Kaupunki rakennetaan kolmesti

Kaupunki rakennetaan kolmesti
Ensin unelmissa ja visioissa
Sitten kaavoissa ja dokumenteissa
Ja kolmannen kerran kivestä

Vuonna 2010 Helsingissä rakennettiin 2261 asuntoa. Vuonna 2020 rakennettiin 7280 asuntoa. Se on edelleen liian vähän, meillä on edelleen asuntopula. Mutta se on 5019 asuntoa enemmän, 222% kasvu.

Matka visiosta betoniin on pitkä. Se lähtee siitä että uskalletaan ajatella kaupunki uudella tavalla. Miksei umpikortteleita voisi rakentaa lisää? Miksei Malmille voisi mennä ratikka? Entä jos parkkiruutuihin voisi rakentaa terasseja? Voisiko moottoriteiden tilalla olla kaupunkia? Aina on oikea aika unelmille ja ideoille, ilman niitä meillä ei ole mitään.

Aloitin valtuustossa 2013. Ensimmäisessä kokouksessani ehdotin, että vanhoille satama-alueille ei pitäisi pakolla rakentaa parkkipaikkoja yli sen mille on kysyntää. En saanut paljoa vastakaikua silloin, mutta ensimmäisen parkkinormittoman alueen rakentaminen Nihdin saarelle Kalasatamaan alkaa tänä vuonna.

Unelmoin uusista pikaratikkalinjoista kutomaan kaupunkia yhteen. Raidejokeri valmistuu parin vuoden päästä, Kruunusiltojen rakentaminen alkaa tänä vuonna.

Visioin moottoriteiden purkamista ja kymmenien tuhansien ihmisten kotien rakentamista niiden paikalle. Nyt Laajasalontiellä tehdään jo töitä, Vihdintiestä on päätetty ja Tuusulanväylän purkamista suunnitellaan.

Jokainen näistä muutoksista vaati satoja keskusteluja, tuhansia sivuja dokumentteja ja kymmeniä päätöksiä. Kaupunkia ei muuteta yksin, vaan ne vaativat satojen tai tuhansien ihmisten työtä. Ideoita, argumentteja, suunnitelmia, keskusteluja. Poliittisen yhteisymmärryksen rakentamista monien puolueiden kesken. Ja tämän kymmenen vuotta.

Ja paljon on vielä tekemättä, Malmillekaan ei vielä mene ratikka. Eikä kaupunki ole valmis vielä silloin, kun talot nousevat harjakorkeuteensa.

Kaupunki rakentuu neljännen kerran siinä miten kaupunkilaiset tekevät siitä omansa, antavat sille muotoja ja merkityksiä. Kivi on vain kiveä, lopulta kaupunki koostuu ihmisistä, kaupunkilaisista.

Ja 13.6 kaupunkilaiset valitsevat uuden valtuuston. Olen ehdolla jatkamaan työtä!

Otso Kivekäs
Helsinki, Vihreät
806

Teollisuuskadun ympärille syntyy Helsingin toinen keskusta

Teollisuuskadun länsipäässä kohoavat Pasilan uudet talot ja tulevaisuudessa pilvenpiirtäjät. Sen itäpäässä kohoavat Kalasatman uudet talot ja pilvenpiirtäjät. Niitä yhdistää melko ankea ja meluisia väylä, joka on lähinnä railo kaupunkirakenteessa, ei yhdistävä tekijä.

Joskus 2012 keksimme Mikko Särelän kanssa, että näiden kahden uuden keskuksen välillä kulkee katu, joka on nykyisellään aika heiteillä. Pasilan ja Kalasataman lisäksi aivan sen veressä on kuitenkin Sörnainen, Kallio, Alppiharju ja Vallila. Suomen tiheimmin asuttuja alueita, lähemmäs 100 000 asukasta ja kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Lähellä on myös Suvilahti, Teurastamo, Konepaja, Veturitallit…

Jos Teollisuuskatu olisi mukavaa ympäristöä, jos sen varressa olisi takapihojen sijasta tiivistä kaupunkia, jos sinä kulkisi ratikka ja kadunvarressa olisi kahviloita. Teollisuuskatu voisi yhdistää tämän kaiken.

Tiistaina kaupunkiympäristön lautakunta hyväksyi Teollisuuskadun kaavarungon. Siinä on uusia taloja, tiivistä kaupunkia, parempia kävely-yhteyksiä, ratikka ja pyöräbaana. Lautakunta vielä evästi, että korkeimpiin taloihin saa rakentaa myös asuntoja ja että baana Teollisuuskadulta Redin kautta Itäväylälle pitää tehdä yhdessä tasossa.

