Pyöräilyn pääväylät Helsinkiin

Kun en näemmä ole jaksanut kirjoittaa blogiin mitään valmiiksi saakka, tässä uusin liikennesuunnittelullinen harrasteprojektini, eli Kaupunkifillarin ehdotus pyöräilyn pääväyliksi.

Väyläverkoston periaatteet

Pyöräväylä ei ole pätkä asfalttia, vaan reitti jostain jonnekin. Sitä, mitä katua väylä menee, voidaan tarvittaessa muuttaa ilman että väylä kärsii siitä, kunhan se edelleen on yhtenäinen ja opastettu reitti lähtöpisteestään kohteeseensa.

Pääväylät on tarkoitettu sujuvaan ja keskeytyksettömään pyöräilyyn kaupungin eri osien välillä. Niitä ei suunnitella kilpapyöräilijöille harjoitteluun, eikä 7-vuotiaille pyöräilyn ensiaskelten ottamista varten. Ensisijainen kohderyhmä ovat työmatkapyöräilijät, joiden tulee voida kokea väylä yhtenäiseksi, nopeaksi, helpoksi ja turvalliseksi.

Väylät muodostavat loogisen verkoston, jota on helppo seurata. Tätä varten väylillä on numerot ja nimet, joiden tulee näkyä myös maastossa kylteissä. Väylän reitti pitää olla niin hyvin viitoitettu, ettei koskaan synny epäselvyyttää, mihin suuntaan tulee jatkaa. Väylille on myös syytä valita tunnusvärit (ratikkalinjojen tapaan), joilla ne voidaan merkitä reittikarttaan ja myös maastoon, kylteihin tai ehkä asfalttiinkin. Vaihtoehtoisesti väylät voi nimetä myös päätepisteidensä mukaan (Rautatientori – Tikkurila, Musiikkitalo – Iso Omena, Kalasatama – Pasila jne). Eräs hyvä esimerkki toimivasti brändätyistä valtaväylistä on Bryssel, jossa väylät on numeroitu kellon suuntien mukaan.

Tässä ehdotuksessa on joukko säteittäisiä väyliä (1-7) eri suunnista Helsingin keskustan toreille, ja lisäksi poikittaisväyliä (A-F) monipuolistamaan verkostoa. Perusideana on, että joka suunnasta pääsee noin 20km etäisyydeltä suoraa tietä keskustaan, ja Jokerin reitin sisäpuolella joka suunnasta joka suuntaan “himmelimäisesti”. Reittien kauemmat päät ovat tynkiä, etenkin Espoon suunnalla. Jos joku haluaa piirtää jatkoja, sanokaa ja lisään oikeudet Google mapsiin.

Nopeustavoite on mahdollistaa 25-30km/h vauhti turvallisesti. Tämä edellyttää hyvää näkyvyyttä, rakenteellista erottamista jalankulkijoista ja liikennevalojen sekä muiden pysähdysten välttämistä. Myös mäkiä on syytä välttää milloin mahdollista. Nopeustavoitteesta jouduttaneen joissakin kohti joustamaan, etenkin keskustassa, mutta siihen tulee pyrkiä kaikkialla.

Nopeuden mahdollistamiseksi myös kiemurtelevia moottoritienvarsipyöräteitä tulee välttää, ja suosia mielummin tasaisia ja suoria radanvarsipyöräteitä. Muutoinkin on parempi mukailla joukkoliikenteen väyliä (metro, radat, Jokeri) sekä reiteissä että nimissä, koska ne tyypillisesti ovat pyöräilijöille tutumpia kuin autoliikenteen pääväylät.

Pääsy väylältä toiselle risteämispisteissä tulee myös miettiä. Joissain paikoissa väylät kohtaavat eri tasoissa, tai vaan sivuavat toisiaan pienelä etäisyydellä. Selkeästi viitoitetut siirtymäreitit ovat tälläisissä paikoissa tarpeen.

Tässä ehdotetut pyöräilyn pääväylät kartalla

Säteittäisväylät

Säteittäiset väylät toimivat reitteinä keskustaan ja myös muilla saman suuntaisilla matkoilla. Väylät päättyvät keskustassa muutamaan tunnettuun kohteeseen (Rautatientori, Kauppatori, tuleva Kansalaistori musiikkitalon vieressä), joita yhdistävät poikittaiset väylät. Poikkeuksena Töölön väylä, joka jatkuu Kansalaistorilta Erottajalle. Helsingin kaupungin ylläpitämät väylät loppuvat kunnan rajalle, mutta tässä ehdotuksessa ne on viety pidemmällekin. Yhteistyö kuntien välillä asiassa olisi toivottavaa; vastaavasti kuin joukkoliikennettä hoitaa HSL.

Väylä 1 – Länsiväylä

Keskustasta Länsiväylän suuntaan. Ratakuilun Baanaa, jahka se valmistuu.

Pituus Helsingin sisäpuolella: 6 km.

Kokonaispituus: 10-20 km

Reitti:

  • Baana (ja ennen sen valmistumista Rautatiekadut)
  • Lapinlahdentie hautausmaiden välistä – Itämerensola – Länsiväylän ali Salmisaarenkatua – Pikkupässinkuja – Porkkalankatu
  • Lauttasaarentie pohjoisreuna Isokaarelle asti
  • Sotkatie – Vaskisalmentie
  • Espoon puolella Länsiväylän tai Merituulentien reunoja länteen (en tunne parasta reittiä niin en ehdota mitään)
  • Reittioppaassa: [1]

Kehityskohteita

  • Ruoholahden kohdalla reittiä kannattaa harkita perustuen siihen, miten hyvin Baanan eteläpää toimii.
  • Kunhan Itämerenkadulle saadaan pyöräkaistat, se olisi hyvä ja luonteva reitti, joka yhdistyisi Kamppiin sujuvasti Ruoholahdenkadun ja Malminrinteen uusia pyöräkaistoja pitkin
  • Lauttasaarentie sillalta Särkineimentielle on todella huonosti järjestetty

Huomioita:

  • Lauttasaaressa mennään Lauttasaraentietä, eikä pohjoisrantaa (Pohjoiskaarta?), koska ranta on syytä varata kaikkien ulkoilureitiksi eikä vain pyöräilylle. Lauttasaarentielle sen sijaan on mahdollista rakentaa kunnolliset pyöräkaistat.

Väylä 2 – Töölön väylä

Erottajalta Kansalaistorin, Töölön ja Pikkuhuopalahden kautta Haagaan

Pituus: 8,1 km.
Reitti:

  • Eteläesplanadin kohdalta Mannerheimintien vartta Kisahallille.
  • Kisahallin itäpuolelta Urheilukatua Lääkärintielle, josta takaisin Mannerheimintielle
  • Ratsastietä Mannerheimintien ali, ja siitä jotenkin Pikkuhuopalahden läpi Vihdintielle
  • Vihdintie – Haagan liikenneympyrän ohi – Eliel Saarisen tie – Haagan asema.
  • Reittioppaassa: [2]

Parannuskohteita:

  • Hesperianpuistosta ei nykyään pääse luontevasti Kisahallille; tämä reitti on syytä suunnitella ja toteuttaa.
  • Finlandiatalon ohitus epäselvä, Musiikkitalon valmistuttua tarvitsee suunnitella jokin reitti. Sama reitti Töölönväylälle ja rataväylien länsihaaroille.
  • Musiikkitalon valmistuttua Finlandiatalon ohi pääsee Kansalaistorin kautta. On kriittisen tärkeää, että Töölönlahden rannassa sijaitsevan Hesperian puiston pyöräreitti pidetään jatkossakin rakenteellisesti erotettuna jalankulkijoista.
  • Töölön länsireunaa olisi toinen vaihtehto, mutta reitti pitenee selvästi. Toisaalta Mannerheimintie menee aika läheltä radan vartta, jossa menee jo väylä, eli kattavuus paranisi
  • jos mennään Töölön länsireunaa, niin toinen eteläpää Ruoholahteen/Jätkäsaareen

Väylä 3 Rantaradan väylä

Pääradan vartta Pasilaan ja siitä rantaradan vartta

Pituus Helsingin sisäpuolella: 9,7 km.

Kokonaispituus: 12 km tai enemmän.

Reitti:

  • Torin reuna/Mikonkatu – Kaisaniementie – Radan itäreunan pyörätie – Eläintarhantie – Ensi linja
  • Radan itäreunan pyörätietä Pasilan aseman ohi
  • Pasilan aseman pohjoispään tunnelia radan ali
  • Radan länsireunaa mukailevaa pyörätietä Ilmalan asemalle, jossa rantaradan yli itäpuolelle
  • Postintaivalta ja sitten radan pohjoisreunaa kulkevaa pyörätietä Pitäjänmäen asemalle
  • Vanhaa turuntietä Leppävaaraan
  • Leppävaarasta länteen jotenkin
  • Reittioppaassa: [3]

Kehityskohteita

  • Pasilan ja Ilmalan väli on karmea. Monta reittivaihtoehtoa, jotka ovat kaikki huonoja. Yllä kuvatusta saisi pienillä parannuksilla kohtuullisen. ilmalan aseman kohdalla on vaarallinen tasoristeys ja siitä etelään huonokuntoista pyörätietä.

Huomioita:

  • Eteläpäässä haara: Tivolitietä radan ali – Vauhtitie – Helsinginkatu – Hesperianpuisto – Karamzininkatu

Väylä 4

Haara rantaradan väylästä Myyrmäen suuntaan

Pituus Helsingin sisäpuolella: 6,4 km tai enemmän.

Kokonaispituus: 5,1 km.

Reittivaihtoehtoja

  • M-radan vartta. Pääosin ei kunnollista rataa seurailevaa pyöräteitä, koska rata kulkee krootettuna
  • Vihdintien vartta: jonkin verran liittymäkaartelua, muutoin ehkä ok?
  • Hämeenlinnanväylän vartta: karmeat liittymäkiertelyt ja ylimääräisä mäkiä. ei tätä.
  • Mätäojan vartta, saattaisi olla kohtuullinen?
  • Reittioppaan ehdotus: [4]

Nimiehdotuksia:

  • Martinlaakson väylä
  • Martinlaakson radan väylä
  • Mätäojan väylä
  • Vihdintien väylä
  • Nimi riippuu siitä miten reitin vetää

Avoimia kysymyksiä:

  • M-radan viertä ei mene pyörätie kuin ihan alkua, mikä olisi järkevä reitti?
  • Haagasta etelään voisi myös vetää Töölön läpi/viertä, vai olisiko se eri väylä?

