Kouluun saa pyöräillä

Pakilan ala-asteen koulu lähetti lasten vanhemmille viestin, jossa kiellettiin 1.- ja 2.-luokkalaisia tulemasta pyörällä kouluun. Koska olen aiheeseen ennenkin sotkeentunut, viesti välittyi minullekin.

Tämä Pakilan ala-asteen viesti ei siis kiellä pyöräilyä kouluun.
Tämä Pakilan ala-asteen viesti ei siis kiellä pyöräilyä kouluun.

Laitoin koulun rehtorille oheisen viestin

Hei,

tietooni on tullut, että Pakilan ala-asteen koulu kieltää 1. ja 2. luokan oppilaita pyöräilemästä kouluun.

Ystävällisesti haluan saattaa tietoonne, että lainsäädäntö ei tälläistä kieltoa mahdollista. Opetusvirasto ja kaupunginhallitus selvittivät asiaa taannoin valtuustoaloitteeseen liittyen, ja kaupunginhallituksen vastauksessa asia todetaan selkeästi:

”Järjestyssäännöt eivät voi kuitenkaan sisältää määräyksiä, jotka ovat ristiriidassa lainsäädännön kanssa. Järjestyssäännöissä ei voida kieltää oppilaiden tulemista pyörällä kouluun.”

Kiellon sijasta koulu voi esittää vanhemmille suosituksia ja toiveita koskien lasten koulumatkaa, jos niin tarpeelliseksi katsotaan.

Huomioiden kaupungin tavoitteen lisätä pyöräilyä ja myös opetussuunnitelman tavoitteet tukea oppilaiden itsenäisyyttä sekä kestävää kehitystä, koulun olisi toivottavaa pikemminkin suosia pyörällä kouluun tulemista kuin rajoittaa sitä.

Mikäli Pakilan ala-asteen ympäristössä on liikenneturvallisuuteen liittyviä ongelmia, joiden takia pyöräilyä pidetään lapsille vaarallisena, liikennesuunnitteluosasto on varmasti halukas kehittämään liikenneympäristöä. Autan myös itse mielelläni ratkaisujen löytämisessä.

Jos taas pyörien pysäköintitilat ovat riittämättömiä tai ongelmallisia, Helsingin Polkupyöräilijät antaa mielellään suosituksia mahdollisista pyörätelinemalleista, ja tarvittaessa voi myös ehdottaa mahdollisia sijoituspaikkoja telineille.

Toivon, että voitte huomioida nämä näkökannat ja tarkentaa vanhemmille annettua ohjeistusta niiden mukaan.
Kiitos,

Otso Kivekäs
Kaupunginvaltuutettu
Hallituksen jäsen, Helsingin Polkupyöräilijät

Rehtori soitti takaisin vartin päästä, ja asia paljastui ilmeisesti väärinkäsitykseksi: vaikka viestistä voi saada sellaisen kuvan, koulu ei itse asiassa kiellä eka- ja tokaluokkalaisia pyöräilemästä kouluun. Vanhemmille on vaan kehitetty (vapaaehtoinen?) lupamenettely, jotta nämä harkitsisivat, onko heidän lapsensa kypsä liikkumaan yksin pyörällä liikenteessä.

Ja on tietenkin hyvä, että vanhemmat vähän harkitsevat. Lapset kehittyvät eri tahtia, ja tilanteet ja koulumatkat ovat erilaisia. Yhdelle pyöräily kouluun on kätevä ja hyvä ratkaisu, toiselle se voi olla vaarallista. Tämä harkinta kuuluu vanhemmille siinä kuin lasten muukin liikkuminen.

Koulun viestin sanamuodot kieltämättä antavat vaikutelman kiellosta, mtta se ei siis ole kielto. Eikä koulu voikaan kieltää pyöräilyä kouluun. Ei Pakilassa, ei missään Helsingissä eikä muuallakaan. Laki ei anna moiseen kieltämiseen valtuutta.

Hyvää koulumatkaa kaikille uusille ja vanhoille koululaisille siis, ihan kullekin parhaasta kulkutavasta riippumatta.

