Vihreät kärsi eduskuntavaaleissa rökätetappion, jonka syitä on analysoitu laajalti.
Tappion on arveltu johtuvan ainakin siitä että
- Vihreät on liian vasemmalla
- Vihreät on liian oikealla
- Vihreät ei keskity luonnonsuojeluun
- Vihreät keskittyy vain luonnonsuojeluun
- Vihreät puhuvat liian vaikeasti
- Vihreät puhuvat liian yksinkertaistaen
- Helsingissä on kaadettu puita
Itse uskon, että jokainen näistä syistä on todellinen. Vihreiden äänimäärä laski 136 768 äänellä, 38,6%. Tiputus on niin suuri, että sen sisään mahtuu tuhansittain erilaisia syitä miksi äänestäjä valitsi näissä vaaleissa toisen puolueen tai jätti äänestämättä.
Jokaiseen syyhyn miksi äänestäjä on hylännyt VIhreät on syytä suhtautua vakavasti. Mutta jatkoa ajatellen sillä on väliä, kuinka suurella äänestäjäjoukolla eri syyt ovat painaneet ja että mitä asialle voidaan tehdä.
Siksi päätin katsoa, saisiko vaalidatasta kaivettua osittaisia vastauksia kysymyksiin.
Vihreät kärsi tappion kaikkialla.
Piirikohtaisesti nähdään että pääosassa maata vaalitappio oli 33% – 43% (eli todella suuri). Vertailukohdaksi voi ottaa vuoden 2019 vaalivoiton, joka oli 101 092 ääntä ja 39%. Käytännössä siis pääosassa piirejä menetettiin 2019 voitetut äänet ja vähän enemmän.
Varsinais-Suomessa tappio oli selvästi muuta maata pienempi, 23%. Tätä selittänee se, että myös vuoden -19 vaalivoitto oli Varsinais-Suomessa paljon muuta maata pienempi (10%).
Vastaavasti Lapin ja Satakunnan suuria tappiota selittävät edellisten vaalien poikkeuksellisen suuret voitot (267% ja 123%). Kaakkois-Suomen tappion selittäjäksi sen sijaan täytyy etsiä jotain muuta.
Kunnittain katsottuna nousee esiin paljon paikallista vaihtelua. Tappio oli pienempi ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomen rannikolla. uudellamaalla ja Pirkanmaalla näkyy tummempi kehä keskuskuntien ympärillä – poikkeuksena Kirkkonummi.
Yleiskuvana kartoista 1 ja 2 voi päätellä, että todennäköisesti vaalitappion merkittävimmät syyt ovat valtakunnallisia, mutta kuntien välillä on suurtakin vaihtelua
Huomionarvoisena yksityiskohtana Helsingissä vaalitappio oli pienempi kuin maassa keskimäärin. Tämä viittaa siihen, että vain Helsinkiin keskittyvät selitykset eivät luultavasti näyttele tappiossa erityisen suurta roolia.
Kiinnostavampaa olisi analysoida äänimäärän muutoksia iän, koulutuksen, sosioekonomisen aseman ja muiden muuttujien suhteen. Vaalitulosten perusteella sitä ei kuitenkaan voi tehdä, koska vaalisalaisuus peittää äänestäjästä kaikki tiedot paitsi asuinpaikan äänestysalueen tarkkuudella. Puolueiden äänestäjätutkimuksista tätä tietoa saisi, mutta toki epäluotettavammassa muodossa.
Entä mitä sitten pitäisi tehdä?
Mitään patenttivastausta ei ole olemassa. Tyypillisesti jokainen asiaa analysoinut vetää johtopäätöksen, että pitää tehdä niin kuin olen aina sanonut että pitää tehdä. Myös minulla on joitakin ajatuksia, mutta palaan niihin ehkä toisella kertaa.
Sen voi näiden karttojen pohjalta sanoa, että kun Vihreät hävisi vaalit koko maassa, pitää ne seuraavaksi voittaa koko maassa vuoden 2019 tavoin. Mutta on syytä muistaa, että koko maa sisältää myös suuret kaupungit.
Vuoden 2019 vaaleissa Vihreät voitti 100 000 ääntä. Niistä 54% tuli kahdeksasta suurimmasta kaupungista. Ja samoista kunnista lähti nyt menetetyistä äänistä 52%. Nämä kunnat on syytä pitää mielessä, koska sieltä tulee myös puolet seuraavasta vaalivoitosta.
Politiikkaa pitää tehdä koko maata ajatellen, mutta äänestäjistämme pääosa asuu suurissa kaupungeissa.