Asuntoilmoitus oikotiellä kämpästä tässä talossa:
Harvinaislaatuinen tilaisuus päästä asumaan Helsingin Keskeisimmälle alueelle valoisaan ylimmän kerroksen kaksioon. Tästä taloyhtiöstä erittäin harvoin tarjolla asuntoja. Tunnelmallisessa kodissa poikkeuksellisen loistava pohjaratkaisu, korkeat huoneet, upeat leveät ikkunalaudat, kauniit lautalattiat sekä paljon säilytystilaa. Makuuhuone rauhalliselle sisäpihalle ja olohuoneen ikkunoista esteettömät puistonäkymät. Erinomaiset kulkuyhteydet kaikkialle. Tule ihastumaan!
Välittäjältä on karannut mopo käsistä ylisanoja sorvatessa. Erityisesti Helsingin Keskeisin alue (Vallila? Njoo, tykkään minäkin täällä asua, mutta ei nyt kuitenkaan varsinaisesti kaupungin sykkivä ydin) ja poikkeuksellisen loistava pohjaratkaisu (keittiön ja huoneen välinen seinä purettu) ovat timangista ammattitaitoa vaativaa kiinteistölyriikkaa. Esteettömät puistonäkymätkin ovat näin talvella puiston läpi Hämeentielle.
Hintapyyntö on 194 000e. Se on aika paljon 46 neliöstä talossa johon on tulossa putkiremontti. 4200e neliöltä, olkoonkin että niitä neliöitä peittävät kauniit lautalattiat. Mutta se lienee kohtuullinen hintapyyntö: viime kuussa myytiin yhtiössä kaksi saman kokoista kämppää lähes täsmälleen tuohon hintaan (erittäin harvoin tarjolla).
2008, ennen finanssikriisejä ja lamaa, tämä asunto maksoi saman verran. Ja tämä on kymmenen neliöä isompi. Olkoonkin, että kunto oli ostaessa huono: remonttiin meni kymppitonni ja paljon työtä, jotta saatiin tehtyä poikkeuksellisen loistava pohjaratkaisu ja kaivettua kauniit lautalattiat esiin kolmen muovimattokerroksen alta. Upeat leveät ikkunalaudat kaipaavat vieläkin tasoitusta ja maalausta.
Ei voi siis todellakaan sanoa hintojen laskeneen. Päinvastoin, asunnot ovat nyt taas kerran kanta-kaupungissa kalliimpia kuin ikinä ennen. Tilastokeskuksen mukaan hinnat Helsingissä nousivat viime vuonna yli 10% ja inflaatiokorjattuna ylittivät taas vuoden -89 tason (käväisivät vuosi sitten sen alla hetken). Kauppojen määrä on kuitenkin samaan aikaan pienentynyt.
Johtopäätökset:
- Lama? Mikä se on? Korkotaso taitaa tehdä pienet tepposet, mutta ei tässä kyllä juuri lamafiilis tule.
- Helsinkiin on ihmisillä niin kova halu, että hinnat nyt vaan ovat korkeita. Kantakaupunki on Helsingin Keskeisin alue, oikeastaan koko maan keskeisin alue. Hintojen laskua ei kannattane odotella, se tulee aikaisintaan kun satamat on rakennettu lähes täyteen. Ja tuskin silloinkaan.
- Rakennusalalla on kartelli. Mikään muu tuskin selittää yhtäaikaista rakennustöiden jäissä pitoa vaikka hinnat nousevat ja kulut laskevat.
Helsingin kaupungin tulisi pontevasti lähteä luomaan mahdollisuuksia uusille pelaajille. Esikaupunkien Renessanssi-projekti antaisi tähän erinomaiset mahdollisuudet. Rakennusoikeudet pitää pilkkoa sopiviin paloihin, että pienemmät rakennusyritykset voivat päästä mukaan kilpailuun. Varmistaa, että rakennusoikeuksia tulee tarjolle riittävän paljon nopeassa tahdissa, etteivät olemassaolevat firmat voi ostaa kaikkia – ja vaatia, että tontit rakennetaan tietyn ajan kuluessa.
Hintatasossa on mielenkiintoista mitä tapahtuu, kun korot alkavat nousta, työttömyys on korkealla ja seuraava hallitus nostaa veroja ja maksuja.
Särelä: joo, kantakaupunkia pitää lajeentaa. Satama-alueille tietysti, mutta muuallekin. Se laajentaminen vaan pitää osata tehdä oikein, niin että rakennetaan sellaista missä ihmiset tykkäävät asua (kuten vanha kantakaupunki).
Hesarissa Hannu Penttilä selittää, kuinka autopaikkanormi nostaa neliöhintaa 400e (ja esteettömyys 300 ja väestönsuojat 300). Mutta se ei ole vain kulu, lisäksi tilan pakkosyytäminen autopaikkoihin rajoittaa mahdollisuuksia ja pakottaa rakentamaan avoimia tyhjiä kentiä (tai törsäämään kellarit autoille). Esteettömyysmääräykset rajoittavat suunnittelua myös, tosin kertaluokkaa vähemmän.
Korkojen suhteen tosiaan jännä nähdä mitä käy, jos ne nousevat ennen kuin talous toipuu. Mutta euroalueella tuntuvat pysyvän aika alhaalla. Ja ainakaan itse en näe töissä enää mitään viitteitä lamasta.