 

17 thoughts on “Kouluun saa pyöräillä”

  1. Alle 10-vuotiaat lapset ovat tutkitusti kuitenkin lähes sokeita liikenteelle, joten sen sijaan, että kannustaa kouluja kannustamaan eka- ja tokaluokkalaisia pyöräilemään, pitäisi mieluummin suositella koko kaupungin koululaisille ohjeistusta, etteivät 1-2-luokkalaiset pyöräile kouluun ilman aikuisen valvontaa. Lähes kaikki liikennejärjestelyt ovat lapsille vaarallisia, jalkaisin kulkeva lapsi vaan on yleensä hitaampi kuin polkeva. Toki lapsi osaa pysähtyä liikennevaloissa ja taluttaa pyörän suojatien yli, mutta parin vuoden kasvamisella on huomattava ero lasten liikennevalmiuksiin.

  2. No tervetuloa Suomeen, skandinaavian Pohjois-Koreaan jossa kieltäminen on jokapäiväistä.

  3. Ihan saman juttu tapahtui Tapanilan ala-asteella. Hyvä Otso, että olet ottanut tähän asiaan kantaa ja selvittänyt, mitä koulun johto saa määrätä. Täytyykin ottaa yhteyttä Tapanilan ala-asteen rehtoriin.

  4. Kuten on jo toisaalla on todettu; jos koulun ympäristö on lapsille vaarallinen, asia ei korjaannu kieltämällä pyöräilyä, vaan muuttamalla liikennejärjestelyjä turvallisempaan suuntaan: suojatiet, hidasteet, selvästi merkityt pyörätiet – ääritapauksessa autoilun rajoittaminen tietyillä katuosuuksilla, sillä autot aiheuttavat vaaran, eivät pyörät. Yleensä muutokset tarkoittavat sitä, että ympäristön viihtyvyys paranee muutenkin.
    Mitä nuorempana lapsi oppii havainnoimaan liikennettä vaikkapa pyörän selästä, sitä luontevammin häneltä käy liikenteessä pujottelu aikuisena.

  5. Jokainen mutsi ja faija tietää, että pyöräilyn vaihtoehto ei ole kävely vaan autoilu, mikäli matkaa on vähänkään enemmän. Jos eka- tai tokaluokkalainen ei fillaroi, pitäisi kävelyyn varata todella paljon aikaa ja houkutus sujuvoittaa muutenkin tiukkoja arkiaamuja autokyydillä käy suureksi. Ja kas, tässähän meillä on syy ja seuraus samassa lapussa! Koulun lähellä pyörii autokyytiralli ja ei ole turvallista ei.

  6. Sonja: Jos lapset opettaa liikenteeseen pienestä pitäen, ei lapsista tule liikenteelle sokeita. Omat kolme tytärtäni polkivat päiväkotiinkin sujuvasti, mutta koulusta tuli sitten suositukseksi naamioitu pyöräilykielto alle viidesluokkalaisille. Vaikea nähdä, miten yhtäkkiä kouluun pyöräily olisi vaarallista, kun päiväkotiin pyöräily ei sitä ollut. Viime syksynä pienempien tyttöjen mennessä kakkosluokalle annoin niille (sekä tietysti myös isommalle tytölle) luvan kulkea pyörällä kouluun, eikä mitään ongelmia ole ollut. Koulun pihalla rupesi näkymään jonkin ajan päästä myös muiden lasten pyöriä. Tänä vuonna koulun infovihkosta ei ole vielä kotiin tullut, mutta kuulemma oppilaille koulun aluksi luetetuissa vanhoissa infovihkoissa oli yliviivattu tuo edellämainittu suositus.

    Opetin muksuille kolme perussääntöä liikenteestä: 1. Aja oikealla puolella, mutta älä kuitenkaan liian reunassa, 2. älä aja kenenkään päälle ja 3. älä jää kenenkään alle. Hyvin ovat pärjänneet. Niin pärjäsin minäkin, kun koulutieni 35 vuotta sitten aloitin.

