Avoin merikortti avoimelle merelle

Maanmittauslaitos avasi vappuna karttatietonsa kaikelle kansalle vapaaseen käyttöön. Erinomainen päätös, jonka eteen on jouduttu taistelemaan.

Yksi on kuitenkin joukosta poissa, merimerkkejä siellä ei näy. Maanmittauslaitos kun mittaa maata, ei merta. Tieto merimerkeistä ja syvyyskäyristä on liikenneviraston omaisuutta, eikä niitä avata vapaaseen jakoon. Siksi ne myös poistettiin kansalaisen karttapaikasta.

Kuulemani selityksen mukaan (ja tämä on nyt toisen käden tietoa), liikenneviraston päätöksen logiikka on:

  1. koska uusia kareja aina silloin tällöin löydetään,
  2. ja niitä ei tietenkään ole vanhoissa kartoissa,
  3. joten on tärkeä varmistaa, että kaikilla on käytössään mahdollisimman tuoreet kartat,
  4. siispä kartta-aineiston levittämistä on rajoitettava.

Avoimeen dataan tai ylipäänsä internetiin perehtyneet huomannevat, että kohtien 3 ja 4 välissä tehtiin kvanttihyppy johonkin minne aurinko ei paista.

Maanmittauslaitoksen blogissa asia selitetään:

Maanmittauslaitoksen kartoilla näkyvät Liikenneviraston tiedot ovat siis tarkistamattomia ja suurelta osin vanhentuneita eikä niitä ole tarkoitettu navigointiin. Ne voivat siten aiheuttaa jopa vaaratilanteita tai onnettomuuksia vesillä liikkuville. Jokaisen vesilläliikkujan tulisi käyttää navigointiin ensisijaisesti Liikenneviraston virallisia merikarttoja, joiden laatua kontrolloidaan ja joita päivitetään jatkuvasti.

Ajatuksena taustalla on, että vapaasti levitettävästä datasta voi päätyä käyttöön vanhoja kopioita, eikä niitä saada pois kierrosta. Aivan sama ongelma koskee kuitenkin rajoitetusti levitettäviä karttoja, jopa pahempana: moni purjehtii 10 vuotta vanhoilla merikorteilla tai piraattikartoilla navigaattorissa. Kuulema jopa puhelinluettelon kartan avulla on vesille yritetty.

On helppo toivoa, että kaikki käyttäisivät aina uusinta merikorttia, mutta siihen on mahdotonta pakottaa. Ainoa oikea ratkaisu onkin tehdä tuoreimman kartta-aineiston käytöstä mahdollisimman helppoa: jakaa sitä kaikille halukkaille kaikilla keinoilla, vapaasti levitettäväksi. Mikä tahansa muu heikentää merenkulun turvallisuutta.

Kuva Helsingin edustan merikortista vuodelta 2007. Tätä kuvaa ei kannata käyttää navigointiin, mutta minkäs teet; mistä saat tuoreemman?

Toinen selitys rajaamiselle on, että saariston syvyys- ja merimerkkitiedoilla on puolustuksellista merkitystä, eikä niitä siksi saa levitellä varomattomasti. Näin todellakin on ollut – Oolannin sodassa 1854-1856. Brittilaivasto pyrki pakottamaan Venäjän rauhaan tuhoamalla merilinnakkeita ja kauppasatamia. Osana puolustusta väylien merkinnät poistettiin, jotta purjehdus esimerkiksi Turkuun olisi vaikeampaa. Sodan jälkeen merimerkit uusittiin ja vanhimmat systemaattisesti dokumentoidut väylät ovatkin tuolta ajalta.

Puolustusstrategia ilmeisesti toimi, tai ainakin brittien tuhot rajautuivat merilinnakkeisiin (Bomarsund, Ruotsinsalmi) ja muutamaan tervamakasiiniin Oulussa.

Augustin Ehrensvärdin luonnoksia Viipurinkivestä vuodelta 1747. Ennen kunnollisia merikortteja ja viitoitusta oli luonnonmuotoja kuvaavilla piirroksilla merkittävä rooli navigoinnissa.

Sittemmin sodankäyntiteknologia on kuitenkin kehittynyt. Mahdollisella hyökkäävällä laivastolla olisi riittävät navigointivalmiudet aivan suomalaisesta karttatiedosta riippumatta. Ja jos ei olisikaan, niin kaikki nyt piilotettu aineisto on edelleen saatavissa kaupasta navigaattoreihin tai paperikarttana. Mikäli jonkinlaista salaista karttatietoa on olemassa, se on puolustusvoimilla visusti tallessa, eikä liity millään tavoin nyt keskusteltavana olevaan julkaistuun aineistoon.

Royal Navyn luokan 45 hävittäjillä on 22 kilometrin tykkikantama ja ne voidaan varustaa Tomahawk-ohjuksilla, joiden kantama on 2500 kilometriä. Tarve navigoida saaristossa on vähäinen. Kuvassa HMS Dragon.

Liikenneviraston tulot merenkulun osalta ovat 600 000 euroa, josta siitäkin valtaosa tullee muusta kuin kartta-aineistosta. Merkittävästä bisneksestä ei siis ole kyse. Navigaattorifirmojen bisnes sitten taas onkin hiukan suurempaa, karttasetti maksaa parista sadasta ylöspäin ja niitä myytäneen tuhansia.

Jo mainitussa blogitekstissä todetaan: ”Liikennevirasto lisensoi edelleen aineistojaan mm. kaupallisiin navigoinnin apuvälineisiin, joten senkin takia olisi ollut mahdotonta jättää niitä avattaviin Maanmittauslaitoksen aineistoihin.” Eli koska yksityiset yritykset tekevät bisnestä julkisin varoin tuotetulla tiedolla, on niitä mahdotonta avata kansalaisten vapaaseen käyttöön. Kyllähän pienehkö bisnes on toki tärkeämpää kuin kansalaisten oikeus tietoon tai turvallisuus merellä.

No, parhaassa tapauksessa tässä on kyse vain byrokraattisesta hitaudesta ja liikennevirastonkin aineistot avataan pikimmiten – Oolannin sodan loppumisestahan on kulunut vasta 156 vuotta. Nykyaikana karttatiedon kuuluu jo olla avointa.

Kirjoittaja purjehtii vuoden 2004 merikorttisarja A:lla. Siitä puuttuu Vuosaaren satamaväylä.

18 thoughts on “Avoin merikortti avoimelle merelle”

    1. Niin ja vaikka olisi tarve navigoidakin, niin oletettavasti sota-aluksissa käytössä on ainakin ECDIS-kartat eli merikortteja vastaavat elektroniset kartat, jotka Suomen osalta on tuotettu juurikin tuosta Liikenneviraston omistamasta materiaalista.

  1. Karttatietojen avaamista tärkeämpänä näen rommivalikoiman laajentamisen ja miellellään rommin tuomisen lähikauppoihin. Lisäksi katson, että kondomiautomaatit tulisi toimittaa jokaisen laiturin kupeeseen koska riippumatta miltä kantilta asiaa tarkastelee väitän, että meressä vaaniviin kareihin kuolee vähemmän merimiehiä kesässä kuin punkissa vaaniviin..

  2. Hei Otso, hienoa, että avasit tämän keskustelun.
    Itse olemme Sailmaten puitteissa avanneet pelin viime vuonna, tarjoamalla tuon merialueiden materiaalin maksutta verkossa. Toivomme osaltamme edesauttavan materiaalin vapautumista tulevaisuudessa.

    Euroopassa on aloiteltu pari mielenkiintoista crowdsourcing karttaprojektia, joissa veneilijät itse keräävät syväysdataa ja jakavat sen yhteiselle kartalle. Ihan vielä ei homma tänne asti ole tullut mutta lupaavalta näyttää.

  3. Minullakin on käytössä merinavigontiin järjestelmä, joka tallettaa muistiin jokaisesta matkastani tarkan paikan ja siinä kohtaa olleen syvyyden. Jos olen syvyyden itse mitannut, niin enkö silloin ole oikeutettu julkaisemaan tiedot kaikille halukkaille?

    1. Kyllä, saat jakaa tiedon mutta vain jos teet hyvin selväksi että se on ”epävirallista” 🙂

    2. Yleisperiaatteena kyllähän itse keräämäänsä tietoa saa julkaista ihan haluamallaan tavalla.

      Liikenneviraston syvyystiedoilla on luettelosuoja, eli niitä ei saa ilman lupaa levittää suurina määrinä, mutta yksittäisen tiedon kyllä saa (ja rajanveto, että montako menee yksittäisenä on varmasti jännittävää).

      Vai onko tähän syvyystietojen osalta jokin poikkeus?

  4. Kiinnostavaa on mm. että USA:ssa merikartta-aineisto on ollut julkista ja vapaasti ilmaiseksi saatavissa jo pitkään. Suomessa täydellinen sarja aluevesien merikarttoja maksaa halvimmassa muodossaan useita satoja euroja, ja niiden pitäminen ajan tasalla tarkoittaa sitä että ne on ostettava uusiksi muutaman vuoden välein tai pidettävä hyvin vaivalloisesti käsin ajan tasalla (muutokset kartta-aineistoon julkaistaan Tiedonantoja merenkulkijoille -julkaisussa, joka on netissä ilmaiseksi luettavissa).

    Ei järjen hiventä, mutta huviveneilijähän on hyväosainen, joten häntä voi rokottaa niin paljon kuin lystää. Riippumatta siitä onko kyseessä 50 vuotta vanhan huokean purjeveneen omistaja vai uuden ökyveneen kippari.

  5. Kuulemma myös merikortit avataan lähitulevaisuudessa – sitä on kyllä jo odotettukin.

    Ilmeisesti johtuen siitä, että Suomen edustalla on tiettyjä syviä väyliä, joita pitkin on mahdollista liikkua sukellusveneellä, on kaikuluotausdatan yksityinen kerääminen ja julkaisu lailla kielletty.

  6. Tässä on vastakkain kaksi todennäköisyyttä: ihmiset todennäköisemmin käyttävät vanhaa korttia jos kortit ovat kalliita. Toisaalta dataan saattaa syntyä virheitä joihin ei löydy vastuullsita, jos koko arvoketju ei ole viranomaisten hallussa. Se mitä tiedetään datan uudelleenkäyttämisestä puhuu jälkimmäistä oletusta vastaan: datan laatu paranee sitä uudelleenkäytettäessä.

    Merimerkit on avointa dataa, ne on avoimesti luettavissa maastossa. Nyt puhutaan kokoelmasta eli tietokannasta jossa ne on koottu samaan teokseen.

    Valtion rahoilla kootun kokoelman lataamisen estäminen on todella epäloogista.

    Mikäköhän on meripelastuksen, terveydenhuollon ja menetetyn työtulon kulu siitä että syntyy onnettomuuksia joita ei tarvitsisi syntyä, jos ihmisiä ei estettäisi käyttämästä tuoreinta merikorttitietoa navigointiin?

  7. En omista venettä mutta kalastan helsingin rannoilla en omista uutta puhelintakaan. Enkä juuri muutakaan. Kairanikin on jossain ja minulla on tällä hetkellä laina kaira. Ennen pystyin hyvin katsomaan etukäteen jostain nettisivulta kalapaikan muuttuvien olosuhteiden mukaan. Nykyään en saa apua jo olemassa olevista kartoista koska niitä pantataan ahneuksissaan. Tästä johtuen en saa tietoa paremmista kalapaikoista ja tämä haittaa ruuan hankintaani. Eikö kyse ole jo epäinhimillisestä kohtelusta, jota perustellaan rahan himoissaan kaikella epäolennaisella.
    Hapeä liikennevirasto.

  8. Vähän vanha postaus mutta vastaan tähänkin, eli nyt ne on ainakin WMTS rajapinnan kautta avattu. Tein androidille käyvän kalastusapuvälineeksi sovelluksen joka noita näyttää ja lähiaikoina sen pitäisi löytyä play kaupastakin.

    p.s. Lainasin alkuvaiheessa vähän tuota kuvaa taustakuvaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *