vuosina Helsingissä on nykyistä enemmän ihmisiä vailla virallista oikeutta asua täällä. Tämä on fakta aivan meistä riippumatta. He tarvitsevat toimivaa terveydenhoitoa ja huolenpitoa aivan siinä kuin me kaikki muutkin ja heidän jättämisensä sitä vaille on paitsi epäinhimillistä, myös todella lyhytnäköistä. Esimerkiksi rokotukset perustuvat siihen, että kaikki saavat ne. Tähän ongelmaan ei strategia tarjoa vastausta, vaan meidän täytyy yhdessä ratkaista se perustuen sosiaali- ja terveyslautakunnassa jo otettuun linjaan.

Näillä huomioin Vihreä valtuustoryhmä puoltaa strategian hyväksymistä.