Loki, päivä 2

19.7. Merisatama (Helsinki) – Stora Brändö (Kirkkonummi) 16 mpk, luovien kanssa enemmän

Tuuli 5-7m/s
Akkujen jännitteet: akku 1: 12,8V, akku 2: 13V

Tästä piti tulla rauhallista ja tavanomaista purjehdusta hiljaisessa tuulessa, mutta se sisälsikin purjeen paikkausta vedossa ja purjerantautumisen luonnonkallioon yksin. Ei ole taidettu mua tai ainakaan venettä tarkoittaa rauhalliseen menoon.
Aamu meni venettä laittaessa ja ostoksilla. Helposti saa Claes Ohlsoniin satasen tai pari palamaan kaikenlaiseen unohtuneeseen ja tuiki tarpeelliseen. Kuten verkkovirtalaturiin, varasulakkeisiin ja istuintyynyihin. Lähtemään päästiin joskus puolen päivän maissa.

Ennusteessa sanottiin 0-5m/s vaihtelevan suuntaista tuulta. Pikemminkin oli 7m/s ja lounaasta. Siis aika lailla vastaista. Helsingin edustalla aalto oli isoa, mutta rysäkarista länteen alkoi rauhottua. Ja länsisataman väylää ulos ajaessa kahteen kertaan Tallinan laiva tuli niin, että piti jättää karkuunlähtövenda aika viime hetkeen koska vieressä oli joku kari.

Ylävanttien kiristys oli jäänyt odottamaan kallistusta jossa tarkistaa riittävyys. Onneksi se saatiin eilen tehtyä, ja Jukka kiristi vantit aamulla, koska tänään huomattiin sokkien jo repineen etupurjetta. Paikkaus sujui yllättävänkin onnistuneesti ajossa ja leukotapella (purjeteippi on …jossain). Jukka taiteili keulakannella teippaamassa purjetta ja vanttien kiristimiä; halssit piti suunnitella sen mukaan että purje aina kuivuu tarpeeksi. Reikä ei siis ollut paha, mutta olisi revennyt yhä lisää. Alunperin piti fiksata vain iltaan asti, mutta tulos näyttää siltä että sillä voisi pärjätä syksyyn.

Seuraava yllätys tuli sitten rantautuessa. Stora Brändöhän luvattiin hyvä kallio ja valmiita koukkuja kalliossa. Koukkuja ei nähty yhtäkään ja kalliorantakin oli tarpeeksi syvä vasta kolmannessa paikassa jota kokeiltiin. Sivutuuleen. Sitä lähestyttäessä yhtäkkiä moottori lakkasi reagoimasta kaasuun. Viime hetkellä käänsin myötäiseen ja Jukka hyppäsi kalliolle työntämään venettä siitä irti. Minä sitten nostin nopeasti ison joten kuten ylös ohjausvauhtia varten ja tein kiepin valmistautuen purjerantautumiseen. Epäilykseni keskimoottoria kohtaan osoittautuivat siis aiheellisiksi.

Yksin purjeilla kalliorantautuminen kyllä onnistuu aika suoraviivaisesti. Ankkuri alas hyvissä ajoin, iso äkkiä alas ettei ole vetoa ja keulaan valmiina heittämään köyden Jukalle.

Ja 10m ennen rantaa ankkuriköysi loppui kesken. Ranta on syvä, ja köysi tuntuikin vähän lyhyeltä. Seuraavaksi sitten köydestä kiskoen takaisin ankkurin luokse, iso nopeasti jotenkin puolimastoon ja seuraava kierros. Tällä kertaa pituus riitti, ja vene pysähtyi kauniisti kallion eteen.

Kallio nousee noin 45 asteen kulmassa, mikä teki kiinnittäytymisen vähän hankalammaksi. Ei ole helppoa vetää venettä kohti, kun keikkuu jyrkällä kalliolla. Ja lähimmät puut ovat kaukana, ja aika jyrkässä kulmassa. Keulakiinnityksen kun pitäisi olla vaakatasossa tai alaviistoon.

Erinäisten väliaikaisviritysten jälkeen laitoimme keulan lopulta kiinni kahdella kalliokoukulla, jotka löimme halkeamiin. Eivät lainkaan turha ostos ne. Varalla kolmas köysi menee puuhun. Joskin suurempi ongelma kuin kiinnitysten pettäminen lienee saada koukut aamulla mukaan. Menivät aika tiukkaan.

Kalliokoukulla kiinni Stora Brändössä
Kalliokoukulla kiinni Stora Brändössä

Moottorin ongelmaksi paljastui katkennut kaasuvaijeri. Vaihde kyllä toimii, mutta minimikaasulla, eli työntöä on aika vähän. Täytyy testata, voiko sillä ohjata ollenkaan. Käytännössä varmaan huomenna mennään purjeilla Inkooseen, jossa koitan saada maanantaina uuden vaijerin, tai jonkin korjausvirityksen. Jos joku tietää vanhojen Volvon moottoreiden sielunelämästä (Volvo Penta MD5A, vm 78), saa sanoa hep.
Tästä lokista taitaa ollakin tulossa paljon vähemmän elämänfilosofista pohdiskelua ja paljon enemmän poikien seikkalukertomus kuin olin suunnitellut. Päivän oppiminen ja uusi ymmärrys keskittyy lähinnä purjehduskikkoihin, solmujen opetteluun ja ymmärrykseen Volvo Pentan sielunelämästä.

Muita pieniä puutteita ja säädettävää

  • Pinnapilotti ei herää. Virtamittari ei myöskään löydä virtaa sen töpselistä. Täytyy etsiä sulake ja toivoa että varasulakkeissa on sopiva.
  • Invertteri jaksaa ladata konetta vain vähän kerrallaan ja sitten alkaa huutaa ylikuormaa. Pikkulaturikin on sille liikaa. Pyrin käyttämään konetta sen verran vähän, että satamasähköllä lataukset riittävät. Mutta jos tulee monta luonnonsatamapäivää putkeen, menee säädöksi.
  • Moottori ei suostu starttaamaan akulla 1. Ehkä se meni loppuun invertterin kanssa leikkiessä, tai ehkä jotain muuta on rikki. Jännitenäytön mukaan virtaa pitäisi kyllä olla, mutta toistaiseksi akku 2 on pyhitetty starttiin (ja ykköstä lataillaan). Ja täytyy katsoa voiko jännitenäyttöön luottaa ollenkaan.
  • Eteen pitänee lisätä pari knaapia. Yksi kiinnitysknaapi tuntuu kovin vähältä, vähintään pitäisi olla varoiksi toinen.

Tunnetila: väsynyt, mutta tyytyväinen, rauhallinen. Nää kaikki ratkeaa.

Loki, päivä 1

18.7. Vuosaari – Merisatama  12 mpk, josta moottorilla 2mph

Tuuli 0-7m/s
Akkujen jännitteet: akku 1: 12V, akku 2: 13V

These are the voyages of S/Y Aliisa. Its two week mission: to explore strange new seas of Western Finland, to seek out understanding and perhaps some inner peace.

Päätin lähteä pariksi viikoksi purjehtimaan. Olen jo pidemmän aikaa halunnut purjehtia pidempiäkin reissuja, erityisesti Saaristomerelle. Purjehdin siellä yli 20 vuotta sitten vaarin kanssa, mutta sen jälkeen en ole Hankoa kauempana käynyt. Nyt on aika.

Toisaalta kaipasin myös aikaa ja tilaa miettiä, mitä elämässä oikeastaan haluan tehdä ja kuka olla. Ja miten ymmärrän itseni. Siihenkin on nyt hyvä tilaisuus

Oikeastihan parin viikon lomamatka ei ole mikään löytöretki, eikä Hangon läntisellä selällä asu merikäärmeitä. Myöskään itseään ei löydä eikä opi ymmärrä tuijottamalla pari viikkoa omaa takaraivoaan. Mutta eiköhän tässä silti pääse oppimaan jotain merestä, itsestään ja maailmasta. Kirjaan tähän lokikirjaan (blogi on melkein kuin loki, kunhan ei ei ploki) ajatuksiani ja havaintoja, sekä vähän päivän tapahtumia. Yhteiskunnallisia teemoja odottavat saattavat pettyä; nyt on kesäloma.

 

Alunperin lähdin jo viikko sitten sunnuntaina. Kävi kuitenkin niin, että haaksirikkouduin ja veneestä meni köli. Hetken mietittyäni aikaistin suunnitelmaani ostaa oma vene, ja hankin hyvinpidetyn Avance 24:n nimeltä Aliisa. Sillä lähdin matkaan tänään.

Sen verran suunnitelmat muuttuivat, että purjehdin vähän vähemmän yksin ja vähän enemmän muiden kanssa. Parit ekat päivät gastina on Jukka. Luultavasti Inkooseen, ehkä Hankoon saakka. Muita käteviä gastinvaihtopaikkoja ei Porkkalasta länteen taida ollakkaan.

 

Lähinnä tämä oli roudauspäivä, kunnolla matka alkaa vasta huomenna. Veneen varustaminen vastaa suunnilleen kesämökille lähtöä: kamaa on mukana tolkuttomia määriä. Purjehtia olikin tarkoitus vain koepurjehdus Vuosaaresta Merisatamaan, että huomataan, mitä tavaroita vielä puuttuu ja pitää hankkia. Se tehtiinkin.

Vuosaaresta lähtiessä sumu oli jo hälvenemässä, mutta tuli takaisin todella voimakkaana. Pahimmillaan ei nähnyt kuin ihan lähimmät rannat. Päätin jatkaa sisäväylää, jossa niitä rantoja on ja siirryimme hetkeksi koneajoon ettei tarvitse luovia sumussa. Sumun hälvettyä tuuli heikkeni ja menimmekin Villingin taakse ulkoväylälle kuitenkin. Koneeseen piti silti siirtyä tuulen loppuessa. Santahaminan edustalta sitten taas purjeilla loppumatka.

tähystyskuva
Allekirjoittanut tähystämässä reimareita jossain Santahaminan ulkopuolella

Merisatamaan saavuimme siksi myöhään, että lähinnä laitoimme venettä ja kokkasimme (ulkopöytä on aika luksusta). Keulaportaita laittaessa niiden jatkovarret aukesivat ja portaat tippuivat mereen. Ei kovin laatukamaa. Jukka naarasi niitä naara-ankkurilla (2,3kg) mun kokatessa ja lopulta saikin portaat takaisin ylös! Naara oli rantautumiskäyttöön hankittu, mutta se siis oikeasti toimii myös naaraamiseen. Joka elää, se näkee.

Päivän kirjallisuus on koostunut Steve Sleightin Purjehduksen käsikirjasta. Pätevä opus, voin suositella. Vaikka aika paljon kevytvenekamaa kyllä. Syvemmät analyysit huomiseen, on ollut pitkä päivä.