Tieteen ja teknologian vihreät julkaisi vaalilehden – viitenumeron. Suosittelen tutustumaan. Tässä maistiaisiksi pääkirjoitus jonka lehteen kirjoitin, koko lehti löytyy Issuusta.
Politiikan pitäisi perustua tutkittuun tietoon. Tutkimus ei sanele poliittisia päätöksiä, mutta se kertoo, millaisia vaikutuksia erilaisilla ratkaisuilla luultavasti on. Tämä tieto pitää huomioida päätöksenteossa.
Käsissäsi on Viitenumero, Tieteen ja teknologian vihreiden vaalilehti. Esittelemme 33 ehdokasta, joilla on kykyä ja halua muuttaa Suomea paremmaksi. Kirjoittajina on ehdokkaiden lisäksi eri alojen asiantuntijoita, jotka haluavat antaa panoksensa parempien argumenttien tuomiseksi poliittiseen keskusteluun.
Poliittinen päätöksenteko koskee aina tulevaisuutta. Sitä, miten maailman halutaan jatkossa toimivan. Politiikassa tarvitaan laajaa ymmärrystä nykyisyydestä ja historiasta, mutta myös kykyä kuvitella, mitä on edessäpäin. Siksi Viitenumerossa kirjoitetaan älykkäästä sähköverkosta, robottiautoista, energiantuotannosta ja tietoyhteiskunnasta – unohtamatta myöskään ydinvoimateknologian uusimpia näkymiä ja geenimuuntelun turvallisuuskysymyksiä.
Tiede ei ole vain laboratorioita ja isoja koneita. Erityisesti sosiaalipolitiikka tarvitsee tuekseen tutkimusta yhteiskunnasta ja sen toimintamekanismeista. Siksi Viitenumerossa käsitellään myös köyhyyden vaikutuksia, työttömyyttä ja ihmisen ikääntymistä.
Jotta politiikkaa voidaan tehdä tutkittuun tietoon perustuen, tieteeltä tarvitaan avoimuutta. Datat ja analyysit pitää julkaista. Politiikassa tulkitaan todellisuutta aina eri tavoin, ja tulkintojen erot ovat politiikan ydintä. Siksi tieteellisen tiedon pitää olla avointa tulkittavaksi jokaisen puolueen näkökulmasta.
Emme tarvitse yhtäkään kansanedustajaa, jolla on varmaa tietoa siitä, miten asiat pitää hoitaa, ja joka pitää loppuun saakka kiinni jokaisesta mielipiteestään. Tarvitsemme poliitikkoja, jotka osaavat ottaa uuden tiedon huomioon maailman muuttuessa. Ihmisiä, jotka osaavat toimia samojen perusarvojen pohjalta myös tilanteissa, joita emme vielä osaa kuvitellakaan.
Helpottaaksemme valintaa tarjoamme teille 33 sellaista ehdokasta. Suosittelen tutustumaan.
Otso Kivekäs
Tieteen ja teknologian vihreiden puheenjohtaja
Kansanedustajaehdokas, Helsinki
Tuosta issuusta tuli mieleen vanha vitsi.
Tuijoteltuaan tuhansia vittuja naistentautien tohtori päätti vaihtaa alaa. Työkkärissä oli vapaana vain paikka maalausfirmassa. Gynekologi haki paikkaa ja pääsikin heti hommiin. Ensimmäisenä aamuna entinen lääkäri lähti apupoikana mestarin kanssa työmaalle, kantoivat työkalut ja maalipurkit rappuun. Kohteen ovella mestari huomasi että avaimet olivat unohtuneet verstaalle ja lähti hakemaan niitä. Puolen tunnin kuluttua hän palasi ja löysi apupojan kurkkimasta postiluukusta. ”Maalasin tässä eteisen joutessani”, uusi työntekijä selitti.
Eli miksi ihmeessä issuu? Viileä animaatio sivua käännettäessä? Vaikka kuinka kasvattaa selaimen ikkunaa, puolen ruutua täyttää järkyttävän isot surureunat, mainokset ja julkaisufirman menut eikä teksti skaalaudu ruudulla sellaiseksi, että siitä saisi selvää.
Ei ole suutarin lapsilla kenkiä.
On se pdf:näkin netissä, kas tässä. Ja tekstit tulevat kaikki myös blogijulkaisuina ennen vaaleja.
Useimmat ihmiset kuitenkin pitävät tuosta Issuusta, niin siksi linkkaan ensi sijassa siihen. Mutta totta kai vaihtoehtojakin pitää olla.
Onko tässä porukassa yhtäkään, joka kritisoi meitä ympäröivää voimakasta mikroaaltosäteilyä ja sen aiheuttamia sairauksia?
Tietoon pyrkimiseen perustuva politiikka ja omaa kantaa tukeviin tiedon auktoriteetteihin vetoava politiikka ovat hyvin eri asioita. Etenkin nykyisessä ihmis- ja yhteiskuntatieteiden akateemisessa alennustilassa. Näillä tieteillä on pitkä ideologisoitumisen ja politisoitumisen historia. Gender-”tutkija” puhuessaan naisen eurosta ei ammenna objektiivisuuteen pyrkivästä tilastotieteestä vaan poliittisesta aatteestaan, joka määrittää vastaukset jo etukäteen, eikä ole edes niiden tutkimisesta kiinnostunut, jos on vaara päätyä aatteen vastaisiin lopputulemiin. Sama koskee montaa muutakin vihreille läheistä kysymystä kuten ydinvoimaa, geenimuuntelua, kotihoidon jakamista ja vauvan/lapsen parasta tai maahanmuuttoa.
Lukisin tähän alennustilassa olevien tieteiden joukkoon myös ilmastotieteen. Kohta 20 vuotta kestäneelle paussille annetaan yhä epäuskottavampia ja alati vaihtuvia selityksiä. Yksi selitys loistaa sitkeästä poissaolollaan tässä aktivistitiedemiesten itseoikeutuksen ja puolustautumisen meressä, nimittäin se, että ilmastosensitiivisyys olisi arvioitu merkittävästi yläkanttiin.
Kokonaisuutta ei helpota se, että arviot vaikeasti skaalautuvan, rajallisen, runsaasti säätövoimaa tarvitsevan, epävarman ja supergridia vailla olevan tuuli- ja aurinkoenergian potentiaali- ja hinta-arviot tulevat usein lobbaavilta ympäristöjärjestöiltä tai suoraan uusiutuvan energian yrittäjien omista arvioista. Ollaan jo hyvin liukkaalla maaperällä tutkimuksen ja ”advocacy” tutkimuksen välimaastossa. Tämä liukkaus kielletään tai nähdään yleensä sen perusteella, kuinka hyötyperusteista se on oman poliittisen, jo etukäteen päätetyn, kannan edistämiselle. Vetoaminen tietoon ja tieteeseen on siten hyvin usein haurasta ja petollista.
Teknokraattinen yhteiskuntakäsitys, joka ei kyseenalaista tiedon auktoriteetteja on hyvin ongelmallinen.