    Jos muuten alle kymmenvuotiasta pidetään kykenemättömänä toimimaan itsenäisesti pyörällä liikenteessä, miten jo 12-vuotiaan oletetaan pystyvän ajamaan ajoradalla?

  7. Itse asun joidenkin satojen metrien päässä kyseisestä koulusta ja seuraan siis alueen liikennettä (omien) lasten ja koululaisten näkökulmasta. Koulu sijaitsee suhteellisen rauhallisella alueella, enkä sinänsä näe mitään syytä sille, että tällä alueella pienten lasten liikkumista tulisi rajoittaa pyörillä. Päinvastoin, mielestäni juuri täällä pienetkin lapset voivat liikkua omilla pyörillä. Lähialueen kadut ovat lähes poikkeuksetta 30 km/h rajoitettuja, ja lisäksi sivussa kulkee usein erillinen jalankulkuväylä jota pitkin tämän ikäiset saavat ajaa.

    Kuten Otso on tässä todennut, suurimman liikenteen aamuisin koulun ympäristössä aiheuttavat autoilla lapsiaan kouluun ja läheisiin päiväkoteihin tuovat vanhemmat. Jos tämä liikenne poistuisi koulun välittömästä läheisyydestä, olisi koulun ympäristö jo erittäin rauhallinen. Lisäksi, esimerkiksi Halkosuontiellä ja muilla lähialueen kaduilla autoliikennettä voisi entisestään rauhoittaa liikenteellisin järjestelyin. Lisäksi suojateitä voisi paremmin korostaa (ja korottaa), ja koulun läheisyyteen voisi lisätä muutaman pienistä koululaisista ilmoittavan merkin. Näillä toimenpiteillä mielestäni parannettaisiin turvallisuutta enemmän kuin pienten lasten liikkumista rajoittamalla.

    Omat lapsemme menevät kyseiseen kouluun muutaman vuoden sisällä, joten saa nähdä tuleeko minun silloin kirjoittaa rehtorille kirje. Meillä tuon tulevan koulumatkan lapset ovat osanneet kulkea kolmevuotiaasta asti, ja nelivuotiaasta asti tuo matka on sujunut hyvin omalla pyörällä ajaen. Ja tässä on kuitenkin vielä muutama vuosi aikaa opetella ennen koulun alkamista.

  8. Meillä oli tuossa pieni tauko pyöräilystä kun keväällä tyttö ei suostunut istumaan turvaistuimessa ja poika ei tykännyt siirtyä potkupyörästä polkupyörään. Tuo kuitenkin yhtäkkiä muuttui ja nyt olla paljon pyöräilty Pakila – Paloheinä alueella. Paljon turvallisempaa pyöräily-ympäristöä lapselle on vaikea kuvitella. Aluella on mm. mahdollista pyöräillä ulkoilureiteillä, joilla ei moottoriliikennettä ole lainkaan. Leikkipuiston aikuisten habituksesta huomaa selkeästi, että moni on muuttanut alueelle hyvien liikuntamahdollisuuksien takia. Mutta tuo työmatka-autoilu. Miten aikuiset saataisiin pyöräilemaan lasten kanssa kouluun ja siitä töihin? Tai mahdollisesti pystyisivät helposti jatkamaan matkaa julkisilla. Maunulan S-Marketin eteen on tullut iso pyöräparkki. Voisiko vastaava edistää pyöräilyä myös Pakila/Paloheinän alueella?

  9. Ruoholahdessa ala-asteella on pyöräily kielletty. Ja ihan rehtorin sanoin. Eikä vaan 1-2 luokkalaisilla vaan koko koululla. (koska koulun pihalla ei kuulema ole paikkaa pyörille ja ne aiheuttaisivat epäjärjestystä!) <- tämä siis kaupungissa jossa pyöräily on kaupungin yksi merkittävimpiä kehityskohteita.

