Lähetimme pääsiäisenä toveri Oskalan kanssa oheisen mielipidekirjoituksen Hesariin, joka ei sitä kuitenkaan julkaissut.
Kulttuuripolitiikkaa ei pidä tehdä rakennusvirastossa
Kaksi ensi kesäksi suunniteltua kulttuuritapahtumaa on kariutumassa Helsingin perimiin korkeisiin maavuokriin.
Tervasaareen suunniteltu juhannusjuhla jää pitämättä (HS 6.4), koska kaupunki pyysi kahden päivän tapahtumasta vuokraa 34 000 euroa. Nyt myös Musiikkitalon taakse kaavailtu Taste Festival of Helsinki uhkaa kaatua vuokriin.
Kummassakin tapauksessa noudatettiin rakennusviraston hyväksyttyä vuokrahinnastoa. Hinnat vaan olivat liian korkeita, jotta toiminta olisi taloudellisesti mahdollista. Kustannuksia kaupungille ei synny, vaan kyse on korvauksesta siitä, että kansalaiset eivät saa pariin päivään nauttia tyhjästä aukiosta.
Tilanne on täysin järjetön. Päätökset siitä, millaisia kulttuuritapahtumia Helsingissä saa järjestää tehdään virkamiespäätöksinä rakennusvirastossa eikä kulttuurin asiantuntijoita kuulla prosessissa!
Ymmärrettävästi rakennusvirasto ei halua lähteä tapauskohtaiseen harkintaan paljonko miltäkin festivaalilta voi veloittaa. Se on kulttuuripolitiikkaa, eikä kuulu rakennusviraston toimenkuvaan. Sen sijaan Helsingin kulttuurikeskuksen alaan ja osaamiseen se kuuluu.
Kulttuuritapahtumien maavuokrista tulisikin päättää kulttuurikeskuksessa. Rakennusvirasto vastaisi edelleen maa-alueen ja yksityiskohtien sopimisesta niin, ettei puistoja tarpeettomasti vahingoiteta sekä perisi maksut. Toimintatavan muutos olisi tehtävissä kaupunginhallituksen päätöksellä.
Laskennallisesti kaupungin tulot laskisivat, kun vuokrat sovitettaisiin maksukyvyn mukaan. Tosiasiassa ne silti nousisivat, koska tapahtumat jotka perutaan eivät maksa vuokraa lainkaan. Ja Helsinki olisi taas hiukan mukavampi paikka elää ja asua.
Otso Kivekäs
Yleisten töiden lautakunnan jäsenHannu Oskala
Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsen
Hannu jo kirjoittikin asian kulttuuripoliittisista puolista. Itse ajattelin kirjoittaa sen organisatorista puolista, eli feodalismista. Tämän 7 kuukauden aikana, jonka olen yleisten töiden lautakunnassa tiistai-iltani viettänyt, on siellä tehty kulttuuripolitiikkaa useammankin kerran ja kertaalleen suunniteltu liikuntapaikkoja. Montako pienenpää päätöstä on tehty samalla logiikalla. voi vain arvailla.
Sitähän voisi luulla, että kaupungissa liikuntapaikoista päättää liikuntavirasto ja kulttuuripolitiikan linjat vetää kulttuurikeskus. Luulo on kuitenkin väärä.
- Liikuntavirasto ja liikuntalautakunta päättävät toiminnasta, jota tehdään liikuntaviraston hallinnoimissa tiloissa ja mailla,
- kulttuurikeskus ja kulttuurilautakunta päättävät toiminnasta jota tehdään kulttuurikeskuksen hallinnoimissa tiloissa ja mailla, ja
- rakennusvirasto ja yleisten töiden lautakunta päättävät toiminnasta, jota tehdään rakennusviraston hallinnoimissa tiloissa ja mailla.
Toiminnan luonteella ei ole merkitystä, vaan ratkaisevaa on, kuka omistaa neliömetrit. Samaa neliömetriä ei voi näet hallinnoida kaksi eri virastoa. Seurauksena yleisten töiden lautakunta ratkaisee sitten millaisia kulttuuritapahtumia Stadin puistoihin ja aukioille halutaan tai kuinka monta frisbeegolf-rataa tarvitaan. Kaupungin organisaatio on tiukasti sidottu siihen turpeeseen, joka itse kunkin läänityksiin kuluu, eikä toisten maille sovi hyppiä.
Keskiajan paronit saivat puuhailla maillaan sangen vapaasti niin kauan kun vain maksoivat vero-osuuden kuninkaalle ja lähettivät ratsumiehiä avuksi sodassa. Matalan intensiteetin sodat naapuriläänien välillä olivat arkipäivää. Sama pätee Helsingin hallintoon. Jos asia on toisen viraston, se on toisen viraston, eikä siitä mielellään saisi edes puhua. Ja kaupunginhallituksen suunnilleen ainoa tapa ohjata virastojen toimintaa on vuotuinen budjetti, muutoin ne ovat hallinnonaloillaan itsenäisiä.
 |
| Virastopäällikkö vannoo uskollisuutta kaupunginjohtajalle. |
Hiukan nykyaikaisempi tapa organisoida asiat olisi palvelulähtöinen organisaatio. Siis sellainen, jossa olisi liikuntatoimi vastaamassa liikunta-asioista, kulttuuritoimi vastaamassa kulttuuriasioista ja siihen tapaan. Ei se ihan noin yksinkertaista tietenkään olisi, mutta aika paljon yksinkertaisempaa kuin nykyinen linnaläänitys.
Samassa rytäkässä voitaisiin sitten myös luopua apulaiskaupunginjohtajista (käsi ylös, kuka tietää mitä apulaiskaupunginjohtajat tekevät? Kaupunginhallituksen jäsenet eivät saa vastata) ja siirtyä pormestarimalliin, sekä täyspäiväiseen kunnanhallitukseen, jonka jäsenillä on vastuualueet. Siis feodalismista kohti parlamentarismia. Tästä on paljon hyviä esimerkkejä pitkin Länsi-Eurooppaa.
Rakennusviraston linja on täsmälleen oikea. On kulttuuriviraston asia päättää, mitkä tapahtumat ansaitsevat vuokratukea ja miten paljon. Se pitää sitten kirjata kulttuuritueksi. Jos järjestetään urheilutapahtuma, liikuntavirasto päättää, minkä vuokratuen arvoiseksi sen kokee.
On väärin, jos kansalaisilta pimitetään tällaiset kulttuurituet vuokra-alennuksilla. Julkisen vallan käytön pitää olla avointa ja läpinäkyvää.
Tämä myös kannustaa järjestämään toisaalla ne tapahtumat, jotka voi riittävän hyvin järjestää toisaalla, siis alle 34 000 euron tappiolla, jolloin Tervasaaren ympäristöpalvelut jäävät niiden nautittaviksi, jotka sitä haluavat.
Ymmärsit väärin. Rakennusviraston linja on, että tuista päätetään rakennusvirastossa. Kuvaamasi kaltaista vuokratukimekanismia ei ole olemassa, vaan minä juuri haluaisin sellaisen luoda.
Yleisurheilun EM-kisojen vuokraa madallettiin joitakin kymppitonneja listahintaan nähden ja Taste of Helsingin hintaa madalletaan 60 000€, mikäli se hyväksytään WDC-hankkeeksi. Kulttuurikeskus tai liikuntavirasto ei liittynyt näihin päätöksiin, koska kyse on rakennusviraston hallinnoimista alueista (stadion ei ole rakennusviraston, mutta ympäröivät alueet ovat).
Se, onko tuki vuokrasta erillinen tuki vai vuokranalennus on sinänsä detaljiikkaa. Kumpikin on julkinen päätös ja kaikki summat ov at auki laskettavissa. Toki pikaisella vilkaisulla budjetit eivät kerro totuutta, jos käytetään merkittäviä määriä alennuksia. Mutta eivät ne budjetit muutenkaan kerro pikaisella vilkaisulla juuri mitään, siksi paljon kaikkea sotkuista niissä on.
Julkisista tiloista pitäisi saada niistä maksaville kansalaisille maksimihyöty. Voittoa tavoittelemattomien tapahtumien ja kaikille (suurinpiirtein) avoimien ja muiden matalan kynnyksen kulttuuritapahtumien pitäisi tästä syystä tulla kohdelluksi aivan toisin kuin esimerkiksi korkeaa pääsymaksua perivien korkean kynnyksen tapahtumien (kynnys ei tässä yhteydessä viittaa tasoon).
Rakennusvirastolla ei ole kompetenssia päätellä, mikä on kulttuuritapahtuman luonne. Jos toimittaisiin edellämainitulla tavalla kansalaista hyödyttävästi, sen tosiaan pitäisi joko siirtää päätöksenteko kulttuuritoimelle tai vastaavasti harjoittaa konsultaatiota. Molemmat vaihtoehdot ovat luonnollisesti heikkoudenosoituksia ja loukkaavat suvereniteettia…
Oikein hyvää analyysiä. Sama ongelma tulee ihan ilman ”turpeeseen sitomistakin”. Meillä Kuopiossa ”kaupunkiympäristön palvelualue” (rakennusvirasto ) ei kykene koordinoimaan käytöstä poistuneiden koulujen myyntiä ja toisten koulujen remontteja ”kasvun ja oppimisen palvelualueen” (opetusvirasto) kanssa. Jos tätä sitten viimein yritetäänkin, niin ”terveydenhuollon palvelualue” puuttuu asiaan ja tarkistaa, voiko ajateltuja remontin aikaisia väistötiloja lainkaan käyttää koulutiloina (huhtikuussa, kun väistön pitäisi alkaa elokuussa).
-IJ
Minusta olisi tärkeää saada kulttuurituet kulttuuribudjettiin ja liikuntatuet liikuntabudjettiin, ei rakennusbudjettiin, vielä vähemmän piiloon rakennusbudjetin tulopuolta vähentämällä. Vaikka budjeteissa on muitakin ongelmia, two wrongs don’t make a right.
Tukia ei myöskään pitäisi sitoa siihen, missä tilaisuus järjestetään, jotta Tervasaari säilyisi yleisökäytössä aina, kun tuollaisen tapahtuman voi järjestää jossain muualla.
Lento, jos järjestetään kaksi samanlaista tapahtumaa ja toisesta peritään pääsymaksua, jälkimmäisen pienempi tuki voi olla oikeutettua siltä osin kuin siihen tulee vähemmän väkeä. Jos väkimäärä on sama ja pääsymaksun ansiosta ihmisten tarvitsee jonottaa lippuja tai sisäänpääsyä 10 tunnin sijaan puoli tuntia, tuki voisi olla jopa suurempi kuin ilmaistapahtumalle, koska nettohyöty yleisölle on suurempi.