Väylä 5 – Pääradan väylä

Pääradan vartta Tikkurilaan ja ohikin

Pituus Helsingin sisäpuolella: 16,2 km.

Kokonaispituus: 17,3 km.

Reitti:

  • Torin reuna/Mikonkatu – Kaisaniementie – Radan itäreunan pyörätie – Eläintarhantie – Ensi linja
  • Radan itäreunan pyörätietä Pasilan ohi ja Hakamäentien ali
  • Louhipuiston pyöräteitä
  • Pyörätie radan itäreunaa mukailleen Käpylän ja Oulunkylän asemien ohi
  • Radan ali heti Vantaanjoen jälkeen ja länsireunaa mukaillen
  • Kehä I yli Säterinpolkua, sitten Säterintietä takaisin radan varteen
  • Radan länsireunaa mukaillen: Pukinmäentie – Malmin kauppakaari – Viertolantie
  • Reittioppaassa: [5]

Huomioita:

  • Eteläpäässä haara: Tivolitietä radan ali – Vauhtitie – Helsinginkatu – Hersperianpuisto – Karamzininkatu

Kehityskohteita

  • Linnunlaulussa ja louhipuistossa radan tasossa kulkeva pyörätie olisi tarpeen. Erityisesti Louhipuiston kohdalle se voisi mahtuakkin.
  • Tapanilan aseman ohitus sekava
  • Louhipuiston tiet ovat huonossa kunnossa, mutkikkaita ja näkyvyys huono. mahdollisesti ohitus keijontie ja Ilmattarentien kautta

Väylä 6 Viikinväylä

Kauppatorilta Viikkiin

Pituus Helsingin sisäpuolella: 10 km.

Kokonaispituus: 10 km.

Reitti:

  • Kauppatorin laita
  • Linnanaltaan pohjoispuoli
  • Päävartiontorin laita
  • Pohjoisranta

(siis ei Katajanokan puolelta lainkaan, pidentää matkaa turhaan!)

  • Hakaniemen silta
  • Sörnäisten rantatien länsireuna
  • Metroradan ali itäväylän pohjoispuolella Kalasataman metroasemalle
  • Hermannin rantatietä, Arcadian ammattikorkean edestä menevää kadunpätkää (nimi?) Hämeentielle
  • Hämeentie – Verkatehtaan polku (kääntyy ennen ammattikorkeaa) – vantaanjoen suun ylittävä kevyen liikenteen silta
  • Jokisuuntietä ja Säynäslahden ojan viertä menevää ekvyen liikenteen väylää kunnes se loppuu
  • Viikintie – Viikinportinkatu
  • jatkuu mahdollisesti latokartanoon?
  • reittioppaassa: [6]

Kehityskohteita

  • Skattan ohitus pitäisi tehdä kunnolla.
  • Sörnäisten rantatielle pitäisi miettiä luonteva yhteinen reitti Itäväylän kanssa
  • Kalasataman ohi voisi oikaista Vanhaa talvitietä tai Sörnäistenkatua
  • Viikintien (ikävä, mäkinen, pimeä ja autot ajavat lujaa) voisi välttää kokonaan, jos peltojen poikki vedettäisiin suunnilleen suora reitti jätevedenpuhdistamon itäreunaa.

Väylä 7 – Itäväylä/Metroväylä

Kauppatorilta Vuosaareen suuntaan

Pituus: 14,9 km

Reitti:

Kehityskohteita

  • Kauppatorin ohitus on tehtävä kunnolla: jalankulkijoille on suunniteltava ja totetutettava tasainen kävelyreitti Kauppatorin ohi, kun Kirjava Satama -hanke käynnistyy.
  • Katajanokan ohitus on tehtävä kunnolla.
  • Merihaan ohi pitäisi päästä siistimmin. Nykyiset reitit kiertelevät.
  • Sörnäisten rantatielle pitäisi miettiä luonteva yhteinen reitti Itäväylän kanssa
  • Kulosaaren puistotielle pyöräkaistat
  • Haara myös Kontulan/Mellunmäen suuntaan?

Muita väyliä?

Pakilan suunta, Laajasalo ja Itäväylän haara Kontulaan eivät nyt ole listassa mukana. Pitäisikö olla? Mitä reittiä?

Myös Espoon ja Vantaan puolella pääväylät voisi miettiä tarkemmin. Tässä hyvin viitteellisesti.

Poikittaisväylät

Pistin näille nyt kirjaimet etteivät sekotu

Poikittaisväylä A – Espanväylä

Kauppatorilta Ruoholahteen Esplanadin ja Bulevardin kautta.

Pituus: 3,4 km

Reitti:

  • Kauppatorilta Eteläespaa, Bulevardia, Hietalahdenrantaa ja Itämerenkatua
  • Reittioppaassa: [7]

Kehityskohteita

  • Bulevardin pyörätiet ovat huonot, eikä nistä nykymuodossaan hyviä millään. Joko koko katu pitäisi suunnitella kokonaan uusiksi, tai pyöräväylä siirtää kulkemaan pyöräkaistoja Uudenmaankatua ja Lönrotinkatua
  • Kunhan Itämerenkadulle saadaan pyöräkaistat, tämä reitti toimisi myös Ruoholahdessa: nastoja pyöräteille kylvävä kansalaistottelematon henkilö toivottavasti lopettaisi kuutamourakointinsa 🙂

Poikittaisväylä B

Pohjoisrannasta/Sörnäisten rantatieltä Ruoholahteen ja Jätkäsaareen rautatieaseman ohi

Pituus: 4,7 km

Reitti:

  • Sörnäisten rantatieltä Hakaniemenrannan, J. Stenberginrannan ja Pitkänsillanja Kaisaniemen puiston kautta Rautatientorille
  • Rautatieaseman editse Kansalaistorille ja siitä Baanaa ruoholahteen
  • toinen itäpää lähtien Pohjoisrannasta Siltavuorenrannan kautta Siltavuorensalmen eteläpuolella
  • Reittioppaassa: [8]

Kehityskohteita

  • Tämän voisi myös merkitä eri säteittäysväylien (1, 6 ja 7) keskustahaaroina rautatientorille.
  • Kunhan suunniteltu silta rautatien yli Kaisaniemen puistosta Töölön puolelle valmistuu, reitti tulee siirtää kulkemaan sitä.

Poikittaisväylä C Hesarinväylä

Kalasatamasta Kurvin kautta Töölöön (Rajasaarentien kohdalle)

Pituus: 4,2 km

Reitti:

  • Metroradan pohjoispuolta – Pääskylänkatu – Kinaporinkatu (Hämeentien yli) – Vaasanpuistikko (s.o. Piritori)
  • Helsinginkatu, Sturenkadun jälkeen pohjoispuolta
  • Töölön läpi: Mäntymäentie – Toivonkatu – Eino elinon katu – Humalistonkatu – Rajasaarentie
  • Reittioppaassa: [9]

Kehityskohteita:

  • Hesarille pyöräkaistat koko Sturenkadun itäpuoliselle osuudelle
  • Länsipäässä voisi ehkä lopettaa Töölönväylälle

Poikittaisväylä D – Teollisuuskadun väylä

Kalasatamasta Pasilaan, jossa yhtyy Tiedeväylään

Pituus: 3,1 km

Reitti:

  • metrotradan pohjoispuolta – Lautatarhankatu – Junatie (Hämeentien ali) – Teollisuuskatu – Sähköttäjänpuisto
  • Sähköttäjänsiltaa teollisuuskadun yli, tunnelissa ratapihantien ali ja pääradanväylän kanssa samaa reittiä pasilan asemalle.
  • Reittioppaassa: [10]

Huomioitavaa:

  • Tarvitsee selkeät liitynnät ja viitoitukset, Itäväylältä, Hämeentieltä ja Tiedeväylältä. Nämä väylät eivät kohtaa Teollisuuskadun väylää, joten myös liittymäpätkät täytyy pistää kuntoon ja ylläpitää varsinaisen väylän lisäksi

Kehityskohteita

  • Vaihtoehtoinen reitti Aleksis Kiven katua. tällöin myös nimi syytä vaihtaa

Poikittaisväylä E – Tiedeväylä

Taideteolliselta korkeakoululta Kumpulan, Pasilan ja Meilahden kautta Otaniemeen. (Viikkiin jatko Viikinväylää myöten)

Pituus helsingin rajojen sisällä: 9,9 km

Kokonaispituus: 11,2 km

Reitti

  • lähtee Viikiväylältä Verkatehtaanpolulta (kulttuuriammattikorkea)
  • Annalantietä ja siitä jatkuvaa hiekkatietä Kustaa Vaasantien varteen
  • Valtimontien kohdalla yli, ja siitä suoraa pyöräteitä (niemtön, Kumpulantaival, hevoshullunpolku) Mäkelänkadulle uimahallin pohjoispuolelle.
  • Kevyenliikenteensiltaa Mäkelänkadun yli, Asemapäällikönkatua Pasilan asemalle ja sillan yli Länsipasilaan.
  • Esterinportti – esterinpolku – ??puisto – Magdaleenanpenger ja siitä alas keskuspuistoon
  • Keskuspuiston poikki suoraa pyöräteitä – Ratsastie – Tilkanvierto – pyörätie Huopalahden rantaan
  • Huopalahdesta otaniemeen: Paciuksenkatu – Ramsaynranta – Pikkuniementie – kuusisaarentie – Karhusaarentie – Otaniementie tulevan metroaseman kohdalle.
  • Reittioppaassa: [11]

Kehityskohteita

  • Asemapäällikönkadulle pyöräkaistat
  • Asemapäällikönkadun sillalla on ahdasta, koska jalankulökijoitakin on runsaasti.
  • Länsipasilan läpi tarvitaan selkeä, viitoitettu ja turvallinen reitti. Tässä ehdotettu ei välttämättä ole paras.

Poikittaisväylä F – Jokeriväylä

Jokerin korkeudella poikittaisväylä Itäkeskuksesta Haagaan. Espoon puoli Jokerista Leppävaara – Tapiola/Otaniemi jätetty nyt piirtämättä, vaikka senkin tarvitsisi.