Havainnekuva teollisuuskadun varren suunnitellusta rakentamisesta. Talojen muodot ovat luonnoksia, varsinaiset asmekaavat tehdään avsta tulevaisuudessa.

Tämän kaiken toteutuminen vie vuosia. Kehitys ideasta eläväksi kaupungiksi on hidas. Mutta askel kerrallaan se tulee lähemmäs ja Teollisuuskadusta tulee uutta keskustaa.

Teollisuuskadun suunnitelmat:

Ehdolla kuntavaaleissa 13.6.2021

Hei ystävät,

kuntavaaleihin on aikaa kuukausi, ja olen ehdolla valtuustoon.

Olen viimeiset 8 vuotta rakentanut valtuustossa Helsinkiä, joka toivottaa kaikki tulijat tervetulleeksi. Joka antaa tilaa ja mahdollisuuksia löytää omanlaisensa elämä, yrittää ja rakentaa uutta. Joka pitää huolta, eikä päästä tippumaan. Joka uskoo kaikkien mahdollisuuksiin ja antaa kaikille uskoa tulevaan.

Konkreettisesti siis sellaisia asioita kuin moottoritiealueiden muuttaminen kaupungiksi, Hämeentien pyörätiet, päivähoito-oikeuden säilyttäminen kaikilla ja maksuton varhaiskasvatus, turvapaikanhakijoiden oikeus hätämajoitukseen ja terveyspalveluihin, päiväkotien ja koulujen riittävä lisärakentaminen, Oodin sekä arkkitehtuuri- ja designmuseon rakentaminen. Näitä ja tuhansia muita konkreettisia asioita olen ollut ajamassa.

Ja tätä työtä haluaisin tuellanne jatkaa.

Otso Kivekäs 4.3.2021. Kuva: Raisa Kyllikki Ranta

Vaalikampanjointi on tällä kertaa jäänyt aiempaa vähemmälle. Kaikki päivät, illat ja usein yötkin menevät vihreiden tavotteiden ajamiseen valtuustotyössä, päivätyöhöni digitalisaatiojohtajana suuressa yrityksessä ja kolmen lapsen kanssa puuhaillessa. Somessa näkymiseen ja itsensä esilläpitoon ei ole riittänyt aikaa.

Toivottavasti kuitenkin muistatte minut ja ehkä voitte auttaa jatkamaan työtä paremman Helsingin eteen.

Parhaiten voit auttaa:

  • äänestämällä minua. Vaalipäivä on 13.6., ennakkoäänestys 26.5. – 8.6.
  • Mainita minut myös ystäville ja tuttaville sopivissa yhteyksissä
  • Seurata minua Twitterissä, tykätä FB:ssä, jakaa eteenpäin silloin kun julkaisen jotain jakamisen arvoista
  • Lahjoittaa rahaa kampanjaan

Kiitos paljon!
Otso

Koronapandemian vaikutus kaupungistumiseen yhdellä kuvalla

Asuntojen hintojen muutokset koronan aikaan. Kuva Helsingin sanomat

Kävikin niin, että ihmiset haluavat tiiviiseen kaupunkiin entistä enemmän, he vaan haluavat siellä enemmän tilaa.

Yhä useampi tekee töitä kotonaan ja työhuoneelle tulee tarvetta. Tai ehkä lapset pitäisi saada olkkarista jonnekin riehumaan kun aikuiset tekevät töitä. Tai kun harrastukset siirtyvät kotiin, niille tarvitsee tilaa, oli kyseessä sitten sirkuspatja, valkokangas tai Peloton.

Konkreettisesti tämä näkyy niin, että asumisväljyys on kääntynyt selvään kasvuun, kun se edelliset 12 vuotta pysytteli noin 34 neliössä.

Tästä syystä asuntojen hinnat Helsingissä kohoavat ja eniten kohoavat hinnat kantakaupungissa, mutta väkiluvun kasvu on tyrehtynyt. Ihmiset ovat valmiita maksamaan tilasta, ja varakkaammat työntävät vähätuloisia kauemmas.

Tämä ei ole hyvä kehitys. Kaikkien etu olisi Helsinki, jossa on mahdollista asua monenlaisella tulotasolla ja jossa asuminen ei vie kohtuutonta osaa tuloista.

Kun ihmiset haluavat enemmän tilaa ja ovat siitä valmiita maksmaan, ainoa ratkaisu on rakentaa enemmän tilaa. Voidaan rakentaa kovan rahan asuntoja, kaupungin vuokra-asuntoja, pieniä asuntoa, suuria asuntoja. Näissä kussakin on hyvät ja huonot puolensa. Mutta olennaista on, että rakennetaan, sillä tuota ihmisten kaipaamaa lisätilaa saa vain rakentamalla.

Koronapandemia on lisännyt tarvetta rakentaa Helsinkiin. Tämän kuva meille kertoo.

Rokotteiden alueellisesta kohdentamisesta

Hallitus päätti rokotteiden alueellisesta kohdentamisesta. Kuukautta myöhässä toki, mutta silti. Valitettavasti päätös on rajattu niin, että lähes yhtä hyvin olisi voinut jättää päättämättä.

1) Liian myöhään

Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä suositteli kohdentamista kuukausi sitten ja tehtäväksi mahdollisimman nopeasti. Päätöksentekoon on mennyt kuukausi ja päätös on muotoiltu niin, että ilmeisesti vasta kun kaikki yli 70v ja kaikki riskiryhmä 2:een kuuluvat ovat saaneet rokotteen, voidaan kohdentaminen aloittaa. Se tarkoittaa noin toukokuun puoliväliä. Yhteensä kaksi kuukautta suosituksesta.

Suurin hyöty kohdentamisesta olisi tullut maaliskuussa, kun se olisi auttanut taittamaan epidemian kohoamista ja suojannut juuri nimenomaan riskiryhmiin kuuluvia, jotka ovat tällä välin altistuneet koronalle. KRAR arvioi, että kohdentaminen olisi voinut vähentää sairaalajaksoja jopa 20%.

2) Liian vähän

Hallitus päätti, että kohdentaminen koskee vain Astra Zenecan ja Modernan rokotteita. Astra Zenecaa ei toistaiseksi anneta alle 65-vuotiaille ja yli 65-vuotiaat ovat käytännössä kaikki saaneet rokotteen ennen kun kohdentamisen saa aloittaa. Ellei rajoitteita muuteta, siitä ei siis ole hyötyä.

Jäljelle jää Moderna. Sitä on suomeen tulevista rokotteista noin 11%. Vaikka ne kohdennettaisiin kaikki pahimmille epidemia-alueille, vaikutus jäisi vähäiseksi. KRAR suosituksessa kaksi kolmasosaa rokotteista olisi kohdennettu koronatilanteen mukaan.

3) Liian lyhyen aikaa

Asetusluonnos on voimassa vain toukokuun loppuun. Kun sen mukaisesti kohdentamisen saa aloittaa vasta toukokuun puolivälissä ja kohdennus koskee vain 11% kaikista rokotteista, käytännössä kahdessa viikossa ei kovin montaa rokotetta ehditä antaa.

Ero siihen, että olisi päätetty ettei kohdenneta mitään on lähinnä paperityön määrässä. Epidemian kulkuun tällaisella toteutuksella ei ole juuri mitään vaikutusta.

ps. Viime päivinä Savonlinnassa on epidemiatilanne ollut Helsinkiä pahempi. Kannatan rokotteiden alueellista kohdentamista Savonlinnaan, jotta epidemia saadaan kuriin. Tässä ei ole kyse aluepolitiikasta, vaan epidemian torjunnasta.

Läpiajo ei tuo elämää keskustaan

Tiina Pasuri (HS Mielipide 1.2.) esitti, että Helsingin keskustan läpiajoa ei saisi vähentää, koska se heikentää keskustan elinvoimaa. Läpi ajava autoliikenne ei kuitenkaan tuo yhtäkään ihmistä tai euroa lisää keskustaan.

Niemellä sijaitseva keskusta on useimmilla matkoilla helppo kiertää kehäteitä tai vaikkapa Nordenskiöldinkatua pitkin. Useimmat autoilijat tekevätkin näin: keskustan läpi ajaa vain noin 7 200 autoa vuorokaudessa.

Keskusta on maan suurin työpaikka-, kauppa- ja kulttuurikeskittymä. Sen elinvoima perustuu satoihintuhansiin ihmisiin, jotka käyvät siellä joka päivä töissä, asioilla tai viihtymässä. Valtaosa heistä saapuu julkisella liikenteellä. Autoliikenteellä on merkittävä rooli tavaroiden jakelussa keskustan liikkeisiin, mutta asiakkaista vain runsaat kymmenen prosenttia saapuu autolla. Heitä varten tarvitaan maanalaista pysäköintiä, ei nelikaistaisia katuja.