    Juuri tänään oli uutinen Tikkakoskelta, jossa koulun pihaan oli rakennettu oppilaille bmx-maastorata, jossa oppilaat voivat harjoitella jopa välitunneilla! Sillä lailla…

  10. Hienoa, että keskustelu kouluun pyöräilystä on virinnyt muuallakin. Asumme Ahvenanmaalla, ja meillä on kaksi ala-asteikäistä lasta, eka- ja kolmasluokkalainen. Meitä on nuhdeltu muutamaan otteeseen, koska annamme ekaluokkalaisen pyöräillä kouluun. Hän ei koskaan pyöräile yksin, vaan joko vanhemman tai isosiskon seurassa, ja koulumatkalla on vain yhden tien ylitys, joka hoidetaan taluttaen. Pyöräilykypärä kuuluu tietysti varustukseen.

    Minua ihmetyttää lasten turvallisen pyöräilyn vastustaminen aikana, jona lapset ja nuoret tutkitusti kärsivät henkisestä pahoinvoinnista, ylipainosta ja digiriippuvuudesta. Varhainen itsenäiseen hyötyliikuntaan opettelu on osa ratkaisua, ei ongelmaa.

    Haluaisin myös tietää, saako yläasteelle ja lukioon kulkea mopolla. Mopoilu kun on yksi vaarallisimmista asioista, joita nuori voi harrastaa – eikä sillä ole minkäänlaisia myönteisiä terveysvaikutuksia.

    Pidetään keskustelu yllä!

    Aino

    1. Ahvenanmaa on ihmeellinen maanosa, esim. Maarianhamina on kooltaan pieni, matkat lyhyitä mutta kuitenkin autoilu on todella yleistä. Aikuisten pyöräilyä kummoksutaan jostain syystä

  11. Muistan, kun muinoin kävin Haritun (väliaikaista) ala-astetta, joka kattoi vain ensimmäisen ja toisen luokan. Toisen luokan ensimmäisenä päivänä – joka luontaisesti keskittyi melkeinpä kokonaan lappujen jakoon – annettiin kaikille oppilaille kouluunpyöräilylupalappu vanhemmille allekirjoitettavaksi. Koulun loputtua fillaroin kotiin ja annoin lippulapun isälle, joka totesti, että jo on markkinat, totta kai meidän poika pyöräilee.

    Silloin se tuntui tarpeettomalta, nyt se tuntuu täysin tavalliselta lupa-Suomi mäkätykseltä.

  12. No ihan tuossa kyllä selvästi lukee, että voi anoa lupaa pyöräilyyn. Hirvee vauhkoominen taas ihan turhasta…

    1. Miksi pitää erikseen anoa lupaa asiaan jota ei saisi lähtökohtaisesti edes kieltää?

  13. Tämähän ei suinkaan ole mikään uusi pääkaupunkiseudun kukkahattutätien keksintö. Jo kultaisella 90-luvulla niinkin taantuneessa pitäjässä, kuin Forssassa, kiellettiin ekaluokkalaisten pyöräily. Hullulta tuntui jo silloin. Meidän perheen äiskä oli koulua vastapäisessä palvelutalossa töissä, joten fillarit parkkeerattiin sen pihaan, ja käveltiin vika 50m kouluun. Ja huutia tuli, kun joku luokkakaveri kanteli opelle, ja toki lähetettiin noottia kotiin. Melkoisen turhaa, sääntöjen keksimistä sääntöjen vuoksi.

  14. Tuossa ohjeessa on muutenkin aivan älytöntä se, että pyöräily kielletään, kävelyä suositellaan, ja vanhempia, jotka kuskaavat lapsia lähitienoilta kouluun autolla, pidetään luonnonvakiona. Miksei kuskausta voida yhtälailla ”kieltää”, kun se epäilemättä on koko koulun liikenneturvallisuutta eniten vaarantava yksittäinen asia?

    .. Niin ja että potkulaudalla tulevat ovat omalla ja vanhempien vastuulla. Mitä tämäkin muka tarkoittaa? Että koulu voi irtisanoutua vastuistansa, sairasmenoja ei tarvitse korvata?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *