Otso Kivekäs, Author at Otso Kivekäs

Helsingin keskustan elinvoima kasvaa rakentamalla

Työpaikkamäärä Helsingin keskustassa ei ole juurikaan kasvanut tällä vuosituhannella. Toimitiloja on muutettu asunnoiksi, jonka takia myös toimistojen ja liiketilojen neliömäärä on myös laskenut.

Keskusta on seudun paras paikka työpaikoille. Monessa toiminnassa tuottavuutta kasvattaa, kun lähellä on myös muita saman tai toistenkin alojen yrityksiä. Kun työntekijät törmäävät lounaalla muihinkin kuin oman talon väkeen ja ideat leviävät tehokkaammin. Näistä agglomeraatio-eduista on vahva tieteellinen näyttö.

Keskusta on myös liikenteellisesti paras paikka seudulla. Sinne tulee joka arkiaamu yli 100 000 työntekijää. Mihinkään muuhun paikkaan ei tällainen määrä voisi kerralla tulla. Keskustaan suuntautuvassa työmatkaliikenteessä joukkoliikenteen ja pyöräliikenteen osuus on 78%, seudun ja koko maan korkein. Keskusta on ekologisesti kestävin paikka työpaikoille.

Ongelma ei ole että yritykset eivät haluaisi keskustaan. Kyllä haluavat, siellä on maan korkeimmat toimisto- ja liiketilavuokrat. Ongelma on, että yritykset eivät mahdu keskustaan.

Ratkaisu on yksinkertainen: keskustaan pitää rakentaa lisää toimitilaa. Jos keskustassa on enemmän työpaikkoja, siellä liikkuu enemmän ihmisiä, he käyttävät palveluita ja keskustan elinvoima kertautuu. Avain kasvuun on toimitilan rakentaminen.

Haastan kaikki lukijat miettimään, mihin mahtuisi 10 000 työpaikkaa lisää kävelymatkan päähän rautatieasemalta ja toiset 10 000 kävelymatkan päähän Kampin metrikseltä? Parhaita ehdotuksia voidaan viedä yhdessä eteenpäin!

Tänään kaupunginvaltuusto hyväksyi Marian kasvuyrityskampuksen kaavan. Siihen mahtuu 3500 työpaikkaa. Hyvä alku! Kävelymatka Kamppiin on uudelta kävelysillalta noin 700m tietä pitkin, vähän rajoilla, mutta ehkä kasvuyrityksissä jaksetaan kävellä. Siksi valtuusto hyväksyikin myös ponnen, että selvitetään uutta sisäänkäyntiä Ruoholahden metroasemalle. Se tulisi vähän lähemmäs.

Rautatieaseman viereen Elielinaukiolle suunnitellaan myös rakentamista. Paikka ei ole kaupunkikuvallisesti ihan helpoin, mutta jos siihen saadaan 40 000 kerrosneliötä, se saattaisi tarkoittaa ehkä 2000-3000 työpaikkaa. Hyvä alku sekin. Mihin 7000 – 8000 työpaikkaa lisää sekä Steissin että Kampin ympärille?

Tämä on se oikea kysymys keskustan elinvoimasta, mihin verrattuna liikenneyhteydet ovat toissijainen yksityiskohta. Keskusta kyllä kukoistaa, jos annamme sen kasvaa.

Hallituksen vuoro auttaa pääkaupunkiseutua

Suomen talous lepää pääkaupunkiseudun varassa. Yksityisistä työpaikoista on Helsingin seudulla yli kolmannes ja täällä syntyy myös yli kolmannes bruttokansantuotteesta. Pääkaupunkiseudun suuret kaupungin ovat tottuneet maksamaan kulunsa omilla tuloillaan ja maksavat verotulontasausta, joka jaetaan 255 muuhun kuntaan. Hyvä niin, heikommassa asemassa olevaa tuleekin auttaa.

Koronakriisi on tuonut meidät käänteiseen maailmaan. Kaikki ne syyt, joiden takia Pääkaupunkiseutu on hyvinvoiva, ovatkin nyt syitä, miksi se on pahimmassa pulassa.

Pääkaupunkiseudulla työskennellään muuta maata enemmän palvelualan yrityksissä. Siksi myös korona-laman lomautukset ja työttömyys osuvat pääkaupunkiseudulle pahiten. 60% lomautetuista on Uudeltamaalta.
Helsingin seutu on myös startuppien ja uusien innovaatioiden kehto. Helsingissä 85% yrityksistä työllistää 1-5 henkeä. Suurta osaa niistä uhkaa nyt konkurssi. Tämä isku osuu Helsinkiin, mutta vaikuttaa koko maahan, jos innovaatioiden kehitys ja leviäminen hiipuu.

Kaupungeissa liikenne perustuu joukkoliikenteeseen. HSL:n tulot ovat pudonneet 70%, mutta liikenteen on yhä pakko toimia. Valtion tukea HSL:n budjetissa on 1%. Tappiota tulee tänä vuonnavähintään 120 miljoonaa. Sitä ei voi paikata karsimalla, tai liikenne seisoo ja suomen veturi hyytyy.

Pääkaupunkiseudun kaupunkien verotulot romahtavat samalla kun korona tuo uusia kustannuksia. Yksin Helsingin verotulot laskevat yli 300 miljoonalla ja Samalla muutkin tulot tippuvat. Sairastuneista yksi kolmesta asuu Helsingissä ja kaksi kolmesta Uudellamaalla. Sote-kulut kasvavat lähes 200 miljoonalla.
Siksi valtion tuen kunnille ja elvytystoimien pitää suuntautua sinne, minne kriisi iskee. Siis ennen kaikkea pääkaupunkiseudulle. Hallituksen tähänastiset tukipäätökset eivät näin tee.

Tarkoitus ei ole tukea kaiken rakentamista ennalleen, vaan uudistumista kohti kestävämpää ja ekologisempaa yhteiskuntaa.

Tällä kertaa pääkaupunkiseutu on pahiten avun tarpeessa. On tullut valtion aika auttaa Helsingin seutua. Se on koko maan etu. Kun maan veturi saadaan takaisin raiteilleen, se jatkaa vetämistä.

Julkastu kolumnina Helsingin uutisissa 18.4.2020

Demokratiaa koronan aikaan

Koronaepidemian etulinjassa ovat ne, jotka taistelevat taudin leviämistä vastaan ja hoitavat sairastuneita. Lääkärit, hoitajat, kaikki jotka jäljittävät tartuntaketjujen leviämistä.

Meillä muillakin on tärkeä tehtävä. Meidän tulee rajata epidemiaa omalta osaltamme ja samalla pitää yhteiskunta toiminnassa näissä vaikeissa oloissa.

Lapset eivät mene kouluun, mutta tarvitsevat etäopetusta. Murtuneet luut kipsataan ja tulehtuneet korvat katsotaan. Bussit kulkevat ja uudet talot nousevat kohti harjakorkeuttaan. Monen työ on katkolla, mutta toisilla sitä on sitäkin enemmän.

Tämä epidemia tulee kestämään. Pikkuhiljaa palataan normaaliin, mutta ei vanhaan normaaliin, vaan yhteiskuntaan, joka on järjestäytynyt uudelleen. Valinnoilla, jotka nyt teemme voi olla suuri vaikutus siihen, mitä vanhan maailman piirteitä kuljetamme mukanamme uuteen ja mitkä jätämme taaksemme.

Omasta näkökulmastani yksi arvokkaimpia suomalaisen yhteiskunnan piirteitä on syvään juurtunut demokratiamme, joka on kestänyt läpi niin sisällissodan kuin toisenkin maailmansodan sekä valtiollisella että paikallisella tasolla. Tätä lippua haluan osaltani viedä eteenpäin.

Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontuu tänään kaupungintalolla raskaiden poikkeusjärjestelyjen kanssa. Syy miksi kokoonnumme fyysisesti on, että tarvitaan päätös etäkokouksista. Huomenaamulla kaupunginhallitus kokoontuu internetissä ja siitä eteenpäin jokainen lautakunta, jaosto ja johtokunta. Jokainen niistä tekee omaa tärkeää työtään siinä, kuinka 650 000 ihmisen kaupunkia kansanvaltaisesti ohjataan. Opettajan virkoja pitää perustaa, päiväkoteja rakennuttaa, sairaanhoitoon myöntää lisämäärärahoja, työllisyystoimia pystyttää, yritystukimalleja suunnitella…

Jossain toisessa yhteiskunnassa, jossain toisessa kaupungissa ehkä peruttaisiin kaikki nämä kokoukset ja luotettaisiin, että virkamiehet kyllä tekevät päätökset. Mutta ei tässä yhteiskunnassa, eikä tässä kaupungissa. Luotan kyllä virkamiesten tekevän työnsä hyvin, mutta kaupungin ohjaaminen kuuluu kansan valitsemalle valtuustolle. Demokraattisesti valittu valtuusto aloitti työnsä heti sisällissodan jälkeen ja kokoontui läpi talvi- ja jatkosodan. Me jatkamme myös läpi koronaepidemian.

Siksi me siirrymme etäkokouksiin. Ylläpidämme yhteiskunnan normaalia toimintaa, mutta sopeudumme epidemian oloihin. Ja siksi olen kutsunut kaupunginvaltuuston tänään koolle kaupungintalolle – viimeistä kertaa vähään aikaan.

Tämä on se perintö, jonka haluan että viemme mukanamme tulevaisuuteenkin.

Autoilun vapaus on harhaa

Auto on lupaus vapaudesta. Automainokset tarjoilevat kuvia virtaviivaisista ajoneuvoista tyhjillä teillä, preerioilla ja jäätiköillä. Todellisuus Kehä I:n ruuhkissa on vähän eri.

Vapaus liikkua on hyvä tavoite, mutta kaupungeissa ratkaisua ei ole löytynyt autosta. Ei, vaikka on rakennettu yhä lisää kaistoja ja eritasoliittymiä. Vaikka jokainen uusi talo on velvoitettu rakentamaan parkkipaikkoja. 60 vuotta kaupunkirakentaminen on perustunut siihen, että autoilusta tehdään mahdollisimman helppoa.

Mutta ruuhka ei poistu autoteitä rakentamalla. Jokaista uutta kaistaa kohden tulee uusia autoja, kunnes taas seistään. Jotta sinä voisit ajaa sujuvasti kuin automainoksessa, kolmen tai neljän muun pitää valita toisin. Jos jokainen valitsee auton, istutte kaikki kehätiellä jonossa.

Auto on kaikkein tehottomin liikennemuoto kaupungissa. Se vaatii enemmän tilaa ja rahaa kuin mikään muu tapa liikkua. Se kuormittaa eniten luontoa ja vaikeuttaa elävän ja viihtyisän kaupungin rakentamista. Siksi autokaupunki on tullut tiensä päähän. Meillä ei ole varaa rakentaa sitä lisää, ei ekologisesti eikä taloudellisesti.

Helsingissä siirrytään uuteen aikakauteen, jossa rakentaminen tiivistyy ja keskittyy raiteiden varteen sekä kehien sisäpuolelle. Uusia ratikkalinjoja ja pyöräkaistoja rakennetaan. Kun autoja on vähemmän, kadut voivat olla kapeampia melusuojavyöhykkeitä tarvita. Talot ovat lähempänä toisiaan ja lapset saavat liikkua vapaammin. Kun ihmisiä asuu alueella enemmän, kaupoille ja ravintoloille riittää asiakkaita, koulut ja päiväkodit ovat lähempänä.

Tarvitsemme autoja jatkossakin. Mutta mitä vähemmän tarvitsemme autoja, sen parempaa elämää kaupunki voi tarjota asukkailleen. Siksi auto ei ole enää etuoikeutettua liikennettä. Ratikka päästetään valoista ensin. Pyöräkaista vie parkkipaikkoja. Uusiin taloihin tehdään pienempi parkkihalli ja sen käytöstä joutuu maksamaan enemmän, koska naapureita ei enää laiteta maksumiehiksi.

Autoilijankin kannattaa kokeilla, löytyisikö uutta vapautta sähköpyörän satulasta tai joukkoliikenteen kyydistä. Kun ratikka tai fillari on vapaampi valinta riittävän monelle, riittää kaduilla tilaa myös niille, joiden on kuitenkin pakko autoilla.

Julkaistu kolumnina Helsingin uutisissa 11.1.2020

Helsinki-Tallinna -kaksoiskaupungin yhteinen ohitustie

Tänään aloitti liikennöinnin Eckerö Linen uusi laiva Vuosaaresta Tallinnan Muugaan. 2 km autopaikkoja, noin joitakin satoja henkilöautoja tai satakunta rekkaa. En päässyt valitettavasti avajaisiin, koska samaan aikaan kaupunginhallitus matkaa Wieniin tutustumaan mm. digitalisaatioon ja asuntopolitiikkaan.

Vuoden alusta Helsingin satama otti käyttöön ohjaavan hinnoittelun: Vuosaaressa rekkakohtaista satamamaksua alennettiin kympillä ja Jätkäsaaressa ruuhka-aikaan nostettiin kympillä. Uusi laiva osoittaa tämän politiikan toimivuutta: laivakapasiteetti Vuosaaresta kolminkertaistui nyt yhdellä iskulla, eli laivayhtiöt selvästi uskovat kysynnän kasvuun.

Tallinnan puolella nousi kohtuullinen haloo, kun laivan piti alkujaan purjehtia vanhaan satamaan kaupungin keskustaan. Tallinnan satama on valtion eikä kaupungin, mutta kaupunki löysi keinot vaikuttaa mm. uhkaamalla 12 tonnin painorajalla keskustaan. Eckerö Line taipui viemään laivan Muugaan (Vähän Vuosaarta vastaava mutta pienempi satama Tallinnan itälaidalla) ja Tallinnan satama lupasi tehdä sinne tarvittavat investoinnit.

Nyt siis Helsingin ja Tallinnan välillä on kaksi tiheästi liikennöityä reittiä: keskustasta keskustaan Jätkäsaari/Katajanokka-Vanasadam 10+4 lähtöä päivässä ja Vuosaari-Muuga 4 lähtöä päivässä. Nähdäkseni reiteille voi muodostua hyvin luontevasti työnjako, jossa kaupungit ohittava liikenne – paljon rekkoja, jonkin verran busseja ja henkilöautoja – kulkee Vuosaaresta Kehä III päästä Muugaan Tallinna kehätien päähän ja jommankumman kaupungin sisään suuntautuva liikenne – paljon henkilömatkustajia ja myös henkilöautoja, vähän rekkoja – kulkee keskustojen väliä. Olen itse työskennellyt ja tulen työskentelemään tämän vision viemiseksi käytäntöön.

Perinteinen merilogistiikan ”totuus” on ollut, että matkustajia ja rekkoja täytyy Itämerellä kuljettaa samoilla laivoilla. Että muutoin kysyntä ei riitä laivojen ajamiseen ja liikenne näivettyy tai vähintäänkin lippujen hinnat nousevat paljon. Tämä on ehkä joskus pitänyt paikkansa, ja varmaan edelleen pitää paikkansa Helsinki-Tukholma-liikenteessä, jota ajetaan kaksi lähtöä per päivä. Mutta Tallinnaan ajetaan 6 laivalla 18 lähtöä joka päivä. Ajatus, että jokaisessa niistä on pakko olla rekkoja ja ettei kysyntää voitaisi jakaa eri reiteille on aivan pöhkö.

Päinvastoin, kaikessa muussakin liiketoiminnassa volyymin kasvaessa palveluja segmentoidaan eri asiakasryhmille. Rekkakuskia ja Lasnamäestä töihin Tikkurilaan ajavaa rakennusmiestä kiinnostavat vähemmän laivan palvelut ja enemmän näppärä ohitustie, jolla välttää ruuhkat ja liikennevalot, Tallinnan vanhaankaupunkiin suuntaavaa turistia ja keskustasta keskustaan työmatkalle tulevaa IT-ammattilaista pikemminkin päinvastoin. Kaikki voittavat, kun eri tarpeisiin on erilaisia palveluita. Vastaava työnjako joskin vähän pienemmässä mittakaavassa on Turun ja Tukholman välillä, jossa ohitustie kulkee Naantali-Kapellskär.

Samalla voittavat myös etenkin Jätkäsaaren asukkaat, joiden oma liikkuminen ja ympäristön äänimaisema pikkuhiljaa rauhottuu rekkaliikenteen määrän laskiessa. Autojonoja Jätkässä tulee jatkossakin olemaan, koska autoliikenne kaupungissa on aina vähän ruuhkaista, ja koska myös Länsisataman kautta tulee kulkemaan paljon autoja myös tulevaisuudessa. Mutta kun kaupunkeja ohittava liikenne siirtyy aidosti ohittamaan kaupungit, jää Jätkäsaaressa enemmän tilaa niille, joiden tarvitsee ajaa juuri Jätkäsaaressa. Esimerkiksi siis asukkaille.

Vastaava on poliittinen tahto on myös Tallinnassa. Kollegani, Tallinnan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tiit Terik oli vieraanani juhannuksen alla. Keskustelimme satamien liikenteestä, ja kysymys rekoista keskustassa on lahden eteläpuolella vähintään yhtä iso kuin meillä Jätkäsaaressa.

Valtuuston PJ Otso Kivekäs ja Tallinnan valtuuston PJ Tiit Terik keskustelevat liikenteestä

Helsingistä ja Tallinnassa on vähitellen muodostumassa yhä vahvemmin kaksoiskaupunki. Se näkyy siinä, kuinka on yhteisiä liikennehankkeita, kuten jossain tulevaisuudessa oleva tunnelisuunnitelma, mutta myös yhteisissä poliittisissa keskusteluissa, kuinka ratkaistaan yhteisiä ongelmia. Kuten nyt vaikka keskustan läpi kulkevat rekat ja niiden siirto kehätielle.

Seuraavaksi Helsingin – mieluiten yhdessä Tallinnan kanssa – tulisi asettaa strategiset tavoitteet sille, kuinka suuri osa rekoista ja kuinka suuri osa muusta kumipyöräliikenteestä kulkee ohitustietä Vuosaari-Muuga

Ilmastovaalit nyt!

Viimeiset kymmenen vuotta olen tehnyt töitä politiikassa jotta ilmastonmuutoksen torjuminen otetaan vakavasti ja huomioidaan kaikessa päätöksenteossa. Näissä vaaleissa on ollut todella upeaa huomata, miten sama vaatimus toistuu yhä uudelleen. Helsinkiläisille ilmastonmuutos on suurin huolenaihe, Nuoret vaativat tekoja joka perjantai eduskuntatalolla ja yhä uudet – yllättävätkin – tahot ovat liittyneet rintamaan vaatimaan ilmastotoimia. Viimeisimpänä EK ja SAK.

Helsingissä olemme ottaneet ilmastonmuutoksen vakavasti jo jonkin aikaa ja olen itse tehnyt sen eteen paljon töitä:

Hämeentien uudistusta työstettiin pitkään ja keräsimme mm. 12 000 nimeä sen puolesta. Valtuusto hyväksyi uudistuksen selvin äänin 2015
Moottoriteiden muuttamista kaduiksi ehdotin 2011 ja saimme sen yleiskaavan pääperiaatteeksi 2016 ja asunnot 80 000 asukkaalle pikaratikkalinjojen varrelle. Vihdintien kaavoitus on jo käynnissä ja rakentaminen alkaa parin vuoden päästä. Tiiviimpi kaupunkirakenne vähentää päästöjä verrattuna hajautuneeseen.
Hanasaaren hiilivoimalan sulkemista Vihreät ovat ajaneet yli kymmenen vuotta. Siitä päätettiin 2016 ja sain sille itse neuvoteltua sitovan aikataulun vuoteen 2024
Vuosien väännön jälkeen saimme Helsinkiin kaupunkipyörät 2016. Nyt ne ovat maailman suosituin kaupunkipyöräjärjestelmä ja tänä kesänä kaupunkipyörät rullaavat jo 12 paikkakunnalla Suomessa.
Helsingin strategiaan 2017 neuvottelin hiilineutraaliudelle tavoitevuoden 2035 – 15 vuotta pikemmin kuin sitä edellinen päätös. Samalla päätettiin tehdä hiilineutraaliudelle toteutusohjelma.
Hiilineutraali helsinki -ohjelma ja sen 147 toimenpidettä hyväksyttiin tänä vuonna
Linjasimme valtuustossa että Helsinki puolittaa lihan ja maidon kulutuksen 2025 mennessä
Seuraavaksi ollaan päättämässä siirtymisestä markkinaehtoiseen pysäköintiin, mikä helpottaa tiivistä rakentamista ja vähentää autoistumista.

Olemme Helsingissä luoneet tilanteen, jossa ilmastopuhe on jo kääntynyt konkreettisiksi toimiksi. Tavoitteet ovat yhdessä sovittuja ja laajasti jaettuja. Poliittiset keskustelut koskevat sitä, mikä on toimiva keino ja miten niitä parhaiten toteutetaan.

Valtakunnan tasolla ei valitettavasti ole vielä niin. Lähes kaikki puolueet hyväksyvät periaatteessa tavoitteen, mutta keskustelua konkreettisista keinoista vältellään tai niitä ihan suoraan vastustetaan.

WWF:n yhteenveto eri puolueiden kannattamista ilmastotoimista.

Siksi tarvitsemme nyt ilmastovaalit! Eduskuntaan tarvitaan lisää edustajia niiltä puolueilta, jotka ovat valmiita myös tekemään jotain ilmastonmuutokselle. Siksi olen myös itse ehdolla eduskuntaan. Sama muutos jonka olemme vetäneet läpi helsingissä täytyy tehdä myös siellä! Päätöksiä täytyy alkaa tehdä nyt eikä neljän vuoden päästä.

Otso Kivekäs – ehdolla Helsingissä numerolla 34

Miksi Helsinki puolittaa lihankulutuksen?

Päätimme eilen kaupunginvaltuustossa, että kaupunki puolittaa lihan ja maidon kulutuksensa vuoteen 2025 mennessä. Tai tarkalleen ottaen palautimme valmisteluun aloitevastauksen, ja vaadimme, että meille tuodaan suunnitelma miten tämä toteutetaan.

Koska aihe on herättänyt jonkin verran mielenkiintoa, hahmottelen tässä mitä muutos tarkoittaa toisaalta hiilipäästöjen ja toisaalta suomalaisen elintarviketuotannon kannalta.

Ilmastovaikutukset

Helsingin koulut ja päiväkodit tarjoavat noin 70 000 lounasta joka arkipäivä, lisäksi parikymmentä tuhatta aamiaista ja välipalaa. Kaupungin työpaikkaruokaloissa tarjotaan tuhansia aterioita, kaupungin sairaaloissa samaten. Kokonaisuudessaan ehkä vajaa prosentti Suomessa syötävästä ruuasta kulkee Helsingin kaupungin kautta.

Vähän laskutavoista riippuen ruuan tuotanto on kolmen suurimman päästölähteen joukossa – toiset kaksi ovat energia ja liikenne. Täsmällistä laskelmaa Helsingissä tarjoamamme ruuan hiilipäästöistä ei minulla ole, mutta suuruusluokkaa voi hahmotella näin:

Kaupunki tarjoaa noin 100 000 ihmiselle kolmanneksen vuotuisesta ravinnosta. Suomalaiset syövät keskimäärin 81 kg lihaa, 155 kg nestemäisiä maitovalmisteita ja 25 kg juustoa vuodessa. Kaupungin aterioista suuri osa on lapsille ja lihapitoisuus lienee keksimääräistä alempi, joten jaetaan luvut kahdella. Kaupunki siis tarjoaa suuruusluokkaa 1,4 miljoonaa kiloa lihaa, 2,6 miljoonaa kiloa maitovalmisteita ja 0,4 miljoonaa kiloa juustoa. Lasketaan lihan päästöksi keskimäärin 10kg per kilo hiilidioksidiekvivalenttia, maitotuotteille 1kg ja juustolle 13kg. Yhteensä 22 000 tonnia hiilipäästöjä. Kun kulutus puolitetaan, tämä päästö laskee vajaat puolet (vajaat, koska jollainhan se liha ja maito korvataan). Siis suunnilleen 10 000 tonnin päästösäästö.

(Kaikki luvut laskelmassa ovat erilaisia pyöristyksiä ja arvioita, eli lukuun kannattaa suhtautua suuruusluokkana ja havainnollistuksena)

Onko 10 000 tonnin vähennys hiilipäästöissä sitten paljon vai vähän? Ruuhkamaksut ovat yksi merkittävä keino vähentää päästöjä, ja niistä arvioidaan saatavan 26 tuhatta tonnia säästöä. Samaa mittakaavaa siis. Hanasaaren voimalan sulkeminen (se suljetaan 2024) vähentää noin 250 tuhatta tonnia, yli 20-kertaisesti. Mutta se onkin ylivoimaisesti suurin ilmastotoimi, mitä aiomme Helsingissä tehdä. Ja kun päästöjä painetaan kohti nollaa, jokaisella kymppitonnillakin on väliä.

Entä sitten päätöksen vaikutus maatalouteen ja elintarviketeollisuuteen?

Kuten yllä laskin, Helsinki tarjoaa vajaan prosentin ruuasta Suomessa. Jos ruuasta pyöristäen 20% on lihaa ja maitotuotteita, tarkoittaa tämä että 0,1% Suomessa ostetuista elintarvikkeista vaihtuu kuuden vuoden aikana.

On täysin varmaa, että kuuden vuoden aikana elintarvikemarkkina muuttuu monista muista syistä paljon enemmän kuin 0,1%. Yksittäisenä päätöksenä Helsingin ratkaisu hukkuu kohinaan.

Mutta mahdollinen vaikutus tulee siitä, jos tämä Helsingin päätös onkin esimakua ja hiljainen signaali laajemmasta muutoksesta. Entä jos muut Suomen kunnat seuraavat esimerkkiä? Tai jos kuluttajat alkavat siirtyä kasvipainotteisempaan ruokaan? Tästä on nähdäkseni paljon merkkejä ilmassa ja pidän muutosta toivottavana. Ja sillä olisi jo merkittävä vaikutus maatalouteen.

Itse en siis näe Helsingin päätöstä (enkä samansuuntaista laajempaa trendiä) uhkana Suomalaiselle maataloudelle. Päin vastoin, päätös avaa mahdollisuuden maataloudelle ja elintarviketeollisuudelle. Lihan ja maitotuotteiden kulutus tulee tulevaisuudessa laskemaan, koska sen täytyy laskea. Hiilipäästöjä täytyy vähentää, eikä maapallon kantokyky kestä runsaslihaisen ruokavalion tarjoamista kasvavalle väestölle.

Ruuan kulutus ei kuitenkaan vähene. Syömme tulevaisuudessakin suunnilleen saman verran, ja väkilukukaan ei käänny Suomessa laskuun vielä aikoihin. Maataloustuotteille ja niistä jalostetuille elintarvikkeille on siis kysyntää jatkossakin – se vaan muuttaa muotoaan. Ja koska ilmastonmuutokseen reagoidaan muuallakin, on kaikki syyt olettaa että kasvipohjaisille elintarvikkeille on kasvavaa kansainvälistä kysyntää.

Entä ruuan kotimaisuus? Voimmeko Helsingissä taata, että 2025 ostettavat kasvituotteet ovat kotimaisia?

Emme voi, eikä se ole meidän tehtävämme. Meillä Suomessa käytetään markkinataloutta maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden jakelussa. Helsinki on suuri ruuan ostaja ja Helsinki aikoo osana ilmastotoimia muuttaa ostokäyttäytymistään. Markkinataloudessa ostajat kertovat toiveensa (tässä tapauksessa hyvissä ajoin) ja tuottajat reagoivat näihin toiveisiin tarjoamalla erilaisia vaihtoehtoja, jotka saattaisivat toivetta vastata. Lisäksi hankintalaki kieltää kotimaisen suosimisen, kunnan täytyy ostaa parasta tai halvinta.

Minulle tärkeintä tässä päätöksessä on hiilipäästöjen vähentäminen. Myös Itämeren ravinnekuormaa haluan madaltaa. Nämä ovat kysymyksiä joiden eteen olen tehnyt töitä pitkään ja tämä päätös on osa tarvittavia toimia.

Arvostan kotimaista ruokaa, mutta sen suosiminen ei ollut tämän päätöksen tavoitteena. Niiden, joille ruuan kotimaisuus on tärkein arvo, tulisi kehittää tapoja tarjota maukkaita ja terveellisiä kasvipohjaisia elintarvikkeita, joita Helsingissä voisimme tarjota lapsillemme, kaupungin työntekijöille ja kansainvälisille vieraillekin.

Juomme kaikki ruotsalaista kahvimaitoa, mutta toisaalta ruotsalaiset syövät suomalaista Nyhtökauraa. Markkinataloudessa asiakaskysyntä on mahdollisuus.

Kaikki luvut on ohimennen googlattu ja laskettu ja saattavat sisältää virheitä. Olen kiitollinen kaikista lähteiden kanssa esitetyistä korjauksista laskelmaan.

Jälkikirjoitus pakottamisesta

Tällä päätöksellä ei olla pakottamassa ketään mihinkään – yhtään sen enempää kuin tähänkään asti. Helsingin kouluissa oppilaat saavat valita kahdesta pääruuasta ja ottaa ruokaa sen verran kuin sopivalta tuntuu. Näin jatkossakin. Päiväkodeissa ruokia on yksi ja lasten syömistä valvotaan enemmän. Työpaikkaruokaloissa tietenkin jokainen päättää itse mitä haluaa vai haluaako syödä muualla – Helsingissä on sangen laaja ravintolatarjonta lounasaikaan.

Lihan- ja maitotuotteiden puolittaminen ei ole kovin dramaattinen muutos eikä vaativa tavoite. Joissain kokeiluissa lihankulutus on pystytty puolittamaan yksinkertaisesti muuttamalla ruokien esillepanojärjestystä ja oletusvalintoja. Luultavasti repeseptien muutoksiakin kuitenkin tarvitaan ja uusille proteiinipitoisille elintarvikkeille on tietenkin myös kysyntää tässä muutoksessa.

Yhteiskunnallisesti vaikuttavin digipalvelu?

Minulla oli kunnia valita Blue Arrows Awards -kisan voittaja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kategoriassa. Pidän tietenkin suurena kunniana, että minut nähtiin ihmisenä, joka voi arvioida mikä on oikeastaan ollut vaikuttavin uusi digitaalinen palvelu 2018. Työtä helpotti, että pätevä esiraati oli valikoinut 4 finalistia, joista pääsin valitsemaan.

Itselleni tämä oli samalla oiva tilaisuus pysähtyä miettimään, mitä oikeastaan on digitaalisten palveluiden yhteiskunnallinen vaikuttavuus? Paljon puhutaan digitalisaatiosta ja siitä miten uudet palvelut muuttavat yhteiskuntaamme. Silti vaikuttavuuden käsite on kaikkea muuta kuin selvä.

Ensinäkin, vaikuttavuus edellyttää käyttäjiä. Palvelulla, jota käytetään enemmän, on suurempi mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan kuin palvelulla, jota käytetään vähemmän. Toisaalta pelkkä käyttömäärä ei voi olla vaikuttavuuden mitta: jos jokainen Netflixin käyttäjä siirtyisi käyttämään HBO:ta tai päin vastoin, ei tällä olisi oikeastaan mitään vaikutusta, koska palvelut ovat aika lailla toistensa korvaajia, niillä voi tehdä samaa asiaa suunnilleen samalla tavalla.

Toisekseen, vaikuttavuus on siis muutosta. Jos palvelu ei muuta mitään muuta kuin markkinaosuuksia, ei se siis vaikuta. Suurempi muutos on myös enemmän vaikuttavuutta kuin pienempi muutos, jos kohta tämänkin vertailu on tietenkin aika vaikeaa, mutta näppituntumalla on mahdollista arvioida, muuttako palvelu jotain ja tuntuuko se merkittävältä.

Kolmanneksi, muutos, ja siis vaikuttavuus, perustuu siihen, että palvelu on jotain uutta, jotain mitä ennen ei ollut. Merkittävimmät muutokset syntyvät siitä, että palvelu avaa uusia tapoja ajatella. Tekee mahdollista tehdä jotain mikä ennen ei tullut mieleenkään tai avaa mahdollisuuden kysyä kysymyksiä, joissa ei aiemmin olisi ollut järkeä.

Tämä on vaikuttavuuden kriteereistä ehkä vaikein arvioida. Ajattelun muutos, jonka palvelu mahdollistaa ei aina ole ilmeinen, vaan saattaa näkyä vasta vuosien viiveellä. Ja sittenkin muutosten vertailuun on vaikea keksiä selkeitä kriteerejä. Käytännössä arvioni on siis tältä osin lähinnä intuitiivinen.

Finalistityöt kuvaavat hyvin tätä yhteiskunnallisen vaikuttavuuden moniulotteisuutta ja kuinka yhtä yhteismitallista kriteeriä ei ole.

Tutki hankintoja avaa näkymän julkisiin hankintoihin. Mitkä organisaatiot ostavat keneltäkin ja kuinka isoilla summilla. Palvelu tuo käytännössä saataville tietoja, jotka ovat periaatteessa olleet ennenkin julkisia, mutta eivät helposti nähtävillä.Palvelu antaa mahdollisuuden selvittää asioita, jotka ennen jäivät piiloon. Toisaalta käyttäjämääristä en saanut selvyyttä ja ainakin itseäni jäi vaivaamaan, että palvelu ei kertonut, mitä itse asiassa hankittiin. Suurimmat esiin nousseet kysymykset jäivät siis täysin ilmaan.

Helping app on kännykkäappi, joka yhdistää avun tarvitsijoita ja ihmisä jotka haluavat auttaa. Se on oikeastaan uusi liittymä vapaaehtoistyönä ihmisiä auttavien järjestöjen jo käyttämään järjestelmään. Uutta on helpompi käyttöliittymä mobiiliin. Play-verkkokaupassa latausmäärät ovat melko pieniä

Elements of AI havainnollistaa mitä käy, kun yliopisto ottaa kolmannen tehtävänsä vakavasti: yhtäkkiä prosentti suomalaisista onkin käynyt verkkokurssia tekoälystä. Jenkkiläiseten yliopistojen kursseja toki on käyty laajasti ennenkin, uutuutta tässä on ennen kaikkea että suomalaisetkin ovat heränneet mukaan. Mutta sekin on jo iso muutos, ja Elements of AI:lle annoin kunniamaininnan.

Viimeisenä ja voittajana kisassa oli mukana Suomi.fi valtuudet, eli mahdollisuus valtuuttaa toinen asioimaan puolestasi ja määritellä mitä kaikkea hän saa tehdä puolestasi. Kyse on tavallaan itsestäänselvästä perusinfrasta, joka olisi pitänyt olla olemassa jo pitkään. Mutta ei ole ollut. Kyse on digitaalisen kansalaisuuden aivan perusteista, joiden päälle voidaan lähteä rakentamaan paljon lisää. Marraskuussa käyttökertoja tuli jo satoja tuhansia ja todennäköisesti tänä vuonna määrä moninkertaistuu.

Hannu Rajaniemen Kvanttivarkaan Marsissa, Oblietten liikkuvassa kaupungissa asukkaat tallentavat jopa muistonsa online, ja niitä voi jakaa toisten nähtäville epäsymmetriseen salaukseen perustuvan valtuutuksen avulla. Suomi.fi valtuutus on pieni mutta välttämätön askel kohti sen kaltaista tulevaisuutta.

Pahoitteluni myös kaikille, joiden palvelu kenties on paljon vaikuttavampi, mutta jotka eivät olleet kilpailijoiden joukossa. Nistä valitaan, jotka ehdolla ovat. Jättäkää ehdotus ensi kerralla 🙂

Otso eduskuntaan 2019!

Hyvät ystävät ja seuraajat,

Helsingin Vihreät on tänään nimennyt minut ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa 2019! Tämä ei ehkä tule yllätyksenä monelle, olenhan ollut ehdolla muutamissa muissakin vaaleissa ja johtanut vihreää valtuustoryhmää jo vuosia. Mutta on kunnia saada tämä luottamus ja mahdollisuus viedä tätä maata parempaan suuntaan. Ja nyt jos koskaan parempaa suuntaa todella tarvitaan!

Itselleni politiikan ydinkysymys on ilmastonmuutos. Meidän täytyy asettaa ilmastonmuutoksen torjunta kaiken politiikan keskiöön niin kansallisella kuin Euroopankin tasolla. Tämä on Vihreiden tehtävä eduskunnassa! Lähes kaikki puolueet puhuvat ilmastonmuutoksesta, mutta meidän täytyy olla mukana kaikissa pöydissä vaatimassa, että puheet muuttuvat myös teoiksi. Sitä ei kukaan tee jos ei Vihreät. Istuvan hallituksen kauniit puheet ja vähäiset teot osoittavat tämän selvästi.

Digitalisaatio muuttaa yhteiskuntaamme lähivuosina voimakkaasti. Se on suuri mahdollisuus tehdä kaikesta julkisen sektorin ja myös yritysten toiminnasta tehokkaampaa: karsia hiilipäästöjä monin eri tavoin ja myös säästää meidät tekemästä montaa turhaa työtä. Samalla murros aiheuttaa myös ongelmia, kun vanhoja toimintatapoja on pakko muuttaa ja monen ihmisen elämän perusta liikkuu. Me tarvitsemme digitalisaation hyötyjä ja meidän on autettava ihmisiä, joille se tuo vaikeuksia.

Kehitän työkseni tapoja hyödyntää digitaalisia välineitä yritystoiminnassa ja olen vuosien ajan tehnyt työtä kuntien ja valtion digitaalisten valmiuksien parantamiseksi. Valitettavasti tehtävää on yhteiskunnassamme vielä aika paljon. Tätä kokemusta haluan myös hyödyntää yhteiskuntamme parhaaksi eduskunnassa.

Helsingissä olen vetänyt vihreää valtuustoryhmää 3,5 vuotta. Olemme säilyttäneet kaikkien lasten oikeuden päivähoitoon ja tuoneet kieliopinnot jo ekalle luokalle. Olemme päättäneet muuttaa Hämeentien joukkoliikennekaduksi, rakentaa kymmeniä tuhansia asuntoja moottoriteiden tilalle ja pyöräbaanoja koko kaupunkiin. Koulutus ja päivähoito, tiiivis ja elävä kaupunki, pyörä- ja raideliikenne ovat teemoja joita olen vienyt eteenpäin Helsingissä. Nämä ovat keskeisiä elementtejä ilmastonmuutoksen torjunnassa ja paremmin toimivan Suomen rakentamisessa.

Näitä asioita haluan eduskunnassa ajaa. Ja niitä vien eteenpäin vaalikampanjallani. Ja pyydän sinuakin mukaan tekemään tätä muutosta! Laita viesti niin lisään sinut ryhmään!

Katutyömaita täytyy nopeuttaa

Helsingin sanomat uutisoi tänään, että ratikkaliikenne katkeaa Kurvissa lähes vuodeksi. Hämeentien rempassa myös alla olevan metroaseman katto pitää korjata ja tämä on kuulemma helpoin tapa.

On hyvin vaikea uskoa, että 250m katupätkän korjaamiseen menee 10 kuukautta. Kohde on varmasti monin tavoin hankala, mutta keinoja nopeuttaa työtä on – ne pitää vaan ottaa kaikki käyttöön.

Katuja on pakko korjata ja se aiheuttaa aina haittaa. Sellaista on elämä kaupungissa. Mutta Mechelininkadun 2 vuoden remontti osoitti, kuinka suurta haittaa katutyöt voivat pahimmillaan aiheuttaa. Kaupungin keskeiseksi tavoitteeksi katutöissä pitää ottaa kaupunkilaisille aiheutuvan haitan minimointi – vaikka se joskus maksaisi enemmän.

Kurvi on kaupungin keskeisimpiä ratikkaliikenteen solmukohtia. Sen sulkeminen siirtää neljä linjaa poikkeusreiteille ja poistaa liikenteen kokonaan kahdeksalta ratikkapysäkiltä Kalliossa, Vallilassa ja hermannissa (Haapaniemi, Käenkuja, Sörnäinen (M), Lautatarhankatu x2, Vallilan kirjasto, Hauhonpuisto, Vallilan varikko). Näiden pysäkkien ympärillä asuu yli 10 000 ihmistä ja niiltä tehdään 30 000 ratikkamatkaa vuorokaudessa. Osaa näistä matkoista bussi- ja metroliikenne voi korvata, mutta ei läheskään kaikkia. Esimerkiksi Hesarin suuntaan Kurvista pääsee vain ratikalla.

Elämä kaupungissa perustuu sujuvasti palvelevaan joukkoliikenteeseen. Työpaikat, koulut, lasten harrastukset ovat mikä missäkin suunnassa. Luotettava joukkoliikenne, jolla pääsee helposti kaikkiin tärkeisiin suuntiin on arjen toiminnan perusta. Siksi on hyvä, että Hämeentie korjataan, mutta siksi myös työmaa-ajan haitat pitää minimoida.

Katutyömaiden nopeuttamiseksi tulisi ottaa käyttöön seuraavat keinot:

Urakkakilpailutuksessa pitää asettaa merkittävä lisäpisteytys haitta-ajan minimoinnille. Tällöin voittava tarjous voi hyvinkin olla hiukan kalliimpi, jos siinä luvataan nopeampi työmaa. Mahdollisuus voittaa urakka hyvään hintaan kyllä innostaa rakennusyritykset miettimään nopeutusta. Samalla toki aikataulun ylityksestä pitää tulla tuntuva sakko.
Helsingin pitää ottaa tietomallipohjainen rakentaminen käyttöön katutyömailla. Se tarkoittaa, että koko työmaa suunnitellaan 3D-mallina ja myös kaikkien koneiden liikkeitä työmaalla seurataan senttien tarkkuudella. Esimerkiksi Destia tavoittelee tietomallipohjaisella rakentamisella 5% kustannussäästöä ja jopa 30% lyhenemistä työmaiden ajassa.Katujen peruskorjausten erityishaaste on, että putkien ja johtojen tarkkoja sijainteja ei tunneta. Tämä hidastaa töitä ja vaikeuttaa tietomallipohjaista rakentamista. Kaikkia hyötyjä ei siis varmasti saada, mutta jo 10% nopeutus 2 vuoden työmaassa olisi yli kaksi kuukautta.
Kaupungin omaa rakentamispalvelu Staraa ei pidä toistaiseksi käyttää pääurakoijana suurissa ja aikakriittisissä hankkeissa. Staralle ei ole mahdollista asettaa kilpailutuksen tapaan insentiivimallia nopeuteen ja Mechelininkadun remontti on osoittanut, että Stara ei tällä hetkellä pysty sellaiseen nopeuteen, jota näissä töissä vaaditaan.

Varmasti muitakin keinoja nopeuttaa katutöitä on. Tärkeintä on antaa rakentamisen ammattilaisille vahvat kannustimet etsiä ne keinot ja riittävät työkalut niitä soveltaa. Näillä kolmella keinolla päästään siis alkuun. Kurvista pitää tehdä pilottikohde, jossa keinoja kokeillaan.