Olen samaa mieltä Pasurin kanssa, että lupapolitiikka ja lisärakentaminen ovat avaimia keskustan elinvoimaan. Lisäksi auttaa, jos keskustasta tehdään viihtyisämpi ohjaamalla läpiajo kulkemaan muuta kautta.

Otso Kivekäs
kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (vihr)
Helsinki

Julkaistu mielipidekirjoituksena Helsingin sanomissa 2.2.2021

Helsinki tarvitsee elävän keskustan

Korona on hiljentänyt Helsingin keskustaa, mutta vähemmän kuin pelättiin. Kävelijämäärät ovat pudonneet puoleen, mutta konkursseja on toistaiseksi vähän ja liiketiloja tyhjinä enemmän remontin kuin lopettamisen takia. Toimistojen vuokrat ovat jopa nousseet keskustassa, kun toimistotila tiivistyy ja kysyntä keskittyy reuna-alueilta kohti ydintä ja parhaita paikkoja.

Kaikki viittaa siihen, että koronasta kyllä toivutaan. Pidemmällä tähtäimellä keskustalla sen sijaan on ongelma. Keskustan työpaikkamäärä ei ole 2000-luvulla kasvanut ja uudet toimistot on rakennettu ympäri seutua. Myös kaupassa keskustan osuus kokonaisuudesta on kutistunut.

Suuri syy keskustan pysähtyneisyyteen on, että kehitystä on eri tavoin jarrutettu vuoskymmeniä. Ensin jahdattiin piilokonttoreita ja haluttiin estää asuntojen muuttaminen toimistoiksi, nyttemmin yritetään estää toimistojen muuttaminen asunnoiksi. Lisärakentamiseen on 60-luvun purkuvimman jälkeen ollut todella vaikea saada lupia ja uusistakin taloista – esimerkiksi Töölönlahdella – halutaan mahdollisimman matalia.

Tämä linja on aika muuttaa. Helsinki tarvitsee keskustan joka kasvaa ja kehittyy. Keskusta on seudun parhaiten saavutettava paikka työpaikoille ja suurin kaupallinen keskittymä. Sellaisena sen tulee myös pysyä, se on myös koko maan kilpailukyvylle tärkeää. Keskustaan tarvitaan lisää työpaikkoja, lisää kaupankäyntiä, lisää asukkaita, lisää tapahtumia ja kaikenlaista elämää.

Vanhoja liiketiloja pitää voida muuttaa toimistoiksi, kunhan uusia liiketiloja tulee tilalle enemmän. Vanhoja toimistoja pitää muuttaa asunnoiksi, kunhan uusia tulee tilalle enemmän. Elielinaukiolle suunnitellaan nyt uutta rakentamista maan parhaalle paikalle. Se on hienoa, mutta yksi hanke ei riitä, koko keskustan pitää kehittyä.

Jotta ihmiset haluavat keskustaan töihin, kaupoille ja asumaan, keskustasta pitää tehdä myös aiempaa kivempi. Ei läpikulkupaikka, vaan sellainen jossa on hauska pysähtyä ja viettää aikaa. Jatkuva räntäsade asettaa jotain rajoja, mutta sen kanssa on eletty ennekin ja löydetty keinot.

Lisärakentamiseen verrattuna liikennehankkeet ovat toissijaisia. Ennen kaikkea tarvitaan syitä mennä keskustaan, ei välineitä. Siksi elävän keskustan pitää olla viihtyisä ja mukava. Se vaatii, että autoliikenteeseen käytettyä tilaa täytyy paikoin ottaa hyödyllisempään käyttöön.

Julkaistu kolumnina Helsingin uutisssa 7.11.2020

Helsingin keskustan elinvoima kasvaa rakentamalla

Työpaikkamäärä Helsingin keskustassa ei ole juurikaan kasvanut tällä vuosituhannella. Toimitiloja on muutettu asunnoiksi, jonka takia myös toimistojen ja liiketilojen neliömäärä on myös laskenut.

Keskusta on seudun paras paikka työpaikoille. Monessa toiminnassa tuottavuutta kasvattaa, kun lähellä on myös muita saman tai toistenkin alojen yrityksiä. Kun työntekijät törmäävät lounaalla muihinkin kuin oman talon väkeen ja ideat leviävät tehokkaammin. Näistä agglomeraatio-eduista on vahva tieteellinen näyttö.