Pituus: 12,7 km

Reitti:

  • Jokeribussin reittiä Oulunkylään: Turunlinnantie – Varikkotie – Viilarintie – Viikintie – Maaherrantie
  • Radan itäreunaa Panuntielle (Käpylän aseman luona), siitä Panuntietä radan yli Asesepäntielle
  • Asesepäntie – Metsäläntie – Laajasuon puiston läpi – Eliel Saarisen tie.
  • Reittioppaassa: [12]

Parannuskohteita:

  • Vaihtoehtoisesti Oulunkylä – Haaga myös Jokeribussin reittiä (käskynhaltijantie, Pirkkolantie, Elien saarisen tie), mutta se on selvästi pidempi, joskin mukavampi ja välttää ikävän Asesepäntien

Muualla

Muokattava versio Kaupunkifillarin wikissä

Aiheesta Kaupunkifillarissa aiemmin:

Rakennusviraston tiedote:

Rakennusviraston tekemä pohjaehdotus:

Puhtaalla lumella

Pyöräily päivän valjetessa töihin uudella lumella parin asteen pakkasessa on yksi upeimpia kokemuksia mitä tiedän.

Tuoreen lumen peittämä Helsinki on hetkisen kaunis. Lumi peittää, ja armahtaa. Sen taika tarttuu. Myös näkyviin jäävät asiat saavat maagisen hohteen ja hehkuvat salattua kauneutta. Saman kokemuksen voi saada pitkällä hiihtolenkillä pohjoisessa metsässä, tai luultavasti korkealla vuorella kiipeillessä. Kaikki on oikein ja hyvää.

Mutta kaupunki on enemmän kuin metsä. Kaupunki on muita ihmisiä. Pyöränjäljet lumessa kertovat, että en ole ainoa, että muutkin ajavat tästä. Niiltä saa oikeutuksen ajatuksilleen ja kokemuksen yhteisöstä. Ne myös toimivat sosiologisena tutkimuksena valituista ajolinjoista, ja kertovat suoraan, missä tie menee väärin ja missä oikein.

Pieni pakkanen on ehkä paras mahdollinen sää pyöräillä. Melko normaalit vaatteet riittävät vielä, mutta hiki ei tule helposti. Hengitys kulkee hyvin, ja pakkanen tuntuu pirteänä kasvoilla. Vesi on lähinnä kiinteässä muodossa, joten edes kastumista ei tarvitse miettiä.

Jo tämä pieni lumimäärä alkaa lähestyä 28-millin kaupunkirenkaideni turvallisen käyttöalueen rajoja. Ohuen lumiharson peittämät pyörätiet vielä menevät; pahimpia ovat vähän ajetut autotiet, joilla autot ovat pakanneet lumen tukkimaan asfaltin karkeuden, niin, että sen pinta on vielä jäätynyt uudestaan. Niillä sivuttaispito on käytännössä nolla, ja kääntyminen siis melko mahdotonta.

Päätin jo luovuttaa talvipyöräilyn suhteen jahka pysyvä lumi tulee, mutta alkaa tehdä mieli hankkia talvirenkaat sittenkin, että pääsee ajamaan lumilla taas.

Talvipyöräilyn edellytykset

Pyöränjälkiä tuoreessa lumessa Hämeentiellä.
Täällä on liikkunut joku muukin.

Talvipyöräilyllä tarkoitan nyt pyöräilyä lumella, jäällä tai lumi/räntäsateessa. Olen sitä joskus harrastanut, mutta viime vuosina en. Nyt olen viime viikkoina pohtinut, mitä tekisin tänä talvena. Alla lista mieleeni tulleista asioista, jotka pitää saada jonkinlaiseen kuntoon voidakseen ajaa pyörällä töihin läpi talven. Käy lista läpi ja laske pisteet, niin näet omat edellytyksesi polkea läpi talven.

Maastorenkaat, 3p

Kapeilla maanteille (tai kaupunkiin) tarkoitetuilla renkailla pito on melko surkea lumella, jäästä puhumattakaan. Maastorenkailla tarkoitan nyt siis renkaita, joissa on semmoisia nypyjä, jotka tarttuvat hyvin kovaan lumeen, tai möykkyiseksi jäätyneeseen loskaan, eli tyypilliseen talviseen pyörätiehen.

Lisäksi ne yleensä ovat vähän leveämpiä, mikä on myös hyvä pidon ja toisaalta tärinänvaimennuksen kannalta. Jos itse lähtisin nyt renkaita ostamaan, tähtäisin n. 40 millin levyisiin.

Renkaiden on myös syytä kestää helsingissä talvella kaduille (ja pyöräteille) leviteltäviä teräviä kiviä. Ainakin viiltosuojatut tai ”smartguard” renkaat kestävät sepeliä. Ymmärtääkseni maastorenkaat ovat usein niin paksuja, että kestävät ilman mitään erillisiä virityksiä.

Nastarenkaat, 2p

Nastoista on iloa lähinnä jäällä. Toisinaan tietysti kaikki asfalttipinnat ovat pelkkää jäätä. Turvallisuutta nastat lisäävät varmasti, ja jos joka tapauksessa tarvitsee eri renkaat talveksi, miksei sitten nastarenkaat.

Katettu säilytystila, 3p

Pyörällä, joka on yöllä jäänyt jäätyneen loskan alle, ei ole kiva lähteä polkemaan. Se tuskin tekee hyvää pyörällekään.

Lämmin säilytystila, 2p

Vaikka pyörä olisi suojassa, on sitä ikävä repiä irti asfaltista johon se on jäätynyt kiinni. Tai aukoa jäätynyttä lukkoa lukkosulalla (eikö sen pitänyt olla autoilijoiden ongelma?). Sisätilasta on paljon iloa, varsinkin pyörää huoltaessa.

Tekniset vaatteet, 1p

Räntäsade vaatii vettä pitävät vaatteet. Itse kokeilin viime tiistain pyryssä ajaa teknisessä takissani ja purjehdushousuissa, jotka ovat myös teknistä kangasta. Yhdistelmä toimi yllättävän hyvin, ajaminen oli jopa mukavaa. Vähän pidemmällä matkalla tai kovemmalla vauhdilla housut olisivat tosin olleet liian kuumat.

Muulloin kyse on lähinnä riittävästä lämmöstä ilman että tulee kuitenkaan kuuma. Hyvät hanskat ovat ehkä tärkeimmät, koska näpit jäätyvät aina.

Valot 1p

Talvella ajetaan pimeässä. Tieliikennelaki velvoittaa käyttämään valoja tai heijastimia pimeällä. Mutta on valosta iloa ajamisenkin kannalta, eikä vain turvallisuustekijänä. Tosin kyllähän kaupungissa aina näkee.

Otsalamppu olisi kai minimitaso, mutta se on runkoon kiinnittyvää lamppua huonompi sekä turvatekijänä (vaihteleva suunta, ei aina näy) että ajoapuna (kun lamppu on ihan silmien vieressä, epätasaisuudet eivät heitä varjoa ja syvyysnäkö on huono. Paras olisi varmaan suoraan napadynamossa oleva lamppu pyörän keskiön tasolla.

Ja vilkkuvalot ovat silkkaa idiotismia. Häiritsevät muita liikkujia, eivätkä ainakaan paranna turvallisuutta tasaiseen valoon verrattuna. Vilkkuvalon nopeutta on nimittäin paljon vaikeampi arvioida kuin tasaisen.

Heijastimia on syytä olla kaikki normaalit tietysti. Itseni pitäisi muutama hajonnut korvata uusilla…

Suihkumahdollisuus, 1p

Maastorenkaat ja epätasaisempi maasto tekevät ajamisesta jonkin verran raskaampaa. Siksi hikiraja vetäytyy väistämättä lähemmäs, ja suihku saattaa olla tarpeen, vaikkei sulan maan aikaan olisikaan.

Öljy joka kestää pakkasta, 1p

Näitä varmasti on olemassa. Käyttämäni PTFE-spray ei tunnu niihin kuuluvan. Tänään taas oli lukko aamulla jäässä ja tarvitsi lisärasvausta että aukesi.

Tuosta jos sai kasaan 10p tai enemmän, sanoisin että edellytykset ajoon läpi talven ovat melko hyvin kasassa. Itse sain kaksi pistettä, pienellä shoppailulla saisin 9. Suurin ongelma on järkevä säilytystila. Ulkona on paikkoja vain taivasalla, ja kellari turhan hankalasti (tosin tiedän naapurin talvella kaivavan pyöränsä aina sieltä…).

Ajattelinkin ajella ilman suurempia hankintoja niin kauan kun lunta ei ole kiinteästi maassa ja sitten pistää pyörän kellariin. Suurimman osan marras- ja joulukuustahan kyllä selviää ihan syyspyöräilynä sulalla maalla.

Ylipäänsä ei kannata ajatella, että vaihtoehdot ovat vain ajaa talven jokaisena päivänä tai pitää 5 kuukauden tauko. Jos jättää väliin vaikka räntäsateet ja yli -10 kelit, niin Helsingin säillä tulee ratikkapäiviä ehkä kymmenen.

PyörällÄ vai metrollA

Tämän päivän osalta vastaus on, että ei kummallakaan.

Pyörän kumi puhkesi viime viikolla. Kun jaksoin lopulta kaivaa pyörän sulanen lumen alta esiin ja kantaa sisään, huomasin, että paikat ovatkin lopussa. Ja kun lainasin broidipuolelta paikan, huomasin, että reikiä olikin kaksi. Kumissa suoraan pystyssä oleva 3 sentin naula oli läpäissyt sisäkumin kokonaan. Ei viiltosuojattu (ulko)kumikaan näemmä kaikkea kestä.

Näin ollen pyörä odottaa edelleen paikkaajaansa. Sivumennen sanoen on aivan älytöntä, että pyöränpaikkapaketissa on suunnilleen kolme paikkaa, kun liimaa, hiekkapaperia ym sadalle sadalle paikalle riittävästi. Broidi käyttää tarra-paikkoja joissa on liima valmiiksi. Jos se pitää hyvin, taidan siirtyä itsekin niihin jatkossa. Melko näppärää oli kiinnittää se.

Metron taas valtasi vedenpaisumus. Kyse lienee Pisara-radan alotustöistä; seuraavaksi pitäisi palkata ruotsin puolustusvoimat etsimään tunnelista sukellusveneitä jotta saadaan sinne kalustoakin.

Kirjoitankin tätä ratikassa. Vieressäni istuu hieman haisevamman puoleinen vanhempi herrasmies yskien sikaflunssaa tai stten vain tupakan pilaamia keuhkojaan ympäristöön. Kutonen sattui tulemaan ennen kasia, joten menen sitten sillä, vaikka matka kestääkin ja toisessa päässä joutuu vähän kävelemään. Täytyy kyllä myöntää että melko täyttä on.

Näistä kolmesta työmatkatavasta, pyörästä, metrosta ja ratikasta, suosikkini esteettisenä elämyksenä on lopulta raitiovaunu. Inhimillinen teknologia ja kanssakäyminen, sanalla sanoen kaupunki, tulee siinä iholle vahvemmin kuin vaihtoehdoissa.

Silti kuljen yleensä pyörällä, koska se on niin paljon nopeampaa, terveellisempää ja ekologisempaa (eikä jää esteettisenä kokemuksena paljoa jälkeen kuitenkaan). Enkä voi kuin sääliä autoihinsa ahdettuja ihmisiä, jotka joutuvat kokemaan kaupunkitilan peltilaatikkonsa kapeasta ikkunasta joka päästää lävitseen vain uhan ja esteen kokemukset.

Minä en harrasta pyöräilyä

Ylipäänsä en ole urheilullinen ihminen: intressini ovat pikemminkin muualla. Siinä määrin kuin voin sanoa harrastavani urheilua, kyseeseen tulevat kamppailu- ja tanssilajit. Niiden liikekieli on mielenkiintoista.

Silloin harvoin kun tekee mieleni lähteä ulos lenkille, valitsen rullaluistimet, tai jos sää ei salli, juoksen. Olen viimeeksi ollut pyörälenkillä tai ylipäänsä pyöräillyt huvikseni joskus ylä-asteella.

Pyöräilen joitakin tuhansia kilometrejä vuodessa, mutta se on minulle kätevä tapa liikkua paikasta toiseen, ei mitään muuta. Uskoakseni kaltaisiani pyöräiljöitä on (ainakin Helsingissä) melko paljon. Maailmaa ei vaan selvästi ole suunniteltu meitä varten.

Pyörät

Pyörät on suunniteltu harrastekäyttöön, ei kulkuneuvoiksi. Esimerkiksi suurin osa (uusista) pyöristä tunnutaan myyvän ilman lokasuojia, ja kaikki lokasuojat mitä markkinoilta saa, suojaavat vähemmän kuin 80-luvun mallit. Vielä heikompi on tilanne ketjusuojien kanssa. Ilmeisesti sellasia vanhanaikaisia ketjusuojia, joiden kanssa voisi käyttää muita kuin mustia housuja, ei enää tehdä lainkaan. Ainoa malli on pieni rengas, joka estää lahkeen valumisen ketjujen väliin, mutta ei rasvan leviämistä lahkeeseen.

Myös suurin osa sautloista on suunniteltu siitä lähtökohdasta, että pyöräilijällä on pehmustetut housut. 😮

Vaikkapa alamäkipyöräilyä (downhill biking eli DH, laskettelurinteitä tms lujaa alas ja hissillä taas ylös) harrastaessa on ilmeistä, että lokasuojat olisivat tiellä ja ketjusuoja samaten. Ja fillarilähetti ei halua yhtän hajoavaa osaa jonka voi välttää. Mutta jos pitää pyöräillä asiakaspalaveriin ja näyttää perillä säälliseltä, ne ovat välttämättömyys.

Oikeastaan haluaisin sellaisen pyörän, jolla voi tarvittaessa pyöräillä vaikka puku päällä, mutta jolla pääsee silti melko lujaa.

Pyörätiet

Helsingin pyörätiet ovat tietenkin suurelta osin satunnaisia, ja yksinkertaisesti huonosti suunniteltuja aivan riippumatta siitä mitä päämääriä varten ne on tehty. Mutta ei voi välttyä huomaamasta, että pyöräily on suunniteltaessa mielletty harrastukseksi, eikä tavaksi liikkua.

Pyörälenkillä metsässä kiemurteleva polku jolla on paljon mäkiä on lähes ideaali reitti (jos on maastopyörä, se saa olla hiekkaakin, muussa tapauksessa asfaltoitu). Töihin tai kauppaan pyöräillessä ei.

Työmatkan pyöräilyyn liittyy keskiesesti ns. hikiraja (keksin termin juuri), eli se etäisyys jonka voi pyöräillä ennen kun tulee niin hiki että tarvitsee suihkun perillä. Tähän vaikuttaa tietenkin henkilökohtainen fysiologia, hygieniastandardi, välineet, sää ja moni muukin asia.

Mutta siihen vaikuttaa myös erittäin oleellisesti pyöräily-ympäristö. Ei tarvita kuin pari merkittävää ylämäkeä, ja hikoilua on vaikea välttää. Tämä sotkee monet keskeisistä pyöräreiteistä, jotka on vedetty maaston muotoja juuri katsomatta (esim Helsinki-Käpylä pääradan vartta, 3 isoa mäkeä). Samaten tehoja syövä päällyste tai jatkuva hidastus-kiihdytys rulianssi nostaa hien pintaan ja lyhentää hikirajaa.

Näppituntumalla sanoisin että hikiraja on jossain 4 ja 10 kilometrin välillä olosuhteista riippuen. Helsingissä työmatkat ovat 6km suuruusluokkaa ja muut matkat lyhyempiä, eli suurin osa matkoista tehdään hikirajan pinnassa. Tämä tarkoittaa, että pienetkin muutokset hikirajassa vaikuttavat ratkaisevasti työmatkapyöräilyn mahdollisuuteen kaupungissa.

Tunnen ihmisiä, jotka polkevat useamman kymmenen kilometrin matkoja töihin, yksikin Itiksestä Ruoholahteen matkalla kiertää Kaivopuiston kautta jotta saisi tarpeeksi kilometrejä. Mutta he ovat poikkeus. Jos työmatkapyöräilyn halutaan yleistyvän, sitä pitää pystyä tekemään ilman suihkuakin. Itse käyn suihkussa jos hikoan, mutta pyrin välttämään sitä.

Vaatteet

Nykyään saa pyöräilyyn vaikka minkälaista vaatetta. Ja esim hiihtovaatteet kuulema ovat myös oikein soveltuvia. Sainkin tähän kirjoitukseen innoituksen teknistä takkia pohtiessani.

Mutta ne ovat kaikki urheiluvaatteita. En ole urheilemassa pyöräillessäni (tai ollessani töissä, tai kaupassa, tai kirjastossa), ja urheiluvaatteissa kaupungilla liikkuminenkin on urpoa. En voi mennä verkkareissa tai vaellushousuissa asiakkaalle (pyöräilyhousuista puhumattakaan), oma takkini on juuri ja juuri rajoilla.

Saisiko jostain suunnilleen tavalliset hyvin istuvat farkut, jotka kuitenkin pitävät vettä ja joustavat reisistä sen verran että lihakset mahtuvat toimimaan? Tai jos jostain saisi tyylikkän teknisestä kankaasta tehdyn puvun, sekin voisi houkuttaa minua.

———-

Onnistuin tässä agitoitumaan aika tehokkaasti työmatkapyöräilyn puolesta. Näemmä en ole ainoa, vaan esim. Jukka on myös pitänyt aihetta esillä viime aikoina (1, 2 ja 3).

Myös Vihreät järjestivät työmatkapyöräilystä hyvän keskustelutilaisuuden (olin paikalla). Valitettavasti vaan samaan aikaan Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelman kansalaisosallistumistilaisuuden kanssa (kivaa terminologiaa).

Raitiovaunu on raitiovaunu

Aamulla pakkasta, pyörän satula jäässä.

Ostin lopulta kuukausikortin, tai siis newspeakilla kautta matkakortille, ja pistin pyörän kellariin. Voisi tässä vielä ajella, mutta kun joka toinen päivä sataa ja joka toinen on pakkasta, ei kapearenkaisella jossa on jarruissa trimmaamisen tarvetta kannata lähteä liikkeelle.

Talvipyöräilyä varten tarvitsisi ehkä nastarenkaat ja varmasti lämpimän säilytystilan (tai ainakin suojan sateelta). Kellarista jaksaisin juuri ja juuri raahata pyörän aamuisin, mutta välttämätön huolto muodostui kynnyskysymykseksi.

Ratikkamatka olikin yllättävän mukava kokemus ja antoi tilaa ajatella jotenkin toisella tasolla kuin pyörällä ajaminen.

Vuosi sitten kesällä ja syksyllä halusin aina mennä pyörällä, koska ratikalla/metrolla vitutti koko matkan töihin ja pyörällä mennessä vasta perillä. Jokin lienee muuttunut, kun nyt teki mieli perustaa blogi ja kirjoittaa runo. Ehkä sekin tulee tänne vielä joskus.

Yleisesti erilainen liikunta(*) muokkaa ajattelutapaa aivan erilaiseksi. Se minä joka hölkkää rasittavan hidasta tahtia Arabianrantaa ajattelee aivan eri tavalla kuin se joka polkee pohjoista rautatiekatua. Puhumattakaan uimisesta. Lenkkeilijä on hitaampi, avarampi, melankolinen ja jotenkin kirjallisempi kun taas pyörä pakottaa keskittyneeseen, tavoite-orientoituneeseen ja riemukkaaseen mielentilaan.

(*) Ratikalla matkustamista ei kyllä voi kutsua liikunnaksi, mutta myös pakottettu paikallaan istuminenkin on erilainen olemisen tapa liikuntojen tavoin. Auringonpaisteella ja sankarihevilläkin saattoi kyllä olla osuutta mielialaan. Mutta tällä kertaa ratikkaan näytti liittyvän kirjallisen mielenlaadun lisäksi optimismi ja aikaansaapuus. Mitään lenkkeillessä suunnittelemaani en ole ikinä kirjoittanut. Toisaalta se olisikin juostessa hiukan hankalaa.