Keskusta on myös liikenteellisesti paras paikka seudulla. Sinne tulee joka arkiaamu yli 100 000 työntekijää. Mihinkään muuhun paikkaan ei tällainen määrä voisi kerralla tulla. Keskustaan suuntautuvassa työmatkaliikenteessä joukkoliikenteen ja pyöräliikenteen osuus on 78%, seudun ja koko maan korkein. Keskusta on ekologisesti kestävin paikka työpaikoille.

Ongelma ei ole että yritykset eivät haluaisi keskustaan. Kyllä haluavat, siellä on maan korkeimmat toimisto- ja liiketilavuokrat. Ongelma on, että yritykset eivät mahdu keskustaan.

Ratkaisu on yksinkertainen: keskustaan pitää rakentaa lisää toimitilaa. Jos keskustassa on enemmän työpaikkoja, siellä liikkuu enemmän ihmisiä, he käyttävät palveluita ja keskustan elinvoima kertautuu. Avain kasvuun on toimitilan rakentaminen.

Haastan kaikki lukijat miettimään, mihin mahtuisi 10 000 työpaikkaa lisää kävelymatkan päähän rautatieasemalta ja toiset 10 000 kävelymatkan päähän Kampin metrikseltä? Parhaita ehdotuksia voidaan viedä yhdessä eteenpäin!

Tänään kaupunginvaltuusto hyväksyi Marian kasvuyrityskampuksen kaavan. Siihen mahtuu 3500 työpaikkaa. Hyvä alku! Kävelymatka Kamppiin on uudelta kävelysillalta noin 700m tietä pitkin, vähän rajoilla, mutta ehkä kasvuyrityksissä jaksetaan kävellä. Siksi valtuusto hyväksyikin myös ponnen, että selvitetään uutta sisäänkäyntiä Ruoholahden metroasemalle. Se tulisi vähän lähemmäs.

Rautatieaseman viereen Elielinaukiolle suunnitellaan myös rakentamista. Paikka ei ole kaupunkikuvallisesti ihan helpoin, mutta jos siihen saadaan 40 000 kerrosneliötä, se saattaisi tarkoittaa ehkä 2000-3000 työpaikkaa. Hyvä alku sekin. Mihin 7000 – 8000 työpaikkaa lisää sekä Steissin että Kampin ympärille?

Tämä on se oikea kysymys keskustan elinvoimasta, mihin verrattuna liikenneyhteydet ovat toissijainen yksityiskohta. Keskusta kyllä kukoistaa, jos annamme sen kasvaa.

Hallituksen vuoro auttaa pääkaupunkiseutua

Suomen talous lepää pääkaupunkiseudun varassa. Yksityisistä työpaikoista on Helsingin seudulla yli kolmannes ja täällä syntyy myös yli kolmannes bruttokansantuotteesta. Pääkaupunkiseudun suuret kaupungin ovat tottuneet maksamaan kulunsa omilla tuloillaan ja maksavat verotulontasausta, joka jaetaan 255 muuhun kuntaan. Hyvä niin, heikommassa asemassa olevaa tuleekin auttaa.

Koronakriisi on tuonut meidät käänteiseen maailmaan. Kaikki ne syyt, joiden takia Pääkaupunkiseutu on hyvinvoiva, ovatkin nyt syitä, miksi se on pahimmassa pulassa.

Pääkaupunkiseudulla työskennellään muuta maata enemmän palvelualan yrityksissä. Siksi myös korona-laman lomautukset ja työttömyys osuvat pääkaupunkiseudulle pahiten. 60% lomautetuista on Uudeltamaalta.
Helsingin seutu on myös startuppien ja uusien innovaatioiden kehto. Helsingissä 85% yrityksistä työllistää 1-5 henkeä. Suurta osaa niistä uhkaa nyt konkurssi. Tämä isku osuu Helsinkiin, mutta vaikuttaa koko maahan, jos innovaatioiden kehitys ja leviäminen hiipuu.

Kaupungeissa liikenne perustuu joukkoliikenteeseen. HSL:n tulot ovat pudonneet 70%, mutta liikenteen on yhä pakko toimia. Valtion tukea HSL:n budjetissa on 1%. Tappiota tulee tänä vuonnavähintään 120 miljoonaa. Sitä ei voi paikata karsimalla, tai liikenne seisoo ja suomen veturi hyytyy.

Pääkaupunkiseudun kaupunkien verotulot romahtavat samalla kun korona tuo uusia kustannuksia. Yksin Helsingin verotulot laskevat yli 300 miljoonalla ja Samalla muutkin tulot tippuvat. Sairastuneista yksi kolmesta asuu Helsingissä ja kaksi kolmesta Uudellamaalla. Sote-kulut kasvavat lähes 200 miljoonalla.
Siksi valtion tuen kunnille ja elvytystoimien pitää suuntautua sinne, minne kriisi iskee. Siis ennen kaikkea pääkaupunkiseudulle. Hallituksen tähänastiset tukipäätökset eivät näin tee.

Tarkoitus ei ole tukea kaiken rakentamista ennalleen, vaan uudistumista kohti kestävämpää ja ekologisempaa yhteiskuntaa.

Tällä kertaa pääkaupunkiseutu on pahiten avun tarpeessa. On tullut valtion aika auttaa Helsingin seutua. Se on koko maan etu. Kun maan veturi saadaan takaisin raiteilleen, se jatkaa vetämistä.

Julkastu kolumnina Helsingin uutisissa 18.4.2020

Demokratiaa koronan aikaan

Koronaepidemian etulinjassa ovat ne, jotka taistelevat taudin leviämistä vastaan ja hoitavat sairastuneita. Lääkärit, hoitajat, kaikki jotka jäljittävät tartuntaketjujen leviämistä.

Meillä muillakin on tärkeä tehtävä. Meidän tulee rajata epidemiaa omalta osaltamme ja samalla pitää yhteiskunta toiminnassa näissä vaikeissa oloissa.

Lapset eivät mene kouluun, mutta tarvitsevat etäopetusta. Murtuneet luut kipsataan ja tulehtuneet korvat katsotaan. Bussit kulkevat ja uudet talot nousevat kohti harjakorkeuttaan. Monen työ on katkolla, mutta toisilla sitä on sitäkin enemmän.

Tämä epidemia tulee kestämään. Pikkuhiljaa palataan normaaliin, mutta ei vanhaan normaaliin, vaan yhteiskuntaan, joka on järjestäytynyt uudelleen. Valinnoilla, jotka nyt teemme voi olla suuri vaikutus siihen, mitä vanhan maailman piirteitä kuljetamme mukanamme uuteen ja mitkä jätämme taaksemme.

Omasta näkökulmastani yksi arvokkaimpia suomalaisen yhteiskunnan piirteitä on syvään juurtunut demokratiamme, joka on kestänyt läpi niin sisällissodan kuin toisenkin maailmansodan sekä valtiollisella että paikallisella tasolla. Tätä lippua haluan osaltani viedä eteenpäin.

Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontuu tänään kaupungintalolla raskaiden poikkeusjärjestelyjen kanssa. Syy miksi kokoonnumme fyysisesti on, että tarvitaan päätös etäkokouksista. Huomenaamulla kaupunginhallitus kokoontuu internetissä ja siitä eteenpäin jokainen lautakunta, jaosto ja johtokunta. Jokainen niistä tekee omaa tärkeää työtään siinä, kuinka 650 000 ihmisen kaupunkia kansanvaltaisesti ohjataan. Opettajan virkoja pitää perustaa, päiväkoteja rakennuttaa, sairaanhoitoon myöntää lisämäärärahoja, työllisyystoimia pystyttää, yritystukimalleja suunnitella…

Jossain toisessa yhteiskunnassa, jossain toisessa kaupungissa ehkä peruttaisiin kaikki nämä kokoukset ja luotettaisiin, että virkamiehet kyllä tekevät päätökset. Mutta ei tässä yhteiskunnassa, eikä tässä kaupungissa. Luotan kyllä virkamiesten tekevän työnsä hyvin, mutta kaupungin ohjaaminen kuuluu kansan valitsemalle valtuustolle. Demokraattisesti valittu valtuusto aloitti työnsä heti sisällissodan jälkeen ja kokoontui läpi talvi- ja jatkosodan. Me jatkamme myös läpi koronaepidemian.

Siksi me siirrymme etäkokouksiin. Ylläpidämme yhteiskunnan normaalia toimintaa, mutta sopeudumme epidemian oloihin. Ja siksi olen kutsunut kaupunginvaltuuston tänään koolle kaupungintalolle – viimeistä kertaa vähään aikaan.

Tämä on se perintö, jonka haluan että viemme mukanamme tulevaisuuteenkin.